Voisitteko kertoo oikeen tarkkaan mitä siellä teidän liikkeessa nyt oikeen tapahtuu/on tapahtumassa?
Ku kuulee kaikennäköisiä juttuja, esim;eriseurasta yms...Miksi sellainen tulisi`? mistä asioista ovat erimieltä?
Onko joitakin jo eronnut/erotettu seurakunnasta?
Mua vaan kiinnostaa, ku mun vanhemmat eros liikkeestänne joskus 10 v sitten, mä sit tietenki pikkupoikana siinä samalla...Nyt on alkanu taas kiinnostaa..
Ku kuulee kaikennäköisiä juttuja, esim;eriseurasta yms...Miksi sellainen tulisi`? mistä asioista ovat erimieltä?
Onko joitakin jo eronnut/erotettu seurakunnasta?
Mua vaan kiinnostaa, ku mun vanhemmat eros liikkeestänne joskus 10 v sitten, mä sit tietenki pikkupoikana siinä samalla...Nyt on alkanu taas kiinnostaa..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lapset aina riitelee, niin myös Jumalan lapset. Vanhemmat tietysti yrittävät hillitä lasten riitelyä, ja Raamatussakin kehotetaan lapsia olemaan riitelemättä tiellä.
Elävässä kristillisyydessä ja niin myös esikoislestadiolaisuudessa on aina ollut erilaisia ajatuksia asioista, aaltoliikkeen tavoin välillä enemmän ja välillä vähemmän. Niinä aikoina kun niitä on enemmän välillä saattaa rakkauskin rakoilla, valitettavasti.
Jokaisesta asiasta on olemassa vain yksi oikea käsitys, jos Pyhä Henki sen saisi jokaiselle valaista, mutta on olemassa kuitenkin vastavoima, joka vaikuttaa myös niissä, joilla on Pyhä Henki. Tämä vastavoima, eli sielunvihollinen, saa aikaan ettei Pyhän Hengen ääni aina pääse esiin, mutta jää sen toisen äänen alle. Siitä ne erimielisyydet uskovaisten välillä johtuvat.
Erilaisia ajatuksia (avoimuus varmaan tässäkin asiassa on paras ratkaisu?) on mm. esikoislestadiolaisuuden tapakulttuurin merkityksestä ja sisällöstä, seurakuntaopista, Ruotsin Lapin saarnaajien asemasta, kasteesta, lähetystyöstä, suhteesta kirkkoon sekä siitä, mitkä asiat ovat uskovaiselle vaarallisia ja mitkä eivät.
Viimeiset kymmenen vuotta on käyty välillä voimakastakin keskustelua kristillisyyteen liittyvistä asioista, mutta mitään eri joukkoa ei ole syntynyt. Toivottavasti ei synnykään. Esikoislestadiolaisuudesta ei koskaan eroteta ketään, ja siitä syystä ei ketään ole tälläkään kertaa erotettu. Jos joku lähtee, se on ihmisen oma valinta.
Jumala ei kuitenkaan hylkää lapsiaan, vaikka lapset välillä riitelisivätkin. Näistäkin vaikeuksista taas päästään vähitellen Jumalan armollisessa hoidossa ja johdatuksessa.
””Esikoislestadiolaisuudesta ei koskaan eroteta ketään, ja siitä syystä ei ketään ole tälläkään kertaa erotettu. ””
Muistele, miten kävi esim. muutama vuosi takaisin kahdelle esikoislestadiolaisten keskuudessa rakastetulle saarnamiehelle, Halmeelle ja Simolinille.
Kyllä meidän pitää olla täälläkin rehellisiä.
Entäs August isakson, Levi Älvgren, Sten Johansson jne. Eikös nekin erotettu?
Net Agustin joukot kävelit itte pois. Näin olen käsittänyt. Syihin en ota kantaa.
Ei heitä liikkeestä erotettu, vaan tehtävistään
saarnaajina. Parhaat miehet silloin talossa, mitä kristinoppiin tulee. Hävettävä juttu.
Mutta rakas ystäväni Olavi saarnaa nytkin, joten ei häntä erotettu ole. Eero taas sairastui, niin ettei voisi toimia saarnaajana. Tämä on tosi.
Tietääkö joku kertoa MIKSI nämä kaksi eroitettiin tehtävistään? Haluan nääs tietää millaisen lahkon kanssa olen tekemisissä, jos joskus vielä jonkun rukoushuoneen oven avaan.
Suoria lainauksia:
1. "Kysyin Davidilta, kuinka he ovat ajatelleet August Isakssonista ja Levi Älvgrenistä, jos nämä tulisivat saarnaamaan näitten kokousten aikana. David vastasi minulle: Heidän pitää ensin tehdä parannus ja nöyrtyä seurakunnan ymmärryksen alle, ja sinulta vaativat Kiirunan kristityt parannuksen sinun eriseuraisesta työstäsi."
2. "Näistä kokouksista (1964) lähetettiin kirjeitä Suomeen, Norjaan ja Amerikkaan, joissa August Isaksson nimellisesti mainitaan ja julistetaan pannaan."
Lainaukset ovat kirjasesta Hengellisen hallituksen vaiheet ensinsyntyneessä laestadiolaisessa seurakunnassa Ruotsin Lapinmaalla.
eikä siksi puolueeton.
Mutta eivätkö kyseiset henkilöt sitten siinä vaiheessa jo olleet eronneet esikoislestadiolaisuuden pääjoukosta?
Ja toiseksi, tässäkin on kysymys saarnaajan toimesta erottaminen eikä seurakunnasta erottaminen.
Heillä ei ollut täydellistä luottamusta Lapin "vanhimpiin" ja he uskalsivat sen sanoa ääneen (julkisesti)
Katkelma , jota Totuuden Torvi siteeraa, kertoo ajasta irtautumisen jälkeen. Siinä selväsi osoitetaan, että henkilö, jolle kysymys esitettiin odotti nöyrtymistä.
Näissä irtautumisasioissa on aina niin paljon inhimillisyyttä mukana, ettei kukaan saa oikein hyviä tyylipisteitä. Kuitenkin irtautuminen on joskus oman uskonelämän kannalta välttämätöntä. Kirkosta ei tarvitse erota, jos ei eroteta, eikä sitä tulisi kiihdyttää tietoisesti.
Mitä tulee saarnavirasta erottamiseen, aiemmin sitä on pidetty lähes mahdottomana. Opissa on saanut horjua aika pahasti ja on vain ymmärretty. Siinä se onkin se vika usein, että sekavat vanhurskauttamisopin tulkinnat ovat saaneet rauhassa rehottaa, eikä ole ollut puhtia hoitaa asioita kuntoon. Lutherin mukaan se on suurin uhka seurakunnassa, jos sekava julistus sallitaan saarnatuolista.
mainitsemiasi saarnaajia ei todellakaan ole "erotettu liikkeestä", vaan ainoastaan pantu pois saarnavirasta. tämä ei tapahtunut yhden tai kahden "johtohenkilön" mahtikäskyllä, vaan seurakunnan palvelijat päätyivät menettelyyn yhteisen pohdinnan tuloksena. voidaanhan kirkonkin pappi erottaa tehtävästään, jos hänen katsotaan opettavan kirkon opetusten vastaisesti (tietänet asian paremmin kuin minä). kyseisiltä saarnamiehiltä ei kuitenkaan koskaan olla oltu sulkemassa armon ovea ja vielä vähemmän rukoushuoneen ovea. lisäksi kyseessä oli vain "jäähy", nykyään toinen miehistä saarnaa taas sekä kotipaikkakunnallaan että tekee lähetysmatkoja. toinen heistä taas on löytänyt paremmat metsästysmaat, eikä edes halua tulla meikäläisten kokouksiin. en ota kantaa siihen, oliko moinen jäähy oikea ratkaisu, meidän ihmisten on vajaavaisuudessamme joskus tyydyttävä edes lähimpänä oikeaa olevaan.
Kaikenlaisia juttuja tosiaan liikkuu ja osa niistä on vääriä ja osa taas pahasti vanhentuneita. Toimittajat ja muut juoruajat voisivat miettiä, mikä vastuu heillä tulee olemaan, kun he levittelevät asioita, jotka on anteeksiannettu, unohdettu ja upotettu armon ja laupeuden mereen. Tällaisistakin asioista nimittäin kirjoitellaan avoimesti täällä ja muualla.
Erimielisyyksiä ei tule, jos ei olla avoimia. Vaikka kristittyjen tavoitteena on yksimielisyys, on kautta aikojen kristittyjenkin keskuudessa ollut erimielisyyksiä. Sehän käy ilmi Paavalinkin kirjeistä. Mutta se mitä yksimielisyydestä on puuttunut, on paikattu rakkaudella, ja kun on rakkauden hengessä keskusteltu asioista, on ehkä tultukin yksimielisyyteen tai ainaki ymmärtämään toisten näkökulmia. Vieraalta tuntuu tuo keskustelu täällä siitä "kuka voittaa", sillä kaikki, mitä kristillisyydessä on voitettu, on voitettu rakkaudella ja se, joka on pienin ja nöyrin, on suurin.
Perkeleellä on tosiaan kiire sekoittaa Herran laumaa, mutta toisaalta on hyväkin, että on koettelemuksia, jolloin jokainen joutuu itse miettimään omaa tilaansa, eikä kukaan pääse "siinä siivellä".
Täälläkin huomaa, miten joillakin on suuri hengellinen viha kristillisyyttä ja sen opettajia kohtaan. Ei turhaan ole Raamatussa kirjoitettu, että ne jotka kerran ovat olleet elävässä uskossa, mutta hyljänneet sen, ovat tulleet moniverroin pahemmiksi mitä he ennen uskoontuloaan olivat.
Moi ! Jumalan valtakunta, elävä kristillisyys on nytkin rauhan ja rakkauden valtakunta. Kun ajatellaan tuhansia mökin muijia ja ukkoja, lapsia, wanhuksia jne, niin enemmistö viittaa kintaalla jollekin julkis-debatille. Henkilökohtaisen tason keskustelu Jumalansa kanssa ja sielunvihollisen äänen tunnistaminen omassa elämässä on osa pysyvää uskonelämää. Tämähän ei muutu, vaikka usea harrastaisi julkisteologiskiistelyä. Sekin sopii.
Älä jätä mistään syystä Herrasi huonetta.
Yes, näin on. Yhdyn täydestä sydämestäni Elizan, jargonin ja el kirahwin viisaisiin sanoihin.
Jacob, olet sydämellisesti tervetullut seuroihin.
Jaakobille sanoisin, ettei totuutta ole rakastettu salatuimpaan saakka. Usein näissä ympyröissä todellisuus sekoittuu toiveiden kanssa. Toivomme, että joku seurakunta olisi avoin ja anteeksiantava ja sitten puhumme, niinkuin se olisi totta. Näin ei kuitenkaan ole.
Enempi asiaa raatelematta kehotan sinua käymään seuroissa jos paikkakunnallasi on rukoushuone. Kehotan käymään ainakin niin monta kertaa, kuin paikkakunnalla on saarnaajia, että kuulet kaikkien julistusta. Mielellään vielä pitäisi kuulla jokaista useamman kerran. Paikkakuntien välillä on suuria eroja. Sitten voit muodostaa kuvan, joka on sinulle se oikea. Muiden todistelulle ei pidä panna paljon arvoa, koska niin monet ovat asianosaisia ja väläyttävät itselleen edullista profiilia. Joku katkeruutta ja joku menestystään.
Eräs kaverini on esikoislessu. Keskustelimme tänään aiheesta "he ja kirkko". Hänen mielestään koko keskustelu oli hänelle aika etäinen... Että ainakaan kaikki rivijäsenet eivät ainakaan vielä ole eroamassa kirkosta...
Eivät esikoiset ole eroamassa kirkosta. Joskus kuulee väitettävän, että ovathan Ruotsinkin lessut eronneet, mutta se ei pidä paikkaansa. Sielläkin ollaan edelleen kirkon jäseniä. Ruotsin on otettu esim. HPE omiin käsiin rukoushuoneelle Ruotsin kirkon hengellisen tilan takia. Se on totta, että Ruotsissa, kuin myös Suomessa kirkkoa on kritisoitu voimakkaasti maailmallistumisesta. Esikoislestadiolaisuus on kaikesta huolimatta kirkon sisäinen herätysliike. Kirkon sisällä sillä on myös paremmat mahdollisuudet vaikuttaa. Ei eristäytyminenkään hyvä vaihtoehto ole.
Totuus kuitenkin on, että "Lapinvanhimmat" vaativat Suomen es.lestadiolaisia ottamaan sakramentit omiin käsiin, mikä kuitenkin Suomen kiekkolain mukaan on yhtä kuin kirkosta eroaminen. Muutoin se ei ole mahdollista.
Mihin tietosi esitetystä sakramentteja koskevasta vaatimuksesta perustuu?