Mikä todella on se totuus mikä todistajilla on? Raamatun tulkinta? Ja mistä lähtien?
Ilmestyksen huipentuma kirja sanoo:
Tässä julkaisussa olevia selityksiä ei väitetä erehtymättömiksi.
Mutta kuitenkin koko VT seura väittää olevansa ja omaavansa totuuden..
Totuus on uskon asia.. toiset vaan on ilmeisesti helpommin ekystettävissä ja johdettavissa kun nielevät kaiken totuutena ja pitävät siitä kiinni vain toistelemalla itselleen "tämä on totuus, tämä on totuus"
Ilmestyksen huipentuma kirja sanoo:
Tässä julkaisussa olevia selityksiä ei väitetä erehtymättömiksi.
Mutta kuitenkin koko VT seura väittää olevansa ja omaavansa totuuden..
Totuus on uskon asia.. toiset vaan on ilmeisesti helpommin ekystettävissä ja johdettavissa kun nielevät kaiken totuutena ja pitävät siitä kiinni vain toistelemalla itselleen "tämä on totuus, tämä on totuus"
Vastaukset 13
Vanhimmat
Me ihmiset luomme oman elämämme tarpeidemme mukaan ja niiden tyydyttämiseksi. Jos ihminen tarvitsee turvallisuutta, niin hän etsii sitä itselleen "totuudesta".
Vapaus ja turvallisuus ovat parihevosia sillä tavalla, että vapuden hintana on turvallisuus ja turvallisuuden hintana on vapaus. Tämä tulee hyvin selvästi esille jehovantodistajien uskonnollisessa oppisysteemissä, niinkuin kaikissa muissakin fundamentalistisissa oppisysteemeissä.
Jehovantodistajien "totuus" antaa seuraajalleen täydellisen turvallisuuden tunteen, jos vain tarkkaan pitää ohjeista kiinni. Vieläpä kuolemattomuus luvataan ja jos siihen lujasti uskoo, niin on "turvakaupungissa" turvassa kaikelta "pahalta". Hintana on henkilökohtainen vapaus.
Tämä "totuuden" antama turvallisuus on tietysti illuusio, mutta niin kauan kuin ihminen valitsee sen illuusion, on se täydellinen ja tuntuu todelliselta elämältä. Systeemi pitää jäsenet täystyöllistettyinä, eikä muihin fundeerauksiin juurikaan jää aikaa.
Turvattomuuden tunne astuu kuvaan kun illuusio alkaa rakoilla. Siksi monet niistä jotka miettivät järjestön jättämistä, kärsivät ahdistuksen tunteesta jopa niin, että se saattaa johtaa psyykkisiin oireisiin. Jotkut yrittävät lieventää tätä tuskaa alkoholin runsaalla käytöllä, jotkut nuoret sekoilemalla rikoksiin tai muihin juttuihin, joita he myöhemmin saavat katua.
Jotkut taas ryhtyvät "kiihko-jt-uskoviksi" kuten esimerkiksi tilapäisiksi- tai [tilapäisesti] vakituisiksi tienraivaajaksi. Minä muistan olleeni tilapäisenä tienraivaajana ihan viimeisinä kuukausina ennen lopullista päätöstä jättää jehovantodistaja-illuusio. Olen kuullut monien kertovan samankaltaisista yrityksistä uskotella itselleen epätoivoisesti, että totuus "totuudesta" ei voi olla totta. Se kun merkitsisi tutun turvallisuuden vaihtamista turvattomalta tuntuvaan oman elämän aloittamiseen ja henkilökohtaiseen vapauteen.
Kirjailija Eija Jaakkola on sanonut; "Romahdus satuttaa aina. Tuskallisinta lienee antaa pois se, mitä ei koskaan ollutkaan."
Paremmin en sitä itse osaisi sanoa.
Kirjoitat Vio-letti hyvin kiinnostavasti ja asiallisesti Jehovan todistajista. Olen itsekin miettinyt ”totuutta” ja näitä seikkoja, joita mainitset puheenvuorossasi. Turvallisuuden tunteen saaminen on varmastikin tärkeällä sijalla tässä asiassa ja hintana on, kuten sanoit, vapaus. Elämä muuttuu joko/tai elämäksi. Eihän kenenkään tietysti ole ”pakko” tehdä mitään, mutta eri asia on sitten se, miten siihen (todistajuuteen) on tultu. Turvallisuus ja seurakunta toisaalta myös antavat jäsenilleen yhteisöön kuulumisen ja yhdessä ponnistelemisen ilon, mutta jokaisen on punnittava omalla kohdallaan onko se hinta, mikä siitä pitää maksaa, liian korkea. Vaikka kuinka paljon asiaa pyöriteltäisiin, siitä ei nimittäin päästä mihinkään, että järjestön sisällä ollessa, henkilökohtainen ajattelu ja Raamatun tulkinta loppuu. Jos tyytyy siihen, mitä valmiiksi saa, ei siinä mitään, mutta jos haluaa kokea löytämisen iloa, on parasta pysytellä järjestön ulkopuolella. Selityskirjallisuus sinänsä on mielestäni ihan hyvä juttu, mutta se sen sijaan ei ole, että teksti on johdattelevaa, eikä omaan ajatteluun kannustavaa ja kappaleisiin liittyvät kysymykset ovat sellaisia, että ne ”pakottavat” vastaamaan vain tietyllä tavalla, ja eihän tietysti ole sopivaa esittääkään mitään poikkeavia väittämiä, sillä tavoitteena on ykseys – samanmielinen veljesseura. Ei sekään ole huono ajatus ollenkaan, mutta tarvitseeko tosiaankin aivan kaikesta olla juurta jaksain samaa mieltä…? Eikö sellainen veljesseura, jossa toisille annetaan ”elintilaa” ja mahdollisuus ja ilo käyttää omia aivojaan, ole oikeastaan rakkaudellisempi kuin sellainen, jossa kaikkien täytyy olla aivan täysin samanmielisiä vartiotorniseuran kanssa…? Ovatko ihmiset moraaliltaan ja ominaisuuksiltaan sellaisella tasolla, että rakkaus loppuu heti, kun jostakin ollaan hiukan eri mieltä…? Näin ei pitäisi olla, jos Raamatun rakastamisen käskyn huomioidaan.
Miten voi luottaa oppiin joka on moneen kertaan kokenut haaksirikon ja jouduttu tekemään uusiksi toteutumattomien profetioiden ym. takia?
Olen paljon miettinyt sitä, mikä oikeastaan saa ihmiset valitsemaan jehovantodistajien uskon omakseen ja miksi joidenkin on se jätettävä sisimpänsä pakottamana, vaikka hinta on monasti hyvin korkea, esimerkiksi perhesuhteiden katkeaminen ja sociaalisen yhteyden menettäminen.
Selitykset ovat tietysti aina henkilökohtaisia, mutta jehovantodistajat, kuten heistä luopuneetkin ovat ihmisiä, siinä missä muutkin. Me etsimme kaikki samoja perus-asioita elämäämme. Nähin perustarpeisiin kuuluu tarve tuntea yhteenkuuluvaisuutta toisten kanssa, tarve voida jotenkin "ennustaa" tulevaisuutta ja tarve tunte voivansa itse vaikuttaa omaan elämään, sekä tarve tunte itsensä arvostetuksi ja arvostaa toisia. Kaikki nämä tarpeet tulevat tyydytetyksi jehovantodistajien uskossa mukana olevalle, jos hän vain täysin antautuu sille illuusiolle. Jt-uskonto tarjoaa 110-procenttisen totaaliratkaisun.
Siksi tuon pilvilinnan romahdus onkin niin tuskallinen. Itse tunsin sen täydellisenä henkisenä ja ideologisena konkurssina. Jehovantodistajuus ei ole vain uskonto, se on elämäntapa, poliittinen ideologia, moraalirakenelma, takuuvarma tulevaisuuden ennuste.. jne.. Vedenpitävä suoja elämän pettymyksiä vastaan.
Mutta se on vain illuusio. Life Is! Ja kun sen kerran ymmärtää, näyttää jehovantodistajien uskon illuusiossa eläminen kovin köyhältä.
Ajattelin ensin kirjoittaa professori Aaron Antonovskyn käsitteestä "sense of coherence", [mutta kielivaikeuteni laittoi sille yritykselle stopin]. Tämä käsite, ruotsiksi KASAM, on yleensä yhdistetty terveysalalle, mutta on hyvin kiinnostava juuri näiden kysymysten vastauksia pohdittaessa, siis teoreettisella tasolla.
Kiitos sinulle ajatuksistasi. /// vio-letti.
Tässä Kahlil Gibranin runo rakkaudesta. Sen haluan vielä lisätä tuohon, minkä edellä kirjoitin.
*Rakkaudesta*
"Kun rakkaus kutsuu teitä, niin seuratkaa häntä. Vaikkakin hänen tiensä
ovat vaikeat ja jyrkät. Ja kun hänen siipensä sulkevat teidät syleilyynsä,
niin antautukaa hänelle. Vaikkakin hänen sulkiinsa kätkeytynyt miekka
voi vahingoittaa teitä.
Ja kun hän puhuu teille, uskokaa hänen sanojaan. Vaikkakin hänen äänensä
voi murskata teidän unelmanne niin kuin pohjoistuuli voi tuhota puutarhan.
Sillä samoin kuin rakkaus kruunaa teidät, se myöskin ristiinnaulitsee teidät.
Samoin kuin se saa teidät kasvamaan, samoin se myös karsii teidät.
Samoin kuin se kohoaa korkealle ja hyväilee teidän hennoimpia oksianne,
jotka värisevät auringonpaisteessa. Samoin laskeutuu se juurillenne ja ravistelee niitä
kun ne yrittävät pysyä kiinni maassa.
Niin kuin viljalyhteet rakkaus sitoo teidät itseensä. Se pui teidät alastomiksi.
Se seuloo teidät erottaakseen teistä akanat. Se jauhaa teidät valkoisiksi.
Se muovaa teitä, kunnes olette taipuisat. Ja sitten rakkaus luovuttaa teidät
pyhälle tulelleen, jotta teistä tulisi pyhää leipää Jumalan pyhää juhlaa varten.
Kaiken tämän rakkaus tekee teille, jotta te oppisitte ymmärtämään oman
sydämenne salaisuudet ja saavuttaessanne tiedon olisitte osana Elämän
sydämessä.
Mutta jos te pelkäätte ja etsitte ainoastaan rakkauden lepoa ja rakkauden
iloa. Silloin on parempi, että verhoatte alastomuutenne ja jätätte rakkauden
puimatantereen. Mennäksenne maailmaan, missä ei ole vuodenaikoja, missä
saatte nauraa, vaikkakaan ette kaikkea nauruanne ettekä itkeä kaikkia
kyyneleitänne.
Rakkaus antaa vain itsensä ja ottaa ainoastaan omastaan. Rakkaus ei omista
mitään eikä kukaan voi sitä omistaa. Sillä rakkaudelle riittää rakkaus.
Kun te rakastatte, älkää sanoko "Jumala on sydämessäni", vaan mieluummin
"Minä olen Jumalan sydämessä".
Älkääkä uskoko, että te voitte ohjata rakkauden teitä, sillä rakkaus ohjaa
teidän tienne, jos se pitää teitä sen arvoisina. Rakkaus ei halua muuta kuin
toteuttaa itsensä.
Mutta jos te rakastatte ettekä voi luopua toiveistanne, niin olkoon toiveenne
tämän kaltaiset: Sulaa ja muuttua virtaavan puron kaltaiseksi, joka laulaa yölle
omaa säveltään. Oppia tuntemaan liian suuren hellyyden tuskan. Haavoittua
käsittäessänne rakkauden. Ja vuotaa verta mielellään ja iloiten.
Herätä päivän sarastaessa sydämessään siivet ja kiittää uudesta
rakkauden päivästä. Levätä keskipäivällä ja miettiä rakkauden
hurmaa. Palata illalla kotiin kiitollisena. Ja sitten nukahtaa rukous
sydämessänne rakkaimpanne puolesta ja kiitoshymni huulillanne."
Elämä Itse on Rakkaus.
Jumala on yksin TIE,TOTUUS,ja ELÄMÄ!!! Mikä ihmeen Jehovalaisten "totuus"??? Vastausta ei tuosta ainakaan ilmennyt.... Ei mikään rasita ja satuta enemmän, kuin Jehovalaisten ahdistavalta tuntuva oppi. Meillä ihmisillä on ymmärtääkseni vain yksi raamattu, kuitenkin tuon suunnan henkilöillä tuntuu olevan aivan oma sellainen. Heidän kanssaan ei tietysti kannata puhua asiasta, sillä he yleensä AINA kiivastuvat ja suuttuvat. Sanotaan, että jokaista uskonsa auttakoon, ja mikäs siinä.... Paratiisiin, josta he puhuvat, on helppo uskoa. Kuitenkin viimeinen tuomio on totta ja silloin ei auta mikään oppi eikä eri uskonto! Yksin se, mitä me olemme tehneet Jumalalle ja mitä kylväneet ympäristöön. Yksin oma tahto seurata Jumalaa riittää, muuta ei voi ihminen tehdä!
Tosiaankin kiinnostava kysymys se, että mikä saat jotkut ihmiset valitsemaan jehovantodistajuuden - tai toisaalta helluntailaisuuden tai jonkin aivan muun uskonnon. Luultavasti selitys on varsin monisyinen ja liittynee paitsi yksilön psyykeen myös ympäristön ja perheen vaikutukseen - siis sillä tavoin, että elämänkokemukset muokkaavat persoonaan sellaiseksi, että se on vastaanottavainen juuri jt-opille. Jehovan todistajien oppi on näennäisesti hyvin "tieteellinen". Uusi "kiinnostunut" saa helposti sellaisen kuvan, että kaikki opetukset ovat mahdottoman hyvin perusteltuja ja viimeisenpäälle "tieteellisen tarkkoja", koska tekstissä mainitaan useimmiten lähteet ja kaikkea perustellaan Raamatulla. Maallisen kirjallisuuden lähteet tosin ovat aika usein vanhoja, jopa 1800-luvulta ja sen jälkeen on tullut paljon uutta tietoa aiheesta kun aiheesta. Raamattua siteerataan aika usein samoista, myöhemmin jo hyvin tutuksi käyvistä kohdista ja sitaatit irroitetaan muusta tekstiyhteydestä. Mutta tämä kaikki menee täydestä sellaisiin ihmisiin, joita useimmat uudet ovat - eivät ole tutustuneet Raamattuun. Tämä näennäinen tarkkuus ja tieteellisyys vetoavat joihinkin ihmisiin (jotka eivät hae esimerkiksi hurmoskokemuksia, joita puolestaan helluntailaisuudessa on). Kun sitten lähtee mukaan, pikkuhiljaa sellaisetkin asiat muuttuvat hyväksyttäviksi, joita aiemmin ei olisi tehnyt mistään hinnasta: antanut jonkin organisaation sanella mitä Raamatusta pitää ajatella ja määrätä vapaa-ajan käyttöä hyvin pitkälle. Syyllistämis- ja palkitsemisjärjestelmä on myös hyvin tehokas. Se on toisaalta sopivan "liukas", jotta aina voidaan kiemurrella vapaaksi, jos joku syyttää uskonnollisesta painostuksesta (se ei ole painostusta, vaan kannustusta, sanotaan) tai loputtoman suorittamisen mukaanaan tuomasta paineesta (ei toisiin verraten..., kukin tekee sen minkä hyväksi näkee...jne. Palkitseminen puolestaan vetoaa siihen, mistä puhuit myöskin: tarve olla hyväksytty, tarve kuulua johonkin ihmisyhteisöön, sosiaalisen kanssakäymisen tarve.
Varmasti on olemassa paljon todistajia, jotka ovat onnellisia eläessään tällaisessa fundamentalistisessa ja patriarkaalisessa järjestössä ja hyvä niin, tulkoon kukin autuaaksi parhaaksi näkemällään tavalla, mutta jotenkin säälittää sellaiset henkilöt, jotka ovat ahdistuneita ja tuntevat elävänsä kaksoiselämää voimatta irrottautua, sillä kuten sanoit, pelissä voi olla aivan liikaa menetettävää: perhe ja ystävät.
Minä itse näen Jumalan armollisena, sellaisena, jonka kanssa voin olla hyvissä väleissä ilman kokoaikaista suorittamisen pakkoa. Haluaisin mielelläni tulla paremmaksi ihmiseksi ja lähimmäiseksi, joka tarvittaessa voi ojentaa auttavan kätensä, mutta en tunne tarvitsevani siihen lahkoa, joka sanelee minulle elämäni rajat. Vain Jumala voi sen tehdä.
Virkistävää tekstiä-Vio-letti- sun (ja lainatut) ajatukset. Tuovat tuulahduksen jostain aidosta....siunausta sulle elämääsi ja..jatka ihmeessä rakkauden sanan levittämistä! :)
Kiitti näteistä sanoistasi. :)
Jehovantodistajien oppisysteemi tarjoaa yksinkertaisia vastauksi vaikeisiin, elämää suurempiin kysymyksiin. Jos sellaiset vastaukset tyydyttävät yksilön vastauksisien tarpeen, on jehovantodistajien usko "se ainoa oikea" hänelle. Ja hän on onnellinen siinä.
Olen törmännyt samaan fenomeeniin politiikan alalla. Onhan olemassa poliittisia ideologioita, joissa toimii sama yksinkertaisuuden periaate. Monimutkaisiin ja vaikeisiin poliittisiin kysymyksiin annetaan suorat ja yksinkertaiset ratkaisut. Ja se viehättää monia ihmisiä. Kerrankin joku "tietää" miten asiota pitää hoitaa! Ja se luo turvallisuuden tunteen tässä muuten sekavassa ja ahdistavassa maailmassa.
Kerrot henkilökohtaisesta suhteestasi Jumalaan hyvin kauniisti. Itse olen löytänyt oman tieni ja oman kantavan voimani elämässä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Raamatun tai kristinuskon kanssa, joten en siis ole kristitty. Kunnioitan kuitenkin syvästi kaikkien ihmisten vakaumusta ja uskoa, myös jehovantodistajien. Mutta kun he sekoittavat uskon ja tietämisen ja alkavat puhumaan "ainoasta oikeasta uskosta", silloin minulla nousee niskakarvat pystyyn, sillä se on toisten ihmisten uskon ja vakaumuksen halveksintaa.
Olisi kiinnostavaa jatkaa ajatustenvaihtoa, mutta jotta se olisi mielekästä, pitäisi mennä "henkilökohtaisuuksiin" joita en mielelläni kirjoittele näin yleiselle keskustelupalstalle. Joten eihän tässä sitten muuta kuin, - oli kiva "tavata".. :)
Room.3:
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Joh.11:
25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
Ajattelen koen samoin sinun kanssasi. Itse en myös kuulu mihinkään uskonlahkoon, tai järjestöön. Ei mikään uskonto voi tarjota "sitä ainoaa oikeaa". Monissa suunnissa on varmaan oikeita kristittyja silti mukana, monista seikoista riippuen. Paras apu ja neuvo vaikeuksiin löytyy yksin Jumalalta. Ja halu tehdä oikein on ainut tie, ei kai ihminen loppupelissä muuta voi kuin haluta. Raamatusta löytää jokainen haluava oikean suunnan ilman lakia ja oppia. Kiitos lohduttavasta viestistäsi!
Oli tosiaankin kiva vaihtaa mielipiteitä. Se mitä tämäntapaisilta palstoilta toivoisi, olisi juuri tätä, asiallisia ja maltillisia kannaottoja, oikeata keskustelua, jossa kunnioitetaan toisten mielipiteitä ja toisia ihmisinä. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi.