UNELMISTA SUURIN

Mä olin poika kalpee kun taivas avattiin:
Sputnik syöksyi yöhön - me kenopäinä sitä
seurattiin...
Ja Britan "Suklaasydän", lauantain toivotuin -
Vuonna viiskytseitsemän Kama Sutraa fikkarilla
luin...
No, Sibelius kuoli - mä olin kymmenen;
Elvis osti Gracelandin kuin jumalaksi
muuttuen...


Se oli viimeinen - ei synny suurempaa,
Idoleista suurin... Ei synny suurempaa
Ei milloinkaan - ennen seuraavaa...

Mä olin juovuksissa, kun Kuussa käveltiin -
Woodstockissa rauhanpiiput paloi universumiin...
Ajauduin musikaaliin - siihen hippie-jippie-
taikaan -
Vuonna kuuskytyhdeksän aikaan uuteen uskottiin...
Ja unelmat ne uudet Prahassa haudattiin -
Faija kuoli - Beatles myöskin silloin hiljaa
kuopattiin...

Se oli viimeinen - ei tule suurempaa,
Ihanteista suurin... Ei synny suurempaa
Ei milloinkaan - ennen seuraavaa...

Ja mustalaiset lauloi - me kaikki laulettiin
Laulu vapaudelle, kun soittajalta sormet
murskattiin...
Niin kirjoitin: "Ei mittään" piirsin
"Euroopan" -
Unelmamme joutui samaan kuvaan kanssa Saatanan...
Sivariksi lähdin - olin niin tosissain -
Takin toiset kääntää voi - itse pärjännyt oon
omassain...

Vaikka viimeinen olen mitään sanomaan,
Unelmista suurin on voida rakastaa
Rakastaa - vaikka unelmaa!

Nyt kaikesta on aikaa - niin monta ystävää
Lähtenyt on viereltäin ehtimättä edes selittää...
Mä istun kellarissa, ja liekki lepattaa -
Ulkona on talviyö ja monenlaista kulkijaa...
Ne etsii tarkoitusta - elämää janoaa
Edessään tää aika musta, ympärillä huijareiden
maa!
On mulla vielä aikaa tää laulu lopettaa -
Huomisesta tiedän vain: se unelmaamme
halventaa...

Se on viimeinen - ei synny suurempaa...
Unelmista suurin on saada rakastaa -
Rakastaa - edes unelmaa!