Voiko sotilas tappaa "vihollisen" itsensä puolustamiseksi?

On harkittu murha!

Jotenkin musta tuntuu, että jos mä surmaan sotatilan vallitessa vihollisen sotilaan joka on raiskaamassa sua surmattuaan ensin perheesi niin mielesi voi muuttua. Ehkäpä se ei olisikaan niin kovin murha.

Pasifismi ei ole aina pasifismia

Kristityt, ja kristityt papit erityisesti, esiintyvät mielellään sodanvastustajina. Jokainen onkin varmaan kuullut kristittyjen iskulauseet "rakasta vihollistasi", "käännä toinen poskesi", "autuaita ovat rauhantekijät".

Kristilliseen rauhanliikkeeseen ja pasifismiin sisältyy kuitenkin eräs kristinuskon suurimmista valheista. Aseistakieltäytyminen ei nimittäin Raamatun mukaan ole useinkaan merkki aidosta rauhantahdosta. Vaikka kristinuskoa tunnustavat ihmiset eivät aina sodikaan asein, niin silti he osoittavat sanoillaan hyväksyntää sellaisia ideologioita ja sellaisia yhteiskuntajärjestelmiä kohtaan jossa lähimmäistä sorretaan ja joidenka jonka puolesta sotaa kuitenkin käydään. Usein väärämieliset kristityt julistavat olevansa väkivallasta kieltäytyjä mutta samalla he haluavat vääryyttä ja väkivaltaa lähimmäisilleen.

Raamatun mukaan jokainen ihminen on vastuussa sanoistaan ikäänkuin hän itse olisi kenraali tai valtionpäämies joka hänen kannattamaansa uskontoa tai ideologiaa toteuttaa. Suuria armeijoita ohjataan pienillä, suusta lähtevillä sanoilla:

"Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma..." (Jaak. 3:3-6)

Nyt voimme ymmärtää miksi Jeesus opettaa että kaikki pahat teot ja kärsimys ovat peräisin sanoista (Matt.12:34-37, 15:17-19). Tämä johtuu siitä että yhteiskuntaan, ihmisiin ja oikeusjärjestelmään voidaan vaikuttaa sanoilla.

"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." (Matt.12:36-37)

Jos katsomme kristittyjen kansojen historiaa, niin huomaamme että eurooppalaiset kansat ovat olleet kaikkea muuta kuin pasifistisia. Kristityt ovat sotineet toisiaan vastaan, ovat levittäneet uskoaan miekalla, ja ovat valloittaneet ja alistaneet vieraita maita siirtomaikseen. Erilaisten ideologioiden puolesta on käyty lukuisia sisällissotia. On ollut mielipidevainoja, katolinen kirkko on vanginnut ja kiduttanut toisinajattelijoita, ja uskonvapautta ei ole noudatettu. Kristinuskon historia on kaikkea muuta kuin pasifistinen. Vaikka juhlapuheissa ja saarnoissa on julistettu pidättäytymistä aseiden käytöstä, teoissa ja ideologioissa aseiden käyttö on hyväksytty.

"Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijäin kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus." (Psa. 28:3)

Usein pasifistit harjoittavat valikoivaa pasifismia. Monet tunnustukselliset pasifistit eivät irtisanoudu sotilaallisen voiman käytöstä kun kyse on esimerkiksi verotuksesta. Verothan kerätään kiinnioton ja rangaistuksen uhalla. Ei ole johdonmukaista mukamas irtisanoutua totaalisesti aseiden käytöstä mutta toisaalta hyväksyä lain toimeenpanoon liittyvät voimatoimet (poliisi, vankilaitos). He voivat kauniilla sanoillaan ehkä pettää tätä maailmaa luulemaan itseään "rauhantekijöiksi", mutta Jumalaa nämä Saatanan lapset eivät pysty pettämään.

"[fariseuksille:] Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus." (Luuk.16:15)

Jotkut vasemmistolaiset pasifistit kannattavat rauhan-aatetta koska katsovat sillä olevan propagandistista arvoa tai sotilaallista etua sosialistiselle internationaalille. Esimerkiksi aseenkanto-oikeuden vastustamisen taustalla ei olekaan aito rauhantahto vaan pelko siitä että kansalaiset pystyisivät puolustaumaan vasemmistoterroria vastaan tai omaisuuden pakko-kollektivisaatiota vastaan. Vasemmistolaiset pasifistit eivät tietenkään irtisanoudu sotilaallisen voiman käytöstä silloin kun kyse on rauhanomaisten toisinajattelijoiden (ääri-oikeistolaisten, rasistien, revisionistien) kiinniottamisesta. He eivät irtisanoudu sotilaallisen voiman käytöstä silloin kun on kysymys esimerkiksi verotuksesta, omaisuuden kollektivisaatiosta. He ovat siis pasifisteja vain nimellisesti, todellisissa teoissaan he ovat väkivallan harjoittajia.

"Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja?" (Matt.12:34)

Monet kristityt sanovat että aseellisten pakkokeinojen käyttö kuuluu vain esivallalle, mutta että kristityn ei sovi tarttua aseeseen. He hyväksyvät siis lain toimeenpanoon liittyvät voimatoimet yhteiskunnassa, mutta väittävät silti että heidän uskontonsa edellyttää pasifismia. Jos kerta heidän uskontonsa edellyttää pasifismia, niin eikö heidän tulisi vaatia esivallan aseista riisumista?

Hyvin pieni vähemmistö pasifisteista harjoittaa johdonmukaista pasifismia. Nämä pasifistit katsovat että yhteiskunnassa ei tulisi olla poliisia, verotusta, tuomioistuimia tai lainsäädäntöä ylipäätään. Tämänkaltainen pasifistinen katsantokanta johtaa käytänössä oikeus-käsitteen kieltämiseen. Ei nimittäin ole mahdollista käyttää tuomiovaltaa jos ei ole toimeenpanovaltaa. Ja jos ei ole tuomiovaltaa, ei väkivallantekijöillä ole pelkoa rangaistuksesta. Jos väkivaltarikolliset saavat toimia vapaasti, ilman rangaistuksen pelkoa, niin kaikkein heikoimmassa ja turvattomimmassa asemassa olevat kansalaiset (lapset, naiset, vanhukset, sairaat, yksinjääneet) jäävät rikollisten armoille. Tällöin ei ole lainsuojaa tai turvallisuutta. Tämäkaltainen pasifismi onkin kannattajansa sekä älyllinen että hengellinen itsepetos. Usein taustalla on perusteeton oletus siitä että kaikki ihmiset käyttäytyisivät täysin väkivallattomasti. Jos kerta kaikki ihmiset käyttäytyisivät väkivallattomasti, niin miksi he eivät käyttäydy täysin väkivallatomasti jo nyt? Ja onko oikein että väkivaltarikollista ei rankaista?

'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' (Matt.25:45)

Jumala on asettanut ihmiset siihen asemaan että he joutuvat etsimään turvaa yhteisöstä. Järjäystäytymätön ihmisjoukko ilman lainsäädäntöä ja hallintoa on heikompi ja häviää järjästäytyneelle yhteiskunalle.

Kristillistä rauhanliikettä voidaankin luonnehtia nojatuoli-pasifismiksi. Kristityt ovat näennäisesti aseistakieltäytyjiä koska tämä näkökanta takaa heille itselleen mahdollisimman turvallisen ja vaivattoman elämän. Kysymys on pääasiassa siitä että kristilliseen rauhanaatteeseen sitoutuneet ihmiset eivät halua altistaa omaa terveyttään, hyvinvointiaan ja henkeään lähimmäisten oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Jeesus opetti koskien lähimmäisen rakkautta:

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." (Joh.15:13)

Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta on siis pyhän sodan teologinen perusta Islaamissa. Tekojen sijaan, kristityt pasifistit tyytyvät älylliseen ja hengelliseen itsepetokseen. Mutta todellinen lähimmäisenrakkaus ei tule ilmi uskontunnustuksista, ei tyhjistä puheista, vaan teoista (1Joh.3:18). Rauhanaatteeseen sitoutuneet kristityt väittävät että köyhille annetttu "hyväntekeväisyys" on osoitus heidän lähimmäisenrakkaudestaan. Mutta eivät köyhät tarvitse heidän säälittävää hyväntekeväisyyttään ja armonpalojaan. Sillä ei ihminen elä ainoastaan leivästä. Se mitä köyhät oikeasti tarvitsevat on vapaus ja oikeudenmukaisuus: vapaus yrittää sääntöviidakon sijaan, vapaus kilpailla työelämässä AY-liikkeen sijaan, vapaus omistaa korkean verotuksen sijaan ja vapaus valita pakon sijaan. Mutta vapautta kukaan ei halua vähäosaisille antaa. Katso Jaak. 2:15-16, Luuk.11:11.

Pasifistit sanovat että sota on kauhea asia koska sodassa kuolee siviilejä. Mutta vielä enemmän siviilejä kuolee muodollisesti rauhanajan oloissa, Neuvostoliitossa, Kiinassa, Kambodjassa ja muissa itä-blokin maissa. Jos siis sota on kauhea asia, niin silloin myös rauhaa on pidettävä kauheana asiana. Sortovaltaa tai tyranniaa ei yleensäkään tule pitää rauhana, vaan valtionterrorina ja valtion harjoittamana systemaattisena väkivaltana yhteiskunnan omia jäseniä kohtaan.

Rauha ei ollut Jeesuksen opetuksissa mikään itseisarvo. Tämän maailman "rauha" on useinmiten ollut sortovaltaa.

"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! " (Luuk.12:49)

"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan." (Matt.10:34)

"Ehkä ihmiset luulevat että olen tullut tuomaan rauhan maailmaan. He eivät tiedä, että olen tullut aiheuttamaan taisteluita maan päälle: tulta, miekan, sodan." Tuomaan evankeliumi 1:16 (epä-kanoninen)


Mitä Jeesus opetti koskien esivaltaa?

Jeesus ja hänen seuraajansa olivat kapinallisia. Fariseukset tiesivät tämän ja yrittivät saattaa Jeesuksen vastuuseen "kansan kiihottamisesta". Tästä kertoo myös seuraava evankeliumin kohta:

Luuk.20:20-26
Ja he [ylipapit] vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. Ja ne kysyivät häneltä sanoen:
"Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?"
Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille:
"Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?"
He vastasivat:
"Keisarin."
Niin hän sanoi heille:
"Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on."
Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat."

Mitä Jeesus tarkoitti tässä "antamisella"? Minkä antamisesta hän puhuu? Vastaus on seuraava:

Sekä esivalta (keisari) että Jumala käyttävät tiettyä rankaisuvaltaa suhteessa ihmiseen. Esivalta rankaisee maallisen lain rikkojia esimerkiksi vankeudella. Rangaistus synnyttää ihmisessä tietyn pelon (1Joh.4:18). Jeesuksen opetus voidaankin tiivistää siten että esivaltaa tulee peljätä suhteessa siihen rangaistukseen mitä esivalta käyttää, ja Jumalaa suhteessa siihen rangaistukseen mitä Jumala käyttää.

Jeesus opettaa tämän lisäksi että maallisen esivallan käyttämä rangaistus, olkoonpa se vaikka vankeus tai kuolemantuomio, ei ole mitään verrattuna siihen rangaistukseen jonka Jumala väärintekijöille langettaa:

"Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin (=hallitusmiehet, sotilaat), eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin (=Jumalaa). Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää." (Luuk.12:4-5)

Huomaa että tässä evankeliumin kohdassa Jeesus kieltää pelkäämästä valtiovaltaa - meidän tulee peljätä ainoastaan Jumalaa. Jeesuksen opetus koskien esivaltaa voidaan nyt ymmärtää: on suotavaa maksaa veroa keisarille, jos tämä ei estä Jumalan käskyjen ja Jumalan tahdon toteuttamista.

Jeesus hyväksyi sotilas-ammatin (Luuk.3:14, Matt.8:10), sillä verojen kerääminen tai verojen maksaminen ei ole väärin sinällään. Veroja voidaan nimittäin kerätä oikeudenmukaisuuden ja yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Mutta entäpä jos veroja kerätään Jumalan palvelijoiden ja Jumalan kansan tuhoamiseen? Miten tulee toimia siinä tapauksesssa että verojen maksaminen on Jumalan tahdon vastaista? Mooses nousi esivaltaa vastaan kun hänen kansaansa yritettiin tuhota raskaalla verotaakalla (2Moos.5; 2Moos.14).

Lähimmäisenrakkaus velvoittaa meidät oikeudenmukaisuuteen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Usein tämä pyrkimys on ristiriidassa korruptoituneen ja pahansuovan valtiovallan väärien ja epäoikeudenmukaisten poliittisten päämäärien kanssa.

"Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Ap.t.5:29)

Saatanallista esivaltaa ei tarvitse totella, mutta kapinaa ei kuitenkaan ole välttämätöntä tuoda ilmi julkisesti. Uskova saa valita näyttääkö vihamielisyyttään riippuen siitä mikä on missäkin tilanteessa seurakunnan kannalta edullista. Veroa saa siis maksaa hämäyksenä:

"olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset" (Matt.10:16)


Maailma annettu ajallisesti pahan valtaan

Eräässä opetuksessaan Jeesus kutsui Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi:

"En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään." (Joh.14:30)

Luukkaan evankeliumissa on kohta josta käy ilmi että Jumala on antanut tämän maailman hallitusvallat Saatanan vallan alaisuuteen.

Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle:
"Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon..." (Luuk.4:5-8)

Se että hallitukset ja valtiovalta on annettu Saatanan valtaan tarkoittaa sitä että hallitusvaltaa ovat saaneet pitää ne ihmiset jotka ovat jatkuvassa kapinassa Jumalaa vastaan. Ihmiskunnan kapina Jumalaa vastaan jatkuu yhä tänä päivänä.

Se että pahat ja väärämieliset ihmiset ovat saaneet hallita tämän maailman valtioita on Jumalan säätämyksen mukaista (Dan.4:14, Joh.19:11). Pahuuden vallalla on oma tarkoituksensa sielujen taivaallisessa kiertokulussa ja Jumalan pelastussuunnitelmassa.

"Tämä on säädetty enkelien päätöksellä, ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet, että elävät tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman." (Dan.4:14)

"Hän [Jumala] on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset." (Luuk.1:52)

Miksi Jumala salli kapinoivien enkelten (=väärämielisten ihmisten) päästä valtaan? Eräs syy on se että väärämielisten ihmisten yritykset muodostaa "hyvinvointiyhteiskunta" tulevat aina johtamaan epäonnistumiseen, jatkuviin ristiriitoihin ja inhimilliseen kärsimykseen. Epä-onnistumisissaan Saatana ja hänen palvelijansa (kristillinen vasemmisto) tulevat itse todistaneeksi etteivät he pysty hyvinvointivaltion rakentamiseen. Heiltä puuttui rakkaus. Tämä takia lopulta Saatana itse on kumartuva Jumalan eteen ja tunnustava tämän vanhurskaaksi.

Hallitusvalta on kuitenkin annettu Saatanan haltuun vain ajallisesti. Tulee aika jolloin seurakunta saa muodostettua valtion, ja kaikki saatanalliset valtiot ja kaikki saatanallinen esivalta kukistetaan suuressa sodassa. Näistä ihmeellisistä tapahtumista kertoo profeetta Daniel seuraavasti:

"Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti" Dan. 2:44

"Neljäs peto [Katolinen kirkko] on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta [Euroopan kristityt valtiot], jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu [Yhdysvallat], ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. Hän [U.S.A] puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti." Dan.7:23-26

tuo angelismi! Angelica on näköjään tehnyt itselleen uuden rusinapullauskonnon. Uuspakanuudesta sekoitetaan Jumalatar judeo-kristilliseen Jumalaan. Otetaan VT:n käskyjä ja laitetaan ne Jumalattaren suuhun mutta ainä välillä Jumalatarta puhutellaan kuitenkin juutalaisten ja kristittyjen jumalan nimellä. Ex-jehovana Angelica on vielä ottanut muutaman rusinan jehovalaisuudesta ja tökännyt nekin tuohon uuden uskontonsa rusinapullataikinaan.

Olisiko tuon uuden uskonnon jäsenmäärä jo kokonaista kaksi kappaletta?

Sielu, joka ei tunne pelkoa, ei koskaan tappaisi. Hän ei pelkäisi edes kuolemaa ja siksi antautuisi täydestä sydämestään vastustajansa tahdolle.

Tappaminen lähtee aina pelosta. Kaikki, mikä ei lähde rakkaudesta, kumpuaa pelosta. Maailmassa on loppujen lopuksi vain kaksi tunnetta: Rakkaus ja pelko.

Jokainen toteuttakoon oman tahtonsa. Harvoilla kuitenkaan on omaa puhdasta tahtoa, varsinkaan sotilaalla, ja se alentaa aina (minun mielestäni) yksilön valinnan arvoa. Sanoisinko, että jos sielu tarvitsee tappamisen kokemusta, niin se hankkii sellaisen kokemuksen. Niin raa'alta kuin se kuulostaakin.

Jos ei sielu ei pääse tuntemaan pelkoa, se ei voi tuntea rakkautta. Se on jumalallinen suhteellisuuden laki.

...käyttää aikaansa jotenkin rakentavammin? Argumentointisi on kettutyttö-tasolla, asiasisältö ei ole kuin ahdistuneen teinin maailmanparannus-idealismia ja omien dogmiensa toitottamista ;)

>>Sotilas ei voi sanoa puolustuksekseen siten että kun on sotilas, pitää kuunnella esimiestä tai kun on etulinjassa niin pakko minun oli tapaa se kun muutoin "vihollinen" olisi tappanut minut.
Ensinkin tämä vastaan tuleva ihminen EI OLE VIHOLLINEN, vaan vieras ihminen! Ei hän ole itseään sotilaalle esittäytynyt ja vihaa tälle uhonnut.