Yhtäläisyyksiä

oli huomattavasti parempi, sillä se ei pyri erottelemaan ja luomaan epäsopua, vaan etsii yhdistäviä tekijöitä ja sopua. Kuten hyvän keskustelun kuuluukin.

Olen samaa mieltä.

...että aika iso osa feminismiin kriittisesti suhtautuvista henkilöistä on naisia, siinä missä feministeistäkin.

Uskoisin myös, että yleensäkin naisilla on enemmän mielipiteitä feminismistä ja feminismikritiikistä (punnittuja sellaisia) kuin miehillä - miehet eivät noin enimmäkseen kiinnostu kummastakaan. Ts. kumpikaan asia tuskin hirveästi koskettaa ns. "kansan syviä rivejä".

että joukot ovat niin laajat, että mitään sen suurempia yhtäläisyysmerkkejä. Lisäksi feministit voidaan ehkä mieltää helpommin yhtälaiseksi joukoksi kuin feminismin vastustajat. Feministeillä on yhteinen nimittäjä: feminismi.

Feminismiä vastustavat taasen saattavat kannattaa mitä tahansa aatetta tai ajaa mitä tahansa asiaa ja kokevat feminismissä olevan ristiriitaisuuksia oman asiansa kanssa. Lisäksi on vielä mahdollista, että feminismiä vastustava ei kannata mitään aatetta vaan muodostaa omia käsityksiään ilman ismien ohjausta.

Feministeissä ja sen vastustajissa lisäksi löytyy varmasti molemmissa omat ääripäänsä.

Mitä ajatusmaailmojen yhtäläisyyksiä voi olla feminismin kannattajilla ja vastustajilla? Voiko yhtäläisyyksiä edes olla, sillä kysymyshän on kahdesta päinvastaisista ajatusmaailmasta...näin ainakin se tulee palstalla esille. Toki vastustajat joskus harvoin SANOVAT, että naisen asema on heikompi kuin miehen, mutta sitten taas varsinaisissa keskusteluissa ja avauksissa tulee esiin aivan jotakin muuta. Moni SANOO myös kannattavansa sp tasa-arvoa, mutta näkee epätasa-arvoisena VAIN MIEHEN aseman ja vetoaa kestosuosikkeihin; armeija, huoltajuuskiistat.

Täällä on esiintynyt hieno termi, älyllinen epärehellisyys (mitä se sitten tarkoittaakaan - jokaiselle vähän eri asioita), mutta tähän epärehellisyyteen kietoutuu "olla näkemättä, tiedostamatta naisen aseman heikkoutta" ja siihen samaan kietoutuu yhä uudestaan tehdyt, täsmälleen samat kysymykset, "missä kohtaa naisen asema on heikompi kuin miehen". Näistä lähtöasemista ei koskaan päästä eteenpäin. Feminismi, naisen todellinen asema, tasa-arvo junnaa paikoillaan aina samoissa kysymyksissä ja vastauksissa, samoissa mitätöinneissä. Tulee mieleen, että JOS yhtään ei päästä keskusteluissa eteenpäin, jäävät loputkin aktiiviset, asiaa käsittelevät kirjoittajat ja palstakirjoittelu muuttaa muotoaan: "Kaverit kokoontuvat moikkaamaan päivittäin toisiaan." En käsitä, mutta oma funktioni alkaa olla lopussa.

Emotionaalinen vire naisasiaa kohtaan. Vastustajat kiihtyvät, kun naisten aseman epäkohtia tuodaan esille, ei saisi, ne halutaan väenvängällä selittää virheellisiksi, osa ohittaa koko selitysyrityksen, haukkuu vain sielunsa kevennykseksi. Kannattajat kokevat vääryydet myös tunteella, mutta usein kannatus paketoidaan asiaperusteisiin - koska se on helppoa, faktat ovat puolesta.

On monia hyviä asioita, joita minäkin kannatan, annan rahaa ja unohdan. Vaan en unohda feminismiä (muun muassa), koskettelee oikeudenmukaisuuden tuntoja ihmisessä.