Uskovaisten suhtautuminen elämäntapoihin

Olen jo aikoja sitten huomannut, että Jeesus julisti toisenlaista evankeliuma kuin nykykristityt. Siinä evankeliumissa oli keskeistä juuri se mitä itsekin sanoit: rakasta lähimmäistäsi. Monien nykyuskovien suhtautuminen hevareihin, toisinuskoviin ym. muistuttaa lähinnä Jeesuksen ajan fariseusten suhtautumista tullimiehiin, samarialaisiin ym. Yleensäkin kaikkea outoa vierastetaan ja pidetään 'saatanan juonina'. Tätä asennetta voisi kuvata yhdellä sanalla: elämänkielteisyys.

Se ero on siinä että kristitylle on ensisijaista olla hyvä kristitty ja toissijaista olla hyvä ihminen.

Hyvä kristitty on lojaali ja hyvä ensisijaisesti Jumalalle vaikka se olisikin paha ympäristölleen. Esimerkkinä vaikka oman lapsensa uhraaminen Jumalan käskystä joka on äärimmäisen kristitty teko.

Toisaalta hyvä ihminen on hyvä ensisijaisesti ympäristölleen eikä Jumalalle. Näin hän olemalla hyvä ympäristölle ja muille saattaa loukata vaikkapa kymmentä käskyä tms. Esimerkiksi suvaita asioita joita raamattu tai kirkko julistaa ei-suvaittaviksi (homoseksuaalisuus, jumalanpilkka jne.)

Ero on vaan siinä tärkeysjärjestyksessä. Mutta hyvä ihminen ei ole sama asia kun hyvä kristitty, vaikka niitä kovin koitetaankin esittää niin. Niistä joutuu vähän valitsemaan jos tahtoo jompaakumpaa olla kun tosielämässä ne menevät ajoittain ristiriitaan. Minusta jo hyväksi ihmiseksi pyrkiminen on tarpeeksi haasteellista.

"Pukeudun mustiin, en kuulu kirkkoon ja kuuntelen raskasta musiikkia.

Miksi nuo kolme seikkaa kumoavat kaiken hyvän? Olenko saatanan kätyri, vaikka käytännössä elän suunnilleen Raamatun käskyjen mukaan?"

Miksi kumoaisivat? Onko sinulle tultu sanomaan asiasta, vai onko tämä vain sinun oma johtopäätöksesi? Usein tuntuu, että uskovien suuhun pannaan sanoja ja päähän ajatuksia kun luullaan sitä ja tätä :) Tietenkin löytyy paljon tiukkapipoisia uskovia, jotka varmaankin ihan vilpittömästi kokevat ulkoiset asiat sisäisen maailman puntareiksi. Ehkä tässä piilee se tosiasia, että kuulemani mukaan 70-luvulla asia olikin juuri näin. Joka näytti vähänkään saatananpalvojalta, oli lähes poikkeuksetta sellainen. Enäähän näin ei ole, mutta silti vanhat ajattelutavat kumpuavat jostain sieltä syvältä.

Vaikka kristinuskoon kuuluukin erottamattomasti tietynlainen mustavalkoisuus (taivas-helvetti -erottelu), niin siltä pohjalta on todella vaikeaa elää uskovana ilman täydellistä erakoitumista. Raamatun mukaan tämä ei olekaan uskovan tarkoitus, vaan elää kristittynä, Kristuksen kirjeenä maailmassa - mutta ei maailmasta. Erottautuminen tulee siis olla sisäistä, eikä ulkoisiin asioihin takertumista.

Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että kristittynä eläminen ei ole elämistä Raamatun mukaisesti. Ihminen saattaa luonnollisesti elää suunnilleen Raamatun pääperiaatteitten mukaisesti, mutta ei silti ole kristitty. Kristittynä eläminen (Raamatun määritelmän mukaan) on "elämistä Kristuksessa", Jumalan tahdon etsimistä ja sen noudattamista. Kristityllä on elävä suhde Jumalaansa - Jumala on itse Elämä, ei vain laatikoitu ja pölyttynyt osa sitä. Minä en ole kuitenkaan mikään arvioimaan sinun hengellistä tilaasi. Ainoastaan Jumala tuntee sinut täydellisesti, ja ellet ole vielä Hänen omansa, Hän kyllä kutsuu sinua. Sinun valinnaksi jää seuraatko Häntä vai et :)

Otit esille käsitteen "hyvyys", mikä minunkin mielestäni on uskonnosta ja elämänkatsomuksesta riippumaton asia. Filosofit ovat miettineet ja puhuneet paljon hyvyydestä, sen merkityksestä ja alkuperästä. Itse näksisin, että hyvyys on tietyllä tavalla ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus - se joko tulee ilmi, tai sitten ei. Raamattukin tukee tätä käsitystä;

Roomalaiskirje 2, jakeet 12-16:

"Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi."

(Anteeksi suhteellisen pitkä lainaus)

Meillä jokaisella on Jumalan lahjoittama omatunto, jonka mukaan voimme vapaasti toimia tai olla toimimatta. Usein ihminen valitsee väärin, sillä olemmehan synnin turmelemia. Kukaan meistä ei pysty elämään täydellistä elämää, kukaan ei ole niin puhdas ja pyhä, että kelpaisi Jumalalle sellaisenaan. Tämän vuoksi julistamme Kristusta, joka on ottanut pois synnin taakan, ja vapaus voidaan vastaanottaa lahjana - oman tahdon mukaan, uskomalla Häneen tai olemalla uskomatta.

Tämä on hyvin olennainen asia ymmärtää myös uskovien keskuudessa. Olemme kaikki syntisiä, ja tarvitsemme kaikki Jumalan armoa ja rakkautta, jota Hän haluaa meitä kohtaan osoittaa. Meiltä (uskovilta) vaaditaan kärsivällisyyttä ja nöyryyttä suhteessa toisiin ihmisiin. Meillä ei ole oikeutta nostaa itseämme kenenkään yläpuolelle, sillä Jeesuksen vertauksen mukaan, viinipuuhun istutettu oksa voidaan leikata pois ihan yhtä hyvin kuin se oli siihen liitetty.

Toivotan sinulle hyvää jatkoa. Ei Jumala katso siihen miltä sinä näytät, tai mistä musiikkityylistä sinä pidät. Hän katsoo sinun sydämeesi, onko se avoin Hänelle vai torjuuko se Hänet.

(Laitoin tämän nyt tännekkin)

Papitkin pukeutuvat mustiin, yleensä, samoin monissa maissa hautausurakoitsijat sekä monet liikemiehet, poliisit, virkamiehet sekä tuomarit ja heistäkin osa kuuntelee "heviä", eivätkä he kaikki kuulu samaan kirkkoon. ;)
Olennaisinta kuitenkin ihmisen itsensä kannalta katsoen on, jotta jota hän omasta mielestään on, versus yleisesti hyväksytyt olemisen ja elämisen muodot tai/ja yleisen mielipiteen hyväksymät olemisen ja elämisen muodot ja mitä sekä miten ne saavat olla. Yleensä ottaen ihmiset tuntevat ja tunnistavat vain muutamia uskontoja, joten on vähän arveluttavaa lähestyä asiaa uskonnollisten asioiden ja ilmiöiden kautta rinnastamalla niitä sotiin käyviin ihmisiin, jotka myös syyttelevät toisiaan.
Joten lopuksi.
Taivaallisen Isän tahtoa vapaasti mukaillen:
"Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto sekä hyvää tahtoa myös toisiaan kohtaan" !

Niin kirkkohan nyt ei pelasta eikä uskoa tuo sillä nykykirkko on jo niin maalistunut, että kyllähän sieltä pian on erottava, jos se alkaa menemään tämän maailman mukana. Mutta kaiketi se on olennaista millaisessa mielessä kirkosta eroaa ja mikä on se pohjimmainen syy jne.
Jos ihminen on saanut Jeesuksen Kristuksen sydämeensä niin silloin ei ole syytä ajatellakaan olevansa "saatanan kätyri". Jos ihminen todella tulee uskoon ja Herra Jeesus saa tulla asumaan ihmissydämeen, niin silloin tapahtuu se, että kaikki maallinen alkaa menettää merkitystään, ja myös silloin metallimusiikinkin kuuntelu saattaa lopahtaa..minulle itselleni kävi niin..mutta on tärkeää silti rakastaa ja lähimmäistä, mutta Jumalaa ylikaiken

Kiitos asiallisista ja fiksuista viesteistä. Kirjoittaessani alkuperäistä viestiä olin tavattoman turhautunut ja sorruin yleistyksiin.
On vaan niin raivostuttavaa, kun useat järkevät uskovaiset jäävät tällaisten http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000016743807 jalkoihin.