Kirkkotorilla pelättiin kotien puolesta
Vanhan kaupungin asukkaat joutuivat tuomiokirkon tulipalon aikana pelkäämään kotiensa puolesta.
Liekkimerestä sinkoili kekäleitä rakennusten katoille ja pihoille. Tuomiokirkkoa vastapäätä asuva Ritva Hornamo pelkäsi, että tulipalo leviää Kirkkotorin kiinteistöihin.
– Ensimmäiset hetket olivat kaikkein pelottavimpia. Pihalle lensi valtavan kokoisia ja palavia kekäleitä. Juoksin vesiämpärin kanssa niitä sammuttelemassa ennen kuin pelastuslaitos ehti hätiin, Hornamo kertoi yöllä pahimman uhkan jo väistyttyä.
Hän heräsi siihen, kun paloauto parkkeerasi hänen ikkunansa alle:
– Avasin verhot ja näin liekkimeren. Kirkon harja oli jo tulessa. Se oli järkyttävä, todella järkyttävä näky. Ehdin jo ajatella, että mitähän tavaroita otan kotoani mukaan. Pelkäsin palon leviävän pikkukirkkoon, isoihin puihin ja sitten lähialueen puutaloihin. Tilanne tuntui hetken aikaa todella toivottamalta.
Kekäleitä sateli myös Ritva Hornamon auton päälle. Hän ei tiennyt, miten pihalla olisi kannattanut juosta, kun taivaalta satoi tulta niskaan. Lopulta Hornamo onnistui pääsemään autoonsa ja siirtämään sen turvaan.
Ritva Hornamo on toiminut 1980-luvulta lähtien Vanhassa Porvoossa matkaoppaana.
– Turisteille tuomiokirkko on yksi Porvoon pääkohteista, ja hääkirkkona ja konsettipaikkanakin se on valtavan suosittu. Kyllä tämä on hirveä katastrofi, Hornamo harmitteli.
(Tiistai - 30.05.2006)
Jokikadun puoleiset naapurit näkivät myös palonalun
Tuomiokirkon palon huomasivat heti alkuvaiheessa Jokikatu 53:ssa asuvat Inari Lantto ja Jukka Muhonen, jotka soittivat hätänumeroon lähes samanaikaisesti ensimmäisen hälytyksen tehneen taksinkuljettajan kanssa.
Heidän pihanpuoleisen makuuhuoneensa ikkunasta on suora näköyhteys Välikadun yli tuomiokirkolle. Palon havaitsi Inari Lantto, joka oli juuri ottanut syliin yöllä heränneen 10-kuukautta vanhan Aton -poikansa.
Inari Lanton näkemä palonalku oli tuomiokirkon kellotapulin puoleisessa nurkassa. Hän herätti miehensä Jukka Muhosen, joka soitti unenpöpperössä hätäkeskukseen.
– Tuntui siltä, ettei minua heti uskottu ja taisin sanoa aika pahasti, kun olin siinä vaiheessa mennyt jo ulos ja näin liekit selvästi, sanoi Mustonen.
Kun tilanne alkoi pian näyttää uhkaavalta, pukivat Lantto ja Mustonen vauvan ja laittoivat auton lähtövalmiiksi. He lähtivät myös palopaikalle ja ottivat valokuvia. Hyvin pian palopaikalle alkoi kertyä paljon muutakin väkeä.
Lanton ja Mustosen asunnon pihasta pääsee portaiden kautta suoraan Välikadulle ja edelleen kirkon pihaan. Mustonen kertoo käyneensä ensi vaiheessa myös polkupyörällä katsomassa tilannetta joen toiselta puolelta. Häntä vastaan tuli poliisi, joka pysäytti hänet ja otti hänen henkilötietonsa talteen.
– Pahimmassa vaiheessa liekit olivat korkeat ja savupilvet valtavat. Myöhemmin palosta lensi myös kekäleitä kauas.
Uni ei luonnollisesti tahtonut tulla perheen silmiin enää samana yönä. Jukka Muhonen kertookin, että he joivat ystäviensä kanssa teetä neljän aikaan maanantaiaamuna.
Vanhan kaupungin asukkaat joutuivat tuomiokirkon tulipalon aikana pelkäämään kotiensa puolesta.
Liekkimerestä sinkoili kekäleitä rakennusten katoille ja pihoille. Tuomiokirkkoa vastapäätä asuva Ritva Hornamo pelkäsi, että tulipalo leviää Kirkkotorin kiinteistöihin.
– Ensimmäiset hetket olivat kaikkein pelottavimpia. Pihalle lensi valtavan kokoisia ja palavia kekäleitä. Juoksin vesiämpärin kanssa niitä sammuttelemassa ennen kuin pelastuslaitos ehti hätiin, Hornamo kertoi yöllä pahimman uhkan jo väistyttyä.
Hän heräsi siihen, kun paloauto parkkeerasi hänen ikkunansa alle:
– Avasin verhot ja näin liekkimeren. Kirkon harja oli jo tulessa. Se oli järkyttävä, todella järkyttävä näky. Ehdin jo ajatella, että mitähän tavaroita otan kotoani mukaan. Pelkäsin palon leviävän pikkukirkkoon, isoihin puihin ja sitten lähialueen puutaloihin. Tilanne tuntui hetken aikaa todella toivottamalta.
Kekäleitä sateli myös Ritva Hornamon auton päälle. Hän ei tiennyt, miten pihalla olisi kannattanut juosta, kun taivaalta satoi tulta niskaan. Lopulta Hornamo onnistui pääsemään autoonsa ja siirtämään sen turvaan.
Ritva Hornamo on toiminut 1980-luvulta lähtien Vanhassa Porvoossa matkaoppaana.
– Turisteille tuomiokirkko on yksi Porvoon pääkohteista, ja hääkirkkona ja konsettipaikkanakin se on valtavan suosittu. Kyllä tämä on hirveä katastrofi, Hornamo harmitteli.
(Tiistai - 30.05.2006)
Jokikadun puoleiset naapurit näkivät myös palonalun
Tuomiokirkon palon huomasivat heti alkuvaiheessa Jokikatu 53:ssa asuvat Inari Lantto ja Jukka Muhonen, jotka soittivat hätänumeroon lähes samanaikaisesti ensimmäisen hälytyksen tehneen taksinkuljettajan kanssa.
Heidän pihanpuoleisen makuuhuoneensa ikkunasta on suora näköyhteys Välikadun yli tuomiokirkolle. Palon havaitsi Inari Lantto, joka oli juuri ottanut syliin yöllä heränneen 10-kuukautta vanhan Aton -poikansa.
Inari Lanton näkemä palonalku oli tuomiokirkon kellotapulin puoleisessa nurkassa. Hän herätti miehensä Jukka Muhosen, joka soitti unenpöpperössä hätäkeskukseen.
– Tuntui siltä, ettei minua heti uskottu ja taisin sanoa aika pahasti, kun olin siinä vaiheessa mennyt jo ulos ja näin liekit selvästi, sanoi Mustonen.
Kun tilanne alkoi pian näyttää uhkaavalta, pukivat Lantto ja Mustonen vauvan ja laittoivat auton lähtövalmiiksi. He lähtivät myös palopaikalle ja ottivat valokuvia. Hyvin pian palopaikalle alkoi kertyä paljon muutakin väkeä.
Lanton ja Mustosen asunnon pihasta pääsee portaiden kautta suoraan Välikadulle ja edelleen kirkon pihaan. Mustonen kertoo käyneensä ensi vaiheessa myös polkupyörällä katsomassa tilannetta joen toiselta puolelta. Häntä vastaan tuli poliisi, joka pysäytti hänet ja otti hänen henkilötietonsa talteen.
– Pahimmassa vaiheessa liekit olivat korkeat ja savupilvet valtavat. Myöhemmin palosta lensi myös kekäleitä kauas.
Uni ei luonnollisesti tahtonut tulla perheen silmiin enää samana yönä. Jukka Muhonen kertookin, että he joivat ystäviensä kanssa teetä neljän aikaan maanantaiaamuna.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.