Tulipa mieleeni kysymys.

kirjoja ja lehtiä ei kul myydä

ljh kirjoitti:

kirjoja ja lehtiä ei kul myydä

Kirjallisuus myytiin ensin seurakuntalaisille ja sen jälkeen seurakuntalaiset saivat omansa pois- jos saivat - ei-jehnuilta 92/93 taitteeseen asti. 92/93 taitteessa seurakunnissa pidettiin puheet siitä että seurakuntalaiset itse maksavat kirjallisuuden vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Elikä kirjallisuuden sai lehtipöydistä ilmaiseksi, mutta tähdennettiin sitä että seurakuntalaiset maksavat itse kirjallisuuden. Hiekkaharjun seurakunnassa (Beettelissä) ko. puheen piti haarataoimistokomedian jäsen.

Kun esitin kysymyksen voiko julistaja pitää kirjallisuuden myynnistä saadun korvauksen itsellään jos on ensin maksanut kirjallisuuden seurakunnalle, niin haaratoimistokomiteaan kuuluvan jäsenen vastaus oli ehdoton EI! Siis seurakuntalaisen tuli maksaa ottamastaan kirjallisuudesta korvaus vapaaehtoisena lahjoituksena ja sen lisäksi vielä kenttätyössä saadut korvaukset jo kertaalleen maksetusta kirjallisuudesta tuli myös lahjoittaa seuralle.

Tuon edellä mainitun muutoksen syynä oli se, ettei järjestön tarvitsisi maksaa veroja myyntituloista, koska kirjallisuus "annettiin" ilmaiseksi, vaikka seurakuntalaisilta todellisuudessa pyydettiin korvaukset lahjoitusten muodossa.

Sitten tuo nykyinen tonttiasia: 60-luvun alussa Tikkurilan Koivuhaka oli sen sortin landea että kiitoradan päässä oleva syrjäinen ja lentomeluisa paikka ei ollut rahallisesti kovin arvokas. Tänä päivänä tilanne on toinen. Mutta se on totta että seurakuntalaisten lahjoituksista tuo rakennelma on tehty. 90-luvun alun lama-Suomessa Beettelissä oltiin enemmän kiinnostuneita Beettelin huonekaluista kuin seurakuntalaisten hyvinvoinnista.

Eräs vanha eläkeläismummo oli lopettanut lahjoitusten antamisen kun hän näki miten Beettelissä törsättiin lahjoituksilla saatua rahaa.

-Corrector-

Emeritus-Corrector kirjoitti:

Kirjallisuus myytiin ensin seurakuntalaisille ja sen jälkeen seurakuntalaiset saivat omansa pois- jos saivat - ei-jehnuilta 92/93 taitteeseen asti. 92/93 taitteessa seurakunnissa pidettiin puheet siitä että seurakuntalaiset itse maksavat kirjallisuuden vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Elikä kirjallisuuden sai lehtipöydistä ilmaiseksi, mutta tähdennettiin sitä että seurakuntalaiset maksavat itse kirjallisuuden. Hiekkaharjun seurakunnassa (Beettelissä) ko. puheen piti haarataoimistokomedian jäsen.

Kun esitin kysymyksen voiko julistaja pitää kirjallisuuden myynnistä saadun korvauksen itsellään jos on ensin maksanut kirjallisuuden seurakunnalle, niin haaratoimistokomiteaan kuuluvan jäsenen vastaus oli ehdoton EI! Siis seurakuntalaisen tuli maksaa ottamastaan kirjallisuudesta korvaus vapaaehtoisena lahjoituksena ja sen lisäksi vielä kenttätyössä saadut korvaukset jo kertaalleen maksetusta kirjallisuudesta tuli myös lahjoittaa seuralle.

Tuon edellä mainitun muutoksen syynä oli se, ettei järjestön tarvitsisi maksaa veroja myyntituloista, koska kirjallisuus "annettiin" ilmaiseksi, vaikka seurakuntalaisilta todellisuudessa pyydettiin korvaukset lahjoitusten muodossa.

Sitten tuo nykyinen tonttiasia: 60-luvun alussa Tikkurilan Koivuhaka oli sen sortin landea että kiitoradan päässä oleva syrjäinen ja lentomeluisa paikka ei ollut rahallisesti kovin arvokas. Tänä päivänä tilanne on toinen. Mutta se on totta että seurakuntalaisten lahjoituksista tuo rakennelma on tehty. 90-luvun alun lama-Suomessa Beettelissä oltiin enemmän kiinnostuneita Beettelin huonekaluista kuin seurakuntalaisten hyvinvoinnista.

Eräs vanha eläkeläismummo oli lopettanut lahjoitusten antamisen kun hän näki miten Beettelissä törsättiin lahjoituksilla saatua rahaa.

-Corrector-

Eipä seurakuntalaisten tarvitse itse maksaa mitään.
Lahjoitukset ovat vapaaehtoisia myös heille.
92/93 ennen julkaisuista pyydettiin ainoastaan kuluja korvaava maksu,(ei seurakuntalaisilta vaan saarnaamistyössä. eikä sekään ollut mikään pakollinen. eli jos ovenavaaja halusi julkaisun mutta ei halunnut maksaa siitä.. sai hän sen ilman korvauksia.) eli ei minkäänlaista voittoa ole haettu.
- ja niinkin hyvistä julkaisuista , annan mielelläni pienen korvauksen että olisi mahdollisuus myöhemminkin painaa uusia julkaisuja.

ei tarvi kirjoitti:

Eipä seurakuntalaisten tarvitse itse maksaa mitään.
Lahjoitukset ovat vapaaehtoisia myös heille.
92/93 ennen julkaisuista pyydettiin ainoastaan kuluja korvaava maksu,(ei seurakuntalaisilta vaan saarnaamistyössä. eikä sekään ollut mikään pakollinen. eli jos ovenavaaja halusi julkaisun mutta ei halunnut maksaa siitä.. sai hän sen ilman korvauksia.) eli ei minkäänlaista voittoa ole haettu.
- ja niinkin hyvistä julkaisuista , annan mielelläni pienen korvauksen että olisi mahdollisuus myöhemminkin painaa uusia julkaisuja.

>> pyydettiin ainoastaan kuluja korvaava maksu,

Tuohon harhaan minäkin vilpittömästi uskoin ihmisiä käännyttäessäni.

>>eli ei minkäänlaista voittoa ole haettu.

Tuo harha karisi minulta kun 30 vuotta graafista alaa palvelleena kaivelin sellaisen vipusen tuotantokustannuksia, jossa sisältö on käytännössä ilmainen ja painotyössä ei ole palkkakustannuksia juuri nimeksikään.