En ole koskaan aikaisemmin ruokoillut Jumalalta apua, mutta nyt viimeisen 1 kuukauden aikana oli erittäin vaikeita hetkiä, niimpä päätin turvautua Jumalaan. Rukoilin päivittäin apua tilanteeseen, välillä montakin kertaa päivässä. Lupasin lisäksi Jumalle rukoilla häntä elämäni loppuun asti joka päivä, jos hän vain auttaa minua tilanteessani, koska silloin tietäisin hänen olevan olemassa, enkä riko lupauksiani. Olisin rukoillut, ja olisin uskonut, mutta ilmeisesti Jumala ei tarvitse lisää uskojia ja rukoilijoita joukkoonsa. Ei voi mitään. Olishan se ollutkin helppoa, jos Jumalaan tukeutumalla olisin selvinnyt onnellisesti läpi niiden vaikeiden tilanteiden. Näin hän sai yhden ihmisen lisää joka ei usko häneen.
Jumalaa ei ole olemassa.
Ei ole olemassa.
26610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kirkastettu ja voideltu ihmisen Poika, Kristus opetti tavallisille ihmisille vain yhden keinon ja tämän rukouksen, jonka ohessa taivaallinen Isä kuulee myös meidän kaikki huolemme ja murheemme.
Elikkä ole hyvä.
"Isä meidän joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päälle niinkuin taivaissa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusakseen vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima sekä kunnia, iankaikkisesti. Amen."
Jos jumalaan uskominen tuntuu vaikealta, voisitko ajatella tutustuvasi vaikkapa buddhalaisuuteen?
Oletko muualta hakenut apua.Käynyt missään seurakunnassa yms. Kannattaisi hakeutua niihin tai sitten puhelinluettelosta saattaisi löytyä päivystävän papin puhelin.
Jumala on halukas auttamaan mutta aina se ei tule tavalla jolla odotamme.
Jumala siis ainoastaan papin kautta?
Tarvitseeko Jumalan tuntemiseen maksaa kymmenykset kirkolle?
hengellisiä asiota.
uskovaisia minä en ymmärrä.
näitä hengellisiä asioita.
ymmärrän kyllä hengellisiä asioita.
Sensijaan uskovaisia minun on välillä vaikea ymmärtää.
uskis olenkin.
"...vaikka uskis olenkin."
Etkä ole. Valehtelet. Kuka haluaisi olla toiset tuomitseva jeesuspelle?!
olen tuominnut, ja sitä paitsi ei ole valtaa.
Olet sen verran vanhuudenhöperö, ettet varmaan huomaakaan, kun tuomitset muita.
Sinun olisi pitänyt rukoilla sellaista asiaa joka olisi tapahtunut muutenkin ja sit uskotella se jumalan tekosiksi.
PUAAAHHHHH ... HEH HEH HEH ....
Ei pilkkaamisesi satu kuin itseesi, ja jos se johonkin sattuu, niin itseesi kaikkein eniten. Itse tokaistu jää mieleen parhaiten itsellesi!
Noo ... Tuo HEH HEH ... on vain huumorin säestys ...
Faktaa on ettei yksikään rukous ole koskaan toiminur. EI KOSKAAN. Lue rehellisten ihmisten tekemiä tutkimuksia.
Eräs uskoontulemiskertomus, jossa kerrotaan mm. että miksi:
http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/uskoontuloni.htm
Teitkö sen, mikä oli vallassasi vai odotitko ihmettä? "Kun itse koettaa, niin Jumalakin auttaa." Joskus rukouksiimme vastataan niin, että saamme viisautta ja voimia ratkaista tilanteemme. Joskus Herra voi koetella meitä. Tästä on Job hyvä esimerkki. Job ei koettelemuksita huolimatta menettänyt uskoaan. Arvelen, että Jobin kirjan lukeminen antaisi sinulle ymmärrystä.
Rukoile Jeesuksen nimessä, ja halutessasi vie esirukouspyyntö jonkun kirkon esirukouksia vastaanottavaan laatikkoon. Kun moni rukoilee puolestasi niin kyllä se menee perille. Elämässä on joskus tilanteita kun ihminen aivoittelee oman tiensä, ja luulee sen olevan ainoa oikea tie tai tapa ratkaista elämään liittyviä ongelmia. Mutta Jumala on viisas, viisaampi kuin ihminen, ja hän oikeasti tietää mikä on ihmiselle parasta. Itse olen joskus kun minulla oli samantapanen tilanne saanut lohdutuksen Raamatusta vaikka tämä vertaus on hieman erikoinen, ja kertoo naisesta joka pyysi kuningasta kuulemaan itseään että hän saisi oikeutta. Tämä kuningas ei ollut hyvä kuningas, joka mielellään jakoi ihmisille oikeutta. Mutta nainen ei antanut kuitenkaan periksi vaan sitkeästi tuli joka päivä uudestaan pyytämään että hän saisi oikeutta. Lopulta tällä kununkaalla tuli "mitta täyteen" ja hän sanoi: Saakoon tuo neinen oikeutta, koska en jaksa enää kuunnella kun hän tulee joka ikinen päivä uudestaan takaisin ja esittää minulle tuon saman pyynnön. Se vertaus tarkoitti sitä että kannattaa jatkaa pyytämistä, kyllä sinä lopulta saat oikeutta, vaikka se ei tapahtuisikaan ihan tässä ja nyt.
http://www.patmos.fi/Esirukouspyynto_lomake.htm
Trubaduuri! >
" Kirkastettu ja voideltu ihmisen Poika, Kristus opetti tavallisille ihmisille vain yhden keinon ja tämän rukouksen, jonka ohessa taivaallinen Isä kuulee myös meidän kaikki huolemme ja murheemme. "
<
Matteus! >
""
"Isä meidän joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päälle niinkuin taivaissa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusakseen vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima sekä kunnia, iankaikkisesti. Amen." ""
tää viesti.
Ensinnäkin minun aloitusviesti ei ollut mikään keksitty juttu, vaan täysin totta. Oma elämä on ollut täyttä paskaa aikuisikään asti, ja edelleen näköjään jatkuu. Halusin kerrankin edes pientä jotain iloa omaan elämääni, halusin sitä niin kovaa, että jopa rukoilin epätoivon vallassa Jumalalta apua. Yhdessä vaiheessa luulin jo todella, että rukoukseni oli kuultu, mutta lopuksi kaikki haaveet pienestä onnesta romahtivat päälleni. Lupasin Jumalalle, että rukoilen häntä päivittäin loppuelämäni ja enkä tule pyytämään mitään koskaan enää, jos ja vain jos tämä pieni toiveeni toteutuisi.
Mutta se ei toteunut. Aivan kuin olisin tehnyt jotain helvetin väärää, että en ansaitse edes pientä onnea elämääni. En ainakaan keksi mitä niin pahaa olen tehnyt, etten ansaitsisi edes yhtä pientä ilonpilkahdusta omaan elämääni. Se oli ainut asia jota olen koskaan halunnut niin paljon. Tein kaikkeni sen eteen, jopa rukoilin kuukauden päivittäin useasti päivässä, mutta mistään ei ollut loppujen lopuksi hyötyä. Ei näköjään tarvi edes rukoilla enää tai uskoa Jumalaan.
kauppoja! Taidat olla nuori vielä, ja niinollen et ymmärrä näitä hengellisiä asioita.
No eipä näytä tuo vanhuuskaan viisautta lisäävän.
"Oh lord can you buy me a Mercedes Benz, my friends al drive Porsches…."
Lupasit rukoilla, ehkä tarkoitit myös uskoa?, joka päivä, JOS auttaa sinua... Asetit Kaikkivaltiaalle ehdon: uskon sinuun JOS autat nyt minua, muuten en usko. Siitä tuskin pitää. Ei Luoja tarvitse yhtään ihmistä, me ihmiset tarvitsemme Häntä. Kovin helpostipa Luojasi hylkäsit... Uskollisuutta Hän vaatii ihmisiltä, eikä ainakaan juttusi perusteella sitä sinulta saanut/ saa. "Näin hän sai yhden ihmisen lisää joka ei usko häneen" sanoit... Enpä ole varma että uskoit aiemminkaan. Taisit vaan kokeilla varmuuden vuoksi sitäkin keinoa, kun apua tarvitsit? Älä koskaan "vaadi" Jumalaa auttamaan, äläkä aseta ehtoja Hänelle... jos pyydät jotain, pyydä uskoen ja nöyränä. Ja vielä yksi juttu: selvisit kuitenkin "läpi niiden vaikeiden tilanteiden"? Mitä jos sittenkin...