Avopuolisoltani kuoli isä muutama kuukausi sitten oman käden kautta. Erinäisten järjestelyjen hoitaminen on vienyt paljon huomiota muualle kuin itse suremisen mieheltäni. Nyt kun kaikki asiat on hoidettu, mieheni on vaipunut apatiaan. Apua hän ei omien sanojensa mukaan tarvitse keneltäkään. Ei minulta, ei keneltäkään. Surustaan hän ei puhu, vaan pitää kaiken sisällään. Samalla hän sysää minua koko ajan kauemmasksi. Tuskin tahallaan. Sydäntä särkee seurata tätä ihmisen kamppailua. Miten auttaa tällaista ihmistä joka ei halua puhua, ei halua että pitää hyvänään, lohduttaa sanoin tai ihan vaan olemisella. Miten jaksaa itse kun tuntuu että masentuu myös itse vaikka pitäisi jaksaa olla tukena ja turvana jos toinen sitä tarvii. Olen lukenut että surusta pitäisi puhua, ei kasata niitä kaikkia tuntemuksia sisälle. Miten siinä onnistuu jos toinen ei halua. Miestäni tuntuu myös painavan taakka siitä että hänen on huolehdittava vastedes niin äidistään kuin kahdesta sisaruksestaan. Aikuisia ovat hekin mutta silti. Tuntuu välillä vain niin pahalta seurata sivusta sitä kuinka ajattelematta omat sisarukset ja äiti toista käyttävät ei nyt hyväksi mutta olettavat aina että mieheni tekee kaikki viralliset hommat ja vähän virallisemmat. Ihan kuin he eivät itse suoriutuisi pienimmästäkään asiasta. Ja tahtomattaan näin ajavat toisen piippuun. Mieheni kun on sen sortin ihminen joka ei ihan heti sano vastaan ja huolehtii ennemmin toisista kuin itsestään. Mutta tuolla menolla pelkään että saan kohta olla toisissa hautajaisissa. En tiedä.. Kait pitäisi ottaa ja ravistella toinen hereille ja kertoa että hei, jos et ole sattunut huomaamaan tässä lähellä on ihminen joka välittää ja haluaa jakaa asioita kanssasi..
Miten autan?
3
779
Vastaukset
- Nimetön myös
>Kait pitäisi ottaa ja ravistella toinen hereille
>ja kertoa että hei, jos et ole sattunut
>huomaamaan tässä lähellä on ihminen joka välittää
>ja haluaa jakaa asioita kanssasi.
Itselläni edessä hieman samanlainen tilanne (olen mies), ja tuntuu siltä, että niitä kaikkein pahimpia tuntemuksia on hyvin vaikea jakaa, kun ollaan siinä kriisin silmäkkeessä. Tämä saattaa tuntua kylmältä, mutta tuollaisessa tilanteessa ihminen on aivan niin sellaisten peruskysymysten äärellä, että tarvitsee myös sitä omaa aikaa. Ja paljon.
Ja varmasti. Kun aika jättää isästäni. Ainakin omalla kohdallani tiedän että avovaimoni rakastaa minua edelleen, on rinnallani kuolemantilanteessa ja yrittää tehdä kaikkensa oloni helpottamiseksi. Älä tunne syyllisyyttä. Miehesi ottaa kontaktia siinä vaiheessa kun on saanut ne perusasiat mielessänsä kasaan. Anna hänelle surun rauhaa.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja miehellesi paljon voimaa avautua sinulle, sitten kun sen aika on.- Nimetön vastaa
Kiitos kauniista sanoistasi! Ei tuohon voi muuta sanoa. Toivotan myös sinulle kaikkea hyvää!
Kiitos vielä kerran!
- Elissa
Toisen tukeminen surussa ei ole mikään helppo tehtävä, ja varsinkin jos itsekin suree menetettettyä omaista. Jokaisella on myös oma tapansa surra ja oma surulla on oma aikataulunsa. Miesten on varmaan naisia vaikeampi puhua surusta ja näyttää tunteitaan. Itsemurha on varmasti vielä vaikeampi käsitellä kuin luonnollisempi kuolema, johon ei ehkä liity samalla tavalla häpeää ja syyllisyyttä. Suruaan voi purkaa myös erilaiseen toimintaan, eivät kaikki osaa puhua tunteitaan ulos. Jokaisella on oma tapansa, mutta surutyö on toki tehtävä, mutta sille on annettava aikaa.
En osaa sinua erityisesti neuvoa, et voi surra toisen puolesta, etkä pakottaa suremaan jollakin tavalla, ellei hän sitä halua tai siihen pysty. Ehkä surun aika tulee myöhemmin, usein se tie on pitkä ja voi kestää vuosiakin. Voit olla läsnä ja osoittaa, että välität, ja että olet halukas auttamaan, jos hän sitä tahtoo. Mutta kunnioita kuitenkin sitä, että se on hänen surunsa. Ja ennen kaikkea pidä itsestäsi huolta. Jos tilanne tuntuu sinusta raskaalta niin etsi itsellesi ihminen, johon luotat ja joka pystyy olemaan sinun tukenasi, joka on tarpeeksi ulkopuolinen perheesi surusta. Ellei sellaista ole ystäväpiirissä, niin ota yhteyttä johonkin ammattitahoon, jotka voivat olla tukenasi (seurakunta, psykologit tms). Samoin tukea voi saada myös muille perheenjäsenille, kuitenkin heidän omasta toiveestaan.
Anna ajan kulua, elä päivä kerrallaan, huolehdi itsestäsi ja läheisistäsi sen verran kuin pystyt, jaksat, ja he antavat, äläkä menetä toivoasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h503395- 343045
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062761Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv422503Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.511955Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151599- 321483
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061297- 1801231
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731080