Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan." (Matt. 7:7-8)
Joseph Smith uskoi vahvasti, että hän voisi saada viisautta. Hän ei tiennyt mikä kirkko oli oikea, jotta hän olisi voinut liittyä siihen. Häneen vaikutti voimakkaasti kohta: "Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti, ketään soimaamatta." (Jaak. 1:5)
Joseph Smith oli tuolloin vain vähän yli 14 vuoden ikäinen. Hänen rukoukseensa vastattiin voimallisesti. Tuosta ensimmäisestä näystä alkoi ilmestysten sarja, joka johti ensin Mormonin kirja saamiseen ja sitten Kristuksen kirkon palauttamiseen 6.4.1830.
Sivustossa
http://www.mormon.org/welcome/0,6929,403-19,00.html
on tiivistä tietoa palautetusta Kristuksen kirkosta. Tutkikaa itse ja rukoilkaa viisautta Jumalalta, niin meille kaikille on luvattu, että löydämme. Henki todistaa näistä asioista. Kukaan ihminen ei voi toista käännyttää, vaan ainoastaan kehottaa tutkimaan ja todistaa itse löytäneensä.
Olen löytänyt Kristuksen palautetun kirkon yli 46 vuotta sitten.
Joseph Smith uskoi vahvasti, että hän voisi saada viisautta. Hän ei tiennyt mikä kirkko oli oikea, jotta hän olisi voinut liittyä siihen. Häneen vaikutti voimakkaasti kohta: "Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti, ketään soimaamatta." (Jaak. 1:5)
Joseph Smith oli tuolloin vain vähän yli 14 vuoden ikäinen. Hänen rukoukseensa vastattiin voimallisesti. Tuosta ensimmäisestä näystä alkoi ilmestysten sarja, joka johti ensin Mormonin kirja saamiseen ja sitten Kristuksen kirkon palauttamiseen 6.4.1830.
Sivustossa
http://www.mormon.org/welcome/0,6929,403-19,00.html
on tiivistä tietoa palautetusta Kristuksen kirkosta. Tutkikaa itse ja rukoilkaa viisautta Jumalalta, niin meille kaikille on luvattu, että löydämme. Henki todistaa näistä asioista. Kukaan ihminen ei voi toista käännyttää, vaan ainoastaan kehottaa tutkimaan ja todistaa itse löytäneensä.
Olen löytänyt Kristuksen palautetun kirkon yli 46 vuotta sitten.
Vastaukset 42
Vanhimmat
miksi joseph smith, jonka sanotaan etsineen Jumalaa ihan vilpittömästi, löysikin raamatun evankeliumin valossa tarkasteltuna harhaopin?
kävikö siinä niin, kuten muillekin kohtalotovereilleen kävi, että etsi kyllä vilpittömästi, ja löysikin oven, mutta eksyi jostakin syystä myöhemmin aivan kummallisille poluille?
kuinka ihmeessä noin käy?
Minä tiedän, että Joseph Smithin kautta palautettiin Kristuksen kirkko ja että Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta.
Näistä voi jokainen saada varmuuden, kun tutkii. Monet ovat niin perinnäissääntöjen ja ennakkoluulojen vallassa, etteivät ymmärrä tai uskalla edes tutkia. Siksi tulisi rukoilla viisautta ja ymmärrystä, sillä yleinen mielipide ja ihmisten ennakkoluulot eivät anna totuutta näistä asioista.
palautetun?
Tietääkseni Jeesus Kristus ei sen kummemmin mitään kirkkoa perustanut, sysäsi vain liikkeelle jotain, josta muodostui rappeutuvan rooman ja sen monijumalallisuuden lopullinen isku.
Kristus oli anarkisti, joka osoitti vallitsevan järjestelmän kaksinaismoralismin ja mädännäisyyden.
Jos kerran Hän sitten Ameriikan mantereelle ilmestyi ja "palautti" kirkon, niin kuinka Te, arvoisat mormoonit voitte hyväksyä oman roomanne kaksinaismoralismin ja sen semmoisen?
ja minkä mimmoisen?
Uudessa raamatunkäännösessä sanotaan: "Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät helvetin portit voita." (Matt. 16:18)
Kristus perusti kirkon kutsuessaan 12 apostolia ja seisenkymmenet. Tuo organisaatio oli kirkko. Matt. 16:18 kohdassa Kristus osoittaa, että hän perustaa kirkkonsa ilmoituksen kalliolle. Tuo kallio oli Pietarin saama ilmoitus siitä, että Kristus, Messias, on elävän Jumalan Poika." (Jae 16)
Nykyisinkin Kristuksen palautetulle kirkolle on ominaista ilmoitus siitä, että Jumala on jälleen puhunut profeettansa kautta ja että Mormonin kirja on Jumalan sanaa. Perustana on sama todistus kuin Pietarilla: Kristus elää ja on elävän Jumalan Poika. Mikään ei voi estää elävää Kristusta puhumasta edelleen profeetoilleen.
omalla Roomallamme?? Mutta kuka on sanonut että hyväksymme? Meillä on kakasi uskonkappaletta toinen sanoo että kunkin valtion lakeja on noudatettava ja toinan että meidän on hyväksyttävä muiden ihmisten tapa elää. Hyväksymisestä ei puhuta mitään. Emmem me hyväksy tupakaa, alkoholia, esiaviollisia suhteita tai kahviakaan, mutta emme silti ala kapinoimaan sen takia, että muut näitä tekoja tekevät.
Puolueista kyseenollen olemme vapaat kannattamaan mitä tahansa puoluetta haluamme ja meitä kyllä löytyy vähän joka puolueen riveistä.
Tapani vastasikin jo hyvin muuhun. On surullista kuinka Jeesuksesta nykyään opetetaan ettähän oli vain anarkisti!
Jeesus ei puhunut tuossa kirkko-organisaation perusmisesta, vaan seurakunnan, globaalin uskovien joukon yhteenkasaamisesta, ekleesiasta (kreik. ekklésian).
jostakin syystä vuoden 92 -käännökseen on otettu tuo ilmaisu "kirkko", vaikka alkuteksti viittaa nimenomaan kaikkiin "maailmasta erotettuihin, Jeesukseen uskoviin" kautta aikojen.
>Nykyisinkin Kristuksen palautetulle kirkolle on ominaista ilmoitus siitä, että Jumala on jälleen puhunut profeettansa kautta
On se kummallista, että Jumala erehtyy profeettojensa suulla antamaan täysin virheellisiä ennustuksia ja ilmoituksia.
perusti siis malliorganisaatoin seurakunnille. Joseph Smithin avulla tämä seurakuntien organisaatio palauitettiin maanpäälle. Koska nykyään seurakunnissa on paljon enemmän ihmisiä, kuin ennen niin niitä on siis useampia, mutta johtamismuoto on sama kuin oli pienellä alkuseurakunnallakin.
Johan MAP järjestön nimessäkin on sana kirkko. Se taas on peruja mormonin kirjasta, jossa myös puhuttiinn kirkosta tarkoittaen useamman seurakunnan yhtenäistä nimeä ja koko kirkon nimeä, siis kaikkien niihen yhteisöä, jotka uskovat samalla tavalla.
Mistä sana "kirkko" on kotoisin en tiedä. Turust varmaan tietää. MAP kirkossa sitä käytetään sen tavallisessa tarkoitusmuodossa puhuttaessa samaan uskontoon kuuluvasta isommasta ryhmästä. Rakennuksesta yleensä sanotaan kappeli.
esimerkiksi mikä??
Pieleen menneistä ennustuksista voisin linkittää jälleen listan, mutta kyllä sinä mormonina niihin olet varmasti tutustunut.
Ilmoituksista voi tietenkin mainita moniavioisuusilmoituksen, jonka Smith tosiasiassa kirjoitti ystäviensä kehotuksesta alunperin vaimoaan Emmaa varten jäätyään kiinni uskottomuudesta mm. piikansa kanssa.
Mustien pappeusilmoitus v. 1978 oli tietenkin myös kirkon johdon erehdys, koska Jumala ei ollut mustilta koskaan pappeutta kieltänytkään.
arvelinkin että niitä samoja antien valheita taas. Luetsangen yksipuolista tietoa. lueppamhuvikseen: http://www.fairlds.org/apol/ai065.html Vaikk aon FAIRin sivu eivät listan kirjoitukset välttämättäole edesmormonien kirjoittamia.
Pyysit lukemaan huvikseni. Huvikseenhan noita lukee, joo.
Tässä lyhyesti vastauksia kysymyksiin:
"Did Joseph Smith Falsely Prophesy Of a Temple In Independence?,"
Yes
"Did Joseph Smith Falsely Prophesy Of Christ's Return?,"
Yes.
"Did Joseph Smith Prophesy Falsely Regarding David Patten?,"
Yes.
"Is Oliver Granger's Name Forgotten?,"
Yes, mostly.
"Did Joseph Smith Deliver Some Prophecies That Didn't Come True?."
Yes, most of them!
Tietysti joku Jeffi yrittää selittää mustat valkoisiksi, mutta kyllähän selityksistä huolimatta lähes kaikki ennustukset menivät niin poskelleen kuin mennä voi. Joissain kohdinhan Jeff peräänkuuluttaakin sitä, etteikö Jumalalla muka ole oikeutta muuttaa mieltään!
Jopa USA:n sisällissodan ennustamista mormonit kehtaavat sanoa onnistuneeksi ennustukseksi, vaikka sodan uhka oli ilmeinen muutenkin (jo kauan aikaa mm. orjuuskysymyksen vuoksi) ja Smithin ennustus sodasta meni täysin pieleen.
paradoksia?
_
"Is Oliver Granger's Name Forgotten?"
Yes, mostly.
-
Yes, mostly;-)
mitä alkuteksti sanoo tässä kohden.
ja sitäpaitsi tässäkin täytyy katsella hieman kontekstia, eikä tuijottaa sanaa kirkko, joka ei tosiaan ole välttämättä alkutekstin mukainen käännös.
jos sanalla "kirkko" halutaan käsittää kokonaista uskovien laumaa ennen, nyt ja tulevaisuudessa, niin ok, mutta mikään mormoniuskoisten lauma se ei joka tapauksessa ole. eikä senenempää minkään muunkaan yksittäisen uskontokunnan lauma.
katolinen kirkko omii mormonien tavoin myös itselleen sen ainoan oikean kirkon leimaa, vaikka joskus tosin kuulee sieltä täältä poikkeavaakin lausuntoa.
Independensin Temppelistä:
On Jumala ennenkin siirtänyt tai poistanut profetiansa tapahtumisajankohdankun on ollut tarpeeksi hyvä syy, kuten vainot olivat Independencissä. Vaikka Profeetta on sanonut niin tai niin ei se kuitenkaan ole tapahtunut...vielä...
Uskon että näin on asianlaita Independencissä. Olen itse käynyt paikalla ja Kirkko omistaa käytännöllisestikatsoen kaiken Temppelin paikan ympäriltä ja osan sitäkin, mutta reorganisoitu kirkko omistaaitse Temppelin.,.. tällä hetkellä.
Joseph Smith profetoi että Jeesus ei tule takaisin ennen kuin hän opn 85 vuotias....eikä niin käynyt. jälleen antit kääntävät profetian niin että aivan kuin Joseph olisi väittänyt hänen tulevan KUN hän on 85. Luultavasti jolle Josephia olisi surmattu hän olisi elänyt 85 vuotiaaksi ja sitten kuollessaan jälleen nähnyt Jeesuksen kasvot.
Antit kätevästi jättävät lukematta muutaman värssyn sieltätoisen täältä vahvistaakseen omaa kantaansa. OL 130:14-16 jossa luvussa 16 Joseph mietiskelee ja fundeeraa, mitä tuo ilmoitus tarkoitti eikä ollut varma miten hän näkisis Jumalan kasvot tuolloin.
Vaikka Pattern kuolikin ennen, kuin ehti lähetystyöhön ei profetia ollut väärä. Sitäpaitsi Pattern saattaa edelleen saarnata kuolleille evankeliumia ja ollasiten lähetystyössä edelleen. Meidän perspektiivimme on hieman erilainen kuin muiden.
Miten niin unohdettu nimi?? Onhan se OL kirjassa ja täten TAKULA laajemmalle levinnyt kuin monen nimi.
Kuten Joonakin ennusti Niniven tuhon...mutta Niniveä EI tuhottu...onko siis Joona väärä profeetta??
Sodan uhka EI ollut lainkaan ilmeinen, ennen kuin muutama vuosi ENNEN USAn sisällissodan puhkeamista. Josephin ennustuksille naurettiin vuosia ennen kuin ne toteutuivat.
jos ei ole mitään asiaa, niin miksi krjoitat valheita?
Vanhoja mormoniväittämiä ja aivan naurettavia. Sisällisodan uhkakin oli jo vuodesta 1808 alkaen mm. orjuuskysymyksen vuoksi.
sitä EI ollut USAssa ennen kuin myöhemmin. Oli joitakin harvoja, kuten JS joka puolusti orjia, mutta hänen nuoruutensa aikana vielä suurin osa hyväksyi orjuuden. Vasta JS sai asian tapetille orjuuden vastaisuudellaan ja aikoessaan alottaa uuden puolueen, jossa jokainen oli saman arvoinen ihon väriin katsomatta. Ja niin pohjoisessa, kuin Ohiossa, Illinoisissa ja Missorin pohjoisosissa hänen orjuudenvastaisuuttaan ei hyväksytty. Eipä pahemmin näy muita orjien puolustjia ennen kuin hänen jälkeensä!
Ihmisettuona aikana nauroivat väitteelle sisällissodasta.
Orjuuskysymys oli USA:ssa siitä lähtien kun oli valtio nimeltä USA. Tuo mainitsemani vuosiluku oli tietyssä mielessä merkittävä (tietäisit, jos tuntisit historiaa), mutta orjuutta oli vastustettu jo paljon aiemmin, tuolloin siitä tuli selvemmin riitatilanne osavaltioiden välille.
Orjuudenvastaisessa taistelussa oli monia merkittäviä henkilöitä. Uskonnollisista ryhmistä pisimpään, pontevimmin ja käytännöllisimmin toimivat kveekarit, jotka asettivat oman henkensä alttiiksi suojellessaan mm. paenneita orjia ja auttaessaan heitä siirtymään Meksikoon tai Kanadaan, koska orjien auttaminenhan oli laitonta myös pohjoisvaltioissa. Lain mukaan karanneet piti palauttaa omistajilleen (ja heidän rankaisemikseen). Sekin jurppi PITKÄÄN pohjoisvaltiolaisia.
>Eipä pahemmin näy muita orjien puolustjia ennen kuin hänen (Smith) jälkeensä!
OHHOH!
Jos lukisit hiukankin orjuuden vastaisen taistelun historiaa (mormonien kirjoittaman "historian" sijasta) löytäisit kyllä aivan muita henkilöitä ja järjestöjä. Smith on niin pieni tekijä, että häntä ei normaalisti edes mainita ja hänen seuraajansa (Young) tunnetaan kyllä mustaihoisten (ja orjuuden) kannalta toisenlaisista mielipiteistä!
Luepa alkupaloiksi vaikkapa tämä teos. (Smithiä ei teokseta lödy.) Täytyy klikata aina "next page" sivun vaihtamiseksi.
http://www.gutenberg.org/catalog/world/readfile?fk_files=196815
Keikan kielestä. Ns. kristillinen näkemys kirkosta on, Kirkko on ”yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen”. Katolisuus tarkoittaa, että kirkolla on uskossaan koko pelastus, että se on yleinen, kaikkialle maailmaan levinnyt ja että sen tehtävä kohdistuu koko ihmiskuntaan. Kristus perusti yhden kirkon koko ihmiskuntaa varten.
Wikipediassa sanotaan mm. että sana kirkko tulee kreikan sanasta kyriake ja tarkoittaa "Herralle kuuluvaa". Sillä on siis teologisesti suuntautunut merkitys joka esiintyy jo UT:n alkuteksteinä pidetyissä kirjoituksissa.
Toinen kristillisestä yhteisöstä käytettävä sana on ekklesia, joka käännetään kristillisessä yhteydessä yleensä sanalla seurakunta. Se kuitenkin tarkoittaa antiikin kreikassa yleisesti myös kansankokousta ja on sanan tavanomainen merkitys. Tämä lienee syynä, että – 92 käännöksessä seurakunta sana on käännetty sanaksi kirkko.
Sanalla kirkko viitataan useisiin eri asioihin. Laajimmassa merkityksessään sillä viitataan kaikki kristityt kattavaan maailmanlaajaan kristittyjen yhteisöön. Tällöin se ei viittaa kirkko-organisaatioihin.
Suppeammassa merkityksessä sillä tarkoitetaan kirkkokuntaa tai muuta hengellistä kristillistä organisaatiota, joka sisältää useita paikallisia kristillisiä yhteisöjä. Tällaisia kirkkokuntia ovat mm. katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko luterilainen kirkko tai anglikaaninen kirkko.
Yleisesti ainakin em. kirkot tunnustavat, ettei kirkkojen jakautuminen ole Jeesuksen tahdon mukaista, siksi kirkot ovat yhtyneet ekumeeniseen liikkeeseen.
Ns. kristilliset kirkot tulkitsevat yleisesti, että kaikkien Jeesukseen uskovien välillä on kristillinen yhteys ja edelleen, että tämä yhteys muodostaa yhden suuren näkymättömän varsinaisen Jeesuksen perustaman kirkon riippumatta siitä, että näkyvien kirkkojen tunnustuksissa on keskenään toisistaan eroavia sävyjä.
Erikseen luettelematta tiedämme olevan kirkkoja jotka eivät tähän käsitykseen yhdy. Henkilökohtaisesti minua ei vaivaa vaikka he käyttävätkin yhteisöstään Keikan kielestä peräisin olevaa sanaa kirkko.
Palstalla on usein kiistelty kuka on kristitty ja kuka taas ei sitä ole. Minusta kysymyksessä on sanojen merkityksestä kiistely. Mikään ei voi estää ketään Jeesukseen uskovaa kokemasta itseään kristityksi. Kysymyksessä on puhtaasti eri tahojen käsitteellinen ero josta kiistely ei ehkä ole täysin ainakaan minun uskoni rakkaus käsitteen mukainen.
Jätän tällä kerralla kommentoimatta Joseph Smithin osuuden kirkon synnyssä.
Sen sijaan toivotan hyvää jatkoa itse kullekin säädylle. ;)
Turust
siitä, mikä on kirkko. Tarkoitan oikealla kirkolla vain sitä organisaatiota, jonka Kristus perusti, mutta josta luovuttiin. Sittemmin Kristus palautti kirkkonsa Joseph Smithin ja häneen liittyneiden kautta.
Mikä sinusta on ainoa oikea kirkko, sillä vain yksi voi olla oikea? Tietääkseni myös luterilaiset uskovat, että on olemassa vain yksi oikea kirkko. Se on näkymätön maan päällä, mutta näkyvä vain taivaassa. Vain Jumala tietää tuon ajattelutavan mukaan, kuka kuluu oikeaan kirkkoon. Tätä ei nähdäkseni voi mitenkään perustella.
puhuessasi jostan organisaatiosta.
eikä määrittely. Kristus perusti kirkon, kutsuessaan 12 apostolia ja seitsenkymmenet. - Mikä tuo organisaatio valtuuksineen sinusta oli ellei se ollut ainoa oikea Kristuksen kirkko?
Organisaatio ei ole kirkko.
Mikä organisaatio tahansa ei olekaan kirkko, mutta Kristuksen perustama organisaatio hänen antamine valtuuksineen oli ja on nyt palautettuna hänen kirkkonsa.
- Heittäydyitkö huomoristiseksi vai muutenko vain viisastelit!
käsityksen mukaisen vastauksen Nenadalle sanasta ja käsitteestä kirkko. Totesin vastauksessani, että on olemassa myös muita käsitteitä.
Mormoneilla on oma käsityksensä joka poikkeaa tuosta yleisesti hyväksytystä määritelmästä. Arvelen Nenadan sen tuntevan ilman minun opastustanikin.
Turust
Sanalla kirkko (kr. kyriakee, Herralle kuuluva, Herran oma) on useita merkityksiä. Laajasti ymmärrettynä kirkko on maailmanlaaja kristillinen yhteisö, universaali Kristuksen kirkko, jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Katekismuksen (1999) mukaan Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden.
Kristinuskon mukaan kirkko on Kristuksen ruumis ja Kristus itse on sen pää (Ef. 1:22–23). Kirkon perustaja ja ylläpitäjä on Jumala itse. Kirkko on siellä, missä julistetaan Jumalan sanaa ja jaetaan sakramentteja.
Kirkon jäsenyys alkaa kasteessa. Nikean uskontunnustuksen mukaan Kristuksen valtakunnalla ei ole loppua. Kristuksen valtakunta on läsnä jo tässä todellisuudessa hänen kirkossaan.
Saathan sinä uskoa, että kirkko merkitsee jotain organisaatiota. Amerikkalaissyntyiset lahkot ovatkin niin materialistisia, että tärkein puoli unohtuu ja asia on ok muka silloin, jos on kopioitu Raamatusta jokin "löydetty" organisaatio.
aiemmin ollut myös rajallinen käsitys siitä mikä on organisaatio.
Enpä tiedä kovin tarkkaan ei kirkkojen käsityksiä oikeasta kirkosta, mutta muistelen, että 1960 luvulla pidetyssä luterilaisten kirkkojen maailmanlaajuisessa kokouksessa ei päästy yksimielisyyteen oikeasta kirkkokäsityksestä noiden kirkkojen keskinäisessäkään kokouksessa.
Antamasi määritelmät ovat minulle tuttuja. Et mainitse selvästi mitään näkymättömästä kirkosta, vaikka oppi siitä on yleinen.
Sanot: "Kristinuskon mukaan kirkko on Kristuksen ruumis ja Kristus itse on sen pää (Ef. 1:22–23). Kirkon perustaja ja ylläpitäjä on Jumala itse. Kirkko on siellä, missä julistetaan Jumalan sanaa ja jaetaan sakramentteja.
Kirkon jäsenyys alkaa kasteessa. Nikean uskontunnustuksen mukaan Kristuksen valtakunnalla ei ole loppua. Kristuksen valtakunta on läsnä jo tässä todellisuudessa hänen kirkossaan."
Efesolaiskirjeessä puhutaan paljon muutakin, mikä kuuluu kirkkoon. Niinpä jakeissa 4:11-13 sanotaan apostolien, profeettojen sekä paimenten että opettajien ja evankeliumin julistajien olevan Herran antamia, jotta seurakunnan jäsenet valmistettaisiin palvelutyöhön ja Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Samassa luvussa korostetaan yksimielisyyden tarpeellisuutta ja sitä, että emme joutuisi kaikenlaisten opintuulten heiteltäviksi ja ihmisten pelinappuloiksi jne. - Ilman apostolista johtoa on syntynyt suuri sekaannus, jossa ollaan kaukana siitä että: "Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jäsenten avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa." (Ef. 4:15-16)
Pekkkä sakrametin nauttiminen ei tee kirkkoa. Nikean kirkolliskokous ei ole millään tavalla auktoriteetti kirkkokysymyksessä. Se oli keisarin kokoon kutsuma eikä siellä ollut ainoatakaan Kristuksen apostolia tai muita Kristuksen kirkolleen antamaa profeettaa, evankeliumin juitajaa, paimenta tai opettajaa läsnä. Kaikki läsnäolleet olivat siellä ilman alkuperäistä Kristuksen valtuutta, sillä apostolisesta johdosta oli luovuttu jo lähes 200 vuotta aikaisemmin
Sakramentit (lat. sacramentum, kr. mysterion) ovat kirkon pyhiä toimituksia, jotka Jeesus Kristus on asettanut. Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa armoaan näkyvien aineiden välityksellä. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi, kaste ja ehtoollinen.
Sakramentit ovat Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä, joiden kautta hän pelastaa kadotuksesta, tekee ihmisen hengellisesti eläväksi, puhdistaa hänet synnistä ja ravitsee häntä taivaan lahjoilla. Kirkko toimittaa sakramentteja Jumalan tahdosta.
Pyhä Henki tekee pelastavaa työtään seurakunnassa sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi.
Kirkollisia siunaamis- ja esirukoustoimituksia sanotaan sakramentaaleiksi. Esimerkiksi kasuaalitoimitukset, kuten kaste, avioliittoon vihkiminen, konfirmaatio ja hautaan siunaaminen ovat sakramentaaleja.
Roomalaiskatolisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä vahvistettiin keskiajalla seitsemäksi. Kaste ja ehtoollinen ovat sikäli erityisasemassa, että muilla sakramenteilla on yhteys niihin.
voidaan yhteen ihmiseen soveltaa enintäin kuutta. Tämä johtuu siitä, että pappeus sekä aviolitto ovat erillisiä sakramentteja. Papit taas ovat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta sitoutuneet selibaattiin.
Turust
sacramentum on useita merkityksiä. Itse sana tarkoittaa uskollisuuden valaa ja se tulee sanasta sacrare, pyhittää.
MAP-kirkossa sakramentti tarkoittaa toimitusta, jossa nautitaan leipää ja (toistaiseksi) vettä Kristuksen sovitusuhrin muistoksi. Leipä on Kristuksen ruumiin muistoksi ja vesi edustaa hänen vertaan, joka vuodatettiin meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Kor. 11:23-25).
Copy paste
LUTERILAISEN MAAILMANLIITON JA KATOLISEN KIRKON
YHTEINEN VIRALLINEN JULKILAUSUMA ASIAKIRJASTA
"YHTEINEN JULISTUS VANHURSKAUTTAMISOPISTA"
1. Yhteisessä julistuksessa vanhurskauttamisopista (YJ) saavutettujen yhteisymmärrysten perusteella Luterilainen maailmanliitto ja Katolinen kirkko julistavat yhdessä: "Tässä julistuksessa esitetty käsitys vanhurskauttamisopista osoittaa, että luterilaisten ja katolilaisten välillä vallitsee yksimielisyys vanhurskauttamisopin perustotuuksista. (YJ 40). Tämän konsensuksen perusteella Luterilainen maailmanliitto ja Katolinen kirkko julistavat yhdessä: "Trenton kirkolliskokouksen tuomiot eivät koske luterilaisten kirkkojen tässä julistuksessa esitettyä oppia. Luterilaisten tunnustuskirjojen hylkäyslauseet eivät koske roomalaiskatolisen kirkon tässä julistuksessa esitettyä oppia." (YJ 41)
2. Viitaten Luterilaisen maailmanliiton päätökseen Yhteisestä julistuksesta 16.6.1998 ja Katolisen kirkon Yhteiseen julistukseen antamaan vastaukseen 25.6.1998 ja niistä molemmista nousseisiin kysymyksiin, oheinen julkilausuma (Annex) selvittää pidemmälle Yhteisessä julistuksessa saavutettua yksimielisyyttä. Näin tulee selväksi, että aiemmat molemminpuoliset oppituomiot eivät osu dialogiosapuolten opetukseen sellaisena kuin se on esitetty Yhteisessä julistuksessa.
3. Molemmat dialogiosapuolet ovat sitoutuneita jatkamaan ja syventämään vanhurskauttamisopin raamatullisten perusteiden tutkimista. Osapuolet tulevat myös edelleen etsimään yhteistä ymmärrystä vanhurskauttamisopista myös sen lisäksi mitä on käsitelty Yhteisessä julistuksessa ja lisätyssä selventävässä julkilausumassa. Saavutetun yksimielisyyden perustalta on tarpeellista jatkaa vuoropuhelua varsinkin niistä kysymyksistä, jotka mainitaan Yhteisessä julistuksessa itsessään (YJ 43) erityisesti lisäselvitystä vaativina, jotta voitaisiin saavuttaa täysi kirkollinen yhteys, ykseys erilaisuudessa, jossa jäljellä olevat erot olisi sovitettu eikä niillä enää olisi erottavaa voimaa. Luterilaiset ja katolilaiset tulevat jatkamaan ekumeenisesti ponnistelujaan yhteisessä todistuksessa tulkitakseen sanoman vanhurskauttamisesta niin, että sillä on merkitystä tämän päivän ihmisille, ja niin, että otetaan huomioon aikamme yksilölliset ja sosiaaliset huolenaiheet.
Tällä allekirjoittamisella Katolinen kirkko ja Luterilainen maailmanliitto vahvistavat Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista kokonaisuudessaan
LIITE – ANNEX
1. Seuraavat selvitykset korostavat Yhteisessä julistuksessa vanhurskauttamisopista (YJ) saavutettua yksimielisyyttä vanhurskauttamisopin perustotuuksista. Siten tulee selväksi, että aiemmat molemminpuoliset hylkäystuomiot eivät osu katolilaiseen ja luterilaiseen vanhurskauttamisoppiin sellaisina kuin ne esitetään Yhteisessä julistuksessa.
2. "Me tunnustamme yhdessä: Yksin armosta, uskossa Kristuksen pelastavaan työhön eikä oman ansiomme perusteella Jumala hyväksyy meidät ja me saamme Pyhän Hengen, joka uudistaa sydämemme ja varustaa ja kutsuu meidät hyviin tekoihin" (YJ 15).
A) "Me tunnustamme yhdessä, että Jumala armosta antaa ihmiselle synnit anteeksi ja samalla vapauttaa hänet synnin orjuuttavasta vallasta (...)" (YJ 22). Vanhurs-kauttaminen on syntien anteeksiantamista ja vanhurskaaksi tekemistä, jonka kautta Jumala "lahjoittaa Kristuksessa uuden elämän" (YJ 22). "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa." (Room. 5:1) "Me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme" (1. Joh. 3:1). Me olemme todellisesti ja sisäisesti uudistettuja Pyhän Hengen toiminnan kautta ja pysymme aina riippuvaisina hänen työstään meissä. "Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2. Kor. 5:17). Vanhurskautetut eivät tässä mielessä jää syntisiksi.
Silti olisimme väärässä, jos sanoisimme, että olemme synnittömiä (1. Joh. 1:8–10 vrt. YJ 28). "Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin" (Jaak. 3:2). "Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe." (Ps. 19:12). Ja kun me rukoilemme, voimme vain sanoa kuten publikaani: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen." (Luuk. 18:13). Tämä ilmaistaan liturgioissamme monin tavoin. Yhdessä kuulemme kehotuksen: "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja" (Room. 6:12). Tämä muistuttaa meitä jatkuvasta vaarasta, joka nousee synnin voimasta ja sen toiminnasta kristityissä. Siten luterilaiset ja katolilaiset voivat yhdessä ymmärtää kristityn olevan simul iustus et peccator, huolimatta erilaisista, Yhteisen julistuksen kohdissa 29–30
ilmaistuista lähestymistavoista tähän aiheeseen.
B) Käsitettä "konkupissenssi" käytetään luterilaisella ja katolisella puolella eri merkityksessä. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa "konkupissenssi" ymmärretään ihmisen haluna, jonka kautta ihminen etsii itseään ja jota hengellisesti ymmärretyn lain valossa pidetään syntinä. Katolisen ymmärryksen mukaan konkupissenssi on synnistä nouseva ja syntiin viettelevä taipumus, joka jää ihmisiin jopa kasteen jälkeen. Tällä kohdalla olevista eroista huolimatta luterilaisesta näkökulmasta voidaan tunnustaa, että halusta voi tulla synnin hyökkäyskohta. Synnin voimasta koko ihminen kantaa itsessään taipumusta vastustaa Jumalaa. Tämä taipumus, sekä luterilaisen että katolisen käsityksen mukaan, "ei vastaa Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa ihmisestä" (YJ 30). Synnillä on persoonallinen luonne ja sellaisena se johtaa eroon Jumalasta. Se on vanhan ihmisen itsekästä halua ja luottamuksen ja rakkauden puutetta Jumalaa kohtaan.
Kasteessa lahjoitetun pelastuksen todellisuus ja synnin voiman uhka voidaan toisaalta ilmaista sellaisella tavalla, että toisaalta korostetaan syntien anteeksian-toa ja ihmisyyden uudistusta Kristuksessa kasteen kautta tai toisaalta voidaan nähdä myös, että "vanhurskautettu ei ole vapaa synnin jatkuvasti ahdistavasta vallasta ja otteesta (ks. Room. 6: 12–14) eikä koko elämän kestävästä taistelusta vanhan ihmisen itsekkäiden halujen jumalanvastaisuutta vastaan (...)" (YJ 28).
C) Vanhurskauttaminen tapahtuu "yksin armosta" (YJ 15 ja 16), yksin uskosta, ihminen vanhurskautetaan "teoista riippumatta" (Room. 3:28, ks YJ 25). "Armo luo uskon, ei vain uskon alkaessa, vaan niin kauan kuin usko kestää" (Tuomas Akvinolainen, S.Th II/II 4,4 ad 3). Jumalan armon toiminta ei sulje pois ihmisen toimintaa: Jumala vaikuttaa kaiken, tahdon ja toteutuksen, siksi meidät on kutsuttu kilvoitteluun (ks. Fil. 2:12). "Niin pian kuin siis Pyhä Henki sanalla ja pyhillä sakramenteilla on meissä aloittanut työnsä, uudesti synnyttämisen ja luomisen, siitä seuraa varmasti, että me voimme ja meidän tulee olla Pyhän Hengen voimalla mukana vaikuttamassa..." (Yksimielisyyden ohje FC SD II, 64s; BSLK 897,37ss; TK 485).
D) Armo vanhurskautettujen yhteytenä Jumalan kanssa uskossa, toivossa ja rakkaudessa saadaan aina Jumalan pelastavasta ja uutta luovasta toiminnasta (ks. YJ 27). Silti on vanhurskautetun vastuu olla tuhlaamatta tuota armoa vaan elää siinä. Kehotus hyvien tekojen tekemiseen on kehotus uskon harjoitukseen (vrt. BSLK 197,45s; ). Vanhurskautettujen hyviä tekoja on tehtävä, "siksi nimittäin, että kutsumisemme olisi luja, toisin sanoen ettemme jälleen syntiä tekemällä
lankeaisi siitä" (Apol. XX, 13, BSLK 316,18–24; TK 201 viitteenä 2 Piet. 1:10. Ks. Myös FC SD IV,33; BSLK 948,9-23; TK 504) . Tässä mielessä luterilaiset ja katolilaiset voivat yhdessä ymmärtää mitä on sanottu "armon säilyttämisestä" YJ:n kohdissa 38 ja 39. Epäilemättä "mikään, mikä ihmisessä on ennen tai jälkeen uskon vapaan lahjan, ei ole vanhurskauttamisen perusta eikä ansaitse sitä" (YJ 25).
E) Vanhurskauttamisella meidät tuodaan edellytyksettömästi yhteyteen Jumalan kanssa. Tähän sisältyy lupaus ikuisesta elämästä: "Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, niin me myös nousemme kuolleista niin kuin hän" (Room. 6:5 ks. Joh. 3:36, Room. 8:17). Viimeisellä tuomiolla tuomitaan myös vanhurskautetut tekojensa mukaan (ks. Mat. 16:27; 25:31–46; Room. 2:16; 14:12; 1.Kor. 3:8; 2.Kor. 5:10 jne.). Me kohtaamme tuomion, jossa Jumala armollisella tuomiollaan hyväksyy kaiken sen, mikä elämässämme ja toiminnassamme vastaa hänen tahtoaan. Kuitenkin kaikki se, mikä elämässämme on väärää, paljastetaan, eikä se pääse ikuiseen elämään. Yksimielisyyden ohje myös julistaa: "Jumalahan tahtoo ja käskee nimenomaan, että uskovien on tehtävä hyviä tekoja. Pyhä Henki saa niitä uskovissa aikaan. Kristuksen tähden Jumala hyväksyy ne ja lupaa ne runsaasti palkita sekä tässä että tulevassa elämässä." (FC SD IV, 38; TK 505). Mikä tahansa palkkio on palkkio armosta, jota meillä ei ole oikeutta vaatia.
3. Vanhurskauttamisoppi on kristillisen uskon mittatikku tai koetinkivi. Mikään oppi ei saa olla ristiriidassa tämän kriteerin kanssa. Tässä mielessä vanhurskauttamisoppi on "luovuttamaton kriteeri joka aina suuntaa kirkon kaiken opetuksen ja toiminnan Kristukseen" (YJ 18). Sellaisena sillä on totuutensa ja ainutlaatuinen merkityksensä kaikessa, mikä on yhteydessä kirkon perustavanlaatuiseen trinitaariseen uskontunnustukseen. Meillä "on yhteinen tavoite tunnustaa kaikessa Kristusta, johon yksin tulee yli kaiken luottaa ainoana välittäjänä (1. Tim. 2:5–), jonka kautta Jumala Pyhässä Hengessä antaa itsensä ja uudistavat lahjansa" (YJ 18).
4. Katolisen kirkon vastauksen ei ole tarkoitus kyseenalaistaa luterilaisten synodien ja Luterilaisen maailmanliiton auktoriteettia. Katolinen kirkko ja Luterilainen maailmanliitto aloittivat dialogin ja ovat vieneet sitä eteenpäin osapuolina, joilla on yhtäläiset oikeudet ("par cum pari"). Huolimatta eri käsityksistä kirkon auktoriteetista kumpikin osapuoli kunnioittaa toisen järjestyksen mukaista prosessia opillisten päätösten saavuttamiseksi.
Turust
jumalalta vain loputtoman määrän tyhmyyttä, vaikka pyysin aivan jotain muuta.
aina ole se mitä toivomme. Usein hän vastaa: ei vielä tai vain: ei. Pidin juuri oppitunnin asiasta. Om todella mielenkiintoista havaita kuinka usein me odotamme että vastaus olisi heti kyllä.... usein ei ole vielä aika. Jumalan aikataulu on aivan eri kuin meidän.
jos tunnet olevasi tyhmä, sillä omien rajoitustemme tunteminen on viisauden alku. Tyhmin on se, joka luulee itsestään tietävänsä kaiken eikä siksi tarvitse Jumalan neuvoja.
mä olen sun fani. "Pyytäkää, niin teille annetaan", oi kiesus mä aivan punastun.
Joseph Smithkin pyysi monelta. Kaikki eivät hänelle antaneet, mutta melko moni kuitenkin.