Mikä on totuus Suur-Suomi pyrkimyksistä

mutta se ei ollut syy jatkosotaan
ehkä jotkut hullut haaveilivat kuolasta ja jopa uralista mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta suomen ulko-politiikkaan.

Ohessa hyviä kirjallisuuslähteitä ja lainauksia Itä-Karjalan miehityksestä:

"16. kesäkuuta 1941 kokoonnuttiin Kajaaniin suunnittelemaan Itä-Karjalan miehityshallintoa. Paikalle saapui heimotyössä mukana olleita suomalaisia ja Suomessa asuvia 'heimopakolaisia'. Järjestelyissä oli mukana myös pää- ja sisäministeri, Lapin maaherra Hilli, Siirtoveäen Huollon johtaja Urho Kekkonen. Vielä syksyllä 1941 sodan ollessa käynnissä tutkittiin syksyllä 1941 valtiojohdon tieten suomensukuisten kansojen sekä "juurettomien venäläisten" väestönsiirtomahdollisuuksia Itä-Karjalassa ja Pohjois-Venäjällä. Suomi antoi myös Saksalle voimakkaita signaaleja siitä, että Kuolan niemimaa ja Itä-Karjala ovat osa Suomea. Asiaa perusteltiin sotilaallisilla, kulttuurisilla, väestöllisillä ja taloudellisilla syillä. (Björkman 1998)

Päämajan Itä-Karjalan hallintosuunnitelmissa on lisäksi maininta, että "Suomen tarkoitus on myös pitää Karjala hallussaan ja kehittää siitä valtakunnan tasavertainen osa ja vahva suojamuuri Venäjää vastaan". Väestö oli sen takia saatava puhdistetuksi vieraista, eli venäläisistä, aineksista. Päätös Itä-Karjalan sotilashallinnon yleisjärjestelyistä tehtiin 15.7.1941 (Suviniemi 1996, 25).

Päämajan sotilashallintoesikunnan suunnitelmiin kuului muun muassa viiden henkilöryhmän siirtäminen vallatuille alueille: heimopakolaisten; suomalaisten rintamamiesten, sotainvalidien ja sotaorpojen; evakuoitujen itäkarjalaisten; Venäjän suomensukuisten kansojen ja Saksan sotavankien, jotka puhuivat suomea; sekä ulkosuomalaisten, lähinnä Yhdysvaltojen ja Kanadan siirtolaisten. (Manninen 1980, 47-51, 155-158, 167, 175, 189-192; Uola 1982, 406-410, 421, 425, 430-455.)" (Nordberg 2003, 188-189)

(Weilin Göös: Suomi 85 itsenäisyyden puolustajat, osa Rintamalla, s.211):
"Miehitysalue saavutti ennen vuoden 1941 loppua sodanaikaisen laajuutensa, ja sen väkiluvuksi kirjattiin enimmillään hieman yli 85 000. Väestönkirjauksen pohjaksi annettiin 21.8.1941 käsky kansallisuusjaottelun suorittamiseksi ltä-Karjalassa. Sen tarkoituksena sanottiin olevan Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen. Väestö jaettiin kansallisuusryhmiin. Pääryhmat olivat "kansalliset" ja "epäkansalliset" seka vielä erikseen siirto- ja keskitysleireissä olevat.

Väkiluvultaan suurin alue oh Äänisniemi, jossa oli lähes yksinomaan venäläistä asutusta, enimmillaan 22 000 henkea. Suomensukuisen väestön suuri enemmistö asui sotilashallintoalueen eteläosassa Aunuksessa ja sen ympäristössä. Vienan piirissä, Karhumäen linjalta pohjoiseen asui vain noin 3 000 henkeä. Suomalaisten haltuun joutuneella alueella oli ennen sotaa asunut enintään 300 000 henkeä. Heistä siis alle 30 prosenttia oli jäänyt paikoilleen. Vuoden 1944 alussa väestö jakaantui melko tasaisesti kahtia: kansallisia oli 41875 ja epäkansallisia 41 510. Kansallisuusjaottelulla väestö jaettiin etuoikeutettuihin ja muihin, mikä vaikutti elintarvikeannoksiin, palkkoihin ja muihinkin etuihin. Karjala karjalaisille, muukalaiset muualle.

Ennen päähyökkäyksen alkua 8.7.1941 ylipäällikkö antoi käskyn, jossa määrättiin vallattavalle alueelle jäävän väestön käsitteystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleiriin. Suomen talvisodassa menettämän Karjalan osan alueelle jääneille noin 2 000 neuvostokansalaiselle perustettiin Kanta-Suomeen Miehikälään keskitysleiri. Suuremmassa määrin venäläisväestöä jäi suomalaisten käsiin edettäessä kohti Syväriä. Syvärin seutu kuului hallinnollisesti Leningradin alueeseen. Syvärin seudun venäläisväestöä varten perustettiin Petroskoihin kuusi keskitysleiriä. Muut suuremmat leirit olivat Pyhäjärven ja Alavoisten leiri. Enimmillään leireissä oli väkeä noin 4 000 henkeä keväällä 1942. Äänisniemeltä siirrettiin keskitysleiriin noin 2 700 henkeä. Muu väestö sai asua vapaana koko miehityksen ajan. Vuoden 1942 alussa Repolan alueelle oli perustettu Lusman ja Koropin kyliin leirit ei-venäläisiä epäkansallisia varten. Repolan alueella oli myös epäluotettavia suomensukuisia varten perustettu Kolvasjärven keskitysleiri. Vastaavasti epäluotettavia epäkansallisia varten perustettiin leiri Kinnasvaaraan, missä toimi myös miehitysalueen keskusvankila.

Sotilashallinnossa oil pyrkimyksenä päästä Karjalan venäläisväestöstä alueelle "pakkosiirrettynä" väestönä mahdollisimman pian eroon.

Sotilashallintokomentajan lainopillinen avustaja sotilasvirkailija Merikoski matkusti loppusyksystä 1941 tutustumaan Saksan idässä valtaamien alueitten hallinnolliseen järjestelyyn. Matkalla hän keskusteli Päämajalta saamiensa ohjeiden mukaisesti mahdollisuuksista saada siirretyksi ltä-Karjalaan jäänyt venäläinen siviiliväestö Saksan idässä valtaamille alueille jo ennen Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan loppua. Asian ratkeaminen jäi odottamaan Leningradin kukistumista, mutta siihen ei myöhemmin enää palattu.

Elintarvikejakelussa leiriläiset rinnastettiin sotavankeihin, ja näin heidän annoksensa olivat huomattavasti muuta väestöä pienempiä. Talvesta 1942 alkaen kärjistynyt elintarviketilanne synnytti nälkäkatastrofin, jonka seurauksena leirikuolleisuus kohosi suureksi. Kuolleisuutta lisäsi leiriväestön vanhusten ja lasten hyvin suuri osuus. Kaikkiaan leireissä kuoli 4 600 henkeä, heistä 2 500 huhti-syyskuussa 1942. "

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&con ference=4000000000000028&posting=22000000012495089


Yleistä asian tiimoilta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suur-Suomi-aate


Hyviä lähteitä asian tutkimukseen ovat myös seuraavat teokset:

Manninen, Ohto: Suur-Suomen ääriviivat. Kirjayhtymä 1980.

Seppälä, Helge: Suomi miehittäjänä 1941-1944. SN-kirjat 1989 (Painokaari).

Suur-suomi aate on lainaa Saksalaisilta ja Venäläisiltä.

Venäjän tsaari Nikolai aikanaan loi tämän ns. panslavinismin, eli kaikkien balkkanin slaavien piti yhdistyä saman hallinnon alle, joka oli Venäjä ...

Serbit oli strateginen liittolainen alueella, vastapuolella olivat Itävalta ja Turkki, molemmat valtiot myös hajosivat ensimmäisessä maailmansodassa ...

Hitler ja kansallis-sosialistit jalostivat aatteesta oman versionsa, eli kaikkein germaanisten kansojen piti saada liittyä samojen rajojen sisälle ...

Suomalaiset taas aikanaan ideoivat oman versionsa, eli kaikkien Suomen sukuisten kansojen piti saada liittyä saman hallinnon alle.

Lopputulos on ollut, että vanhat imperiumit on hajonneet ja vapautuneet alueet on muodostaneet uusia pieniä kansallisvaltiota.

Jugosslaviassa kehitys on vielä kesken, Kosovo ja Montenegro tulevat vielä itsenäistymään Serbien komennosta.

Tätähän sieltä haettiin.
Taivaansusi on laittanut asian hieman humoristiseen kuosiin.

http://taivaansusi.net/reich/suomi/yleistietoa.html

En ihan 100% varmasti muista, oliko kirjan nimi juuri tuo, mutta löytyy kyllä kunnon kirjastoista. Muistelen, että siinä oli myös Quislingin Norjassa julkaistu Suur-Norjan kartta, johon kuului myös Kuolan niemimaa ja Lappi noin Sodankylän leveyspiirille saakka. Siitä aiheutui jotain pientä kulttuurikränää jatkosodan aikana. Muitakin mielenkiintoisia karttoja sieltä löytyy, jos kohta niihin kaikkiin ei alunperinkään suhtauduttu aivan vakavasti.

Joillakin diplomaatti-illallisilla Mantshukuon suurlähettiläs kaavaili Suur-Suomen ja Suur-Japanin rajaa Uraliin. Risto Ryti piti rautaisen satakuntalaisen pokkansa ja hymyili vain hyvin hillitysti.

Suomalaisten joukkojen tavoitteeksi oli yksiselitteisesti annettu edullisten, vesistöihin pohjautuvien puolustuslinjojen haltuun otto.

Hyökkäys pysäytettiin Ylipäällikön sotamarsalkka Mannerheimin käskyllä tavoitteen tultua saavutetuksi.

Suomalaishyökkäyksen pysäyttämisestä syksyllä 1941 suomalaisen sodanjohdon omana toimenpiteenä on kirjoitettu ja tutkittu hyvin runsaasti. Avaa vain rauhassa joku kymmenistä aihetta käsittelevistä kirjoista. Voit olla sen jälkeen ylpeä suomalaisten sotilaiden saavutuksista ja ylimmän sotilasjohtomme kaukonäköisyydestä.

----- Mikä olisi ollut alkuperäisten asukkaiden kohtalo Suomeen liitetyillä alueilla? ----

Kuolema, sehän nähtiin Petroskoin kuolemanleireillä talvella 1941-1942.

Suur-Suomi oli vain Hitlerin pettämiseksi laadittu esitys. Ryti oli rappari ja marskikin koko ajan vihollisen puolella. Myös kansallismieliset suomalaiset kusetettiin, jotta eivät olisi tehneet vallankaappausta. Suomi on aina ollut vapaamuurarien laboratorio ja kommunistiviritys siis. Maamme johto on aina koostunut peytureista

https://www.promerit.net/2012/12/17806/

Suomi on aina pyrkinyt kommunismiin eli Suomen lakkauttamiseen ja kommunistiseen maailmanvaltioon

Ryti halusi eroon Suomen ja Neuvostoliiton välisestä itärajasta – uutuuskirja paljastaa valtiojohdon suunnitelmat 1941
Uuden kirjan mukaan presidentti Risto Ryti halusi ”lyhyet rajat”.



Presidentti Ryti olisi uuden kirjan mukaan halunnut ”lyhyet rajat”.
Presidentti Ryti olisi uuden kirjan mukaan halunnut ”lyhyet rajat”. KUVA: VILJO PIETINEN / SA-KUVA

Seppo Varjus
20.2.2019 13:01
PRESIDENTTI Risto Ryti toivoi jatkosodan alussa Suomelle ”lyhyitä rajoja”. Keskustellessaan Saksan Suomen lähettilään Wipert von Blücherin kanssa 11. syyskuuta 1941, Ryti esitti rajoja, jotka ulottuisivat Syväriin ja Nevajokeen silloisen Leningradin lähellä. Pohjoisessa Suomi halusi jopa Kuolan niemimaata.

Paras vaihtoehto Suomen kannalta olisi ollut, että Neuvostoliiton tai Venäjän kanssa ei olisi jäänyt enää ollenkaan yhteistä rajaa. Sen sijaan Saksa voisi ottaa haltuunsa Suomen uuden itärajan viereiset alueet Vienan ja Arkangelin suunnalla.

Asiasta kerrotaan Markku Reimaan uudessa kirjassa Kekkosen kuiskaaja - harmaa eminenssi Aaro Pakaslahti (Docendo). Pakaslahti oli diplomaatti, joka toimi ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä ja kansliapäällikkönä sodan aikana. Kirjassa käytetään hänen aiemmin julkaisemattomia muistiinpanojaan.

MAINITUN presidentin ja natsi-Saksan suurlähettilään keskustelun aikana jatkosotaa oli tuolloin käyty muutama kuukausi. Sekä Suomen että Saksan joukot etenivät syvälle Neuvostoliittoon ja sen luhistuminen näytti varmalta.

Pakaslahden muistiinpanoista löytyy kuitenkin maininta, että Suomen ulkoministeri Rolf Witting ja suurlähettiläs von Blücher olivat keskustelleet sodan alueellisista päämääristä jo elokuun lopussa. Tuolloin oli selvinnyt, että saksan johtaja Adolf Hitler ei vielä ollut valmis ratkaisemaan niitä.

KIRJASSA kerrotaan myös alemmalla tasolla tapahtuneista suunnitelmista sodan jälkeisen aikojen varalle. Mm. Itä-Karjalan sotilashallinnossa ja päämajan tiedustelussa palvellut tekniikan tohtori Reino Castrén laati muistion, jossa suunniteltiin suomensukuisen väestön kokoamista yhteen. Kaavailuissa olivat mukana mordvalaiset ja ostjakitkin.

Suomeen rajoittuvilla alueilla suomensukuisia arveltiin olevan noin 850 000 ja muualla peräti 2,5 miljoonaa. Sota-ajan vaikeuksista huolimatta tämä joukko piti koota yhteneväiselle, suomalaisille valtioalueelle, josta olisi poistettu vieraat väestöainekset. Näin olisi luotu ”voimakas, vapaa talonpoikaisasutus, mihin pohjoisiin oloihin nähden oli hyvät edellytykset”.


Petroskoin valtaus. Suomessa viriteltiin suuria suunnitelmia uusista rajoista.
Petroskoin valtaus. Suomessa viriteltiin suuria suunnitelmia uusista rajoista. KUVA: VÄNNRIKKI K. BORG

Leningradia eli Pietaria Castrén luonnehti ”keinotekoisena luomukseksi ja Venäjälle taakaksi”. Koska Leningradin takamaat liitettäisiin Suomeen, se ei voisi säilyä suurkaupunkina. Sen paikalle voitaisiin jättää vapaakaupunki, jota suomalaiset ja saksalaiset valvoisivat.

Sodan jälkeen Castrénilla oli merkittävä rooli Helsingin metron suunnittelussa.

KIRJASSA kerrotaan, että Mannerheimin 11. heinäkuutta 1941 antama kuuluisa ”miekantuppi-päiväkäsky” hermostutti ulkoministeriön Pakaslahden. Tämä soitti päämajan tiedotusosastolle ja haukkui sen ulkopolitiikkaan sekaantumisesta.

Pakaslahti luuli, että tiedotusosasto oli laatinut käskyn. Sen oli kuitenkin luonnostellut kenraali Viljo Tuompo marsalkan ohjeiden mukaan. Käskyä tulkittiin niin, että Suomi tavoittelee rajantakaista Karjalaa omakseen, mikä herätti hermostusta ulkomailla. Suomen diplomaatit joutuivat rauhoittelemaan epäluuloja.

Aaro Pakaslahti
Aaro Pakaslahti (1903-1969) oli suomalainen diplomaatti. Sodan jälkeen hän joutui epäsuosioon, mutta palasi diplomaatin tehtäviin ja toimi Suomen suurlähettiläänä useissa maissa kuolemaansa asti.

Nuoruudessaan Pakaslahti toimi Akateemisessa Karjala Seurassa mm. Urho Kekkosen kanssa ja kuului samaan ystäväpiiriin.

Pakaslahti julkaisi vuonna 1970 teoksen Talvisodan poliittinen näytelmä. UM:n poliittisen osaston päällikön päiviä ja öitä.

LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA
Seppo Varjus

Vienalaisessa Vuokkiniemen kylässä pidettiin 20. heinäkuuta 1941 heimoaktivistien ja miehityshallinnon organisoima kokous, joka Karjalan kansan nimissä päätti, että Viena ja Aunus irtautuvat Neuvostoliitosta ja liittyvät Suomeen.

Myös oli esitettävä Saksalle aktiivista liittolaista. Jos Saksa olisi ollut todennäköinen voittaja, niinolisi tietenkin ollut myös aikomus liittää maat Suomeen. Nyt Saksan asema oli epätoivoinen koko ajan alusta lähtien ja Suomen oli oltava varovainen Lännen suhteen. Alkuperäisväestö oli suomensukuista ja sitä olisi kohdeltu hyvin. Imperialistit olisi lähetetty kotiinsa postimerkki takapuolessa

Koko fiasko johtui ylipäällikön puutteellisesta suomenkielen taidosta. Kun pohdittiin pitäisikö Suomen ottaa Viena ja Aunus totesi marsalkka Kyllä mine tahto saada anus.

Jatkosodan yksi tavoite oli suomalaisille annettu osuus tehtävässä "Operaatio Kädenlyönti Syvärillä" sen mukaan edetä pohjoisesta Syvärinjoelle ja kohdata siellä etelästä tulevat Saksan joukot. Tämä olisi sulkenut Leningradin saartorenkaan.
Kuten tiedämme, saksalaiset eivät koskaan päässeet Syvärille asti ja näin Suomen osuus Leningradin saarrossa jäi toteutumatta.

"Suursuomalaiset" ovat kauan itkeneet sitä miten R. Rytistä tuli sijaiskärsijä. Nyt esille tulleiden faktojen prusteella Ryti ei suinkaan ollut niin viaton Suomen puolesta uhrautuja kuten on väitetty. Hän oli ihan yhtä syyllinen kuin muutkin Suur-Suomen tavoittelijat, jotka halusivat ryöstää Neuvostoliitolta alueita sodan avulla.

Sellaista maata kuin Suomi ei olisi edes olemassa ellei Venäjän keisari Aleksander I olisi 1809 valloittanut Ruotsilta Itämaata (nykyinen Suomi) ja kohottanut sitä kansakuntien joukkoon antaen sille hyvin pitkälle menevän autonomian , johon Ruotsi ei olisi koskaan suostunut. Utan detta skulle vi alla ny vara svenskar (tjsp).

Neuvostoliitto oli yksiliittoutuneista maista, jotka vaativat sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä kaikissa natsi-Saksan liittolaismaissa. Jatkosota oli Suomen osalta hyökkäyssota (liittoutuneita vastaan), joten sotasyyllisyys oli kiistatonta. Ne eivät siis suinkaan olleet mikään Neuvostoliiton keksintö. Churchill antoi Stalinille vapaat kädet Suomen suhteen ja olisi ollut valmis paljon ankarampiinkin rangaistuksiin mitkä toteutuivat. Tuohon aikaan Yhdistyneissä kuningaskunnissa ei erityisemmin pidetty Saksan natseista eikä näiden liittolaisista, jollaiseksi Suomikin luettiin. UK olisi tuskin reagoinut vaikka NL olisi valloittanut koko Suomen.

"Suomen herra" on aina kuvitellut itsestään liikoja ja pitänyt kansaamme ikään kuin jonain "valittuna kansana", jota lännen demokratiat kilvan rientävät puolustamaan. Tämä on vaarallinen harhaluulo, joka näyttää toistuvan tässä ajassa. Ei NATO meitä suojaa, vaan päinvastoin asettaa meidät entistä suurempaan vaaraan.

Herrojen ainainen haave oli saada Itä-Karjala Suomeen puhdistettuna ns. epäkansallisesta väestöstä. Ne olisi joko lähetetty härkävaunuissa itään tai tapettu, kolmatta vaihtoehtoa ei ollut.

Mikä on totuus Suur-Suomi pyrkimyksistä? Ei kai tuohon voi olla yksikäsitteistä vastausta.
Suomi lähti Saksan mukaan ja olisi joka tapauksessa joutunut mukaan, kun Saksa eteni Norjasta itään.
Jos sotaonni olisi ollut parempi, niin varmaan oltaisi menty pidemmälle. Mutta Saksa ei edennyt omillaan riittävästi ja onneksi Suomi ei uhrannut kaikkia omia sotilaitaan Saksan toiveiden mukaisesti.
Suomi siis pystyi vain osittain vaikuttamaan tapahtumiin omalla ja lähialueella. Mannerheim ei katkaissut Murmannin rataa ja se oli varmaankin Suomen onni.

"Mikä olisi ollut alkuperäisten asukkaiden kohtalo Suomeen liitetyillä alueilla?"
On mennyt hienosti ohi kaikki ko. ajasta kirjoitettu historia. Tarkoitus oli, että heidän siirrettäisiin Saksan valtaamille alueille. Mikä kohtalo siellä olisi odottanut sitä voi vain arvailla.

Pekka Visuri: "hyökkäys 1941 ei pysähtynyt koska tavoitteet oli saavutettu vaan siksi kun Suomen tappiot olivat liian suuret".

Visuri toteaa tosiasian: Suomen tavoite oli päästä Sorokkaan. Ei päästy koska tappiot liian suuret.