Porvoon tuomiokirkko kuuluu palaneen.
Tämän nimenomaisen kirkon merkitys kansakunnan historiassa on erityisen merkittävä.
Hyvä Suuriruhtinas Aleksanteri I antoi siellä vakuutuksen Suomen erityisasemasta Venäjän valtakunnassa, mikä johti siihen, että Suomi alkoi rakentamaan omaa valtiokoneistoa ja tätä kautta siihen että kun imperium sitten kukistui, oli Suomi ainut osa Venäjän Keisarin valtakunnasta jossa säilyi melkein ehjänä valtiollinen ja laillinen historia, huolimatta siitä että kapinalliset laittomasti kaappasivat vallan, he kuitenkin säilyttivät vanhan lainsäädännön voimassa muilta osin käytännössä koskemattomana.
Porvoon tuomiokirkko on suurimpia keskiaikaisia kirkkojamme, ja omalta osaltaan sen suuruus kuvaa myös Porvoon merkittävää asemaa keski-aikaisessa Suomessa. Silloin Porvoo on ollut Turun ja Viipurin välillä merkittävin asutuskeskus rannikolla ja se omalla tavallaan paljastaa myös sen, mikä merkitys Porvoonjoella on kaupankäynnin kannalta.
Katolisen ajan päätyttyä, kun Kustaa kuningas alkoi luoda Ruotsista valtiota, jolla on valtiokoneisto, hän purki Suomen siihenastista erityisasemaa ja mm. loukkasi sosialisoinneillaan Suomen perinneoikeuteen liittyvien erämaiden omistusoikeuksia.
Paitsi sosialisoimalla Suomen erämaat, Kustaa Vaasa kustansi vallankumouksen takavarikoimalla Rooman kirkon omaisuuden ja tekemällä kirkosta valtiollisen hallinnon osaston. Tämä tilanne näkyi valtakunnassa siinä, että paikallishallinnon yksiköt olivat seurakuntia, ja kunnallishallintoa alettiin luomaan vasta noin 350-vuotta myöhemmin irrallaan kirkon koneistosta ja monet kunnat ovat perustettu seurakuntarajojen mukaan.
Koska Kuningas teki kirkosta osan valtionhallintoa, uudistettu kirkko sai pitää osan omaisuudestaan, mutta ero valtion ja kirkon omaisuuden välillä oli kapea.
Eräänlainen vedenjakaja kirkon ja valtion suhteissa oli, kun Suomen arkkipiispa nälkävuosina kielsi jakamasta kirkon viljaa nälkää näkeville, sillä jos Jumala hyvyydessään katsoo viisaaksi tappaa torpparit ja vähäväkiset nälkään, mikä papit olivat sitä vastustamaan. Silloin valtiovalta, ei suurmurhaaja Snellman, vaan taas Hyvä Suuriruhtinas, määräsi valtion ja seurakunnat jakamaan apua nälkiintyneille, vaikka tämä apu sitten tulikin suurelta osin liian myöhään.
Joka tapauksessa silloin valtiojohto sivuutti humanitaarisessa avussa kirkon, ja sen jälkeen kirkon merkitys siinä on jatkuvasti vähentynyt.
Niitten päivien jälkeen valtio ja kunnat ovat ottaneet hoitaakseen monet niistä tehtävistä, joiden vuoksi kirkko sai pitää omaisuutensa ja verotusoikeutensa, vaikka kirkko onkin säilyttänyt myös osan niistä tehtävistä, joskin valittaen, mitä sillä aikanaan oli.
Enää kirkko ei hoida perus- eikä korkeampaa opetusta, merkittävä osa Suomen kehitysavusta hoituu muutoin kuin taikauskon levittämisen sivussa ja keskeinen osa sosiaalitoimea hoituu nyt valtion ja kuntien kautta, vaikka kirkko hoitaakin siitä joitakin katvepaikkoja.
Kirkko on vuosien aikana haalinut merkittävän omaisuuden, niin ostamalla, kiristämällä kuin pettämälläkin, ja hyvähän tätä omaisuutta on ollut haalia, kun mm. juutalaiset, islamilaiset ja ateistitkin joutuvat yhteisöveron kautta tukemaan tätä toimintaa edelleen, vaikka se nyt kierrätetäänkin, kosmeettisista syistä, valtion kautta.
Viime vuosina kirkko on menettänyt jäseniään ja myös monet seurakunnat ovat kärsineet niin paljon muuttoliikkeestä etteivät seurakunnat enää pysty hoitamaan organisaationsa palkkakuluja kuten ennen. Tämä kysymys minua on oikeastaan kovasti ihmetyttänyt, miten Jumalansa asian hoitamisesta voi ottaa palkkaa. Minulle on sanottu, ettei asia minulle kuulu, mutta kun kuitenkin suuren osan aikuisikääni kuitenkin valtio on vastannut tuomiokapitulien kuluista, katson että minullakin on jonkinlainen oikeus, jos ei muuta niin narinaoikeus.
Minä ymmärrän sen, että ihmiselle voidaan korvata seurakunnan varoista niitä kuluja, mitä hänelle tulee siitä että hän tekee jumalantyötä, mutta palkanmaksu, niin että siitä palkasta riittää säästöön asti, ei oikein istu minun käsitykseeni siitä, miten ja miksi jumalantyötä tehdään. Tähän liittyy osaltaan minun vastenmielisyyteni ottaa vastaan perintöjä, mutta se on toinen tarina.
Sivumennen sanottuna: minä ihmettelen tätä narinaa naispappeudesta. Jos raamattu on jumalansanaa, ja siellä ei naispappeja ole ja sanotaan jopa "nainen vaietkoon seurakunnassa" niin asianhan pitäisi olla selvä.
Sitten taas toisaalta, jos kirkko eräänlainen valtiokoneiston osa, ja siellä on sitten klubissa sovittu, että nainen voi olla pappina, niin mitä sitä sitten hyssyttelemään niitten kanssa joille tämä ei sovi. Valtiokoneistossa jokaisen pitää olla tasa-arvoisessa asemassa, sukupuoleen katsomatta. Tältä kannalta katsoen, niin minusta ei riitä, että naispappeuden kannattajat erotetaan, vaan ne pitää saattaa myös oikeuden eteen syytettynä rikokseen yllyttämisestä.
Toki minä ymmärrän kirkon seremoniallisen merkityksen ja sen että jotkut sitä tarvitsevat, mutta kuka ja mihin? En minä tarvitse verotusoikeutta siihen että murran leivästä palan niitten muistoksi, jotka eivät enää tule tulille kanssani.
Tämä Porvoon katastrofi, johtui se sitten syystä tai toisesta, loisi nyt kuitenkin hyvän tilaisuuden ottaa Porvoon vanha kirkko valtion haltuun ja museoida tuo rakennus, missä kansakunta on nostettu kansakuntien joukkoon.
Samalla voitaisiin toteuttaa suuri reduktio, jossa kirkon muukin omaisuus otettaisiin valtionhaltuun, koska keskeinen osa siitä toiminnasta mikä on oikeuttanut sen verotusoikeudenkin, on tullut muitten laitosten hoidettavaksi.
Kun kirkko ja valtio olisi erotettu näin kokonaan, saattaisi maallisesta vapautettu kirkko kenties saada takaisin myös jotakin siitä henkisestä arvokkuudesta mitä sillä on parhaimmillaan ollut ja vapaana valtion kahleesta, se saattaisi kenties, myös ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun entistä voimakkaammin ja radikaalimmin, köyhien, vähäväkisten ja sorrettujen puolesta.
Tämän nimenomaisen kirkon merkitys kansakunnan historiassa on erityisen merkittävä.
Hyvä Suuriruhtinas Aleksanteri I antoi siellä vakuutuksen Suomen erityisasemasta Venäjän valtakunnassa, mikä johti siihen, että Suomi alkoi rakentamaan omaa valtiokoneistoa ja tätä kautta siihen että kun imperium sitten kukistui, oli Suomi ainut osa Venäjän Keisarin valtakunnasta jossa säilyi melkein ehjänä valtiollinen ja laillinen historia, huolimatta siitä että kapinalliset laittomasti kaappasivat vallan, he kuitenkin säilyttivät vanhan lainsäädännön voimassa muilta osin käytännössä koskemattomana.
Porvoon tuomiokirkko on suurimpia keskiaikaisia kirkkojamme, ja omalta osaltaan sen suuruus kuvaa myös Porvoon merkittävää asemaa keski-aikaisessa Suomessa. Silloin Porvoo on ollut Turun ja Viipurin välillä merkittävin asutuskeskus rannikolla ja se omalla tavallaan paljastaa myös sen, mikä merkitys Porvoonjoella on kaupankäynnin kannalta.
Katolisen ajan päätyttyä, kun Kustaa kuningas alkoi luoda Ruotsista valtiota, jolla on valtiokoneisto, hän purki Suomen siihenastista erityisasemaa ja mm. loukkasi sosialisoinneillaan Suomen perinneoikeuteen liittyvien erämaiden omistusoikeuksia.
Paitsi sosialisoimalla Suomen erämaat, Kustaa Vaasa kustansi vallankumouksen takavarikoimalla Rooman kirkon omaisuuden ja tekemällä kirkosta valtiollisen hallinnon osaston. Tämä tilanne näkyi valtakunnassa siinä, että paikallishallinnon yksiköt olivat seurakuntia, ja kunnallishallintoa alettiin luomaan vasta noin 350-vuotta myöhemmin irrallaan kirkon koneistosta ja monet kunnat ovat perustettu seurakuntarajojen mukaan.
Koska Kuningas teki kirkosta osan valtionhallintoa, uudistettu kirkko sai pitää osan omaisuudestaan, mutta ero valtion ja kirkon omaisuuden välillä oli kapea.
Eräänlainen vedenjakaja kirkon ja valtion suhteissa oli, kun Suomen arkkipiispa nälkävuosina kielsi jakamasta kirkon viljaa nälkää näkeville, sillä jos Jumala hyvyydessään katsoo viisaaksi tappaa torpparit ja vähäväkiset nälkään, mikä papit olivat sitä vastustamaan. Silloin valtiovalta, ei suurmurhaaja Snellman, vaan taas Hyvä Suuriruhtinas, määräsi valtion ja seurakunnat jakamaan apua nälkiintyneille, vaikka tämä apu sitten tulikin suurelta osin liian myöhään.
Joka tapauksessa silloin valtiojohto sivuutti humanitaarisessa avussa kirkon, ja sen jälkeen kirkon merkitys siinä on jatkuvasti vähentynyt.
Niitten päivien jälkeen valtio ja kunnat ovat ottaneet hoitaakseen monet niistä tehtävistä, joiden vuoksi kirkko sai pitää omaisuutensa ja verotusoikeutensa, vaikka kirkko onkin säilyttänyt myös osan niistä tehtävistä, joskin valittaen, mitä sillä aikanaan oli.
Enää kirkko ei hoida perus- eikä korkeampaa opetusta, merkittävä osa Suomen kehitysavusta hoituu muutoin kuin taikauskon levittämisen sivussa ja keskeinen osa sosiaalitoimea hoituu nyt valtion ja kuntien kautta, vaikka kirkko hoitaakin siitä joitakin katvepaikkoja.
Kirkko on vuosien aikana haalinut merkittävän omaisuuden, niin ostamalla, kiristämällä kuin pettämälläkin, ja hyvähän tätä omaisuutta on ollut haalia, kun mm. juutalaiset, islamilaiset ja ateistitkin joutuvat yhteisöveron kautta tukemaan tätä toimintaa edelleen, vaikka se nyt kierrätetäänkin, kosmeettisista syistä, valtion kautta.
Viime vuosina kirkko on menettänyt jäseniään ja myös monet seurakunnat ovat kärsineet niin paljon muuttoliikkeestä etteivät seurakunnat enää pysty hoitamaan organisaationsa palkkakuluja kuten ennen. Tämä kysymys minua on oikeastaan kovasti ihmetyttänyt, miten Jumalansa asian hoitamisesta voi ottaa palkkaa. Minulle on sanottu, ettei asia minulle kuulu, mutta kun kuitenkin suuren osan aikuisikääni kuitenkin valtio on vastannut tuomiokapitulien kuluista, katson että minullakin on jonkinlainen oikeus, jos ei muuta niin narinaoikeus.
Minä ymmärrän sen, että ihmiselle voidaan korvata seurakunnan varoista niitä kuluja, mitä hänelle tulee siitä että hän tekee jumalantyötä, mutta palkanmaksu, niin että siitä palkasta riittää säästöön asti, ei oikein istu minun käsitykseeni siitä, miten ja miksi jumalantyötä tehdään. Tähän liittyy osaltaan minun vastenmielisyyteni ottaa vastaan perintöjä, mutta se on toinen tarina.
Sivumennen sanottuna: minä ihmettelen tätä narinaa naispappeudesta. Jos raamattu on jumalansanaa, ja siellä ei naispappeja ole ja sanotaan jopa "nainen vaietkoon seurakunnassa" niin asianhan pitäisi olla selvä.
Sitten taas toisaalta, jos kirkko eräänlainen valtiokoneiston osa, ja siellä on sitten klubissa sovittu, että nainen voi olla pappina, niin mitä sitä sitten hyssyttelemään niitten kanssa joille tämä ei sovi. Valtiokoneistossa jokaisen pitää olla tasa-arvoisessa asemassa, sukupuoleen katsomatta. Tältä kannalta katsoen, niin minusta ei riitä, että naispappeuden kannattajat erotetaan, vaan ne pitää saattaa myös oikeuden eteen syytettynä rikokseen yllyttämisestä.
Toki minä ymmärrän kirkon seremoniallisen merkityksen ja sen että jotkut sitä tarvitsevat, mutta kuka ja mihin? En minä tarvitse verotusoikeutta siihen että murran leivästä palan niitten muistoksi, jotka eivät enää tule tulille kanssani.
Tämä Porvoon katastrofi, johtui se sitten syystä tai toisesta, loisi nyt kuitenkin hyvän tilaisuuden ottaa Porvoon vanha kirkko valtion haltuun ja museoida tuo rakennus, missä kansakunta on nostettu kansakuntien joukkoon.
Samalla voitaisiin toteuttaa suuri reduktio, jossa kirkon muukin omaisuus otettaisiin valtionhaltuun, koska keskeinen osa siitä toiminnasta mikä on oikeuttanut sen verotusoikeudenkin, on tullut muitten laitosten hoidettavaksi.
Kun kirkko ja valtio olisi erotettu näin kokonaan, saattaisi maallisesta vapautettu kirkko kenties saada takaisin myös jotakin siitä henkisestä arvokkuudesta mitä sillä on parhaimmillaan ollut ja vapaana valtion kahleesta, se saattaisi kenties, myös ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun entistä voimakkaammin ja radikaalimmin, köyhien, vähäväkisten ja sorrettujen puolesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No muutenkin Raamattu ilmoitta että maailman tuomio alkaa Jumalan huoneesta!
Joka on luopunut Jumalalle uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta, on vain sanoja ilman tekoja. Joka vasta osoitta hedelmän hyäksi tai pahaksi. Jeesus kirosi tuoreen, utta hedelmättömän puun.
" köyhien, vähäväkisten ja sorrettujen puolesta."
Tuo ryhmä on ateistisissa valtioissa ollut kaikkein suurimman vainon kohteena.