Se tuntuu samalta jos yrität muistella tapahtumia ennen syntymääsi. Niin kauan kuin olet ollut syntymättä, niin kauan olet kuollut.
Tossa oli minun filosofia.
Tossa oli minun filosofia.
Miltä tuntuu olla kuollut
filosofi
121021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun kuolet, sielusi vaihtaa tavallaan vaatteita.
Ruumis on ikään kuin sielusi vaate. Kuoleman jälkeen ruumis heitetään ikään kuin pyykkikoriin. Kuin vaate.
Se on minun filosofiani.
Kuka on se pyykkäri, joka heittää vaatteet koriin ja peseen ne, synnyttääkseen taas uudet puhtaat? Jumalako?
Olet kuin sadepisara; tulet sateena maahan, hakeudut oikeisiin uomiin, yhdyt muihin pisaroihin, vaellat pitkin virtoja, näet kenties valtameren, mutta haihdut ennen pitkää höyrynä ilmaan sataaksesi jälleen maahan.
Syntymä ja kuolema on pitkä prosessi. Luonto on jumala.
Olen hyvä sadepisara varmaankin kanssasi aika pitkälti samoilla linjoilla. Näen asian lähelle tuota.
Kuolema siirtymäprosessimielessä ei ole tärkeä, vaan ns. kuoleman jälkeen 'herätään' oikeampaan elämään, josta olemme peilikuvia maailmassa 'elossa' ollessamme..
Niin kauan kuin ihminen haikailee jonkin 'oikean' elämän alkamista jossakin tulevaisuudessa, tai niin kauan kun hän mahdollisesti muistelee jo elettyjä elämänhetkiä, juuri niin kauan ihminen on 'kuollut'. Elämä on tässä. Elämä on nyt. Jumala on Elämä.
Bob Marley:
Most people think that great god will come from the sky, take away everything and make everybody feel high...
but if you know what life is worth , you would look for yours on earth
Eli, joo.
Kyllä tuon muuten allekirjoitan, mutta mistä tuo "Jumala on Elämä" tuli. Mikä Jumala tämä elämä on?
Sittenhän olemme heränneet kuolleista jo kerran, se on siis mahdollista, miksi se ei tapahtuisi uudelleen täällä tai jossain muualla... ken tietää?
Se on onnettomuus kaikessa, mitä tapahtuu auringon alla, että kaikilla on sama kohtalo, ja myös se, että ihmislasten sydän on täynnä pahaa ja että mielettömyys on heillä sydämessä heidän elinaikansa; ja senjälkeen - vainajien tykö!
Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla. Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.
e sitä kukaan voi tietää.
Ei voi tietää, siinä olen kanssasi samaa mieltä.
Minusta kuolema on tavallaan uusi syntymä - siis vapautuminen tästä raskaasta fyysisestä kehosta. Asiassa ei ole mitään pelkäämistä.