JUMALAN ARMOSTA JA

Todellisuudessa kirkot eivät ole niinkään raivanneet teitä kuin rakentaneet esteitä ihmisen ja Jumalan väliin. Näistä esteistä selviävät ne, joiden tarve itse ymmärtää ja hyväksyä Jumalaa koskevia ajatuksia ei ole niin polttava, että se tekisi ylhäältä annettujen totuuksien nielemisen mahdottomaksi. Hyvin käy myös niille, jotka ovat tarpeeksi hurskaita osallistuakseen sännöllisesti kirkolliseen hartauselämään, joiden usko on epäuskoa vahvempi ja joiden omatunto ei ole liian herkkä takertumaan jokaiseen väärään tekoon ja ajatukseen. Mutta on paljon niitä, joille kirkon armon tielle asettamat esteet ovat ylittämättömiä. Heidän joukossaan löytyy epäilijöitä ja kapinallisia, kirkosta etääntyneitä ja kirkon itsensä luotaan työntämiä kuin myös niitä, jotka kokevat uskonsa liian heikoksi ja itsensä liian huonoiksi kelvatakseen Jumalalle. Yhteistä heille kaikille on se, että kirkon asettamat vaatimukset armoon pääsemiseksi tuntuvat heistä aivan liian suurilta.
Syy siihen, että ihmiset eivät koe päässeensä osallisiksi Jumalan armosta, ei ole heissä itsessään. Lukemattomien ihmisten kokemus siitä, ettei armo ole heitä varten, ei johdu mistään muusta kuin siitä, että kirkko ei ole ollut tehtäviensä tasalla. Kirkko on tehnyt virheen siinä, että se on ymmärtänyt Jeesuksen antaman valtuutuksen antaa tai olla antamatta anteeksi oikein, mutta lopulta kuitenkin puutteellisesti. Se on painanut mieleensä Jeesuksen ohjeen mutta jättänyt soveltamatta sitä siinä hengessä, jossa Jeesus aikanaan itse toimi.

Jeesuksen merkityksen voisi nähdä ennemminkin hänen elämässään kuin kuolemassaan. Jumala itse ja hänen suhtautumisensa ihmiskuntaan ei muuttunut millään tavalla Jeesuksen elämän ja kuoleman myötä. Hänen armonsa ja rakkautensa olisi ilman Jeesustakin tullut meidän osaksemme. Mutta ilman Jeesusta me emme olisi tienneet mitään Jumalan armosta ja rakkaudesta. Ajatuksillaan, sanoillaan ja teoillaan Jeesus teki selväksi sen, mikä ihmiskunnilta oli päässyt hämärtymään : että Jumala ei ole ankara ja oikeudenmukainen Tuomari vaan rakastava ja armahtava Isä.

Kristinuskon näkökulmasta ei pitäisi olla tarpeellista rajata niiden ihmisten joukkoa, jotka pääsevät osallisiksi Jumalan armosta. Armon ei tarvitse ajatella kuuluvan ainoastaan niille, jotka elävät Jumalan tahdon mukaisesti tai jotka uskollaan ottavat Jumalan armon vastaan. Jumala rakastaa jokaista luotuaan ajatuksiin, tekoihin, uskoon ja uskontoon katsomatta.

Armo sulkee lopulta pois myös kadotustuomion mahdollisuuden. Jokainen ihminen paitsi elää myös kuolee Jumalan armon ja rakkauden varassa. Rakastava Jumala ei voisi sallia yhdenkään meistä joutuvan kadotukseen. Jos armo tässä elämässä onkin vielä vajavaista, tämän elämän jälkeen saamme viimein nähdä, mitä täydellinen armo on.