Pakko kynäillä kun ei pysty kekittymään töihin.
Oon pyörinyt yli puoli vuotta 30 v. miehen
kanssa, olen itse 23. Viime keväällä saman
ikäisen miehen kanssa suhde päättyi "eri
elämäntilanteeseen". Eli hän olisi halunnut
vakiintua, ja olin itse vielä epävarma
opiskeluista ym. No se loppui siihen, ja nyt
näyttää siltä että tämä uusi (vaikkakin jo
ennestään vanha tuttavuus)ei näytä haluavan ottaa
edes serustelun riskiä, koska elämäntilanteet
ovat niin erilaiset. Ollaan kyllä tekemisissä
melkein päivittäin mutta hän ei halua että
sitoudun liikaa, koska tulevaisuutemme
suunnitelmat ovat lähivuosina niin erilaiset..
Kuulostaa hullulta, mutta toisaalta ymmärrän
ihmistä. Nyt vaan pohdin että pitäisikö mun oma-
aloitteisesti yrittää lopettaa tämä "suhde" tähän
vai jäädä odottelemaan jos fiilikset muuttuisi
pysyvämpään suuntaan. Ollaan kuitenkin
toisillemme uskollisia ja jopa himpun verran
mustasukkaisia joten lopettaminenkin tuntuu
tylsältä. Jos saitte tästä mitään irti tai
herätti ajatuksia niin kommentoikaa.
Oon pyörinyt yli puoli vuotta 30 v. miehen
kanssa, olen itse 23. Viime keväällä saman
ikäisen miehen kanssa suhde päättyi "eri
elämäntilanteeseen". Eli hän olisi halunnut
vakiintua, ja olin itse vielä epävarma
opiskeluista ym. No se loppui siihen, ja nyt
näyttää siltä että tämä uusi (vaikkakin jo
ennestään vanha tuttavuus)ei näytä haluavan ottaa
edes serustelun riskiä, koska elämäntilanteet
ovat niin erilaiset. Ollaan kyllä tekemisissä
melkein päivittäin mutta hän ei halua että
sitoudun liikaa, koska tulevaisuutemme
suunnitelmat ovat lähivuosina niin erilaiset..
Kuulostaa hullulta, mutta toisaalta ymmärrän
ihmistä. Nyt vaan pohdin että pitäisikö mun oma-
aloitteisesti yrittää lopettaa tämä "suhde" tähän
vai jäädä odottelemaan jos fiilikset muuttuisi
pysyvämpään suuntaan. Ollaan kuitenkin
toisillemme uskollisia ja jopa himpun verran
mustasukkaisia joten lopettaminenkin tuntuu
tylsältä. Jos saitte tästä mitään irti tai
herätti ajatuksia niin kommentoikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..niin pitkään kun rakkautta riittää.....ok...
tai sitten ei, miten sitä voisi järjellään
ohjailla?.
Moips!
Olen rakastunut, olen ollut rakastunut kohta
puolivuotta... Rakastamme molemmat. Ikäeroa
meillä on 15 vuotta. Minä olen meistä nuorempi ja
nainen. Ympäristön paineet ovat kovat ja välillä
tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Mutta aina on
selvitty ja hyvältä tuntuu jälkikäteen. Olen
todella onnellinen ja toivoisin että ihmiset
toivoisivat toisilleen onnea.
Mitä sä siitä ikäerosta hössötät, kun itsekin
heti perään kerrot että molemmissa suhteissasi on
ollut ongelmana se että sun ja miehesi
elämäntilanteet on ollut erilaiset?
Ota asioita sarvista kiinni äläkä
piiloudu "ikäero"-kyltin taakse. Eikä se
seitsemän vuotta edes ole mikään merkittävä ero,
enää tuossa iässä.
Niin kun luki sun juttuas niin tuli vaan mieleen
et nopeesti sun elämäntilantees ja suunnitelmas
muuttuu. Semmostahan se välillä on, mut
kannattasko välillä pysähtyä ja olla yksin niin
sais selvyyden mitä itse haluaa. Etsi sitten
semmonen mies jolla on samat tavoitteet. Ei hetken
huuman perässä kannata juosta, tai saa juosta koko
elämänsä.
ei muuta kuin miehelle tervemenoo jos sua noin
arveluttaa yhteinen taival.