vai ehkä jopa oikeaa tiedettä ?
Hyvä artikkeli skeptikko-lehdessä
http://www.skepsis.fi/jutut/tiede-pseudotiede.html
Suosittelen jokaiselle omien teorioiden rakentelijalle. Silti en halua masentaa ketään kehittelemästä omia ideoita. Päinvastoin, mikäs sen hauskempaa. Mutta kun muistetaan kriittisyys, niin tulee parempia teorioita.
Kun harrastaa lähdekritiikkiä, niin aika hyvä nyrkkisääntö on se, että jos käytetty lähde on tieteellinen aikakausilehti, jossa käytetään ulkopuolista arviointimenettelyä ("referee"-järjestelmää) se on todennäköisesti tieteellisestikin korkeatasoinen. Tällaiseen artikkeliin voi aika huoletta viitata vaikka nettilinkillä.
Muuten minusta nyrkkisäännöksi kelpaa se että jos kirjoitus tukeutuu viitteissään tieteellisiin aikakausilehtiin (esim. Nature, Science, eri alojen erikoislehdet) niin ollaan aika varmoilla vesillä.
Mutta tietenkin tieteellisten julkaisujenkin kanssa pitää olla kriittinen; liittyykö niissä käsitelty asia sittenkään omiin väitteisiin, ovatko julkaisussa käytetyn tutkimuksen premissit relevantteja keskustelun kohteena olevan asian kanssa jne...
Sitaatteja skeptikko lehden artikkelista :
"Epämääräisiin viittauksiin "vuosituhansien kokemus", "valtavan suuri havaintoaineisto", "tutkimukset osoittavat kiistatta", "professori se ja se on osoittanut vakuuttavasti" ja niin edelleen ei kannata aina luottaa."
ja
"- Vaihtoehtolääkinnästä kertovissa jutuissa siteeratuilla yksittäisillä paranemisilla ei ole merkittävää arvoa todistusaineistona hoitomenetelmien tehosta. Nämä eivät sisällä vertailua hoidettujen ja hoitamattomien potilaiden välillä: osa potilaista parantuu yleensä joka tapauksessa.
- Rautaesiripun takana tehtyyn salaiseen tutkimukseen saati CIA:n pimittämiin tieteellisiin kokeisiin on syytä suhtautua epäilevästi. Yleensä tällaiset salaliittoteoriat ovat vain yrityksiä muuttaa todistusaineiston puute todisteiksi.
- Kannattaa varoa myös tieteellistä artikkelia jäljitteleviä ilmoituksia luontaistuotteesta tai viikkolehteä jäljittelevää lehteä, jossa raja toimituksellisen aineksen ja mainosten välillä on tuskin havaittavissa.
- Akateemisiin titteleihin ei myöskään kannata luottaa sokeasti, etenkin kun asiantuntijat puhuvat oman alansa ulkopuolisista asioista: fyysikko ei filosofoidessaan välttämättä aina tunne käyttämiensä käsitteiden merkityksiä, aivofysiologin ajatuksilla lastenkasvatuksesta ei ole sen enempää painoarvoa kuin kenen tahansa pulliaisen terveellä järjellä ja psykoanalyytikko voi haksahtaa pahasti puhuessaan rekursiivisista funktioista."
Hyvä artikkeli skeptikko-lehdessä
http://www.skepsis.fi/jutut/tiede-pseudotiede.html
Suosittelen jokaiselle omien teorioiden rakentelijalle. Silti en halua masentaa ketään kehittelemästä omia ideoita. Päinvastoin, mikäs sen hauskempaa. Mutta kun muistetaan kriittisyys, niin tulee parempia teorioita.
Kun harrastaa lähdekritiikkiä, niin aika hyvä nyrkkisääntö on se, että jos käytetty lähde on tieteellinen aikakausilehti, jossa käytetään ulkopuolista arviointimenettelyä ("referee"-järjestelmää) se on todennäköisesti tieteellisestikin korkeatasoinen. Tällaiseen artikkeliin voi aika huoletta viitata vaikka nettilinkillä.
Muuten minusta nyrkkisäännöksi kelpaa se että jos kirjoitus tukeutuu viitteissään tieteellisiin aikakausilehtiin (esim. Nature, Science, eri alojen erikoislehdet) niin ollaan aika varmoilla vesillä.
Mutta tietenkin tieteellisten julkaisujenkin kanssa pitää olla kriittinen; liittyykö niissä käsitelty asia sittenkään omiin väitteisiin, ovatko julkaisussa käytetyn tutkimuksen premissit relevantteja keskustelun kohteena olevan asian kanssa jne...
Sitaatteja skeptikko lehden artikkelista :
"Epämääräisiin viittauksiin "vuosituhansien kokemus", "valtavan suuri havaintoaineisto", "tutkimukset osoittavat kiistatta", "professori se ja se on osoittanut vakuuttavasti" ja niin edelleen ei kannata aina luottaa."
ja
"- Vaihtoehtolääkinnästä kertovissa jutuissa siteeratuilla yksittäisillä paranemisilla ei ole merkittävää arvoa todistusaineistona hoitomenetelmien tehosta. Nämä eivät sisällä vertailua hoidettujen ja hoitamattomien potilaiden välillä: osa potilaista parantuu yleensä joka tapauksessa.
- Rautaesiripun takana tehtyyn salaiseen tutkimukseen saati CIA:n pimittämiin tieteellisiin kokeisiin on syytä suhtautua epäilevästi. Yleensä tällaiset salaliittoteoriat ovat vain yrityksiä muuttaa todistusaineiston puute todisteiksi.
- Kannattaa varoa myös tieteellistä artikkelia jäljitteleviä ilmoituksia luontaistuotteesta tai viikkolehteä jäljittelevää lehteä, jossa raja toimituksellisen aineksen ja mainosten välillä on tuskin havaittavissa.
- Akateemisiin titteleihin ei myöskään kannata luottaa sokeasti, etenkin kun asiantuntijat puhuvat oman alansa ulkopuolisista asioista: fyysikko ei filosofoidessaan välttämättä aina tunne käyttämiensä käsitteiden merkityksiä, aivofysiologin ajatuksilla lastenkasvatuksesta ei ole sen enempää painoarvoa kuin kenen tahansa pulliaisen terveellä järjellä ja psykoanalyytikko voi haksahtaa pahasti puhuessaan rekursiivisista funktioista."
Vastaukset 36
Vanhimmat
hömppää ja huuhaata huuhaata huuhaata
tätä ajattelin käydessäni toissa päivänä kirjastossa, kun mieleen juolahti tuo parin sivun takainen keskustelu. Katsastin hyllykaupalla pursuvaa ns. yliluonnollisen. Parapsykologiaa, okkultismia, kädestäennustamista, astrologiaa, sielunvaellusta, meedioita…
Jos lukisi koko keskikokoisenkin kirjaston hömppävalikoiman, niin riittäisi pariksi vuodeksi. Ja tuskin löytyisi järjellistä ajatusta. Ja vielä kun katsoo hyllyt, jossa luulisi olevan asiatietoa, niin näihinkin on ängetty pseudotieteet. Arkeologian joukkoon on sijoitettu Däniken, tähtitieteen joukkoon ufo-jutut jne.
Joskus olen miettinyt, mitä parinsadan vuoden kuluttua arvostellaan nykyajastamme. Olisikohan se tämä kritiikitön informaatiomössö. Ei ole niin hullua teoria, ettei joku saisi siitä julkaistua kirjaa, ja on vieläpä iso joukko ihmisiä, jotka todella uskoo kaikkeen puppuun.
Puhumattakaan netistä löytyvään tietoon…
Kaiken tämän keskeltä on todella hankalaa löytää aivan oikeaa asiatietoa.
okkultistisen kytkennän ansiosta vastaankin tässä lähes reaaliaikaisesti.
"Joskus olen miettinyt, mitä parinsadan vuoden kuluttua arvostellaan nykyajastamme"
Onko tämä aikamme tässä suhteessa jotenkin erilainen ihmiskunnan aikaisempaan historiaan nähden. Eiköpähän tuota kritiikitöntä informaatiota ole ollut vähintään samassa suhteessa aiemminkin. Ellei enemmänkin.
kiitos kommentista. Eipä näytä järin suuria kansanjoukkoja vetävän tämä avaus. Näin joutuu hätäpäissään sitten itse tehtailemaan lisää vastauksia. Niinkuin tämäkin tässä nyt juuri.
Joskus joutoajalla, jos satun sellaista jonkin huuhaakiven alta löytämään, on pitelevinään taas kiireitä aamuviidestä iltakymmeneen ja jäävällä joutounirauhoitusajallakin tekisi mieli vahtia ihan näitä luonnollisia taivaita, siellä voi aina näkyä jotakin. Viihdekuvaksi Strombolia (saisivatpa vain sinne nopeamman yhteysvälineen, kuvaa vaikka parin sekunnin välein, niin olisi eloisampaa) http://www.ct.ingv.it/UfMoni/
Eipä ole minussa selvänäkijän taipumuksia, kun en eilen huomannut sinun olevan samaan aikaan linjoilla.
Mitä tulee käsitykseeni kritiiköttömään tietotulvaan, niin nyt kirjoitan pelkästään mututuntumalla (sallittakoon minulle tämän kerran?).
Konkreettinen esimerkki, joka ehkä selventää mitä ajan takaa. Kolmisen vuotta sitten naureskelin eräälle ystävälleni, joka ei halunnut luopua vanhasta kirjoituskoneestaan, vaikka kuinka hehkutin tekstinkäsittelyn erinomaisuutta. Hän perusteli tätä sillä, että koneella kirjoittaessa on pakostakin ajateltava mitä kirjoittaa. Irvailin hänelle, että siirtyisi käyttämään sulkakynää.
Nyt oikeastaan ymmärrän mitä hän tarkoitti. Ennen tekstin tuottaminen, varsinkin kirjaksi asti, oli sen verran työläistä, että (luulisin) kirjoittajan (ainakin yleensä) itse uskoneensa siihen mitä kirjoitti. Tänä päivänä kirjan kursii kokoon vaikka parissa viikossa. Ja tätä myös tehdään. Hömppä myy, ja sitä tuotetaan. Elämäntaito-oppaita löytyy joka lähtöön. Julkkikset kyhäävät muistelmiaan kolmekymppisinä.
Edelleen väittäisin, vieläkin mututuntumalla, että nykyaikana tuotetaan huuhaata enemmän kuin koskaan. Olen oikeastaan ymmälläni, miksi tämä myy näin hyvin, kun toisaalta kehutaan tieteellisellä maailmankuvalla.
Mutta tämä oli todella omaa mututuntumaani. Mitään tilastoja en ole lukenut aiheesta.
ymmällystä.
>>Olen oikeastaan ymmälläni, miksi tämä myy näin hyvin
Ymmärrän.
Mutta oletko sinä nyt törmäyskurssilla niiden kanssa, jotka joskus oikein tilastojen kanssa ovat todistelemassa että uskovaisuus ja yliluonnollisiin ilmiöihin uskominen eri muodoissaan on vähenemään päin. Juuri sen takia että on niin paljon tieteellistä tietoa saatavilla.
taidanpa olla sitä mieltä, ettei usko yliluonnolliseen ole vähentynyt. Mututuntumalla (edelleen) sanoisin että päinvastoin. En ole nähnyt tilastoja, mutta jos ihmisiltä kysyttäisin uskovatko he _johonkin_ jumaluuteen, tuonpuoleiseen tai vastaavaan (esim. jälleensyntymiseen), niin olettaisin että noin 80% vastaisi kyllä.
Kävin vilkaisemassa WSOY:n uutuudet tietokirjojen puolelta. En hämmästynyt kun hengellisten kirjojen lisäksi löytyi yksi kirja taioista ja loitsuista, ja yksi tiibetiläisistä riiteistä. Kyllä näillä näyttää olevan kysyntää.
En usko (sic!) että sadassa vuodessa ole paljonkaan muuttunut, kaikesta tietämyksestämme huolimatta. Äitini on kertonut omista isovanhemmistaan: hänen isoisänsä oli ateisti, jonka ei kirkossa käynyt, uskonto kun oli ämmien höpinöitä. Hänen isoäitinsä taas oli sellainen maltillinen uskovainen, kävi kirkossa pyhäisin. Sivumennen mainittuna, hänestä äitini on kertonut mielenkiintoisen yksityiskohdan: Äidinäidillä oli ollut tapana osoittaa Siriusta, ja sanoa että tuon tähden lähellä on ihmisen alkukoti, sieltä ihmiset ovat tulleet. Näin hänen omat vanhempansa olivat aikoinaan kertoneet. Eikö vaan kuullosta huvittavan tutulta?
Ja niin, onko olemassa ketään, joka esimerkiksi ei tietäisi horoskooppimerkkinsä (hmm joo, skorpioni, ja kiinalaisessa horoskoopissa koira. Itse kiemurtelen, kun joku alkaa tosissaan höpistä nousevista aurinkomerkeistä (vai mitä ne nyt olikaan). Siis tähänkin hömppään tosissaan uskovia on paljon.
kyllä minäkin tykkään lukea vaikka dekkareita, ja fantasiakirjallisuudessa ei ole Sormusten herraa voittanutta.
Mutta minusta on oikeasti irvokasta, että maan suurin kustantamo julkaisee esim. Rauni-Leena Luukkaisen sekopäisiä höpinöitä ufosieppauksistaan. Osa kansa nauraa sairaalle ihmiselle (luulen, että hän on tosissaan). Ja sitten on näitä, jotka todella uskovat näihin.
Sattumalta tein google-haun Luukkaisesta tuohon alla olevaan keskusteluun. Hämmästyksekseni huomasin, etten sentään ole yksin näine ajatuksineni. Kyllä tätä mediahömppää näköjään muutkin arvostelevat, ja samoin perustein:
http://www.vihrealanka.fi/99/50/kolumni.html
Artikkelin lopussa oli hyvä aforismi :
- Joku viisas on täräyttänyt: "Pane uskosi niihin, jotka etsivät totuutta, mutta varo niitä, jotka ovat sen löytäneet".
Sori jos jankkaan. Muistan palstalta poistuneen Oplevin mainitsevan, kuinka pelästyi viestisi otsikointia. Ok, ja Ok vielä ikään kuin kuvastaa aiheeseen kyllästymistä. Mutta toisaalta, eihän vastauksia ole pakko lukea, ja kun minua vain itsekkäästi tekee mieli kirjoitella…
Joo, aiheeseen. Eilen ennen selaimen sulkemista juolahti mieleeni mitä kiinalainen horoskooppi sanoo koirasta (jonka siinä huuhaa-esimerkissäni mainitsin), ja olin tikahtua nauruun. Ensimmäinen google-haku kun antoi tulokseksi:
”Koira on pikkutarkka pessimisti, joka on omassa elementissään saadessaan etsiä virheitä ja esittää kritiikkiä. Vaikka hän on hanakka arvostelemaan, niin Koira pyrkii välttämään keskipisteeksi joutumista…”
Just joo, enköhän ole itse itseäni kuvannut juuri yllä olevan kaltaiseksi. Ja luonnehdinnan jatkonkin tunnen oikeaksi osuvaksi.
Tämä hömpästä (jolla toki on oma viihdearvonsa).
Mutta siitä aforismista. Ei ollut mainintaa kuka on kirjoittaja (kai joku jostain kaukaisesta menneisyydestä). Itse olisin tämän allekirjoittanut vielä pari vuotta sitten. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että totuudenkin etsijöitäkin on varottava. Kun sekoillaan kaiken hömppämössötiedon poluilla, ja huudetaan suureen ääneen väliaikaistietoja.
Mutta minähän olenkin pessimisti, joka nauttii kritiikin esittämisestä…
Joitakin vuosia sitten luin tosiaan urakalla kirjastojen huuhaahyllyt läpi saadakseni yleiskuvaa vallitsevasta tilanteesta. Perusteenahan on, että maailmankuvani mukaan ylimaallinen todellisuus on olemassa sekä hyvän että pahan puolella ja etsin kirjoista ajankohtaisnäyttöä vallitsevasta taistelutilanteesta.
Eräs tulos näytti olevan, että kummallakaan puolella ole tietoa tulevaisuudesta. Sen sijaan vaikeatulkintaiseksi menee se kohta, mikä kaikki on ihmisen oman tiedostamattoman minuuden osuutta, vai tarvitaanko mukaan persoonallisen pahuuden lisäsyötettä.
Ufosieppausten hypnoosiselvitys ja kuviteltujen insestitapausten automaattikirjoitusjäljitys johtavat yleensä traumatisoiviin ja äärimmäisen sadistisiin "kokemuksiin" vailla todellisuuspohjaa ja periaatteessa lähes kaikki humanoidien sanomat ovat ympäripyöreätä hyminää ydinenergian ja saastuttamisen vastaisuudesta ja lumipalloefektimäisesti kasvavaa uhkailua/lupauksia? avaruusveljien pikaisesta väliintulosta. Kaikessa on jonkinlaisena pohjavireenä kristinuskon ydinsanoman vesittäminen.
(Ufoista puheenollen, Popocatepetlin videokuvassa touhuilee taas muutama ufo, joille en ole vielä keksinyt fysikaalisesti hyvää selitystä. Osa on selviä linssiheijastuksia)
Huomattavassa määrin tapahtuu nimeltämainitsematonta NewAgemaista soluttautumista erityisesti terveydenhuollon huuhaapainotteisten vaihtoehtohoitojen lisääntymisenä.
että ei tahdo Valvojan taustajoukkojen IRL puolella käynnissäolevat uudelleenorganisoinnit vaan valmistua. Töitä joutuu puskemaan välillä viikonloppuisinkin, mutta tuntuu kuin mikään ei menisi eteenpäin. Toisaalta tämä lienee tyypillistä "oikeille" ja "rehellisille" prosesseille.
Bisnespuolella hömpän ja huuhaan tunnistanee "oikeasta" ja "rehellisestä" toiminnasta juuri siitä, että asioiden luvataan tapahtuvan kädenkäänteessä. Oikeasti merkittäviä tuloksia kun syntyy yleensä vasta kamalan repimisen ja vääntämisen jälkeen. [-> Näillä kriteereillä meidän toiminta ainakin tällä hetkellä tuntuu kiusallisen "oikealta" ja "rehelliseltä".]
Mutta marinat sikseen.
Muistan toki erittäin hyvin nimimerkki Oplevin ja erittäin hauskan keskustelun johon viittaat. Oplevhan se tosiaan huomautti otsikoinnistani, että ne jotenkin viittasivat jyrkkään kritiikkiin. No näin tietysti olikin ainakin kerran, kun typerä-käytännön-pila hengessä laitoin jotain pelottelunomaista otsikkoon. Mutta kaksi aikaisempaa Oplevin silloin mainitsemaa kertaa ovat olleet kyllä tapaturmia. (Hmmm...mites nyt tulikin Deja Vu). No tuollainen otsikko pilailu on tuomittavaa enkä suosittele kenellekään. Lapsellista touhua, sanon minä.
Sitten toteat että :
"Sori jos jankkaan" ja
"Mutta siitä aforismista. Ei ollut mainintaa kuka on kirjoittaja (kai joku jostain kaukaisesta menneisyydestä). Itse olisin tämän allekirjoittanut vielä pari vuotta sitten. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että totuudenkin etsijöitäkin on varottava"
Heeetkinen. Eikös se sinun pitänyt olla se agnostikko ja minun jankkaava ateisti.
Mutta mitä se OK tarkoittaa. Sitä ei ihan varmuudella tiedetä, mutta jokin seuraavista voi olla oikea selitys :
1. Okay : Minä ainakin kuulin ensimmäisenä selityksenä, että OK on lyhenne sanasta okay, joka olisi väännetty vanhasta intiaani sanasta ja tarkoittaisi kai suunnilleen samaa kuin tänäkin päivänä. Okay ääntyy samalla tavalla kuin kirjaimet O.K. lausuttuna peräkäin. Tätä selitystä pidetään kai nykyään kaikkein vähiten todennäköisenä.
2. Kun peukalolla ja etusormella muodostaa ymyrän ja nostaa muut sormet pystyyn syntyy ikäänkuin kirjaimet OK (mielikuvitusta käyttämällä). Mutta on mahdollista (minusta jopa luultavaa) että OK nimitys on syntynyt ensin ja tämä käsimerkki sitten myöhemmin tarkoittamaan OK:ta.
3. Old Kinderhook : O.K. sanonta ilmeistyi amerikkalaisiin sanomalehtiin n. 1839-1840. Sitä käytettiin ainakin USAn presindentinvaaleissa demokraattiehdokkaan Martin van Burenin kampanjassa. van Buren ja hänen taustajoukkonsa olivat Old Kinderhookista ja he käyttivät itsestään nimitystä "democratic O.K. club" ja niinmuodoin (omasta mielestään) O.K. oli synonyymi hyvälle.
4. Oll Korrekt : Ilmeisesti on osoitettu, että jo vuotta ennen van Burenin presidentinvaalikampanjaa O.K. ilmaisua olisi käytetty väärinkirjoitettuna muotona sanonnasta All Correct Boston Morning Post 23.3. 1839 numerossa. Tällainen väärinkirjoitettujen lyhenteiden käyttö fraaseista oli siihen aikaan muotia USAn itärannikon lehdistössä.
Saattaa olla niin että selitykset 3. ja 4. tukevat toisiaan, niin että Oll Korrect on ehkä vanhempi ilmaisu, mutta että yleiseen käyttöön OK tuli vasta van Burenin kampanjan myötä. (Lähde: Merriam-Webster etymological dictionary 1990 sekä internet)
tuolla nimimerkillä näissä ympyröissä hakuohjelmalla yritellen havaittuna.
Hieman samanlainen fiilis tuli siitä, kun skeptikko mielessään lokeroi jonkun kirjoituksen pseudotieteeksi, ja sillä kuitatuksi (artikkelin lopussa oli maininta, miten skeptikko kyllä helposti sellaisen huomaa) kuin uskovainen kuittaa toisen uskonnon väheksyvästi harhatiedoksi.
Olen aina silloin tällöin tutustunut keskusteluihin nk. oikean tieteen edustajien ja pseudotieteitten harrastajien välillä. Yksi hyvä aiheeseen liittyvä kirjeenvaihto löytyy kirjasta "Elämän tiede" Bhaktivedanta Prabhupada. s. 125 luku Haaste.
Itse olen pitkään käsittänyt myös uskonnot eräänlaisena tieteenä. Se on selvää, että vuosituhannet sitten 'se' oli ainoa tiede.
Nykyään tieteen määritelmä on muuttunut, tieto kasvanut ja eri elämänalueita joudutaan kategorioimaan jo selvyyden vuoksi. Skepsiksen artikkelin kirjoittaja oli ainakin hyvin perillä siinä, miten määrittelyt hieman muuttuvat ja tarkentuvat, joka on myös hyvin tunnettu filosofinen ongelma. Näinhän se on myös tieteen kanssa. Ehkä kaikkein vahvimmilla ovat luonnontieteitten tutkijat, joiden mukaan tiedettä voi olla vain tutkimuksellinen tiede, jonka suurin osa-alue on fysiikka. Tällöin psykologia, ja yleensäkin humanistiset tieteet jäävät auttamattomasti ulkopuolelle, koska ne ovat tulkinnallisia tieteitä.
Mutta jos tieteen määritelmää joustaa kattamaan myös humanistiset osa-alueet, niin sanoisin, että on perusteltua pitää myös uskontoja tieteinä. Lyhyesti sanottuna uskonnot antavat myös tutkimisvälineet, metodit ja teorian, joiden käytäntöön panemisen kautta uskonnollisen ihmisen ymmärretään pystyvän todentamaan tiettyjä uskonnollisia päätelmiä.
Pseudotieteilijä voi ihan hyvin olla pelkästään arkipsykologi, joka käyttää nykyaikaista sanastoa sekä vanhoja uskonnollisia ideoita yhteensekoitettuna esittämään hänelle tärkeitä asioita. Sen lisäksi pseudotieteilijä voi käyttää uudenaikaista tiedettä ja vanhoja myyttejä sekaisin esittääkseen uusia teorioitaan. Kolmanneksi pseudotietelijä voi olla myös uskonnollisen tien kulkija, joka toteuttaa jotain tiettyä menetelmää ja tämän takia esittää kokemusmaailmaansa uskonnollisin termein.
Uskonnoilla voisi silti olla monta opittavaa asiaa nykytieteen menetelmistä, vaikka ne on niin helppo mieltää rikkoviksi ja tukahduttaviksi, ehkä jossain mielessä kylmiksi sekä ailahteleviksi työkaluiksi. Mainitsit referee-järjestelmän. Uskontojen välille voisi kehittää samanlaisen arviointijärjestelmän, kriittisen laitoksen, jossa tärkein tekijä olisi juuri erilaisten näkökulmien esiintuominen, kritiikki, mutta joka ei olisi kritiikkiä kritiikin vuoksi, vaan sen vuoksi, että sillä on tarkoitus erotella jyvät akanoista. Todellakin, ei päämääräinen epäily, vaan selvyyden hakeminen silläkin uhalla, ettei sellaista koskaan tulisi olemaan. Aikamoista ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta se varmasti vaatisi.
Hmh... jotenkin jo melkein uskon, että sellainen olisi mahdollista ;-)
Eivätkö uskonnot käytä nykytieteen menetelmiä vai?
enemmän tai vähemmän. Pointtini ei kuitenkaan ollut siinä, että uskonnot käyttävät/eivät käytä tiedettä vaan, että uskonnon voi ymmärtää itsensä tieteenä, siitä itsestään voi tulla tiedettä. Olen ollut havaitsevinani useissa uskonnoissa tuollaisen käytännöllisen puolen. Tiedettä kyllä uskonnot käyttävät, samoin kuin pseudotieteet mallikaasti hyväkseen, joskus ehkä liiankin näkyvästi tieteen löydöillä itseään tukien. joskus se kapsahtaa kuuluvasti omaan nilkkaan.
Vaikuttaa tosiaan siltä, että skepsiksen jengi on luonnontieteilijäpainotteista.
Mutta ilman muuta humanistiset tieteet ovat tieteitä. Ja niin on tietysti uskontotiedekin. Mutta uskonnoista en ole varma onnistutaanko niitä venyttämään tieteeksi asti, mutta kyllä varmaan tieteen menetelmiä ja terminologiaa voidaan käyttää uskonnon omien oletuksien sisällä.
Minusta luonnontieteen eksaktius suhteessa humanistisiin aineisiin on kyllä myytti. EI ole olemassa mitään rajaa, jolloin humanistinen tiede muuttuu "eksaktiksi" luonnontieteeksi. Humanistinen kokeellinen arkeologia saattaa olla paljon eksaktimpaa kuin fysiikan alalaji kosmologia.
Sama idea on molemmissa. Luodaan teorioita ja hypoteeseja, joiden tulee olla ristiriidattomia ja vastata mahdollisimman hyvin kokeellisesti verifioitavissa olevaa todellisuutta. Kaikkein vaikein tuo kytkentä on ehkä joillain kasvatustieteen osa-alueilla tai filosofiassa, missä haetaan merkityksiä asioille. Operoidaan modaalilogiikalla käsitteiden hyvä, parempi, mahdollinen, sattuma kanssa. Mutta tiedettä sekin on.
"Mainitsit referee-järjestelmän. Uskontojen välille voisi kehittää samanlaisen arviointijärjestelmän"
Epäilisin vahvasti että uskontotieteen arvostetuimmissa julkaisusarjoissa referee järjestelmä on jo käytössä.
Mutta että Uskonnoilla. Sellainen olisi mielenkiintoinen ajatus, että olisi tosiaan jonkinlainen ekumeeninen julkaisu, joka olisi refereroitu vaikka siten, että yhden uskontosuunnan edustajan artikkelin arvioisi 3 riippumatonta arvioijaa, joilla olisi akkreditoitu pätevyys jossain toisessa uskonnossa. Niinkuin että kristityn kirjoittajan artikkelin tarkastaisi mullah, shamaani ja Buddahlainen apotti. Hahaa, menisiköhän yhtään kirjoitusta läpi.
"Eivätkö uskonnot käytä nykytieteen menetelmiä vai?"
Nykytieteen menetelmin kristinuskon ja Raamatun maailma on jo todistettu saduksi ja ledendaksi.
Luulisin tietäväni tuosta HIUKKA enemmän kuin sinä, ja asia ei ole niin yksinkertainen kuin luulet.
Olethan ns. uskovainen. Uskovaisuus on nimenomaan luulemista. Minä mieluummin luotan tietoon.
>>mutta kyllä varmaan tieteen menetelmiä ja terminologiaa voidaan käyttää uskonnon omien oletuksien sisällä.
unohtui tuosta edellisestä mainita, että lopussa olit täsmälleen ymmärtänyt sen mitä itsekin ajoin takaa sillä erikoisella uskontolaitoksella. Ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta se todellakin vaatisi, mutta miten herkullisia asioita se voisi poikia, jos ja kun ihmiset syvästä kiinnostuksesta, palavasta innosta ja syvällisestä tutkimuksestaan voisivat kertoa yhteisesti selvyyteen pyrkien. Täytys olla niitä miehiä ja naisia, jotka eivät heti heittäisi hanskojaan tiskille ja luovuttaisi huudahtaen "eihän nuo nyt mitään ymmärrä, harhassa vain elävät!". Koska se jos mikä on luovutus, missä vedotaan toisten kykenemättömyyteen ymmärtää ja omaksua enemmän kuin omaan kykyynsä esittää tai todistaa asiansa mahdollisimman laajaa ymmärrystä herättäen. Hups, ilman kappalejakoja, ota tästä nyt selvää.
On vähän arveluttavaa puhua tiedeuskonnosta, koska se lienee osittain fiktiivinen käsite, jonka avulla omituiset kreationistit pyrkivät perustelemaan väitteitään. Pohjimmiltaan oikea tiede ei tietysti ole uskontoa vaan teoria on tieteellinen jos ja vain jos se on altis jatkuvalle kritiikille. Esim. tieteenfilosofi Karl Popperin näkemyksen mukaan teoria on tieteellinen vain jos se on kumottavissa.
Mutta kun seurailee näitä palstoja, niin minusta (enemmän tai vähemmän) tiedeuskovaisia todella on olemassa. Siteeraan tuota avauksen artikkelia
"Kyseenalaisia tieteellisiä fantasioita ovat erityisesti erilaiset yhden tieteenalan teorioiden selitysvoimaa liioittelevat ohjelmat. Hyvä esimerkki tästä on tieteensosiologinen niin sanottu "vahva ohjelma", joka pyrkii selittämään luonnontieteen kehityksen pelkällä sosiologialla. Yhtä kriittisesti on syytä suhtautua tietenkin muiden tieteiden edustajien vastineisiin vahvasta ohjelmasta: fysiikka selittää kaiken maailmassa (oman historiansa mukaan lukien), psykologia tai biologia selittää sosiaaliset ja poliittiset ilmiöt (esim. sodat), biologia selittää psykologian, geenit selittävät ihmisen käyttäytymisen, älykkyyden ja homoseksuaalisuuden ja niin edelleen. Tällaisista yrityksistä ei ole puutetta, ja niille on yhteistä pseudotieteen kanssa edellä kuvatut liialliset lupaukset kaiken selittämisestä."
Uskontopalstoilla yksi suosituimmista tällaisista pseudotieteellisistä vahvoista teorioista näyttää olevan väitteet tyyliin "historia osoittaa että uskonnot ovat vain vallanpitäjien keino alistamiseen". Täyttä hömppää tuokin.
Arethusa kirjoitti:
>>Mutta minusta on oikeasti irvokasta, että maan suurin kustantamo julkaisee esim. Rauni-Leena Luukkaisen sekopäisiä höpinöitä ufosieppauksistaan. Osa kansa nauraa sairaalle ihmiselle (luulen, että hän on tosissaan). Ja sitten on näitä, jotka todella uskovat näihin.
”Vain usko vähän erikoisempiin olentoihin erottaa ufoilijat "tavallisista&terveistä". Kai se on niin, että erilaisuus ei nykyään enää ole siinä määrin sairautta kuin vuosituhat sitten.”
Tuosta yllä olevasta olen kyllä samaa mieltä. Ihmiset voivat usko mitä mielikuvituksenpiin juttuihin olematta (mieleltään) sairas.
Esimerkkini kuitenkin oli aikoinaan arvostettu lääkäri. Media vetää etusivun juttuja hänen harhoistaan (kuten että kuun pimeällä puolella on monen tuhannen siirtokunta, mukana ufoja, joille jenkit säännöllisesti toimittavat ruokaa). Ja arvostettu kustantamo julkaisee hänen kokemuksiaan ufojen parissa.
Tätä voisi minusta hyvin verrata siihen, kuinka ennen vanhaan myytiin pääsylippuja mielisairaalaan potilaille nauramaan. Suosittu kansanhuvi.
Ehkä olen sitten tosikko, mutta minulle tästä ei löydy viihdearvoa.
näinhän se tietysti on. Itse olen kuullut muutaman henkilökohtaisen "todistuksen" ufohavainnoista, siis kokemuksen, jotka tietysti eivät mitään erityisesti todista, mutta herättävät kysymyksiä. Ehkä jotain asiassa viehättää se, että koska joillekin havainnoille ei löydy selitystä, niiden voi keksiä tarkoittavan mitä vain. Ja tämä taas liittyy ihmisen luomishaluun, haluun toteuttta itseään, käyttää mielikuvitusta. Viihteessäkin nykyään paneudutaan enemmän tekemiseen, eli osallistumiseen, kuin sivusta seuraamiseen. "Ufoilu" voi olla tämänmuotoista viihdettä ja se selittää, miksi se puree. Kokonaisvaltaisempi kokemus puree, kyse on elämänkatsomuksesta ja siitä seurautuvista jatkuvasti stimuloivista herkkupaloista.
toisaalta, kirjankustantaja kustantaa kirjoja markkinatalouden periaatteita noudattaen. Jos kirja myy, se kannattaa julkaista.
Ja, kysehän on eräänlaisesta uskonnollisesta kirjallisuudenhaarasta. Suomessa on uskonnonvapauslaki. En siksi tuomitsisi Luukasen kirjojen kustantamista sen suurempana syntinä kuin minkään muunkaan huuhaauskonnon kirjojen kustantamista.
Luulisi vain, että Luukasen markkina-arvo on painunut suhteellisen alas. Television ns. ufodokumenttien mukaan Luukanen on jäänyt kiinni niin alkeellisista valheista, että hänellä ei ole edes ufouskovaismaailmassa mitään painoarvoa jäljellä. Mm. Luukanen oli suomalaisessa televisio-ohjelmassa esittänyt valheellisen väittämän koskien norjalaista ufotutkimusjärjestöä tai -seuraa. Luukanen kertoi joistain olemattomista ufohavainnoista Norjassa, sotkien mukaan sikäläisen ufo-yhdistyksen (todistajanroolissa). Kun kyseisen yhdistyksen ihmisille oli näytetty Luukasen lausunto, olivat he olleet tyrmistyneitä Luukasen täysin valheellisesta esiintymisestä Suomen televisiossa.
Nyt vasta ehdin lukaista tuon skeptikkokirjoitelman ja myönnän julkeasti käyttäneeni jo vuosikymmeniä grafologiaa "omiin tarkoituksiini" hyvin tietäen sen tieteellisarvostusasteikollisen paikan. Sääli skeptikkotieteilijöitä, mutta omapahan on valintansa.
Grafologiaahan on tieteellissävyisempi versio, jolloin kirjoituksen ominaisuuksia mitataan tarkasti millimetrimitalla ja kulmamitalla ja verrataan tuloksia kokemukselliseen ja teoretisoituun taulukkoon ja sitten on intuitiivisempi tapa tulkita käsialan herättämiä vaikutelmia ja kääntää ne kirjoittajan elämänasenteiksi, -tilanteiksi, terveydentilaksi ja muiksi konkreettisiksi asioiksi.
Olen lukenut suunnilleen kaiken suomalaisen grafologiakirjallisuuden ja joskus syventynyt perusteellisemminkin "opiskelemaan" tulkinnan teoriaa ja yksityiskohtia. Käytännössä oma tulkintani tapahtuu intuitiivisesti, puolipassiivisesti, aina kun näkee käsialaa, esimerkiksi nimikirjoituksia. Kokonaisvaltainen vaikutelma kirjoittajasta ja mahdollisen kiinnostavuuden mukaan yksityiskohtia joidenkin piirteiden jäljittämiseen ja tarvittaessa 8*dialuupilla viivan hienorakennepiirteitä. Tulkinnat jäävät enimmäkseen omaan käyttöön, ellei satu paikalle muita alan harrastelijoita, jolloin tulkintoja voi vertailla.
Terveydentila/sairausanalyysien kehittämiseksi, pitäisi päästä tutkimaan sairaaloiden eri osastojen potilaiden käsialoja, että oppisi tunnistamaan esimerkiksi erilaisten sisäelinsairauksien tai syöpien näkymisen käsialoissa.
Tieto grafologian huuhaaluokittelusta, pitää asian "salaisena harrastuksena", mutta käytännönkokemuksellisena mututuntemuksena se toimii ihan mukavasti. (Suosittelen Valvojallekin salaharrasteeksi)
(Tietysti kaikki haluaisivat testata taitoni ja laittaa käsialoja väärinanalysoitavaksi, mutta en aio osallistua.)
Nopea grafologinen pika-analyysi viesteistäsi viittaa siihen, että käsialasi vastaa jotain Courier fontin versiota (niinkuin muuten minullakin ja kaikilla muillakin kirjoittajilla täällä S24:ssä. -> onko meillä kaikilla samanlainen luonne!)
Ilkeä virtuaalikaksoisveljeni Vaatija on muuten yhyttänyt tuolla rinnakkaispalstalla jonkun nicin, joka tyylistä päätellen saattaisi olla virtuaalisukulaisesi. Vaatija näkyy vaativan esimerkkejä tiettyihin mielenkiintoisiin väitteisiin.
Siis se viestien lopullinen fonttihan on ilmeisestikin Verdana tai sitten jokin eksoottinen Helvetican versio. Kirjoittaminen tapahtuu kyllä Courierilla, mutta viestit ilmestyvät Verdanalla (tms.)
Noista noin kolmannestuhannesta rinnakkaispalstasta (jos tarkoitit tätä suppeaa suomalaismaisemaa) mahtanee olla kyseessä. Lienen vieraillut kirjoittavana vieraana vain joillakin kymmenillä, jos niilläkään.
ateisitipalsta. Noinkoha olisi Vaatija erehtynyt ? Ei olisi mikään ihme. On se sen verran tumpelo.
Kyseessä saattaa olla toisen puolen taholla tapahtunut lapsus. Vaeltelen joskus satunnaisesti sattuvina runsasaikaisina hetkinä useammillakin kanavilla näillä palstoilla ja kiireisimpinä aikoina unohtelen, minne olen kirjoitellut ja mitä.
Varsinaisesta aiheesta. Elän kirjastokirjallisuuden varassa ja tarkempiin referaatteihin kirjailijoiden mielipiteistä pitäisi olla kirja käpälissä plärättäväksi. Eikä nyt satu olemaan. Heitän muutaman linkin, missä asioita hieman sivuttiin muistaakseni.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=2;action=display;threadid=159;start=60
ja saman ketjun sivuilla 4, 8 ja9. Ja ketjusta kokonaan muille maille siirteltyjä osioita, jotka eivät olennaisesti liittyne käsiteltävään asiaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=3000000000224143
Johonkin olin muistaakseni kirjoittanut Paloheimonkin kirjasta jotakin, vaan en nyt muista, mihin... Löytyhän sekin vähän penkomalla
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=2;action=display;threadid=109;start=20
Wilsonista on edelleen aikomuksia.
Kiitoksia ! Pitääpä lueskella ajan kanssa ja palata tarvittaessa.