EU aikana tänään Suomessa leipäjonot

Leipäjonossa seivovat ne jotka ovat antaneet kaikkensa EU:lle ja he saavat mennä. EU ei kaipaa köyhiä, ne kelpaavat EU:lle vain niin kauan kuin heillä on jotain mitä ottaa. Talouskasvu on jumala jolle uhrataan kaikki, miljoonat kurjistumiset eivät EU-herroja hetkauta, he asuvat itse hienostoaluella, muurien ja veronmaksajien kustantamien vartijoiden ympäröiminä. Heidän ylellisyytensä eteen voidaan hyvin uhrata tuhansia ihmisiä.

palstalle postaamia uutisia, joutomies tosiaan.

Vaikka palkat ovat nousseet, on entistä kalliimpaa käydä töissä. Ajoneuvoverot, palkan sivukulut, polttoainevero arvonlisäveroineen, kallis ruoka (arvonlisäveron ansiosta lounaspaikoissa), autovero, lapsivähennysoikeuden muuttaminen pienemmäksi verotuksessa, matkakuluvähennysomavastuun kohtuullisen korkea pohja, asumiskulujen nousu energian hinnan johdosta, korjauskulujen nousu (vrt.edelliset ja alv. etenkin), yleensä palvelujen verollisuus jne...

TEKEVÄT YKSINKERTAISESTI EU-LEIVÄN HEIKOMMIN NÄLKÄÄ PITÄVÄKSI.

Ns. leipä- tai ruokajonoja on turha käyttää esimerkkinä köyhyydestä, koska porvari väittää kuitenkin niiden käyttäjien tulevan toimeen ilman mitään apua: nyt vain on niin, että ruoan tai minkä tahansa hyödykkeen ilmaisuus houkuttelee aina sukankuluttajia. Luultavasti mainitsevat esimerkkinä siskon pojan tms. käyneen hakemassa ilmaiset jauhot ja sokerit pullataikinan tekoon ja päästävät perään röhönaurun ihmisten hyväuskoisuudelle ja sukulaisensa röyhkeydelle.

Sama tilanne on käytännössä köyhyyden tilastoinnissa: puhutaan absoluuttisesta ja suhteellisesta köyhyydestä. Absoluuttinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihmiset elävät suunnalleen taivasalla ilman ruokaa alipainoisina ja suhteellinen köyhyys sitä, että tiettyllä prosentilla ihmisistä toimeentulo jää reilusti alle keskimääräisen tulotason. Yleensä porvari vetoaa tässä tilanteessa suhteelliseen köyhyyteen ja ihmettelee perään sitä, että miksi ihmeessä se, että ei ole varaa hankkia DVD-soitinta voi olla jokin kriteeri köyhyyteen. Onhan suomalaisella työttömällä huomattavasti paremmat olot kuin nigerialaisella kerjäläisellä. Menkööt siis köyhät töihin, jos kerta kuluttaminen kiinnostaa.

Oli miten oli, köyhyyden mittaaminen on vaikeaa ja tulkintoja voidaan tehdä suuntaan jos toiseen. Tässä tapauksessa kannattaa kuitenkin olla hiukkasen tarkempi noiden tilastojen kanssa, sillä vastapuoli on jo miettinyt tarkkaan strategiansa tuollaisten väitteiden suhteen. Minä tiedän kuitenkin omasta kokemuksesta ja sen mitä olen nähnyt sekä sukulaisten että tuttavien kohdalla, että 2000-luvun Suomi on huomattavasti ankeampi paikka elää, mitä se oli sanotaanko vaikka 80/90-lukujen vaihteessa. Näin siis on, vaikka tämän maan BKT on lähes kaksinkertaistunut niistä ajoista.