>
Vastasin hypnoosia koskevaan kyselyyn
Leo Salmela
16326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
on hypnoosin vaikutusmekanismia kuvaava psykologinen teoria? Onko sellaista? Mistä hypnoosi-ilmiössä oikeastaan on kyse? Ihan yksinkertaisesti ja lyhyesti selitettynä?
"...Kaikissa suggestioon ja hypnoosiin liittyvissä toiminnoissa liikutaan aina ihmisen tiedostamattoman alitajunnan alueella. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hypnologi "menee" ihmisen tietoisen päivätajunnan ja sensuroivan yliminän "läpi" ihmisen alitajuntaan ja antaa "käskyt" alitajunnalle, joka koehenkilön omasta tietoisesta tahdosta riippumatta toteuttaa nämä käskyt. Silloinkin kun ihminen itse omalla tahdollaan yrittää näitä käskyjä vastustaa. (Ihmisen alitajunta on voimakkaampi kuin päivätajunta eli ihmisen oma tahto)..."
Laajemmin suggestion teoriaa ja käytnnönsovellutuksia osoitteessa
http://www.aretalogia.com/hyp/hypnoosi_2.html
tuli kysymykseeni. Mutta se on kuitenkin todellakin enemmän (psykoanalyysin käsitteistöllä) annettu kuvaus kuin selitys siitä miten ihmeessä tuo merkillinen mekanismi toimii.
No, paneudun ensin annettuun linkkiin, ja kysyn sen jälkeen, paremmalla ajalla lisää sinulta asiantuntijalta, jos sopii?
monta kertaa kerrottu asia/valhe muuttuu todeksi kun se toistetaan riittävän monta kertaa riittävän autoritääriseltä taholta ja/tai kun muita vaihtoehtoja ei anneta.
Tällä tavalla ihmisille on ladattu ne arvot ja asenteet joihin heidän halutaan uskovan ja pitävän totena ?
Se ovatko ne arvot ja asenteet hyväksi ihmiselle on toinen asia.
Pääpointti on että ihminen ei itse valitse arvojaan ja asenteitaan vaan uskonto tai kulttuuri valitsee ne hänelle hänen puolestaan .
"....Syyskuulla 1979 olin Helsingissä eräässä seminaarissa, jossa yhtenä seminaarin luennoitsijana oli Etelä-Korealainen Paul Yonkki Cho, joka kertoi omista nuoruusvuosiensa dramaattisista vaiheista:
Ennen Korean sotaa 1950-luvulla hän oli ollut 20-vuotias kaveri ja sairastunut kuolemanvakavasti. Norjalaisessa lähetyssairaalassa suoritetuissa tutkimuksissa oli todettu, että hän sairasti vakavaa keuhkotuberkuloosia. Toisessa keuhkossa oli ollut ammottava aukko ja toinenkin keuhko basillien pahoin turmelema. Päivät pitkät hän oli yskinyt verta ja kun mitään ei ollut enää tehtävissä, hänelle oli annettu "ultimaatumi", vain puoli vuotta elinaikaa, ja lähetetty kotiin kuolemaan.
Kuolinvuoteellaan hän oli buddhalaisena lukenut päivät pitkät rukouksia Buddhalle ilman minkäänlaista tulosta. Lopulta hän oli kyllästynyt ja vaihtanut "jumalaansa". "Minä olen koko ikäni ollut buddhalainen, ja nyt kun minä apua tarvitsen, niin sinä et auta minua". Tämän jälkeen hän oli alkanut rukoilemaan tuntematonta Jumalaa: "Jos maailmankaikkeudessa on tuntematon Jumala, niin auta minua".
Muutaman päivän kuluttua hänen kotiinsa oli tullut nuori nainen, lähetystyöntekijä jostain läheisellä lähetysasemalta. Käynyt muutamaa kerran ja jätettyään koreankielisen Raamatun Paul Yonkkille oli mennyt menojaan.
Tätä Raamattua hän oli alkanut omin avuin ja omalla ymmärryksellään tutkimaan ja löytänyt siitä "Vuoria siirtävän uskon periaatteet". (Samat kuin itse olin oivaltanut 1960 luvulla). Näitä periaatteita hän oli alkanut toteuttamaan omassa elämässään. Hän oli alkanut uskomaan, että on täysin terve. Vaikka makasi edelleenkin kuolinvuoteellaan ja yski verta, hän oli puhunut kaikille, että "minä olen parantunut" ja tämä usko ja uskon mukainen puhuminen olivat johtaneet siihen, että hän oli myös parantunut sairaudestaan. Puolen vuoden kuluttua hänet oli tutkittu samassa norjalaisessa lähetyssairaalassa ja todettu täysin terveeksi......"
Lisää tapauksia
http://www.aretalogia.com/hyp/hypnoosi_7.html
olennaisesti lisäymmärrystä hypnoosin teorian suhteen. Hypnoosi-ilmiöstä ei taida olla hyvää teoriaa.
Tuo käyttämäsi tapa kuvata sitä mitä mielessä tapahtuu ko. ilmiössä on uskoakseni kaikille tuttu. Kokemuksesi siitä miten hypnoottisia vaikutuksia "hyödynnetään" mm. karismaattisten saarnamiesten toimesta antaa hyvän kuvan siitä millainen voi olla hypnoosin "sosiologia". Mutta minua kiinnostaisi lähinnä kartoittaa ilmiön sitä puolta jota ehkä voisi sanoa "fysiologiaksi".
Tai ehkä vielä paremmin "ajatusfysiologiaksi" - sillä ajatteluhan tässä on toisessa vaakakupissa, toisessa sitten nuo elimistölliset vaikutukset.
Hypnoosin teorian metsästäminen jää palapeliksi, jossa palatkin ovat eri kaupoista ostettuja. Minä tunsin sattumalta ymmärtäväni jotain, kun lueskelin antikvariaatista löytämääni vanhaa kirjaa, C Baudouinin "Ajatuksen voimaa". Siinä kirjoittaja esittää affektiivisten suggestioiden vaikutuksen toteamalla suunnilleen, että mitä tahansa esinettä tms. ulkomaailman kohdetta pystymme kuvittelemaan mielessämme ongelmitta, mutta sen sijaan vaikkapa mielihyvän tai kivun kuvitteleminen ei onnistu ilman etteikö elimistömme tuottaisi noihin tunnetiloihin liittyvän reaktion. Näin ikään kuin aukeaa suggeroijalle tie manipuloida sopivin mielikuvin hypnotisoitavan ajattelun kautta hänen elimistöään.
Toisenlaisen kuvauksen/selityksen tarjoaa esim. aivotutkija Matti Bergström, joka puhuu ajattelun "makrotilasta" ja "mikrotiloista". Ajattelullemme on ilmeisestikin ominasta jonkinlainen "holistisuus", ts, vallitsee makrotila, joka toisaalta syntyy mikrotiloista, toisaalta muuntaa kaiken piiriinsä sulkeman mikrotason koherenttiseksi. Suggeroija ikään luo hypnotisoitavan aivoihin makrotiloja, joiden kautta hän pääsee manipuloimaan mikrotiloja.
Bergströn viittaa myös ihan oikein siihen, että kehityksessä varhakantaiset rakenteet toimivat aivoissamme saman kokonaisuuden osina kuin myöhäsyntyiset, joten mitään ristiriitaa ei oikeastaan sisälly siihen että hypnoosissa ovat rekrytoituina niin tajunnan tasoa säätelevät kuin ajattelun korkeata koherenssia varjelevat aivotoiminnot.
Mielenkiintoinen aihe. Ongelmia riittää.
Hypnoosin tieteellisen tutkimuksen historia pitää sisällään useitakin eri koulukuntia, jotka tulkitsevat hypnoosia jossain määrin eri lähtökohdista - aivan samalla tavoin kuin psykologiakin tuntee useita tarkastelulähkökohtia. Behaviorismi, kognitiivinen jne. joten lyhyttä ja yksiselitteistä vastausta hypnoosin toimintaperiaatteisiin ei ole mikäli halutaan perehtyä perusteellisesti hypnoosin olemukseen.
Yleisenä ja näitä koulukuntia yhdistävänä periaatteena voidaan kuitenkin todeta, että hypnoosin toimintakenttänä on ihmisen alitajunta, jossa hypnologi operoi MIELIKUVILLA JA TUNNE-ELÄMYKSILLÄ.
Esim. 1960-luvulla Ford toi markkinoille uuden vesrion, Caprin, ja niinpä suurissa mainoksissa mainostettiin: "Ajaessanne Ford Caprilla TUNNETTE olevanne tien kuningas, eli juuri operointia ihmisten tunne-elämyksillä.
Samoin terapioissa, silloin kun halutaan vapautua joistain traumoista tai parantua sairauksista, pyritään luomaan vapautta ja terveyttä vahvistavia mielikuvia ja niihin perustuvia tunne-elämyksiä. Merkillepantavaa on myös se, että samainen alitajunta säätelee myös ihmisen hormoonitoimintaa, aineenvaihduntaa ja ylipäätään kaikkia ihmisen tietoisesta tahdosta riippumattomia elintoimintoja, näillä hypnoosissa annetuilla mielikuvilla on taipumus heijastua myös ihmisen fyysisessä olemuksessa.
Kerronpa esimerkin:
"....Keväällä 1978 oli eräässä terveyskeskuksessa hoidettavana eräs nuori ms-potilas. Tämä 25-vuotias tyttö oli ollut sairaalahoidossa jo yli kolme vuotta, jona aikana hänen maailmankuvansa ja ajatusmaailmansa oli rajoittunut hyvin pieneen ympyrään. Harvoin kukaan kävi häntä enää tervehtimässä. Hänen Ruotsissa ollut poikakaverinsa oli hänet sairauden puhjettua hylännyt ja kaikki nämä kielteiset kokemukset olivat yhdessä vaikean sairauden kanssa muokanneet hänen mielialansa hyvin kielteiseksi ja sen myötä suhteet hoitajien ja muun sairaalahenkilökunnan kanssa olivat ymmärrettävästi usein hyvin kireitä.
Eräänä maaliskuisena päivänä kyseisellä vuonna sain sydämelleni kehotuksen mennä tätä onnetonta lähimmäistäni tervehtimään. Niin sitten pistin puseron päälleni ja käveleskelin sairaalaan hänen tykönsä: "Kuule, Mirja! (Nimi tekaistu). Saanko istua sinun vuoteesi vierellä?" "Saat istua", oli hänen vastauksensa ja tästä tapaamisesta alkoi useita kuukausia jatkunut yhteistyömme. Kävin vähintään kerran viikossa hänen luonaan. Viivyin tunnin, jopa kaksikin ja tänä aikana keskusteltiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Pyrin määrätietoisesti avartamaan hänen maailmankuvaansa ja ajatusmaailmaansa ja samalla pyrin rakentamaan toivorikasta asennoitumista hänen sairauteensa. Siitäkin huolimatta, että lääketiede ei ole ms. taudin parantamiseen ratkaisua löytänyt.
Eräänä huhtikuun päivänä menin taas kerran häntä tervehtimään ja taas puhuttiin paranemisesta. Keskustellessamme Mirja tuumasi: "Voi että ko paranis edes tuo haava". (Hänellä oli ollut jo toista vuotta pahanlaatuinen makuuhaava, jota oli yritetty monissa eri paikoissa turhaan hoitaa). Siinä tilanteessa sain voimakkaan uskonrohkeuden ja vastasin: "Joo, mutta Mirja! Se haava paranee". "Mistä sinä sen tiedät"? "Kirjoitettu on: Niin kuin uskot, sinulle tapahtukoon. Nyt jos me yhdessä uskotaan, että se haava paranee, niin se myös paranee", oli vastaukseni.
Asiasta ei sen enempää puhuttu, mutta tapahtui, että jo parin päivän kuluttua hoitajat olivat panneet paranemisen oireet merkille: "No mutta. Tämähän on ruvennut paranemaan. Enintään kolme viikkoa niin tämä on täysin terve", olivat tuumanneet. Pari päivää myöhemmin häntä hoitanut lääkäri oli makuuhaavan nähtyään tuumannut: "No mutta. Tämähän paranee". Ja kahden viikon kuluttua tämä toista vuotta luuhun asti märkivänä ollut makuuhaava oli parantunut täysin terveeksi.
Tapaus oli ihme ystävälleni itselleen, ihme hoitajalle ja lienee ollut ihme myös hoitavalle lääkärille......"
Enemmän aiheesta
http://www.aretalogia.com/hyp/hypnoosi_7.html
jokin asia todeksi, asia toteutuu, tätä voi sitten soveltaa asenteisiin arvoihin, terveyteen, ominaisuuksiin jne.
Olet sitä mihin uskot ja sen mihin uskoo voi vapaasti valita.
Esim. uskomalla "osaan kiinan kieltä" opin kielen huomattavasti nopeammin kuin vaikka uskomalla "en koskaan opi kiinan kieltä". Eli siinä esimerkki itselle annetusta myönteisestä tai kielteisestä suggestiosta. Ja esimerkki siitä miten ajatelee on merkitystä.
Ja uskonnollisiin esimerkkeihin. Jos ajattelee olevansa paha tai syntinen, niin sehän on itseäänruokkiva ennuste jne siis jos uskoo olevansa läpimätä niin varmasti sillä on vaikutuksensa elämään jollain tavalla.
Kirkon oppina se ei ole kovinkaan myönteinen näkemys ihmisestä.
Ehkä todellisuutemme olisi toisenlainen mikäli nämä suuret kirkon tarjoamat uskomukset olisivat myönteisempiä
joka sanan.
Kirkon, koulujen ym. pitäisikin siirtyä uskonnon opetuksesta USKON opetukseen. Eli alkaa opettamaan niitä mahdollisuuksia, joita henkilökohtaisen uskon voimaan kätkeytyy elämän haasteiden voittamiseksi.
"Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo", opettaa Jeesus.
"Sen teet mihin uskot", opettaa Norman Vinset Peale samannimisessä kirjassaan. Suosittelen luettavaksi.
Mutta siellä missä Herran Henki on, siellä on vapaus.
Aamen.
nyky-kristillisyydessä tuo sana "vapaus" merkitsee totaalista vapautta siitä vastuusta, joka aidossa apostolisessa uskossa pitäisi olla lähimmäisten, yksinäisten, sairaiden, vanhusten ja vammautuneiden selviytymisestä ja henkisestä jaksamisesta.
Kovin avutonta on, uskisten joukko, mutta onneksi on hypnoosi ja Suomen Hypnoosiyhdistys.
on luettu. J. Murphyn , Alitajuntasi Voimassa on paljon lainauksia Raamatusta olet varmaan lukenut?
Vaan tarkoitin sitä tilaa, jossa henki vaikuttaa. Pyhä Henki ei ole orjuuttava, eikä vangitseva, vaan vapauden henki. Pyhä Henki ei myöskään koskaan tee vastoin ihmisen tahtoa, vaikka ihminen antaisi luvankin. Ihmisen henki riemuitsee yhdessä Pyhän Hengen kanssa ja huudamme Abba Isä (Iskä).
En siis tarkoittanut paljon parjaamaasi nykykristillisyyttä (meillä on eri käsitykset siitäkin), vaan sitä tilaa, jossa henki vaikuttaa.
Itse olet katketuuden juovuttamana ja sen koukussa. Syytät kasvottomana kasvottomia viattomai ja yleistät kaikki kristityt samaan nippuun.
Mitä sanoo Raamattu? Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan. Mutta sinähän et tarvitse saada anteeksi, kun sinulla on hypnoosi. Se vain ei vie lähemmäksi Jumalaa, vaan pois Hänestä. Jumala ei näet tahdo hurmostilojamme, vaan meidät.
Hän ei tahdo uskoamme, koska Hän itse antaa sen.
oon ollu koko ikäni uskos ja oon saanu kokee kaikkee siistii pyhän hengen täyttymisestä lähtie. mulle annettii mahollisuus hypnoosiin eräällä mielen voimat kurssilla johon osallistuin. no päätin suostua ja kokemus oli mielenkiintone.
tunteet oli tosi pinnassa hypnoosin aikana ja oli sillee siistii ku oli nii jännän keskittyny tila enkä ees tuntenu penkkii allani. no hypnoosin jälkeen mun ruumis oli aiva raukee. aika sikke hieno fiilis fyysisesti. tuskinpa ihminen voi ees saada ittelleen parempaa oloo.
no mut mun sisin oli ku tyhjä pullo. oikee tunsi kuinka ruumis ja sielu on eri asia. mun ruumis sai mahatava tyydytykse mut sisin jäi tyhjäks. tunsin sen tosi voimakkaasti. ehkäpä sen takia koska vertasin sitä pyhällä hengellä täytyymiseen.
ku oon täyttyny hengellä nii mun ruumiis on just sama fiilis ku hypnoosi jälkee mut lisäks mulla on aiva äly hyvä olo sisällä. tunnen oikee rauhan ja rakkauden silloo ja siitä tulee fiilis et haluu rakastaa jokasta ihmistä. eli täytyn jumalan rakkaudella.
itse koen niin että hypnoosissa hyvä olo tulee siitä et ruumiilla on hyvä olla. pyhällä hengellä täyttymisessä taas hyvä olo tulee siitä et sielulla on hyvä olla. ite uskon et hypnoosista voi joissaki tapauksissa olla hyötyy ku hoidetaa jotai lapsuude taraumaa tai jotai. etten sinänsä vastusta hirveenä hypnoosii. oma kohtasena kokemuksena sanoisin kuitenki et mieluummine mä jumalaan turvaan ku omaan mieleeni. itte en saanu aikaseks ittelleni sellasta oloo mitä jumala sai mussa aikaa, enkä uskokkaa et mistää muualta sais sellasta rauhaa. mut tää oli mun tarinani ja kokemukseni hypnoosista.
"...5. "Sain kauniin maan"
Seuraavana aamuna heräsin siihen, että kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus. Silmät avattuani huomasin, että aurinko paistoi kirkkaasti makuuhuoneen ikkunassa olleen vaalean verhon läpi. Kello oli jo vähän yli kymmenen. Olin nukkunut yli kaksitoista tuntia syvässä unessa ja täysin levänneenä loikoilin vuoteellani. Ajattelin edellisen illan tapahtumia, kuinka olin nöyrtynyt parannukseen ja sovintoon Jumalan kanssa ja nyt minun oli valtavan hyvä ja kevyt olla. Vaimoni oli mennyt jo monta tuntia aiemmin työhön ja lapset olivat päiväkodissa. Nousin, pitkään vuoteessa vielä loikoiltuani ylös ja keitin vähän kahvia. Tämän kahvin juotuani ja pari voileipää syötyäni lähdin kylälle - Sodankylän keskustaan. Nyt minulla ei ollut enää kiirettä mihinkään ja niin autoni sai jäädä paikalleen. Nyt minulla oli aikaa kävellä. Oli mahtavaa huomata, kuinka sinä, lokakuun 10. päivänä kaikki näytti niin uudelta ja erilaiselta kuin aikaisemmin. Oli kuin koko luomakunta olisi pessyt kasvonsa ja kaikki näytti niin kirkkaalta. Yöllä oli ollut pieni pakkanen, mutta nyt aurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Kävellessäni panin merkille kuinka muutamista tienvarren haavoista maahan varisseet lehdet loistivat kirkkaissa, punakeltaisissa väreissään. Kaukaa Kittilän Kumputunturin juurelta virtailevan Jeesiöjoen pinta oli täysin tyyni ja vastarannan puut ja pensaat kuvastivat veden kalvolla kirkkaassa lokakuisessa auringonpaisteessa. "Oi kuin kaunis on maa ja kuinka ihana oli elämä”, ajattelin siinä kävellessäni. Sisimpäni ja koko olemukseni todisti, että kaikki minussa oli muuttunut. Olin uudestisyntynyt ihminen ja päässyt Jumalan armon osallisuuteen.
Jumala ei enää merkinnyt minulle pelottavaa ja lahjomatonta tuomaria, vaan armollista taivaallista Isää, joka oli antanut minulle kaiken anteeksi ja ottanut lapsekseen, johdattaakseen tulevina elämäni päivinä ja vuosina. Ne vaikeuksien mustat vuoret, jotka vielä edellisenä päivänä olivat ylipääsemättöminä taivaaseen asti minua ympäröineet, olivat enää vain pieniä "mäennyppylöitä", joiden takaa loisti uusi parempi huomen. Sisimpääni tulvi valtava varmuus siitä, että tästä vielä ajan kanssa ja Herran avulla selvittäisiin. Poissa oli kiire. Poissa oli stressi ja poissa ne paineet, jotka olivat elämääni raskauttaneet.
Siinä uutena luomuksena kävellessäni sain myös huomata, että Herra oli antanut suuhuni uuden virren. Syvältä sydämestäni kumpusi erään tuntemani virren sanat: "Oi Herra, jos mä matkamies maan, lopulla matkaa nähdä sun saan. Oi jos mä kerran, näkisin Herran, kunniassaan". Hyräilin hiljaa mielessäni tätä virttä. Kaipuu syvemmälle Jumalan pyhyyksiin ja hänen yhteyteensä kasvoi kasvamistaan. "Minä vähäinen maan matkaaja saan olla Kaikkivaltiaan, Taivaan ja maan Luojan omana ja hänen lapsenaan". Samalla sisimmässäni kasvoi valtava varmuus siitä, että olin tehnyt ainoan oikean ratkaisun nöyrtymällä parannukseen ja sovintoon Jumalan kanssa. "Tehnyt rauhansopimuksen Taivaan Paapan kanssa”, niin kuin asian usein olen ilmaissut.
Kylälle päästyäni sain panna merkille myös uuden piirteen. Oli perjantaipäivä ja kylällä oli paljon ihmisiä liikkeellä. Olin hämmästynyt kun monet minulle täysin tuntemattomat ihmiset tervehtivät hymyillen vastaan tullessaan. Yritin miettiä mielessäni, josko nämä kaikki ovat uskovaisia ja ovat kuulleet, että olen tullut uskoon, yhdeksi heistä ja nyt nämä ihmiset halusivat minua uutena veljenään tervehtiä. Kuitenkin myöhemmin ymmärsin, että minussa itsessäni oli tapahtunut niin valtava muutos, että se heijastui minusta ulospäin.
Raamattu sanoo, että Jumalan rakkaus vuodatetaan Pyhän Hengen kautta meidän sydämiimme. Tämä oli todellisuutta sinä päivänä kylällä kävellessäni. Sydämelleni nousi valtava halu siitä, että minulla olisi valtavan iso syli, johon voisin kaikki ihmiset syleilyyni sulkea: "Minä rakastan teitä". Yksinäiset, sairaat, vanhukset, sokeat, rammat.. "Minä rakastan teitä”. Katuojan puliukotkin... "Minä rakastan teitä"
Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan niille lukijoilleni ja kanssa-ihmisilleni, jotka kenties kipuilevat saman Jumala-kelpoisuuden kanssa, tuntien oman heikkoutensa ja mahdottomuutensa tulla hyväksi ja Jumalalle kelvolliseksi ihmiseksi:......"
Enemmän
http://www.aretalogia.com/vapautus.html
Lopuksi painotan nimenomaan sitä, että hypnoosilla on merkitystä vain lääketieteen ja terapian palveluksessa ajallisten ongelmien ja sairauksien hoidossa.
oon ollu koko ikäni uskos ja oon saanu kokee kaikkee siistii pyhän hengen täyttymisestä lähtie. mulle annettii mahollisuus hypnoosiin eräällä mielen voimat kurssilla johon osallistuin. no päätin suostua ja kokemus oli mielenkiintone.
tunteet oli tosi pinnassa hypnoosin aikana ja oli sillee siistii ku oli nii jännän keskittyny tila enkä ees tuntenu penkkii allani. no hypnoosin jälkeen mun ruumis oli aiva raukee. aika sikke hieno fiilis fyysisesti. tuskinpa ihminen voi ees saada ittelleen parempaa oloo.
no mut mun sisin oli ku tyhjä pullo. oikee tunsi kuinka ruumis ja sielu on eri asia. mun ruumis sai mahatava tyydytykse mut sisin jäi tyhjäks. tunsin sen tosi voimakkaasti. ehkäpä sen takia koska vertasin sitä pyhällä hengellä täytyymiseen.
ku oon täyttyny hengellä nii mun ruumiis on just sama fiilis ku hypnoosi jälkee mut lisäks mulla on aiva äly hyvä olo sisällä. tunnen oikee rauhan ja rakkauden silloo ja siitä tulee fiilis et haluu rakastaa jokasta ihmistä. eli täytyn jumalan rakkaudella.
itse koen niin että hypnoosissa hyvä olo tulee siitä et ruumiilla on hyvä olla. pyhällä hengellä täyttymisessä taas hyvä olo tulee siitä et sielulla on hyvä olla. ite uskon et hypnoosista voi joissaki tapauksissa olla hyötyy ku hoidetaa jotai lapsuude taraumaa tai jotai. etten sinänsä vastusta hirveenä hypnoosii. oma kohtasena kokemuksena sanoisin kuitenki et mieluummine mä jumalaan turvaan ku omaan mieleeni. itte en saanu aikaseks ittelleni sellasta oloo mitä jumala sai mussa aikaa, enkä uskokkaa et mistää muualta sais sellasta rauhaa. mut tää oli mun tarinani ja kokemukseni hypnoosista.