Minä olen itse myöntänyt vihaamani tätä valtiota sydämeni pohjasta koko lopun elämääni ja olen antanut perustelunikin sille niin kysynkin teiltä siviilipalvelusmiehet.
Onko teistä nautinnollista elää maassa jossa lähes kaikki miehet puhuvat armeijajuttujaan ja muistuttavat aina siitä mitä luusereita ja maanpettureita sivarit ovat? Onko kiva lähteä työhaastatteluun kun haastattelija esittää kysymyksen armeijan suorituksista ja kuulee että kyseessä on sivari, huomaat tuon vihaisen ja halveksivan katseen sekä keskustelun loppuvan lyhyeen? Onko kivaa kun omat vanhemmat tai ystävät eivät ymmärrä ratkaisuasi vaikka kuinka koitat perustella sitä vaan alkavat vältellä ja kohdella sinua kuin jotain ihmeen syöpäläistä epäonnistunut friikkiä? Onko kiva kuunnella koulussa ja työpaikalla kun miehet muistelevat armeijamuistojaan ja sinut työnnetään ulkopuolelle eikä haluta olla tekemisissä maanpetturin kanssa? Onko kivaa perustella jokaikiselle ihmiselle ketä armeijasta kysyy miksi et käynyt sitä ja saada vastapalautteeksi vihaa tai jopa fyysistä väkivaltaa?
Rakastatteko tällaista maata, haluatteko tukea ja puolustaa näitä arvoja että jatkossakin elämänne olisi samanlaista eikä muutosta tulisi? Onko kivaa elää kiihkonationalistien ja talvisotien ajoille jämähtäneiden ihmisten keskuudessa jotka ylistävät pakkoarmeijaa ja sitä että miehen on armeija käytävä? Eikö koskaan mielessä käväise ettei tämä ilmapiiri olekaan niin kauhean hauska ja onnellinen, tätäkö haluan lopun elämääni.
Onko teistä nautinnollista elää maassa jossa lähes kaikki miehet puhuvat armeijajuttujaan ja muistuttavat aina siitä mitä luusereita ja maanpettureita sivarit ovat? Onko kiva lähteä työhaastatteluun kun haastattelija esittää kysymyksen armeijan suorituksista ja kuulee että kyseessä on sivari, huomaat tuon vihaisen ja halveksivan katseen sekä keskustelun loppuvan lyhyeen? Onko kivaa kun omat vanhemmat tai ystävät eivät ymmärrä ratkaisuasi vaikka kuinka koitat perustella sitä vaan alkavat vältellä ja kohdella sinua kuin jotain ihmeen syöpäläistä epäonnistunut friikkiä? Onko kiva kuunnella koulussa ja työpaikalla kun miehet muistelevat armeijamuistojaan ja sinut työnnetään ulkopuolelle eikä haluta olla tekemisissä maanpetturin kanssa? Onko kivaa perustella jokaikiselle ihmiselle ketä armeijasta kysyy miksi et käynyt sitä ja saada vastapalautteeksi vihaa tai jopa fyysistä väkivaltaa?
Rakastatteko tällaista maata, haluatteko tukea ja puolustaa näitä arvoja että jatkossakin elämänne olisi samanlaista eikä muutosta tulisi? Onko kivaa elää kiihkonationalistien ja talvisotien ajoille jämähtäneiden ihmisten keskuudessa jotka ylistävät pakkoarmeijaa ja sitä että miehen on armeija käytävä? Eikö koskaan mielessä käväise ettei tämä ilmapiiri olekaan niin kauhean hauska ja onnellinen, tätäkö haluan lopun elämääni.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sinä et ole esittänyt mitään perusteluja väitteillesi.
Loppuosa viestistäsi on taas sitä samaa katkeran väkivaltaista haukkumislitaniaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se kylläkin kertoo hyvin paljon sinun vainoharhaisuudesta.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja lakkaa haukkumasta ihmisiä. Ei tuo väkivaltaisuutesi ja kiukuttelusi auta sinua yhtään.
Todelliset siviilipalveluksen käyneet taas inhoavat sinua, koska häpäiset heidät.
Esititkö itse perusteluja, että pystyt kumoamaan ne?
Anna sivareiden itse vastata tähän, se on heidän päätettävissään, halveksuvatko vaiko eivät.
Tämä avaukseni oli vain yksi joukko kaikkea näitä epäkohtia mitä jotkut sivarit voivat kokea elämässään huom! voivat kokea. Ei kaikkeen asioihin tarvitse esittää perusteluja tai todisteita. Kysymys olikin vähän siihen malliin tarkoitettu sivareille, arvostatteko tätä maata jos kohtaatte kaikki nuo ongelmat elämässänne ja niistä on oikeasti haittaa. Kysymys ei ollut sinulle, koska sinä näet tämän maan paratiisina mustavalkoisten lasien läpi.
Kysymys on kohdistettu niihin sivareihin jotka kohtaavat listan ongelmia ja miten he selviävät niistä yli sekä arvostavat ja rakastavat ihanaa kotimaataan sen jälkeen. Tähän haluaisin vastauksia, koska monet sivarit rakastavat yli kaiken sitä että vähemmistöjä syrjitään ja kohdellaan monessa tilanteissa huonommin. Näinhän kerran suomessa toimitaan ja tähän ei tarvitse varmaan perusteluja sen näkee jo muutenkin.
Monesti on noussut esille, että DF ja RP saisivat toisten sivarien halveksunnan fanaattisilla ja katkerankin oloisilla kommentoineillaan, mutta henkilökohtaisesti en ainakaan halveksu. Molemmilla on varmasti syynsä vuodatukseensa ja tuskaansa. Harvinaisen tyhmäämähän olisi ilman mitään syytä tulla avautumaan niissä määrin mitä täällä on luettu. Joo, ja sitten itse kysymykseen...
" Onko teistä nautinnollista elää maassa jossa lähes kaikki miehet puhuvat armeijajuttujaan ja muistuttavat aina siitä mitä luusereita ja maanpettureita sivarit ovat?"
Kaveripiiristäni on suurin osa armeijan käyneitä, mutta he eivät niistä pahemmin puhele eivätkä arvostele valintaani, jonka olen heillekin perustellut. Harvemmin tulee taasen tuntemattomille mentyä aloittamaan keskustelua että: "hei, terve, suoritampa muuten sivaria, mites sulla?". Armeijan/sivarin suorittaminen ei siis mielestäni ole kovin olennaista...
"Onko kiva lähteä työhaastatteluun kun haastattelija esittää kysymyksen armeijan suorituksista ja kuulee että kyseessä on sivari, huomaat tuon vihaisen ja halveksivan katseen sekä keskustelun loppuvan lyhyeen?"
Tätä ei ole tullut vielä paljoa eteen sillä vielä on vähän alle puolet palvelusta jäljellä. Se on sitten työnantajan menetys, empä muuta osaa todeta...
"Onko kivaa kun omat vanhemmat tai ystävät eivät ymmärrä ratkaisuasi vaikka kuinka koitat perustella sitä vaan alkavat vältellä ja kohdella sinua kuin jotain ihmeen syöpäläistä epäonnistunut friikkiä?"
Ystävät ymmärtävät, siksi he ovat ystäviä ja jopa vanhemmat ymmärsivät loppujenlopuksi vaikka alussa vääntöä asian suhteen aika lailla olikin.
"Onko kiva kuunnella koulussa ja työpaikalla kun miehet muistelevat armeijamuistojaan ja sinut työnnetään ulkopuolelle eikä haluta olla tekemisissä maanpetturin kanssa?"
Tällaiseen en törmännyt ainakaan tehtaalla jossa olin töissä ennen palvelukseni alkua, eli vähän huono kommentoida asiaa millään lailla.
"Onko kivaa perustella jokaikiselle ihmiselle ketä armeijasta kysyy miksi et käynyt sitä ja saada vastapalautteeksi vihaa tai jopa fyysistä väkivaltaa? "
Tähän täytyy sanoa, että jos minulta kysytään miksi niin vastaan tottakai. Jos vastaus ei miellytä niin ei voi mitään. Riitaa en käy moisesta haastamaan enkä nyt välttämättä mene ensimmäiselle kaljupäiselle, SS niskaan tatuoituna olevalle suomi leijona blingbling korulla varustetulta maihari korstolta kysymään tämän mielipidettä ko. asiasta....
"Rakastatteko tällaista maata, haluatteko tukea ja puolustaa näitä arvoja että jatkossakin elämänne olisi samanlaista eikä muutosta tulisi?"
Rakastan tätä maata, sen luontoa ja kulttuuria. Ääripää ihmisiä löytyy sitten taasen jokapuolelta. Ja uskon, että muutoksia on kyllä varmasti tulossa. Asevelvollisuus on suomenhistoriaan hyvin tiivisti juurtunut joten siinä saattaa vain kestää aikansa.
" Onko kivaa elää kiihkonationalistien ja talvisotien ajoille jämähtäneiden ihmisten keskuudessa jotka ylistävät pakkoarmeijaa ja sitä että miehen on armeija käytävä?"
Näitä överifanaattisiakin löytyy, mutta sellaisen voi jättää omaan arvoonsa...
"Eikö koskaan mielessä käväise ettei tämä ilmapiiri olekaan niin kauhean hauska ja onnellinen, tätäkö haluan lopun elämääni. "
Kyllä se välillä pannuttaa kun ei tuota rahua hirveesti tämän "valtionvelvollisuuden" aikana saa, mutta onneksi sitä osaa nauttia pienistäkin iloista. Eikä mielestäni kyseinen ilmapiiri ole koko suomen laajuinen. Yhdistäisin sen enemmänkin jonnekin ääri-isänmaallisen järjestön kokoukseen tms.
Riippuu varmasti myös paljon asuinpaikasta, kuinka paljon paskaa sitä saa niskaansa sivarin vuoksi.
Mutta toisaalta minun on pakko myöntää, että osan tästä paskasta mitä sivarit saavat kokea, he ovat ehkä itse aiheuttaneet. Älkää nyt käsittäkö väärin, mutta melkein jokainen tuntemani sivari (minä mukaan luettuna) on jos jonkinmoinen pilvi-veikko, eikä jatkuva lässyttäminen siitä kuinka totalitaarinen natsi-paska valtio Suomi on asevelvollisuuden vuoksi ainakaan paranna mitenkään yleistä kuvaa sivareista.
Tietenkin suurin osa kaikesta paskasta, mitä sivarit saavat kuulla, on tuota "epäisanmaallinen, laiska, homo" argumentointia, mutta sitä suoltavat yleensä vain henkilöt jotka eivät juuri muuta osaa kuin puhua paskaa ja piereskellä. Heidän mielipiteisiinsä on aivan turha edes yrittää vaikuttaa, sillä käytännössä, heillä ei ole mielipiteitä, vaan mielikuvia, illuusioita, myyttejä ja fantasioita siitä, minkälainen miehen, suomalaisen miehen, pitää olla. Kai he itse taistelevat oman riittämättömyyden tunteensa kanssa ja purkavat sen sanallisena tai fyysisenä väkivaltana niitä kohtaan, jotka eivät, kuten he, yritä vakuuttaa itseään ja tarvettaan olla jotain, mitä ei ole olemassakaan. Joten heidän kohdallaan on täysin väärä puhua mielipiteistä, pikemminkin päähänpinttymä vastaisi totuutta. Mutta jokatapauksessa, he ovat vähemmistö. Vain valitettavan äänekäs sellainen.
Ja tässä ehkä piilee juuri se ongelma, minkä vuoksi sanoinkin, että sivarit ovat osittain johinkin omiin ongelmiinsa syypäitä: Kun nämä kaljut kaljaa kittaavat örmyt ilmaisvat näitä uskomuksiaan äänestämällä halmetta, pätemällä omalla "isänmaallisuudellaan" ja vetämällä pitkätukkasivareita turpaan, he sentään TEKEVÄT jotain. Toisin kuin sivarivastineensa hippi-poika Armi, joka istuu puistossa nurmikolla juomassa punaviiniä ja ruikuttamassa kuinka totalitaarinen maa Suomi oikein on.
Mielipiteet ja asenteet muttuvat yhteiskunnassa jatkuvasti, usein valitettavasti vain liian hitaasti. Joten nopeuttaaksemme prosessia, tarvitaan tekoja.
Oma ratkaisuni, Käännetään asenteet ja odotukset päälaelleen nykyisestä: Perustetaan parinkymmenen isojen ja pätevien sivarien ryhmiä, jotka kaduilla ja kujilla etsivät intti-intoisia ja varusmiehihä, uhkailevat, kovistelevat ja vaikka vähän läiskivätkin heitä mentaliteetillä "etä vittua sä saatana sielä metsässä pyssyn kanssa leikit?! DUUNIIN SIITÄ!"
Oletko koskaan miettinyt, että olisi sittenkin kannattanut käydä se armeija vaan kunnialla loppuun, kun sen kerran aloititkin...
Ja vain alistua kaikkeen, koska se olisi ollut helpompaa, kun ei olisi tullut kyselyitä valinnan takia?
Joo, alistuapa hyvinkin...
Vai "alistua" noudattamaan Suomen lakia?
Minäkin alistun joka päivä liikenteessä, kun ajan oikeata kaistaa lainkuuliaisesti ja pysähdyn punaisiin...
Tiedän että olisin saanut ihmisarvoisen elämän tässä maassa käymällä armeijan mutta armeijan käyminen olisi ollut vastoin minun arvomaailmaani ja siihen mihin uskon. En halua arvostaa pakkoarmeijaa ja fasistista suomea käymällä armeijaa ja olemalla niiden puolella ketkä haluavat sortaa vähemmistöjä, persoonallisuuksia tai heikompia ihmisiä.
Minulla ei olisi mitään suomen armeijaa vastaan jos se ei olisi niin sadistinen, rasistinen pakkolaitos, mihin viedään mies väkisin, häntä alistetaan ja pidetään koiran asemassa ilman miehen omaa suostumusta. Jos armeija olisi vapaaehtoinen laitos antaisin kaiken tukeni sille. Silloin ei kenestäkään tulisi vasten tahtoaan elämänsä pilannutta sivaria tai totaalia.
Joten mielestäni tein täysin oikean ratkaisun kieltäytymällä armeijasta enkä alistumalla siihen mikä on halveksuttavaa ja väärin, eli pakottaminen vankilan uhalla moraalisesti väärään toimintaan.
Jos nyt olisi valinta edessä asevelvollisuusasiassa ratkaisu olisi taatusti totaalikieltäytyminen, siksi koska vihaan niin suunnattomasti asevelvollisuuslakia ja siihen liittyviä kaikkia epäkohtia pakottamisiin. Mikään muu velvollisuus ei ole näin raadollinen ja kaikki muut velvollisuudet ovat inhimillisiä ja hyödyllisiä niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta.
On aika ihmeellistä. Vastaa näihin kysymyksiin. Perusteiden kanssa.
1. Miten Suomi on fasistinen valtio?
2. Miten armeija on sadistinen ja rasistinen pakkolaitos, jos sinne ei ole pakko mennä? Omassa kutsuntaerässä ja samassa yksikössä oli yksi mulatti ja yksi aasialainen ja molemmat pärjäsivät erinomaisen hyvin.
Vastaa noihin kysymyksiin ja perustele myös vastauksesi ennen kuin alat kailottamaan rasistisia ja fasistisia mielipiteitäsi "totuuksina".
Itse olen suoraan sanottuna sitä mieltä, ettei suomessa ole millään tavalla nautinnollista tai mitenkään mukava elää tämän isänmaallisen ja ahdasmielisen ilmapiirin vuoksi. Tämän vuoksi en ole koskaan elämässäni arvostanut suomalaisuuttani tai tämän maan itsenäisyyttä, enkä näe mitään syytä miksi minun pitäisi olla valmis puolustamaan tätä maata mahdollisen sodan syttyessä.
Työhaastatteluissa en onneksi ole vielä törmännyt sellaiseen, että olisin menettänyt työpaikan pelkästään sivarivalintani takia. Tämä tietenkin riippuu myös siitä, minkä alan töitä on hakemassa ja minkälaisesta firmasta. Tietenkin jossain rakennustyömaalla ja tehdastyössä työnantajat suhtautuvat kielteisemmin sivareita kohtaan, kun naisvaltaisilla ammattialoilla tai jossain kansainvälisissä suuryrityksissä.
Omat vanhempani ovat onneksi hyväksyneet sivarivalintani aivan täysin, enkä ole kertaakaan joutunut kuulemaan kritiikkiä valinnastani heidän osalta. Vanhempani olivat jopa mielissään minun puolestani, kun valitsin itselleni parhaan vaihtoehdon. Valitettavasti muut sukulaiset ja läheiset ihmiset eivät ottaneet minun sivarivalintaani aivan yhtä hyvin vastaan, ja tästä olenkin saanut kuulla monet kerrat melkoista kritiikkiä.
Täysin oma lukunsa on taas sitten nämä tuntemattomat kaljupäiset tyypit baarissa, jotka tulevat kyselemään tyyliin "Hei pitkäletti, onko intti käytynä vai ei?". Jostain syystä pelkkä ulkonäköni jo kertoo näille fasisteille sen, etten ole tätä "kansalaisvelvollisuuttani" suorittanut. Onneksi näitäkään kommentteja ei ole tarvinnut kuunnella enää viime aikoina niin paljoa, ehkä kannattaa katsoa missä baareissa käy asiakkaana.
Koulujen ilmapiiristä en osaa sanoa, sillä en ole ollut koulussa enää sivarivuosieni jälkeen. Mutta itse en ainakaan muista ammattikoulussa sellaista, että armeija olisi ollut juurikaan puheenaiheena. Tämä tietenkin riippuu myös ammattialasta ja paikkakunnasta.
Haluaisin kyllä, että suomen ilmapiiri muuttuisi suvaitsevaisemmaksi aseistakieltäytyjiä, maahanmuuttajia ja muita eri vähemmistöjä kohtaan. Suomessa ei edes voida puhua vielä mistään monikulttuurisesta yhteiskunnasta, sillä ulkomaalaisten osuus tässä maassa on erittäin pieni muihin Euroopan maihin verrattuna. Asennemuutos olisi todellakin suomalaisille paikallaan tässä asevelvollisuusasiassa, sillä on jokaisen täysin oma asia, miten suorittaa asevelvollisuutensa, vai suorittaako sitä ollenkaan.
Unohdin mainita edellisessä viestissä sen, että katsokaa tuolta Kehitysmaa&kehitysapu-palstalta, kuinka fasistiystävämme J. Julistaja kertoo siitä kuinka armeijan suorittaminen on jokaisen suomalaisen miehen velvollisuus, josta ei saisi missään tapauksessa kieltäytyä. Samalla tämä fasisti myöntää myös sen, ettei hän hyväksy ihmisten omia elämänarvoja, jos isänmaan etu on kyseessä. Itse annoin heti suorasanaiset kommenttini tälle natsille.
Täytyykin ottaa tämä fasisti taas "käsittelyyn" ja alkaa pommittaa häntä muutamilla mielenkiintoisilla kysymyksillä, jossa tuon hänen natsimielisyytensä väkisin kaikkien tietoisuuteen.
Tässä vielä tämä kyseinen keskustelu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000074&posting=22000000016693502
Miksi ihailet kansanmurhaajia?
Olet kaksinaamainen valehtelija.
Voi sinua DF! Luin kirjoitustasi ja ajattelin, että "hittolainen, kerrankin vähän asiallisemman oloinen vastaus DF:ltä". Niin eiköhän sieltä seurannutkin taas yksi "natsinpaljastus" ja tunnelma pilalla. Voi että...
Halveksuviin katseisiin vastaan yleensä niin kylmästi ettei niihin tule mitään kommenttia ilman että tappelu saadaan alkamaan. Useimmat ihmiset haluavat välttää turpiin saamisen.
Vanhemmillani ja ystävilläni tai edes tuttavillani ei ole ollut ongelmia sivariuteni kanssa.
Armeijamuistoja kuuntelen mielelläni.
Vittuilun ja täten tappelun vaara kyllä on välillä ilmassa, mutta useimiten nämä pahimmat häiriköt eivät ole itsekään käyneet armeijaa tahi sivaria...onhan se ilman muuta epäkohta kulttuurissamme.
En maata rakasta mitään maaplänttiä, mutta elämäntapaa jossain määrin, ei ole missään muualla asiat hirveästi paremmin.
Niin kauan kun täällä osataan olla rauhanomaisia, oikeudenmukaisia ja suvaitsevaisia(mitä me suomalaiset oikeasti olemme pääasiallisesti)osaan arvostaa kansaamme.
Joistain epäkohdista huolimatta(mamu-politiikka, pakko-armeija, oikeuslaitoksen munattomuus...).
Suomella täytyyy olla puolustusvoimat, jotta tätä maata ei vallattaisi ja itsenäisyyttämme riistettäisi. Se oli NL mikä hyökkäsi suomeen, eikä toisinpäin. Suomella ei ole lahtariarmeijaa, vaan puolustusvoimat.
Ja oikeuslaitoksesta sen verran, että on erittäin raakaa ja ihmisarvon vastaista ajatella että rikollisille annettaisiin liian lieviä tuomioita. Rikollisetkin ovat ihmisiä, vain hiukan hairahtuneita, joten mielestäni ankarampia tuomioita he eivät ansaitse. Muistaakseni DarkFear juuri halusi langettaa rikollisille kovempia tuomioita, mikä on sinällään hassua, sillä mies väittää olevansa ihmisoikeuksien puolesta puhuja.
toi viesti on suunnattu?
Ja kyllä helvetissä suomessa annetut tuomiot esim. väkivallanteoista, tapoista ja raiskauksista on liian köykäisiä.
Kaveri joka on tapettu on haudassa aina ja tappaja mahdollisesti 5 vuotta linnassa ensikertalaisena...puhumattakaan raiskaajien saamista vitsituomioista...ja justiin yksi tuttava sai taasen 500euroa korvausvelvollisuutta kun oli viiltänyt jotakuta yli 20 krt puukolla...puhumattakaan pienestä ehdollisesta jonka toinen henkilö sai hypittyään toisen avuttoman uhrinsa pään päällä!
Jotain rotia!
Rikolliset ovat ihmisiä siitä paskimmasta päästä, psykopaatteja, joita ei toisten ihmisten hyvinvointi paljoa kiinnosta.
Mistä vitun puusta säkin olet pudonnut?
Yhteiskunnalla ei ole mitään velvollisuutta kohdella hyvin sellaista joka ei ole valmis puolustamaan yhteiskuntaa vaaran uhatessa.
Mikään valtio, joka pakottaa kansalaisensa kuolemaan sen puolesta, ei kunnioita heidän elämäänsä rauhankaan aikana.
Mikä mörkö tuo valtio sinulle on? Valtion muodostamme me, sinä ja minä.
Olemme yhdessä katsoneet (enemmistön meistä), että tarvitsemme suojaksemme toimivan puolustuksen. Olemme myös edustajiemme välityksellä päättäneet miten se on parasta toteuttaa.
Kertoisitko pari esimerkkiä, miten me emme kunnioita toistemme elämää rauhan aikana?
mutta minua ei paljon kiinnosta mitä ko. "tosimiehet" minusta ajattelevat :) aika naurettavia jätkiä.. :D
Itse arvostan Suomea ja en haluaisi elää missään muualla. Vaikka miten aina välistä tuntuisikin, että Suomi on huono paikka, niin silloin on hyvä muistaa miten asiat ovat muualla. En osaisi kuvitellakkaan asuvani missään muualla.
Mikäli sota syttyisi, tekisin kyllä parhaani Suomen suojelemiseksi. Hieno maa.... sen asukkaista en ole niin varma aina. Nykyisin ihmisten ajatusmaailma on muuttunut tosin suvaitsevaisemmaksi... paljon paremmaksi kuin mitä se oli esim 10 vuotta sitten. En kamalasti jaksa välittää mitä muut ajattelevat omasta kannanotostani armeijaa (tai mitään muutakaan) kohtaan.
Itse olen c luokan mies. Syynä on nivelvauriot, toistuvat venähtelyt ja se, että b mieheksi en halunnut. Tosin Armeija ei ole paikkana koskaan viehättänyt, vaikkakin sotataito on ollut aina intonani. Rauhaa rakastava toki olen enkä halua kuulostaa sotahullulle mitenkäänpäin! :) lähinnä aseeton sotataito se minua kiinnostaa ja siinä sivussa vähäsen se nykyinen tekniikka.
Ulkonäöllisesti näytän totaalille niinkinpaljon kuin totaalilta voi näyttää: parrakas, pitkähiuksinen mies, jolla on iso maha. :) Tuossa on omat lähtökohtani ja voin sanoa, että vaikka miten haastatteluissa juttu sujuisikin, niin yleensä saan outoja katseita kun päästään sinne armeija kysymykseen. Kyllä vielä löytyy niitä vanhollisia ihmisiä, jotka vaativat että työntekijöillä on armeija tausta.... mitä lie sekin sitten todistaisi.
Ja mitä nyt tällähetkellä kurssituksessa olen, niin huomasin, että juuri ne vanhemmat miehet suhtautuvat leppoisammin tällaiseen c mieheen kun taas nuorille, jotka ovat juuri käyneet itse armeijan se on kova pala, etten ole sielä istunut... "tehdäänhän siellä pojista miehiä ja siellä oppii asennetta!" On se kulunut lause jonka olen saanut kuulla monesti. Myös siellä oppii ihmistuntijaksi ja elämään, mitä sekin tarkoittaa.
Vaikka minulla on taustalla ihan hyväksyttävät syyt, etten armeijassa ole istunut, olen silti heidän silmissään pohjasakkaa ja he ovat alkaneet sen jälkeen "hyppimään silmilleni" pienissä ja mitättömissä asioissa. En jaksa välittää kapeakatseisista miehistä ja yleensä tällainen tilanne selviääkin helpoiten kun tuuppaisee vain vähän selästä vauhtia ja käskee jatkamaan matkaansa. ;)
Kyllä se on mielestäni ainakin osittain asenteesta kiinni, että miten maailma ottaa tällaisen perusretkun vastaan. Jos joku ei tykkää minusta sen takia, etten ole käynyt armeijaa niin mitäs sitten? en mä elä mielyttääkseni ketään. Pääasia, että tulen toimeen ja itselläni on hauskaa. :)Ihmiset tekevät pienistä asioista turhan suuria numeroita. Jos en ole käynyt armeijaa, löytyy varmasti joku ketä tekee siitä suuren numeron, mutta miksi itse tekisin siitä suuren numeron, että joku tekee minun armeijakäymättömyydestäni suuren numeron? :p siinä vain menee päivä pilalle. Elelen yksin omissa oloissani ja palkkakin siinä sivussa juoksee. Tulen toimeen hyvin ja elämä hymyilee, vaikkakin kaikki eivät minulle hymyilisikään.
Onhan se pakko myöntää, että ennakkoluulojen ja kapeakatseisuuden takia elämä on vaikeutunut "jonkinverran" eri puolella elämää, mutta sellaisen kanssa tarvitsee vain oppia olemaan ja katsella pilke silmäkulmassa, että mitä se päivä tuokaan tullessaan. :)
Toivottavasti palstan kiihkomieliset ottavat oppia sinun elämänasenteestasi.
Minä puolustan tätä maata sinun puolestasi aseellisesti, jos niikseen tulee.
Intti tai vapautus!