hyvä lainaus päivämiehestä ko. asiasta "Uskon perusteita: Sotilaan tehtävänä on yhteisen hyvän vaaliminen
Alkuseurakunnan aikana roomalaisia sotilaita kääntyi kristinuskoon. Kristittyinä he jatkoivat palvelustaan sotilaan ammatissa. Johannes Kastaja neuvoi sotilaita: ”Älkäät kenellekään väkivaltaa taikka vääryyttä tehkö, ja tyytykäät palkkaanne” (Luuk 3:14). Eräässä yhteydessä Jeesus jopa kehui sotilaan ammatissa olevan sadanpäämiehen uskoa (Luuk. 7:9).
Alkuvuosisatoina kysymys sotilaan ammatista ja sodan oikeutuksesta nousi aika ajoin esille kirkkoisien kannanotoissa. Aiheen teologinen ja eettinen argumentointi tuli ajankohtaiseksi, kun kristinusko saavutti 300-luvun alussa valtion uskonnon aseman. Kirkkoisä Augustinuksen määritelmä oikeutetusta sodasta on ollut kristikunnan ohjeena näihin päiviin saakka.
Peruslähtökohtana on Kristuksen antama käsky rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Tämä niin sanottu rakkauden kaksoiskäsky sisältää lähimmäisen hyvän vaalimisen ja etenkin heikommassa asemassa olevan puolustamisen. Syntiseen maailmaan sovellettuna se merkitsee tarvittaessa voimakeinojen käyttöä. Tähän perustuu apostoli Paavalin opetus esivallan tehtävästä ja asemasta (Room. 13).
Eettisessä mielessä kysymys on aina pienemmän pahan valitsemisesta kahden pahan väliltä. Voimakeinojen käyttö on raadollinen menetelmä, mutta syntisessä maailmassa se on yhteisön hyvän kannalta joskus välttämätöntä. Tästä on esimerkkinä oman kansallisen ja valtiollisen itsenäisyytemme puolustaminen.
Eettinen valinta tarkoittaa myös lähimmäistä ja yhteisöä uhkaavan pahan ennaltaehkäisemisestä. Se on elämän raadolliset tosiasiat huomioon ottavaa rauhantyötä eli niin sanottua realistista pasifismia (pax facere = tehdä rauha). Se perustuu raamatulliseen ihmiskäsitykseen, jonka mukaan kaikki ovat syntisiä. Sen vastakohtana on niin sanottu idealistinen pasifismi, jonka mukaan ihmisen olemuksessa ajatellaan olevan siinä määrin hyvyyttä, että pahuuden hillitsemiseksi riittää pelkästään kasvattaminen. Tältä perustalta nousee muun muassa ajatus kansakunnan yksipuolisesta aseiden riisunnasta. Sen ideana on, että muut kansakunnat seuraavat tätä esimerkkiä. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan syntisessä maailmassa ole mahdollista."
Alkuseurakunnan aikana roomalaisia sotilaita kääntyi kristinuskoon. Kristittyinä he jatkoivat palvelustaan sotilaan ammatissa. Johannes Kastaja neuvoi sotilaita: ”Älkäät kenellekään väkivaltaa taikka vääryyttä tehkö, ja tyytykäät palkkaanne” (Luuk 3:14). Eräässä yhteydessä Jeesus jopa kehui sotilaan ammatissa olevan sadanpäämiehen uskoa (Luuk. 7:9).
Alkuvuosisatoina kysymys sotilaan ammatista ja sodan oikeutuksesta nousi aika ajoin esille kirkkoisien kannanotoissa. Aiheen teologinen ja eettinen argumentointi tuli ajankohtaiseksi, kun kristinusko saavutti 300-luvun alussa valtion uskonnon aseman. Kirkkoisä Augustinuksen määritelmä oikeutetusta sodasta on ollut kristikunnan ohjeena näihin päiviin saakka.
Peruslähtökohtana on Kristuksen antama käsky rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Tämä niin sanottu rakkauden kaksoiskäsky sisältää lähimmäisen hyvän vaalimisen ja etenkin heikommassa asemassa olevan puolustamisen. Syntiseen maailmaan sovellettuna se merkitsee tarvittaessa voimakeinojen käyttöä. Tähän perustuu apostoli Paavalin opetus esivallan tehtävästä ja asemasta (Room. 13).
Eettisessä mielessä kysymys on aina pienemmän pahan valitsemisesta kahden pahan väliltä. Voimakeinojen käyttö on raadollinen menetelmä, mutta syntisessä maailmassa se on yhteisön hyvän kannalta joskus välttämätöntä. Tästä on esimerkkinä oman kansallisen ja valtiollisen itsenäisyytemme puolustaminen.
Eettinen valinta tarkoittaa myös lähimmäistä ja yhteisöä uhkaavan pahan ennaltaehkäisemisestä. Se on elämän raadolliset tosiasiat huomioon ottavaa rauhantyötä eli niin sanottua realistista pasifismia (pax facere = tehdä rauha). Se perustuu raamatulliseen ihmiskäsitykseen, jonka mukaan kaikki ovat syntisiä. Sen vastakohtana on niin sanottu idealistinen pasifismi, jonka mukaan ihmisen olemuksessa ajatellaan olevan siinä määrin hyvyyttä, että pahuuden hillitsemiseksi riittää pelkästään kasvattaminen. Tältä perustalta nousee muun muassa ajatus kansakunnan yksipuolisesta aseiden riisunnasta. Sen ideana on, että muut kansakunnat seuraavat tätä esimerkkiä. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan syntisessä maailmassa ole mahdollista."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.