Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Lehtinen ja Rautkallio väittävät kirjassaan "Kansakunnan sijaiskärsijät", että sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjesti Urho Kekkonen omien valtapyrkimyksiensä vauhdittamiseksi. Vastustajat piti saada äkkiä linnaan ja näin tie valtaan tasoittuisi.

Jukka Tarkka, kuten 99.9999% vakavasti otettavista historian tutkijoista ampuvat Lehtisen & Rautkallion väitteen alas yksimielisesti.

Tässä Tarkan tulkinta:

Säätytalon Sotasyyllisyysseminaarin puuhamiehinä ja pääjärjestäjinä olivat tohtorit Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio. Samat miehet julkaisivat vähän aikaisemmin syksyllä sotasyyllisyysjutusta kirjan, joka yritti vahvistaa ja pönkittää Rautkallion ja aiemmin monta kertaa esittämää tulkintaa.

Hänen mukaansa oikeudenkäynnin järjestäminen oli turhaa. Hän sälyttää vastuun kansakuntaa tarpeettomasti nöyryyttäneestä oikeusfarssista pääministeri J. K. Paasikivelle, joka syyttä suotta pelkäsi neuvostoliittolaisia, ja oikeusministeri Urho Kekkoselle, joka halusi kostaa kilpailijoilleen ja raivata tiensä huipulle.

Seminaarin järjestäjät osoittivat melkoista siviilirohkeutta. Jo etukäteen oli selvää, että useimmat heidän alustajiksi kutsumansa suomalaiset kollegat torjuvat Rautkallion ja Lehtisen väitteet, kuka milläkin perusteella. Ei ollut yllätys kenellekään, ei varmaan heille itselleenkään, että he jäivät seminaarissa pahan kerran vähemmistöön.

Kahden ulkomaisen puhujan osuutta odotettiin innolla. Toinen tuli Venäjältä, toinen Englannista. Rautkallion ja Lehtisen pääväitteet perustuivat oletuksiin juuri näiden maiden suhtautumisesta Suomen sotasyyllisyysjuttuun.

* * *

Jälkiarviota Neuvostoliiton toiminnasta tuli esittämään suurlähettiläs Juri Derjabin Venäjän tiedeakatemiasta. Hän on toiminut pitkään Moskovan edustajana Helsingissä ja maansa ulkoministeriön Suomen-asiantuntijana.

Hän on kuuluisa nimimerkki Juri Komissarov, joka kylmän sodan aikana väkisin vänkäsi Suomea Neuvostoliiton valtapiiriin imperialistisilla tulkinnoillaan yya-sopimuksesta.

Derjabin myönsi, että venäläinen arvio talvisodasta on muuttunut. Moskova pystyy nykyisin sanomaan sen kaikkien jo muutenkin tietämän asian, että silloin Stalin hyökkäsi.

Jatkoskota on eri asia. Venäläisestä näkövinkkelistä Suomi on edelleen hyökkääjä.

Derjabin torjui seminaarin järjestäjien tulkinnan, jonka mukaan Stalin ei olisi vaatinut sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestämisestä. Hyökkäyssotaan ryhtymisestä piti rangaista.

Rautkallion ja Lehtisen väite perustuu siihen, että arkistoista ei löydy Stalinin valvontakomissiolle lähettämää käskyä oikeudenkäynnin järjestämisestä. Derjabinin selitys on yksinkertainen.

Vainoharhainen diktaattori ei halunnut jättää jälkeensä kirjallisia todisteita. Hän hallitsi suullisesti pystyäkseen juoksuttamaan alaisiaan ja historiantutkijoita.

Derjabinin mukaan sotasyyllisyysoikeudessa tuomitut eivät suinkaan olleet kansan sijaiskärsijöitä vaan kansa oli heidän sijaiskärsijöitään. Kaikki suomalaiset joutuivat kärsimään jatkosodan aloittaneiden poliitikkojen toiminnasta.

Derjabin oli yhtä tiukasti Komisssarov kuin kylmän sodan aikana. Se oli historiantutkimuksen kannalta hyytävää kuultavaa. Mutta samalla se vahvistaa useimpien suomalaisten tulkintaa sotasyyllisyyskysymyksestä.

Neuvostoliitto oli niin korskeasti voimansa ja voittonsa tunnossa, että kenelläkään ei ollut pienintäkään mahdollisuutta vastustaa valvontakomission vaatimusta taannehtivan ja epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin järjestämisestä.

* * *

Tohtori Penelope Evans Kentin yliopistosta kaatoi Rautkallion ja Lehtisen väitteet Englannin suhtautumisesta.

Lontoo oli passiivinen sodan jälkeisessä Helsingissä. Se katsoi Suomen kuuluneen poliittisesti Neuvostoliiton vastuulle, kuten se sodan aikana oli kuulunut sotilaallisesti.

Siksi Neuvostoliitto sai valtuudet allekirjoittaa Suomen välirauhansopimus myös Englannin puolesta. Siksi valvontakomission virallisessa nimessä mainitaan Neuvostoliitto, mutta ei Englantia. Siksi Englanti vältti Neuvostoliiton haastamista ja antoi sen rauhassa nöyryyttää suomalaisia

Englanti pelkäsi että oikeudenkäynnistä tulisi neuvostomallin mukainen näytösprosessi, joka on läntisen oikeudenkäytön irvikuva.

http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/24-11-05.htm