Rakas päiväkirja, avaan sinut pitkästä aikaa. Koskaan en uskonut että joudun kirjoittamaan sinulle mistä nyt aion kirjoittaa. Taustalla soi Nylon Beat - Musta joulu. "Mustan joulun mulle teit, sä et tullutkaan, ja lahjan ainoon multa veit, jäin sua kaipaamaan".
Elämä, jota odotimme, ei tullutkaan. Tilalle jäi tyhjyys, elämätön elämä mieleemme. Keskenmeno, kuin jo syntynyt lapsi olisi meiltä viety. Sinunhan piti syntyä, oppia jokeltamaan, konttaamaan ja kävelemään. Sinun piti hymyillä kun olet iloinen ja itkeä kun surettaa. Sinun piti elää elämääsi kanssamme. Miksi päätit jättää tulematta?
Tämä maailma on ihmeellinen. Elämä, jota pidämme niin itsestään selvänä, ei sitä olekaan. Se on lahja joka annetaan. Ehkä et ollut valmis tähän maailmaan, en tiedä, et sitä koskaan kertonut.
Ole onnellinen, sinun on varmasti parempi olla nyt. Lennä pilvien päälle enkelimme, älä itke. Me itkemme ikävästä, emme unohda sinua ikinä!
Kaiken tämän surun keskellä olen kuitenkin onnellinen. Annoit jotain, jota ei voi viedä pois. Annoit tuulen henkäyksen jostain suuremmasta. Annoit voimaa kestää arjen pienet murheet. Lyhyen elämäsi aikana annoit enemmän kuin mikään muu asia elämässäni.
Olit pieni palanen elämän palapeliä ja etsit paikkaasi muiden joukosta; et sitä saanut vaan jätit aukon jota ei voi paikata.
Olen pahoillani ettemme voineet tuoda sinua tänne luoksemme.
Loppujen lopuksi en tiedä olenko iloinen vai surullinen, ehkä molempia. Iloinen siitä, että tiedän ettet ollut valmis syntymään ja sinun on parempi näin. Samasta syystä olen surullinen.
Kaikesta huolimatta jatkamme elämäämme, minä ja äitisi. Tiedän että suremme vielä pitkään mutta toivumme kyllä ja jatkamme elämäämme. Ehkä tarkoituksesi oli vain herättää ja opettaa iloitsemaan tärkeistä asioista. En usko pahuuteen, vaan siihen että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki kääntyy lopulta hyväksi.
Elämä satuttaa, mutta myös palkitsee kun sen oikein ymmärtää. Toivon kaikille pelkkää hyvää ja kiitän että jaksoit lukea tämän palasen elämää. Täyttäkää paikkanne palapelissänne, iloitkaa siitä mikä on tärkeää, unohtamatta mennyttä, tähdäten tulevaan mutta myös eläen tätä hetkeä.
Elämä, jota odotimme, ei tullutkaan. Tilalle jäi tyhjyys, elämätön elämä mieleemme. Keskenmeno, kuin jo syntynyt lapsi olisi meiltä viety. Sinunhan piti syntyä, oppia jokeltamaan, konttaamaan ja kävelemään. Sinun piti hymyillä kun olet iloinen ja itkeä kun surettaa. Sinun piti elää elämääsi kanssamme. Miksi päätit jättää tulematta?
Tämä maailma on ihmeellinen. Elämä, jota pidämme niin itsestään selvänä, ei sitä olekaan. Se on lahja joka annetaan. Ehkä et ollut valmis tähän maailmaan, en tiedä, et sitä koskaan kertonut.
Ole onnellinen, sinun on varmasti parempi olla nyt. Lennä pilvien päälle enkelimme, älä itke. Me itkemme ikävästä, emme unohda sinua ikinä!
Kaiken tämän surun keskellä olen kuitenkin onnellinen. Annoit jotain, jota ei voi viedä pois. Annoit tuulen henkäyksen jostain suuremmasta. Annoit voimaa kestää arjen pienet murheet. Lyhyen elämäsi aikana annoit enemmän kuin mikään muu asia elämässäni.
Olit pieni palanen elämän palapeliä ja etsit paikkaasi muiden joukosta; et sitä saanut vaan jätit aukon jota ei voi paikata.
Olen pahoillani ettemme voineet tuoda sinua tänne luoksemme.
Loppujen lopuksi en tiedä olenko iloinen vai surullinen, ehkä molempia. Iloinen siitä, että tiedän ettet ollut valmis syntymään ja sinun on parempi näin. Samasta syystä olen surullinen.
Kaikesta huolimatta jatkamme elämäämme, minä ja äitisi. Tiedän että suremme vielä pitkään mutta toivumme kyllä ja jatkamme elämäämme. Ehkä tarkoituksesi oli vain herättää ja opettaa iloitsemaan tärkeistä asioista. En usko pahuuteen, vaan siihen että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki kääntyy lopulta hyväksi.
Elämä satuttaa, mutta myös palkitsee kun sen oikein ymmärtää. Toivon kaikille pelkkää hyvää ja kiitän että jaksoit lukea tämän palasen elämää. Täyttäkää paikkanne palapelissänne, iloitkaa siitä mikä on tärkeää, unohtamatta mennyttä, tähdäten tulevaan mutta myös eläen tätä hetkeä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
..kun vanha kuolee, mikä on kaiken tarkoitus?? herää kysymys, suru häviää suremalla kasvaattaakin sen pitäisi, koeta jaksaa auttaa sitä toistakin osapuolta joka sitä lasta kantoi, se voi olla hänelle vieläkin rankenpaa ja onkin..
mut toivotaan että seuraavalla keralla onnistuu, stemppiä molenmille...