Uskomisen järkevyys

minun mielestäni tuo ei edes pidä paikkaansa, vaan myös uskova menettää kaiken, jos jumalia ei olisikaan.
Lisäksi tuollainen "varmuuden vuoksi" -uskominen taitaa olla lähinnä sellaista epäaitoa epäuskoa jolla ei kuitenkaan pääsisi taivaseen, joten siinäkin mielessä siis ihan turha juttu...

Lisäksi Jumala tai Jeesus voisivat tietenkin pelastaa ihan jokaisen jos vain haluaisivat, mutta jostain kumman syystä eivät vain millään halua. Ja tähän ristiriitaan on sitten uskovilla toinen toistaan hullunkurisempia selityksiä, joissa ei ole päätä eikä häntää - ja miten voisikaan olla, kun kyse on uskonnosta jossa terveen järjen käyttäminen on ehdottomasti kielletty. Voi voi...

sanoa näin. Hymiöt ja muut irvailumerkit ovat tulleet kirjoitettuun tekstiin vasta myöhemmin.

Lisäksi hän matemaatikkona on ollut hyvä laskemaan
todennäköisyyksiä ja odotusarvoja voittavalle jumalalle. Silti: puhdasta totopeliä kaikki tyynni:/

Täältä löytyypi vastaus tuoho:
http://en.wikipedia.org/wiki/Pascal's_Wager

tuota siltä varalta -sakkia. Kädet ristiin pakollisissa tilaisuuksissa ja taas menoksi - sillähän sitä taivaaseen pääsee. Tässä näkyy ihmisen luihu ja pelkurimainen luonne.

Selkärankaa, kanssaihmiset! Kun kerran ette usko, olkaa rehellisesti uskomatta!

Pastori Silli on väärässä. Ihmiselle ei ole hyväksi elää mielikuvitusmaailmassa. Eläminen mielikuvitusmaailmassa ei asiallisesti palkitse ketään kuoleman jälkeen.

Lentokoneella päin seiniä lentelevät muslimit ovat erinomainen esimerkki siitä, millaisiin hirmutekoihin mielikuvitusmaailmassa elämiset voivat oikeassa johtaa.

kummallinen pastori hän taitaa olla, jos hän tarvitsee uskolleen tuollaisia perusteita.

Siinä vaiheessa kun kristityn täytyy alkaa perustelemaan omaa tai muiden uskoa matematiikalla tai muilla tieteillä mennään jo pahasti metsään. Pastorin usko horjuu vai onko seurakunta käynyt jo niin pieneksi, että on oma työpaikka uhattuna ja on pakko saada lisää porukkaa kirkoon.

kaikenkarvaisten ystävien ja mahdollisen tai mahdottoman jumalankin/jumalien kanssa voi olla hyvissä väleissä juuri siltä varalta ettei missaa taivaallisen gourmet ravintolan parasta paikkaa epäystävällisen tai tyhmän käyttäytymisen takia.

Vain tosi tyhmä alkaa rähjäämään kuvitellun tai aidon jumalan kanssa kun ei siihen usko. Fiksu pystyy tulemaan toimeen kaikkien mielipiteiden kanssa eikä polta siltojaan mihinkään suuntaan.

Sitä kun ei koskaan tiedä minkä puolen elämä milloinkin näyttää itsetään. Tunnen eri uskontojen edustajia ja mielestäni he ovat useimmiten erilaisine mielipiteineen ihan mielenkiintoisia ihmisiä.

Ahdasmieliset uskonnolliset tai vain yhden näkökulman ihmiset ovat rasittavia mutta käytännössä he ovat pieni vähemmistö.

Ei tarvitse uskoa mitään, mutta se ei estä ystävällistä suhtautumista maailmankaikkeuteen ja siellä eläviin ihmisiin. Maailmankaikkeus on ystävällinen paikka( oliko se Einstein joka niin aikoinaan sanoi, muistaakseni).

Pascal oli matemaattisen peliteorian isä. Hän lausui vain peliteorettisen mielipiteensä uskosta, jota pastori on siteerannut.
Tuskin Pastori edes väiti, että "varmuuden vuoksi uskominen" on samaa kuin Raamatun tarkoittama usko. Uskolle on vaan järkevä peruste.
Muistaakseni Pascal itse oli uskonnoton.

neuvoneen niitä, jotka myönsivät uskomisen kannattavaksi, mutteivat kuitenkaan kyenneet uskomaan. Heidän kannattaa hakeutua uskovaisten seuraan, käydä messuissa, tehdä pirskotuksia vihkivedellä ja muutenkin elellä kuin uskovainen. Sellainen elämäntapa nimittäin tyhmistää ihmisen niin, että ennen pitkää hän rupeaa uskomaan luonnostaan.

1. Uskossa eläminen ei ole ilmaista, vaikka monet uskovaiset niin väittävätkin. (hyvä esimerkki tästä on esim torneja päin lentely kuten aijemmissa vastauksissa huomautettiin)

2. Jumalia on monia, joten väärään uskominen saattaa olla kohtalokasta.

3. Jumalan haluista ei ole varmaa tietoa, hän saattaa esim jopa halua ihmisten elävän fiksusti ja ateisteina.

Niin kauan kun jumalasta ei saada mitään varmaa tietoa on suuri vaara joutua kusetutetuksi, joten ateismi on hyvä valinta sitä tietoa odotellessa.

uskomiselle tapaa aika usein.

Kaipaisin vielä rautalangasta väännettyä selitystä sille, miten usko etujen maksimoimiseksi on moraalisesti parempi valinta kuin uskomattomuus.

Siispä uskotaan...varmuuden vuoksi?

Ei siksi että olisi uskoa.

Ei siksi että "uskotuttaisi".

Piilotetaan epäilyt ja yritetään olla ajattelematta kovin näkyvästi, sillä Herra näkee epäilevät ajatuksemme.

Ehdotus uskomisesta "varmuuden vuoksi" paljastaa kuinka heikoilla kristinuskon ja valtionkirkkomme tärpit tällä hetkellä ovat. Mitään tarjottavaa ei oikeasti ole. Niinpä ei edellytetä uskoa. Valtiokirkko edellyttää vain kirkollisveron maksamista - samantekevää sille on, uskooko maksanut jäsen vai ei. Kirkon mielestä ateisti voi ihan hyvin olla kirkon maksava jäsen ilman mitään ristiriitaa. Eihän hänen uskonsa lujuutta tulla kirkon taholta koettelemaan ja "kirkko kun tekee niin paljon hyviä asioita", niin tottahan pakanan roposet ovat tähän tarkoitukseen tervetulleita.

Jos vaihtoehtoja olisi vain kaksi, se, että Jumalaa ei ole, tai se, että Jumala on juuri tuon pastorin kuvittelema Jumala, peruste olisi järkevä. Vaan kun tuosta toisesta vaihtoehdosta on n erilaista versiota, jotka tuota yhtä lukuunottamatta ovat kaikki pastorin kannalta varsin kiusallisia, alkaa logiikka ontumaan.

Ja kun vielä muistamme, että Jumala voi myös olla sellainen Jumala, joka päästää taivaaseen vain ne ihmiset, jotka olivat kyllin järkeviä ollakseen uskomatta häneen perusteitta, katoaa perustelulta pohja kokonaan.