Miksi julmuus ?

Törmäsin - taas kerran - syytöksiin, joita toistuvasti tuodaan esiin suhteessa karismaattisuuteen. Syytökset ovat hämmentäviä ja panee totisesti miettimään, että mistä tässä on kyse. Tuonkin tännekin tämän keskustelukatkelman, jos vaikka voitaisiin ihan asiallisesti mietiskellä Jumalan edessä, että mistä tässä on oikein kyse.

Eräs henkilö kirjoitti:
""Karismaattisiin liikkeisiin mm Nokia Missionin kokouksissa koetaan omituisia ilmiöitä. Niitä pidetään todistuksena Jumalan "voitelusta".
Näitä sielullisia hurmahenki-ilmiöitä ovat:
Hillitön nauru
Kaatuminen "hengen lyömänä"
Juopuminen hengestä...hoipertelu kuten juovuksissa
Hillitön nauru...selitetään "iloksi hengessä"
Eläinäänet...karjuminen, kiekuminen, kiljunta..."profetaallista ääntelyä"
Lattialla makaaminen....naiset saattavat kokea "synnytystuskia" sielujen pelastumisen takia
Ym. lista ei ole täydellinen... """


Tässä kommentissa tulee hyvin esiin se perusasia, mikä on herättänyt minut miettimään, että mitä tämä luterilainen oppi pitääkään sisällään.

Tuohan on selvää panettelua itsekeksityin syytöksin. Miksi tällaista ?
Itse en ole miettinyt näitä syytöksiä kovinkaan paljoa. Olen ohittanut ne vain pahojen ihmisten panetteluna. Mutta tässä Koiviston tapauksessa ja näissä syytöksissä se pahuus ja pahansuopuus tulee surullisella tavalla esiin.

Millainen on se mieli joka tällaisia keksii ihmisistä, jotka jokatapauksessa ovat elämässään niin paljon kärsineet ja pahaa kokeneet.

On hyvä huomata, että nämä "elämöijät" ovat pääasiassa ihan tavallisten kirkossa kävijöiden tuhoamia ihmisiä - insestien (tätä on satoja tuhansia tapauksia), raiskausten, pedofilian, perhe-, koulu- ja työpaikkaväkivallan ja rikosten uhreja.

Ensin tuhotaan Suomessa satoja tuhansia ihmisiä (joku jopa esitti arvion että lähes kattavasti aikuisväestö on jonkun asian vaurioittama) lukemattomin eri tavoin sekä fyysisesti että henkisesti ja sitten kun he saavat apua suoraan Jumalalta näissä kokouksissa, niin syytetään väärästä tavasta reagoida parantumisiin. Eihän sairaalassakaan syytetä vakavasti sairasta, jos hän käyttäytyy taikka huutaa väärällä tavalla. Parantuminen - äärimmäisen vaikeissa tapauksissa - tuottaa aina jotain sellaista mitä terve ja korskainen ihminen vierastaa.

Ensin tuhotaan tämä ihmisparka ja sitten luodaan ahdistavia syytöksiä päälle, jos sattuu käyttäytymään väärällä tavalla jonkun hyvinvoivan silmissä. Tässä jotenkin fokusoituu ihmisen koko pahuuden syvyys. Tässä on jotain samaa mitä natsien suhtautumisessa juutalaisiin. Natsit joskus nauttivat juutalaisäitien käytöksellä, kun ensin murskattiin lapsen pää tämän äidin nähden ja sitten naurettiin äidin huudoilla ja käytöksellä.

Tästäkin saamme nyt paljon aineistoa mihin kaikkeen nämä uskonnolliisten oppien kannattajat ovat valmiita menemään luodakseen kärsiviin lisää ahdistavaa syytöstä ja mielipahaa.

Mutta se on nyt varmaa, että yhä enemmän täytyy evankeliumia Jeesuksesta saarnata, sillä tämä maailma on näköjään läpeensä paha ja vain ainoastaan Jumala voi näiden luterilaisten sydämet vielä kääntää. Tätä saarnatkaamme. Jeesuksen nimeen. Amen


Tässä aamulla vielä palasin mietteissäni näihin julmiin lausuntoihin näistä sairaista ja kärsivistä, jotka viimeisenä keinonaan suuressa hengen ja ruumiin tuskissaan tulevat Jeesuksen apua saamaan karismaattisiin kokouksiin.

Tällaista julmuutta esiintyy aivan liian paljon uskonnollisissa piireissä. Ensin nämä syyttäjät murjovat - suoraan sanoen miljoonia suomalaisiakin - omia lähimmäisiään enemmän taikka vähemmän sairaalakuntoon - ainakin vammauttavat heidän sielunsa joko lapsena taikka aikuisena monin eri tavoin.

Ja sitten kun nämä uskaltavat hädissään mennä apua saamaan Jumalalta. Jos he haluaisivat apua ihmisiltä niin he menisivät maallisiin laitokseen, mutta he tulevat pyytämään apua Jumalalta, koska tietävät että karismaattisisssa kokouksissa esirukoillaan Jeesuskn nimessä ja maahan vuodatetussa sovintoveressä. Kun nämä tulevat pyytämään apua sellaisessa hädässä että jopa huutoja ja tärinöitä ym. tapahtuu, kun heidän tuskansa menee yli kaiken sopivaisuuden ja itsehillinnnän (joskus myös ihmisissä olevat pahat henget aktivoituvat kun kohtaavat Pyhän Hengen voiman), niin tämän jälkeen nämä luterilaiset tulevat lyömään uudestaan näitä kärsiviä ja sairaita ja pyrkivät mitätöimään epäuskon kautta heidän parantumisiaan.

Millainen on tällaisen ihmisen ajatusmaailma ? Millainen on ihminen, joka haluaa voimakkaasti lyödä kärsivää ja sairastaa ja pyrkii saattamaan hänet uudestaan sairauden tilaan ja takaisin niihin kärsimyksiin ? Täytyyko kristillisellä foorumilla tuoda tällaista julmuutta esiin ? Ovat he paatuneita ? En ole kertaakaan nähnyt tällaisen veljiemme syyttäjän katuvan syytöksiään ? Päinvastoin he ovat vain lisää lyömistä harjoittaneet. Mistä tässä oikein on kysymys ? Sen tiedän, että natsit harjoittivat täsmälleen samaa juutalaisiin nähden. Ensin vammautettiin joku joko lääketieteellisissä kokeissa taikka vain huvittelutarkoituksissa ja sitten katsottiin kuinka tämä vammautettu ja ruhjottu päästelee erilaisia ääniä ja käyttäytyi julkisesti sopimattomasti ja näitä jopa kirjattiin ylös. Aivan kauheaa. Tällaisia ihmisiä elää keskuudessamme ja he ovat aika usein kirkon pappeja ja työntekijöitä. Aivan kauheaa - pakko näin sanoa.