On se hyvä että naisetkin pääsee armeijaan.
Yleensä ovat joukkonsa parhaimpia ja motivoituneimpia.
Mutta jos sota tulis niin enpä ottais muijaa turvaamaan selustaa.
Yleensä ovat joukkonsa parhaimpia ja motivoituneimpia.
Mutta jos sota tulis niin enpä ottais muijaa turvaamaan selustaa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Järkevä perustelu, kiitos.
kuului kertausharjoituksessa tulenjohtopoterosta hiljaisella äänellä esitetty toivomus: "Voisko joku tulla vuorostaan kuuntelemaan valvontaradiota?"
En väitä, etteikö miespuolinen upseeri milloinkaan ilmaisisi itseään noin, mutta ainakaan minä en ole vastaavaa mieheltä kuullut. "Voisko joku" on sen sortin aloitus, ettei kukaan (mahdollisesti) kuulolla olevista noteeraa sitä mitenkään!
Upseerin arvo ja asema ovat siitä käteviä juttuja, ettei TARVITSE ehdotella, vaan voi käskeä alaisiaan ja sana tehoaa. Ja tämä "voisko joku" -vänrikki oli siis nainen, ja esim. Antsu siinä vaiheessa vain alikersantti.
kerran miesalikersantti antoi tykkimiehille käskyn muodossa "jonkun pitää.." ja tykkimiehet sitten alkoi laiskasti kinastella että kuka olisi se joku joka viitsisi vaivautua. Alikessu oli tuskastunut ja loukkaantunut kun joutui erikseen käskemään yhden näistä. Ainakaan minä en ole naiselta vastaavaa kuullut... Joten mikä olikaan tarinoiden opetus?
Mitkä näytöt sulla on että alikessu oli loukkaantunut? Äh, eihän sillä ole väliä. Loukkaantuneenkin ryhmänjohtajan sana tehoaa, tekijäksi määrättiin nimeltä mainiten yksi tykkimies ja homma hoitui.
Opetuksena saattaisi olla esim se, että "jonkun pitää" -miehen sotilasura pysähtyy alikessun jämiin, mutta "voisko joku" -nainen etenee vänrikiksi.
"jonkun pitää" -mies ei olisi omien sanojensa mukaan halunnut edes alikersantiksi, siinä mielessä varsin hyvä ns. urakehitys. Kyllä sen käytöksestä näki että otti nokkiinsa kun ei kukaan rynnistänyt innolla toteuttamaan käskyntapaista. En tiedä tajusiko edes missään vaiheessa mokanneensa jotain. Toki homma sitten saatiin hoidettua ja alikersantti puhui että hän on ollut "liian mukava" kun ei enää totella... niin varmaan, taisi olla joukkueen inhotuimpia tyyppejä
Eiköhän nämä ole kumpikin yksittäistapauksia. Johtajat on erilaisia: toiset on rennompia ja ansaitsee kunnioituksen omalla toiminnallaan, toiset pysyy suosiolla natsojen takana johtajaroolissa, ja eräät sitten yrittää olla vähän molempia. Omasta mielestäni viimeksimainitut on sikäli ikäviä ettei niistä edes tiedä milloin haluavat olla kaveria ja hyvää jätkää ja milloin herra isoherraa.
Ainakin minun inttijuttuni perustuvat todellakin vain omiin kokemuksiin joita ovat varusmiespalvelus ja muutama kertaus. Se "voisko joku" -tapahtuma oli niin totaalinen poikkeus kaikkeen muuhun aineistoon nähden että jäi siksi mieleeni. En väitä naisen olleen väärässä roolissa tulenjohtoupseerina toimiessaan; hänellä on epäilemättä kaikki siinä hommassa tarvittava tieto.
Sellaista se on, kun naiset ovat ajautuneet virrassa miesten keskelle sen kummemmin ajattelematta asioita.
Tuossa voi olla täysin kyseessä miehen sekä naisen keskinäinen välittämis-suhde, joka on suuri.
Jos kuviteltaisiin tilanne, että itse komentaisin nais-joukkoa ...
Irtisanoudun koko hommasta.
En kykene moiseen.
Jos naiset tahtovat sotia, niin sotikoot ilman minun käskyjä ja keskenänsä sitten.
Mielestäni on järkyttävää kun jotkut miehet käskyttelevät nyky-armeijassa naisia surutta.
Aivan sama homma toisin päin. Sietämättömiä armeijan naisia ovat ne, ketkä miehiä suostuvat käskyttelemään. He eivät tunne miestä kohtaan välittämistä.
Kyllä ennen oli helppoa kun oli vain miehiä. Itse en armeija-aikanani törmännyt naisiin. Valakin oli silloin erilainen.
Ei ole kysymys myöskään siitä, kuka on hyvä missäkin. On kysymys ihmis-suhteista.
Kuviteltuna, että joku mies käskisi vaimoani ja antaisi taakkaa ja velvollisuuksia, niin tuo mies on jotakin, mitä itse en siedä. En luota tuollaisiin miehiin ollenkaan. Kuviteltuna, että vaimoni olisi armeijassa, ja sellaisten miesten keskellä, jotka sodassa käskyttävät naista surutta tuleen, niin olisihan tuo perkele. Tuollaisiin miehiin ei voi luottaa.
(kun vertaa niihin miehiin, ketkä naista suojelevat, ja niitä ketkä naista käskyttävät ... ero on dramaattinen.)
Itse olen irtisanoutunut naisten kanssa toimimisesta armeijassa. Esimiehet päättäköön, mitä minun kanssa tekevät. Minulla on omat ehdot, ja vetoan asiassa valaan.
(minulle on sama missä minä ryynään sodan tullessa. pääasia on se, että olen vihollisen ja perheeni välissä. se on asia mistä en neuvottele kenenkään kanssa.)
Tuollaisessa tilanteessa, jos nainen ei tunteiltaan kykene johtamaan miehiä (jotkut naiset tuntevat miestä kohtaan rakkautta) olisi oikeampaa tehdä irtisanoutuminen. Naisilla vain ei ole organisaatiota omille touhuilleen.
Se olisi naisten itsiensä järjestettävissä. Tehköön niin kuin huvittavat.
naiset on motivoituneempia armeijassa koska se on niille vapaaehtoista ja naisia suositaan muutenkin, vaikka virallisesti koulutus on samaa.
En usko että naissotilaista taistelutehtävissä olisi hyötyä, pikemminkin haittaa. USA:ssa naisilta on kielletty tietyt tehtävät sodassa, esimerkiksi lähitaisteluhommat.
Naisista on kyllä hyötyä muissa armeijan tehtävissä kuin fyysisessä toiminnassa. Naisilla on vaan henkisiä ja fyysisiä rajoitteita joille ei voi mitään.
res. kers
Mitä vitun henkisiä rajoitteita? Fyysiset tiedän mutta nekin on yksilöllisiä. USAn armeija nyt ei välttämättä ole mikään maailman paras esimerkki koska siellä ei ole edes kokeiltu naisia niissä ns. "taistelutehtävissä". Heillä kun on varaa tehdä päätöksiä sen mukaan mitä kotirintaman konservatiivit vinkuu.
Ja miten tyttöjä suositaan armeijan koulutuksessa? Samassa porukassa sitä mentiin kuin pojatkin eikä tullut tehtyä havaintoja erilaisesta koulutuksesta.
on naisilla liialliset tunteet ja pehmeys. Naisia ei yksinkertaisesti ole suunniteltu miesten hommiin tai päinvastoin. Viholliseen ei kuitenkaan psykologia ole se tehokkain ase.
Fyysiset suoritusongelmat alkavat näkyä siinä vaiheessa kun ollaan tositoimissa -unen puute, fyysisesti raskaat siirtymiset ja taistelu, liian vähän ruokaa, jne. Kaikki ne samaan aikaan. Varusmiespalvelu ei varmasti vastaa lähellekään mitään sotatilannetta.
res. kers
.. on itselläsi. Kuullostaa siltä, että osalla miehistä elää yhä voimakkaana kuvitelma sotilaista tykinruokana. Tai simputuskohteina, mutaan, ylös, mutaan, juoksua.
Nykyaikainen teknistynyt sodankäynti edellyttää huomattavasti laajempaa osaamista ja tehtävävalikoimaa, kuin ryntäämistä eteenpäin ase kädessä, ja koulutuksen pitäisi olla sen mukaista.
Tarvitaan aivoja, ei vain lihaksia. Toimiva fysiikka on hyvä lähtökohta, mutta ei aina edes välttämättömyys, pyörätuolissakin voisi joitain funktioita hoitaa. Strategeja, tietoliikenneosaajia, logistiikkaa, muonitusta, lääkinnällisiä taitoja, fyysikoita, matemaatikkoja, koodinmurtajia, kieli-ihmisiä jne, siinä joitain tarpeellisia taitoja, luettelo on pitkä. Ainakin, jos tositilanne tulee eikä vain leikitä sotaa.
Naisia on poliiseina, rakennuksilla, nostureiden nokassa, rekkakuskeina ym, aiemmin tätä pidettiin mahdottomana. Maailma muuttuu, eskoseni.
Maailma tosiaan muuttuu mutta naissotilaat eivät ole mikään uusi keksintö. Naisia on osallistunut taisteluihin vuosisatojen aikana niin kapinallis- tai rosvojoukoissa kuin virallisissa asevoimissakin, viimeksi mainituissa usein mieheksi naamioituneina. Tietenkin heitä on ollut vähän, eikä heidän toimintansa ollut ajan käsitysten mukaan soveliasta. Joka tapauksessa taistelemaan kykeneviä naisia on ollut jo kauan.
Ihan livenä sotaa nähneenä niin voinen oikaista hieman käsityksiäsi.
"Nykyaikainen teknistynyt sodankäynti edellyttää huomattavasti laajempaa osaamista ja tehtävävalikoimaa, kuin ryntäämistä eteenpäin ase kädessä, ja koulutuksen pitäisi olla sen mukaista."
Ei siellä muistikuvieni mukaan heiluttu kommunikaattorit tai kannettavat kädessä. Ihan oikeita pyssyjä ne olivat. Niitä pidettiin kädessä ja sitten tassuteltiin enemmän tai vähemmän reippaasti tilanteen mukaan kiveltä kiveltä tai talosta taloon.
Minusta on aina ollut mukava jutella sodasta ihmisten kanssa, jotka ovat nähneet uutispätkiä telkkarista. Noh, asiantuntijoita tarvitaan aina.
Ihanko tosissasi väität, että sodassa sotivat vain ne, jotka näet omin silmin kentällä?
Entä sodanjohto, tietoliikenne, huolto, muonitus, lääkintä ja kaikki tuo, mihin lyhyesti viittasin, tarpeettomia? Vain sinä, kaverit ja konekiväärit, joo joo. Todennäköisesti sinun sotilasaikanasi ei edes ollut kommunikaattoreita, oliko kännyköitäkään? Radiopuhelimia luultavasti.
Edustanet sukupolvea ja/tai näkemystä, että kulloistakin asiaa voivat tuntea vain ne, jotka ovat sotkeutuneet siihen kaulaansa myöten, eivät ne, jotka ovat seuranneet vierestä sotkeutumatta? Vähättelijän perusargumentti faktojen puutteessa. Informaatiota voi hankkia monin tavoin, kaikkea ei tarvitse itse tehdä. Ja minä olen tässä asiassa oikeassa: armeijassa (ja sotimisessa) on valtaisa määrä muitakin tehtäviä, kuin rynnäkkökiväärin kanssa hyökkääminen "kiveltä kivelle".
Jos joku palstan miehistä olisi kirjoittanut kommenttini, olisitko vastannut siihen tuolla sävyllä? Naisia on mukavan leppoisaa mitätöidä, huumormiehen.
minun ajastani.
Jos tarkempia ollaan niin eihän siitä ole kuin jokusia vuosia kun maattiin kuopassa tulituksen alla. Jos joku on kokenut sotaa niin ei se välttämättä tarkoita mitään talvisotaa vaikka suomalaisia ollaan. On niitä sotia tuolla.
Kyllä kaikenlaista logistiikkaa tarvitaan. Johtamistaminen ja strategioiden laatiminen on perin tärkeää. Mutta kummallinen on käsitys nykyaikaisesta sodan käynnistä. Ihan kuin nappeja painellaan eikä miehitykseen tarvita edes miehiä / naisia.
Olettanen että olet käynyt armeijan tai jollain tavalla perehtynyt sotimiseen ja taisteluihin. Oma kokemukseni on puolustusvoimien aliupseeri koulu sekä palkka-armeija tyyppistä toimintaa reilut pari vuotta. On näet nähty miltä näyttää kituva mies, koettu millaista on maata piirityksessä 4 päivää eväinä puolilitraa vettä elävää miestä kohden. No vesi määrä päivien aikana hieman suureni elävää miestä kohden.
Samanlaista jeesustelua mitä olen tottunut kokemaan. Siksi en näistä juurikaan puhu ja oletan että tämä aihe on osaltani puitu tälläkin palstalla.
.. aidan seipäästä näymme puhuvan. Sinä kerrot kokemuksistasi, minä viittaan siihen, minkä jokainen yleistiedot omaava tietää. En ole suorittanut asevelvollisuutta, saati sotinut.
Jos yhtään huomasit, en kiistänyt tarvetta eturintamien hyökkäys- ja puolustusoperaatioihin, en valvontaan ase kädessä tms. Totesin vain, että ON MUITAKIN tehtäviä ja paljon onkin, mitä armeijassa tarvitaan. Olenko vai enkö ole oikeassa?
Ja kun ampumisesta on ollut puhe, luuletko, ettei nainen osaa ampua, ettei naisia voi olla tarkk'ampujina? Tarvitaanko siihen jättimuskelit vai riittääkö normaalimuskelit?
Kyllä jo median perusteella kuka tahansa osaa päätellä, että nykyaikaiset valtaukset ja massaoperaatiot pyritään aloittamaan lentoaseilla (ohjukset, lentopommitukset), ja kaikin tavoin halutaan minimoida miehistötappioita tekniikan keinoin. Lopulta tulee tietenkin aina tilanteita, joissa joudutaan laittamaan ihmiset alttiiksi välittömille uhkille. Näihinkin toimiin on osallistunut naissotilaita, en silti missään vaiheessa ole kiistänyt miesten keskimäärin parempia valmiuksia fyysisiin voimainkoetuksiin.
Kuittaat jeesusteluna asiallisen kannanoton, keino sekin. Juuri sinun kaltaiselta kuitenkin odottaisi realistista keskustelua armeijan toiminnasta.
ei ole mitään realistista. Lisäksi kokemuksen syvällä rintaäänellä voisin kertoa yhtä ja toista näistä täsmäpommituksista. Ei kovin täsmällistä ainakaan osumatarkkuudeltaan.
Eikä ampuminen ole vaikeaa. Eikä se edes kysy voimia. Voin myös kertoa, että tappaminenkaan ei kysy voimia. Se mitä sen jälkeen on elämä, vaatii ehkä hieman enemmän voimia. Kuka tahansa pystyy ampumaan.
Siellä päin maailmaa missä satuin olemaan tuntui usein siltä, että mitään sen suurempaa suunnitelmallisuutta ei ollut. Kauheaa kysyntää ei ollut millekkään kuljetuksille kun ei paljoa ruokaa tai juomaa ollut kuljetettavaksi. Hitekkisotalelutkaan eivät olleet arkipäivää. 90% sodasta käytiin kaupungeissa edeten talo kerrallaan. Massiivisiin lentopommituksiin ei tällä hetkellä sotivilla mailla ole juurikaan resursseja. Jenkit nyt ovat poikkeus mutta tuo kaikkein paras maa tuntuu sotivan jatkuvasti ja joka puolella.
Enkä ole puhunut naissotilaista kertaakaan. Sinä olet.
Ilmeisesti väiteltiin sitten osittain eri asioista, anteeksi, jos koit kirjoitukseni oman kokemuksesi tai muitten sodan-/rauhantehtävissä toimivien vähättelyksi. Sitä se ei ollut.
Tiedän täsmäpommitusten hutaisut ja omien tappamiset häslingeissä, surullisen kuuluisia mm. Vietnamissa ja sitä ennenkin, ainakin jo 2. maailmansodassa. Luultavasti aina sodissa.
Aloitin kommentoimalla naisten rooleista armeijassa, ja ymmärsin sinun tarkoittaneen, ettei niitä juurikaan voi olla. Sodankäyntien luonne on myös muuttunut, käyttöä olisi useimmissa nykyoperaatioissa enemmän ammattisotilailla kuin amatööreillä. En ole mielestäni väärässä.
sama. Paska aihe.
Olisiko kiva taistella vaimon kanssa sodassa rintamalla kahdestaan vihollisia vastaan?
Ei siellä ollut eikä olisi kivaa vaikka vierellä olisi kuka.
"Ei siellä ollut eikä olisi kivaa vaikka vierellä olisi kuka."
- Kumpi olisi mieluisampi sota-rintamalla.
Vaimo taisteluparina, vai aseveli?
Kumman ottaisit/toivoisit mukaasi rintamalle?
- Jos saisit päättää aivan itse.
(Epä)mahdollisessa sotatilanteessa.
Itse ottaisin mukaan vapaa-ehtoisia miehiä.
Jotka itse ovat samassa tilanteessa, perheen hyvinvointia uhataan.
Löytyy parhaimmat miehet, eivät vaadi palkkaa, ei mitään ...
Parhaimmat miehet.
Pääasia on, että rauha saadaan jälleen.
Täysin erilaista toimintaa kuin seka-sakeissa, joissa kukaan ei tiedä mitään, ei tiedetä, mitä, kuka, miksi, kukaan ei tunne toisiaan ...
Sen sijaan parhaat miehet.
He osaavat toimia.
Parhaat miehet.
He eivät osaa.
mielelläni en enää rintamalle mene. Vierellä ollut vain ventovieraita, rahaa vastaan.
Se on aivan sama kuka siellä on vierellä. Yksin siellä ollaan ja piste.
ehkä joskus turista täällä enemmänkin aiheesta, mutta hetkittäin en jaksa aihetta yhtään.
Mutta ainoa mikä yhdistää on halu selvitä kuitenkin hengissä. Kukaan ei halua oikeasti kuolla.