Millaisia ovat

Vaimealla pakkoliikkeekkeellä tarkoittanet viinin juontia ja leivän syöntiä.

Tietämäni henkilö ei ole lähelläkään sataa vuotta, ehkä n. 65-vuotias. Täkäläiset kuitenkin uskovat hänen omaan ilmoitukseensa.

Entä, jos esim. minä ensi vuonna menisin tilaisuuteen ja kulauttaisin aimo ryypyn ja ottaisin murenen leipääkin ja kertoisin minulle ilmoitetun jotenkin sieluuni, että olen yksi niistä tuhansista taivaallisista. kuinka uskoisit minuun suhtauduttavan? Voisinhan tietenkin valmistautua tutkimalla kirjoituksia ja osallistumalla ahkerasti kokoukseiin. Varmaankin olisi eduksi, munut tuntien, olla
korrekktisti suhtellisen hiljaa.

käkikäki kirjoitti:

Vaimealla pakkoliikkeekkeellä tarkoittanet viinin juontia ja leivän syöntiä.

Tietämäni henkilö ei ole lähelläkään sataa vuotta, ehkä n. 65-vuotias. Täkäläiset kuitenkin uskovat hänen omaan ilmoitukseensa.

Entä, jos esim. minä ensi vuonna menisin tilaisuuteen ja kulauttaisin aimo ryypyn ja ottaisin murenen leipääkin ja kertoisin minulle ilmoitetun jotenkin sieluuni, että olen yksi niistä tuhansista taivaallisista. kuinka uskoisit minuun suhtauduttavan? Voisinhan tietenkin valmistautua tutkimalla kirjoituksia ja osallistumalla ahkerasti kokoukseiin. Varmaankin olisi eduksi, munut tuntien, olla
korrekktisti suhtellisen hiljaa.

>>Vaimealla pakkoliikkeekkeellä tarkoittanet viinin juontia ja leivän syöntiä.

Sitäpä sitä, kaikki muistikuvat nuoruudesta tuovat mieleen sellaisen olon, että suurin osa tuosta pakkoliikehdinnästä tehtiin hyvin eleettömästi.

>>Tietämäni henkilö ei ole lähelläkään sataa vuotta, ehkä n. 65-vuotias.

Tilasto puhuu vääjäämätöntä kieltään tuon puolesta. Muussa tapauksessa asia olisi havaittu geriatrian erikoislääkäreiden keskuudessa jo noin kolmisenkymmentä vuotta sitten, jolloin muutos oli ilmeinen:

1935-1944   -2,40
1945-1954   -1,19
1955-1964   -2.01
1965-1974   -0,54
1975-1984   -0,86
1985-1994   -0,23
1995-2004   -0,03

>> Täkäläiset kuitenkin uskovat hänen omaan ilmoitukseensa.

Se on henkilön oma ilmoitus, olen lukenut, että etenkin mieleltään järkkyneitä teini-ikäisiä on asiasta paimennettu enenevässä määrin.

>>Entä, jos esim. minä ensi vuonna menisin tilaisuuteen ja kulauttaisin aimo ryypyn ja ottaisin murenen leipääkin ja kertoisin minulle ilmoitetun jotenkin sieluuni, että olen yksi niistä tuhansista taivaallisista. kuinka uskoisit minuun suhtauduttavan?

Tietämättä tunnettuuttasi on vaikea sanoa, minä muistan nuoruudestani erään tapauksen, jossa aivan ventovieras otti osaa ja häntä katsottiin ihmetellen. Tilastoinnista en sitten tiedä. Lisäksi paikalle holattiin useampana vuonna muuten vieras henkilö, jonka uskon lasketun kokonaissaldoon.

>> Voisinhan tietenkin valmistautua tutkimalla kirjoituksia ja osallistumalla ahkerasti kokoukseiin. Varmaankin olisi eduksi, munut tuntien, olla korrekktisti suhtellisen hiljaa.

Niin ja muista vanha ohje: "Tiukka ilme korvaa paljon."

Asiaa on käsitelty lukijoiden kysymyksiä-osastolla ja varsinainen ongelma on ohitettu tällä tavalla:
_________________________________

Raportit ovat muutamana vuonna osoittaneet, että niiden määrä, jotka ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin, on kasvanut jonkin verran. Viittaako tämä siihen, että monia uusia voidellaan pyhällä hengellä?

On syytä uskoa, että 144 000 voidellun kristityn luku tuli täyteen kymmeniä vuosia sitten.
Apostolien tekojen 2:1–4:ssä kerrotaan tuon rajallisen ryhmän ensimmäisistä jäsenistä: ”Kun helluntaipäivä oli meneillään, he olivat kaikki yhdessä samassa paikassa, ja yhtäkkiä tuli taivaalta niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja rupesivat puhumaan eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.”
Sen jälkeen Jehova valitsi muita ja voiteli heidät pyhällä hengellään. Kristillisyyden varhaisvuosina joukkoon lisättiin tuhansia ihmisiä. Meidän aikamme muistonviettotilaisuudessa puhuja kiinnittää usein huomion Roomalaiskirjeen 8:15–17:ssä oleviin apostoli Paavalin sanoihin, joiden mukaan voidellut ’saavat pojaksioton hengen’. Paavali jatkoi, että heidän saamansa pyhä henki ’todistaa heidän henkensä kanssa, että he ovat Jumalan lapsia, perijätovereita Kristuksen kanssa’. Ne, jotka on todella voideltu tällä tavoin hengellä, tietävät sen varmasti. Se ei ole pelkkä toive tai heijastuma jostakin tunneperäisestä ja epärealistisesta näkemyksestä, joka heillä on itsestään.
Tämä kutsuminen taivaaseen on ymmärryksemme mukaan jatkunut läpi vuosisatojen, joskin keskiajalla saattoi olla ajanjaksoja, jolloin voideltuja oli hyvin vähän. Kun tosi kristillisyys ennallistettiin viime vuosisadan lopulla, joukkoon kutsuttiin ja valittiin lisää jäseniä. Näyttää kuitenkin siltä, että 144 000:n määrä tuli periaatteessa täyteen 1930-luvun puolivälissä. Siksi alkoi ilmaantua ryhmä uskollisia kristittyjä, joilla on maallinen toivo. Jeesus sanoi tällaisia ihmisiä ”muiksi lampaiksi”, jotka palvovat yhdessä voideltujen kanssa yhtenä hyväksyttynä laumana (Johannes 10:14–16).
Kuluneiden vuosikymmenien aikana on käynyt ilmeiseksi, että voideltujen kutsuminen on suoritettu ja että Jehova on siunannut kasvavaa ”suurta joukkoa”, joka toivoo säilyvänsä elossa ”suuresta ahdistuksesta” (Ilmestys 7:9, 14). Esimerkiksi vuoden 1935 muistonvietossa, jossa oli läsnä 63 146 henkeä, niiden luku, jotka ottivat osaa vertauskuviin ja tunnustautuivat siten voideltuihin, oli 52 465. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1965, läsnäolijamäärä oli 1 933 089 mutta vertauskuviin osallistuneita enää 11 550. Siitä kolmekymmentä vuotta eteenpäin, vuonna 1995, läsnäolijamäärä oli hypännyt 13 147 201:een, mutta vain 8 645 otti osaa leipään ja viiniin. (1. Korinttilaisille 11:23–26.) Jäännökseen lukeutuvien määrä on selvästikin vähentynyt suuresti vuosikymmenien saatossa: heitä oli noin 52 400 vuonna 1935, noin 11 500 vuonna 1965 ja noin 8 600 vuonna 1995. Niitä, joilla on maallinen toivo, on kuitenkin siunattu, ja heidän lukunsa on kasvanut paljon.
Tuorein raportti on vuodelta 1995, ja sen mukaan vertauskuviin osallistui 28 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna, joskin osallistuvien suhteellinen osuus kaikista läsnäolijoista oli pienempi kuin aiemmin. Kaiken kaikkiaan ei ole syytä huoleen, vaikka muutama uusi päättikin ottaa osaa vertauskuviin. Vuosien varrella jotkut jopa vastakastetut ovat yhtäkkiä alkaneet ottaa osaa. Monissa tapauksissa he ovat jonkin ajan kuluttua myöntäneet, että se ei ole ollut oikein. Jotkut ovat tajunneet, että he ovat reagoineet siten kenties fyysiseen tai henkiseen paineeseen. He ovat kuitenkin ymmärtäneet aikanaan, ettei heitä ole todellisuudessa kutsuttu taivaalliseen elämään. He ovat pyytäneet, että Jumala ymmärtäisi heitä armollisesti. Ja he jatkavat hänen palvelemistaan hyvinä, uskollisina kristittyinä, joilla on toivo elää ikuisesti maan päällä.
Kenenkään meistä ei tarvitse kantaa huolta siitä, että joku alkaa ottaa osaa vertauskuviin tai lakkaa tekemästä niin. Ei ole meidän asiamme, onko joku todella voideltu pyhällä hengellä ja kutsuttu taivaalliseen elämään vai ei. Palauta mieleesi, mitä Jeesus vakuutti: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen lampaani.” Jehova tuntee aivan yhtä varmasti ne, jotka hän on valinnut hengellisiksi pojikseen. Meillä on kaikki syyt uskoa, että voideltujen määrä vähenee edelleen sitä mukaa kuin he päättävät maallisen elämänsä korkean iän tai ennalta aavistamattomien tapahtumien vuoksi. Mutta aivan kuten nämä todelliset voidellut osoittautuvat uskollisiksi kuolemaansa asti ja voivat siksi odottaa saavansa elämän kruunun, voivat muut lampaat, jotka ovat pesseet pitkät viittansa Karitsan veressä, odottaa säilyvänsä elossa aivan edessämme olevasta suuresta ahdistuksesta (2. Timoteukselle 4:6–8; Ilmestys 2:10). (Vartiotorni 15. elokuuta 1996 sivut 30-31)
_______________________________

Harhaanjohto tapahtuu kiinnittämällä huomio muistovieton kasvaviin katsojamääriin sen asemesta, että tuosta joukosta poistuu vähemmän väkeä kuin työikäisestä väestöstä, vaikka iän mukaan tuon väen olisi tullut olla eläkkeellä jo vuosikymmeniä. Siis todellisuudessa joukko kasvaa, lukumäärä pysyy melko lailla paikallaan, vanhaa kuolee pois ja uutta tulee tilalle.

Markku_Meilo kirjoitti:

Asiaa on käsitelty lukijoiden kysymyksiä-osastolla ja varsinainen ongelma on ohitettu tällä tavalla:
_________________________________

Raportit ovat muutamana vuonna osoittaneet, että niiden määrä, jotka ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin, on kasvanut jonkin verran. Viittaako tämä siihen, että monia uusia voidellaan pyhällä hengellä?

On syytä uskoa, että 144 000 voidellun kristityn luku tuli täyteen kymmeniä vuosia sitten.
Apostolien tekojen 2:1–4:ssä kerrotaan tuon rajallisen ryhmän ensimmäisistä jäsenistä: ”Kun helluntaipäivä oli meneillään, he olivat kaikki yhdessä samassa paikassa, ja yhtäkkiä tuli taivaalta niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja rupesivat puhumaan eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.”
Sen jälkeen Jehova valitsi muita ja voiteli heidät pyhällä hengellään. Kristillisyyden varhaisvuosina joukkoon lisättiin tuhansia ihmisiä. Meidän aikamme muistonviettotilaisuudessa puhuja kiinnittää usein huomion Roomalaiskirjeen 8:15–17:ssä oleviin apostoli Paavalin sanoihin, joiden mukaan voidellut ’saavat pojaksioton hengen’. Paavali jatkoi, että heidän saamansa pyhä henki ’todistaa heidän henkensä kanssa, että he ovat Jumalan lapsia, perijätovereita Kristuksen kanssa’. Ne, jotka on todella voideltu tällä tavoin hengellä, tietävät sen varmasti. Se ei ole pelkkä toive tai heijastuma jostakin tunneperäisestä ja epärealistisesta näkemyksestä, joka heillä on itsestään.
Tämä kutsuminen taivaaseen on ymmärryksemme mukaan jatkunut läpi vuosisatojen, joskin keskiajalla saattoi olla ajanjaksoja, jolloin voideltuja oli hyvin vähän. Kun tosi kristillisyys ennallistettiin viime vuosisadan lopulla, joukkoon kutsuttiin ja valittiin lisää jäseniä. Näyttää kuitenkin siltä, että 144 000:n määrä tuli periaatteessa täyteen 1930-luvun puolivälissä. Siksi alkoi ilmaantua ryhmä uskollisia kristittyjä, joilla on maallinen toivo. Jeesus sanoi tällaisia ihmisiä ”muiksi lampaiksi”, jotka palvovat yhdessä voideltujen kanssa yhtenä hyväksyttynä laumana (Johannes 10:14–16).
Kuluneiden vuosikymmenien aikana on käynyt ilmeiseksi, että voideltujen kutsuminen on suoritettu ja että Jehova on siunannut kasvavaa ”suurta joukkoa”, joka toivoo säilyvänsä elossa ”suuresta ahdistuksesta” (Ilmestys 7:9, 14). Esimerkiksi vuoden 1935 muistonvietossa, jossa oli läsnä 63 146 henkeä, niiden luku, jotka ottivat osaa vertauskuviin ja tunnustautuivat siten voideltuihin, oli 52 465. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1965, läsnäolijamäärä oli 1 933 089 mutta vertauskuviin osallistuneita enää 11 550. Siitä kolmekymmentä vuotta eteenpäin, vuonna 1995, läsnäolijamäärä oli hypännyt 13 147 201:een, mutta vain 8 645 otti osaa leipään ja viiniin. (1. Korinttilaisille 11:23–26.) Jäännökseen lukeutuvien määrä on selvästikin vähentynyt suuresti vuosikymmenien saatossa: heitä oli noin 52 400 vuonna 1935, noin 11 500 vuonna 1965 ja noin 8 600 vuonna 1995. Niitä, joilla on maallinen toivo, on kuitenkin siunattu, ja heidän lukunsa on kasvanut paljon.
Tuorein raportti on vuodelta 1995, ja sen mukaan vertauskuviin osallistui 28 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna, joskin osallistuvien suhteellinen osuus kaikista läsnäolijoista oli pienempi kuin aiemmin. Kaiken kaikkiaan ei ole syytä huoleen, vaikka muutama uusi päättikin ottaa osaa vertauskuviin. Vuosien varrella jotkut jopa vastakastetut ovat yhtäkkiä alkaneet ottaa osaa. Monissa tapauksissa he ovat jonkin ajan kuluttua myöntäneet, että se ei ole ollut oikein. Jotkut ovat tajunneet, että he ovat reagoineet siten kenties fyysiseen tai henkiseen paineeseen. He ovat kuitenkin ymmärtäneet aikanaan, ettei heitä ole todellisuudessa kutsuttu taivaalliseen elämään. He ovat pyytäneet, että Jumala ymmärtäisi heitä armollisesti. Ja he jatkavat hänen palvelemistaan hyvinä, uskollisina kristittyinä, joilla on toivo elää ikuisesti maan päällä.
Kenenkään meistä ei tarvitse kantaa huolta siitä, että joku alkaa ottaa osaa vertauskuviin tai lakkaa tekemästä niin. Ei ole meidän asiamme, onko joku todella voideltu pyhällä hengellä ja kutsuttu taivaalliseen elämään vai ei. Palauta mieleesi, mitä Jeesus vakuutti: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen lampaani.” Jehova tuntee aivan yhtä varmasti ne, jotka hän on valinnut hengellisiksi pojikseen. Meillä on kaikki syyt uskoa, että voideltujen määrä vähenee edelleen sitä mukaa kuin he päättävät maallisen elämänsä korkean iän tai ennalta aavistamattomien tapahtumien vuoksi. Mutta aivan kuten nämä todelliset voidellut osoittautuvat uskollisiksi kuolemaansa asti ja voivat siksi odottaa saavansa elämän kruunun, voivat muut lampaat, jotka ovat pesseet pitkät viittansa Karitsan veressä, odottaa säilyvänsä elossa aivan edessämme olevasta suuresta ahdistuksesta (2. Timoteukselle 4:6–8; Ilmestys 2:10). (Vartiotorni 15. elokuuta 1996 sivut 30-31)
_______________________________

Harhaanjohto tapahtuu kiinnittämällä huomio muistovieton kasvaviin katsojamääriin sen asemesta, että tuosta joukosta poistuu vähemmän väkeä kuin työikäisestä väestöstä, vaikka iän mukaan tuon väen olisi tullut olla eläkkeellä jo vuosikymmeniä. Siis todellisuudessa joukko kasvaa, lukumäärä pysyy melko lailla paikallaan, vanhaa kuolee pois ja uutta tulee tilalle.

Kuinka tuo ilm.kirjan lukumäärä käsitetään noin kummallisesti. Miten jehovant. saa luettua itsensä israelin sukukuntien joukkoon?
Ja mihin unohtuu pakanuudesta kääntyneet, joita jakeen 9 mukaan on niin suuri joukko ettei kukaan voi heitä laskea?????


ilm7:
4 Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista ISRAELIN LASTEN sukukunnista:
5 Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
6 Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
7 Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
8 Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.
9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,

Markku_Meilo kirjoitti:

Asiaa on käsitelty lukijoiden kysymyksiä-osastolla ja varsinainen ongelma on ohitettu tällä tavalla:
_________________________________

Raportit ovat muutamana vuonna osoittaneet, että niiden määrä, jotka ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin, on kasvanut jonkin verran. Viittaako tämä siihen, että monia uusia voidellaan pyhällä hengellä?

On syytä uskoa, että 144 000 voidellun kristityn luku tuli täyteen kymmeniä vuosia sitten.
Apostolien tekojen 2:1–4:ssä kerrotaan tuon rajallisen ryhmän ensimmäisistä jäsenistä: ”Kun helluntaipäivä oli meneillään, he olivat kaikki yhdessä samassa paikassa, ja yhtäkkiä tuli taivaalta niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja rupesivat puhumaan eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.”
Sen jälkeen Jehova valitsi muita ja voiteli heidät pyhällä hengellään. Kristillisyyden varhaisvuosina joukkoon lisättiin tuhansia ihmisiä. Meidän aikamme muistonviettotilaisuudessa puhuja kiinnittää usein huomion Roomalaiskirjeen 8:15–17:ssä oleviin apostoli Paavalin sanoihin, joiden mukaan voidellut ’saavat pojaksioton hengen’. Paavali jatkoi, että heidän saamansa pyhä henki ’todistaa heidän henkensä kanssa, että he ovat Jumalan lapsia, perijätovereita Kristuksen kanssa’. Ne, jotka on todella voideltu tällä tavoin hengellä, tietävät sen varmasti. Se ei ole pelkkä toive tai heijastuma jostakin tunneperäisestä ja epärealistisesta näkemyksestä, joka heillä on itsestään.
Tämä kutsuminen taivaaseen on ymmärryksemme mukaan jatkunut läpi vuosisatojen, joskin keskiajalla saattoi olla ajanjaksoja, jolloin voideltuja oli hyvin vähän. Kun tosi kristillisyys ennallistettiin viime vuosisadan lopulla, joukkoon kutsuttiin ja valittiin lisää jäseniä. Näyttää kuitenkin siltä, että 144 000:n määrä tuli periaatteessa täyteen 1930-luvun puolivälissä. Siksi alkoi ilmaantua ryhmä uskollisia kristittyjä, joilla on maallinen toivo. Jeesus sanoi tällaisia ihmisiä ”muiksi lampaiksi”, jotka palvovat yhdessä voideltujen kanssa yhtenä hyväksyttynä laumana (Johannes 10:14–16).
Kuluneiden vuosikymmenien aikana on käynyt ilmeiseksi, että voideltujen kutsuminen on suoritettu ja että Jehova on siunannut kasvavaa ”suurta joukkoa”, joka toivoo säilyvänsä elossa ”suuresta ahdistuksesta” (Ilmestys 7:9, 14). Esimerkiksi vuoden 1935 muistonvietossa, jossa oli läsnä 63 146 henkeä, niiden luku, jotka ottivat osaa vertauskuviin ja tunnustautuivat siten voideltuihin, oli 52 465. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1965, läsnäolijamäärä oli 1 933 089 mutta vertauskuviin osallistuneita enää 11 550. Siitä kolmekymmentä vuotta eteenpäin, vuonna 1995, läsnäolijamäärä oli hypännyt 13 147 201:een, mutta vain 8 645 otti osaa leipään ja viiniin. (1. Korinttilaisille 11:23–26.) Jäännökseen lukeutuvien määrä on selvästikin vähentynyt suuresti vuosikymmenien saatossa: heitä oli noin 52 400 vuonna 1935, noin 11 500 vuonna 1965 ja noin 8 600 vuonna 1995. Niitä, joilla on maallinen toivo, on kuitenkin siunattu, ja heidän lukunsa on kasvanut paljon.
Tuorein raportti on vuodelta 1995, ja sen mukaan vertauskuviin osallistui 28 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna, joskin osallistuvien suhteellinen osuus kaikista läsnäolijoista oli pienempi kuin aiemmin. Kaiken kaikkiaan ei ole syytä huoleen, vaikka muutama uusi päättikin ottaa osaa vertauskuviin. Vuosien varrella jotkut jopa vastakastetut ovat yhtäkkiä alkaneet ottaa osaa. Monissa tapauksissa he ovat jonkin ajan kuluttua myöntäneet, että se ei ole ollut oikein. Jotkut ovat tajunneet, että he ovat reagoineet siten kenties fyysiseen tai henkiseen paineeseen. He ovat kuitenkin ymmärtäneet aikanaan, ettei heitä ole todellisuudessa kutsuttu taivaalliseen elämään. He ovat pyytäneet, että Jumala ymmärtäisi heitä armollisesti. Ja he jatkavat hänen palvelemistaan hyvinä, uskollisina kristittyinä, joilla on toivo elää ikuisesti maan päällä.
Kenenkään meistä ei tarvitse kantaa huolta siitä, että joku alkaa ottaa osaa vertauskuviin tai lakkaa tekemästä niin. Ei ole meidän asiamme, onko joku todella voideltu pyhällä hengellä ja kutsuttu taivaalliseen elämään vai ei. Palauta mieleesi, mitä Jeesus vakuutti: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen lampaani.” Jehova tuntee aivan yhtä varmasti ne, jotka hän on valinnut hengellisiksi pojikseen. Meillä on kaikki syyt uskoa, että voideltujen määrä vähenee edelleen sitä mukaa kuin he päättävät maallisen elämänsä korkean iän tai ennalta aavistamattomien tapahtumien vuoksi. Mutta aivan kuten nämä todelliset voidellut osoittautuvat uskollisiksi kuolemaansa asti ja voivat siksi odottaa saavansa elämän kruunun, voivat muut lampaat, jotka ovat pesseet pitkät viittansa Karitsan veressä, odottaa säilyvänsä elossa aivan edessämme olevasta suuresta ahdistuksesta (2. Timoteukselle 4:6–8; Ilmestys 2:10). (Vartiotorni 15. elokuuta 1996 sivut 30-31)
_______________________________

Harhaanjohto tapahtuu kiinnittämällä huomio muistovieton kasvaviin katsojamääriin sen asemesta, että tuosta joukosta poistuu vähemmän väkeä kuin työikäisestä väestöstä, vaikka iän mukaan tuon väen olisi tullut olla eläkkeellä jo vuosikymmeniä. Siis todellisuudessa joukko kasvaa, lukumäärä pysyy melko lailla paikallaan, vanhaa kuolee pois ja uutta tulee tilalle.

>(Vartiotorni 15. elokuuta 1996 sivut 30-31)

"syytä uskoa"

"ymmärryksemme mukaan"

"näyttää kuitenkin siltä"

"tuli periaatteessa täyteen"

hyvinkin kirjoitti:

>(Vartiotorni 15. elokuuta 1996 sivut 30-31)

"syytä uskoa"

"ymmärryksemme mukaan"

"näyttää kuitenkin siltä"

"tuli periaatteessa täyteen"

>>"syytä uskoa"
>>"ymmärryksemme mukaan"
>>"näyttää kuitenkin siltä"
>>"tuli periaatteessa täyteen"

Kiinnitin samaan vartiotornismiin huomiota. Oudointa onkin, että rivijäsenen esittäessä epäuskoa voideltujen mandaatin tiimoilta, hän on ilmeisesti välittömästi vaikeuksissa, ellei korjaa näkemystään varmemmaksi kuin Vartiotorni-lehti esittää.

Kokonaan oma aihe on se mahdollisuus, että viljelevät näin takaportteja tulevaa oppimuutosta varten, voivat sitten vuosien kuluttua viitata tuohon kysäriin ja todeta, että emme ole pitäneet asiaa varmana vuosiin.

käsittää kirjoitti:

Kuinka tuo ilm.kirjan lukumäärä käsitetään noin kummallisesti. Miten jehovant. saa luettua itsensä israelin sukukuntien joukkoon?
Ja mihin unohtuu pakanuudesta kääntyneet, joita jakeen 9 mukaan on niin suuri joukko ettei kukaan voi heitä laskea?????


ilm7:
4 Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista ISRAELIN LASTEN sukukunnista:
5 Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
6 Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
7 Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
8 Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.
9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,

Jehovan todistajat käsittää olevansa hengellinen israel. 1916 tuli Rutherford liikkeen presidentiksi ja laittoi taas koko opin uusiksi.. vanha kun koki konkurssin Russelin jäljiltä.
1926 hän sanoi, että se joka liittyi seuran aatteisiin nimitettiin 'uskollisen ja hyvän palvelijan' luokkaan. Silloin selitettiin, että uskolliset kuuluivat 'uuteen kansaan' joka lopullisesti muodostaisi 'Jumalan järjestön* elikkä 'hengellisen israelin'. Ja opin mukaan pakanain ajat olivat jo täyttyneet.. eikä enää kukaan pääse tuohon merkittyyn joukkoon.

He sulkivat siltä silmänsä, että Jerusalemilla raamatussa tarkoitetaan selkeästi maanpäällistä paikkaa. Jerusalem on oleva pakanain tallattavana kunnes pakanain ajat täyttyy. Silti Jerusalem oli vuoteen 1967 pakanain tallattavana. Se oli jaettuna arabien, juutalaisten ja yhdistyneiden Kansakuntien joukkojen kesken. Eipä vaikuta, että pakanain ajat olisivat päättyneet.
(Lähde kirjasta, *vieras evankeliumi*)

Ihan outoa, kuka voi uskoa tuollaiseen vääristelyyn? :O

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on pysynyt samana 2000 vuotta. Se ei muutu siksi että..
Hebr.13:8 Jeesus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti

Room.3:
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

room6:
23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

room8:
1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.