Kumpaanko voin luottaa?
utelijas_uskaljikko
12191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
TV-dokumentista. Sopivasti kuvamateriaalia leikkaamalla ja yhdistelemällä saa ihmeitä aikaan. Cerulloa en tunne, mutta Hinnillä on osoittaa monia pitkäaikaisessa seurannassa olevia ihmisiä, jotka ovat parantuneet vakavista sairauksista ja edelleen ovat terveitä. Jos joku tulee sinulle kertomaan parantuneensa vaikka ei olekaan, pidätkö sitä omana vikanasi? Tai jos saat tiedon sanoja sairauksista jotka paranevat juuri nyt, ja käy ilmi että jotkut ovat parantuneet, mutta kaikki eivät, pidätkö itseäsi vääränä profeettana? Vai ajatteletko että profetoimisesi on vajavaista? Jos joku parantunut sairastuu myöhemmin uudelleen, voimmeko väittää, että paranemista ei tapahtunutkaan? Dokkari oli myös vanha - asiat tapaavat kehittyä ajan myötä.
"Taikuri James Randi apureineen teki 1980-luvulla kattavan tutkimuksen Yhdysvaltojen kristityistä ihmeparantajista. Avainsana ilmiön kuvaamiseen on ”raha”: parantajat saivat miljoonia dollareita kirjekerjuukampanjoiden, tv-ohjelmien ja kiertueiden avulla. Ihmiset lähettivät vähät rahansa upeissa luksus-taloissa asuville pastoreille. Eräs tv-pappi sanoi katselijoille kuolevansa, jos hän ei saa kerättyä kirkolle kahdeksaa miljoonaa dollaria.
Pastoreiden apulaiset heittivät uskovien kirjeet suoraan roskalaatikkoon — tai tietysti vasta sen jälkeen, kun ne oli putsattu rahoista. Eräs kirkonmies sai niin paljon postia, että hänen kirkollaan oli postiosaston lisäksi oma postinumero.
Randi kertoo eräästä naisesta, joka ensin lahjoitti mieheltään salaa heidän yhteiset säästönsä. Seuraavaksi nainen lainasi rahaa äidiltään ja pojaltaan. Lopulta hän otti lainan pankista, koska pastori oli sanonut sen olevan heikkoutta, jos hän ei kykenisi siihen. Pastorin mukaan Paholainen yritti estää naista avustamasta häntä.
Kiertueilla kirkonmiesten apulaiset keräsivät etukäteen tietoa yleisöstä, keitä he olivat, mistä he tulivat ja mikä heitä vaivasi — vaivihkaa, tietysti. Kun pastorit osoittivat esityksissä tietävänsä osanottajista tietoja, joita he eivät (muka) olisi voineet saada normaaleja teitä, ainoa vaihtoehto oli, että heillä oli ”taivaskanava” auki. Vakuutettuaan yleisölle toimivansa yhteistyössä Jumalan kanssa, oli helppo siirtyä ihmeparantamiseen.
Pastorit ”paransivat” eri pituisia jalkoja vetämällä lyhyemmän jalan kenkää kantapäästä irti: ”Jalka pitenee!” Pastorit pyysivät rullatuoleissa istuvia nousemaan ”Jeesuksen nimessä” — ja he nousivat! Toisaalta siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä he olivat itse kävelleet paikalle, ja vasta pastorien apulaisten ”pyyteetön” ystävällisyys oli saanut heidät istumaan rullatuoleihin. Sokeat saivat puolestaan näkönsä ”takaisin” — tosin he eivät olleetkaan täysin sokeita.
Jos potilaat eivät parantuneet, pastoria ei tietenkään pitänyt syyttää; omien sanojensa mukaanhan hän oli vain ”Tohtori-Jeesuksen” apulainen. Oikea syyllinen löytyi sairaasta itsestään: hän ei uskonut tarpeeksi! Siis nämä sairaat miehet, naiset, vanhukset ja lapset, jotka rukoilivat sydämensä pohjasta, matkustivat ehkä pitkiäkin matkoja tavatakseen ”pelastavan enkelinsä”, ja antoivat viimeisetkin killinkinsä pastoreiden käyttöön, eivät uskoneet tarpeeksi. Mutta kukapa haluaisi epäillä pastoria, sillä hänhän oli vain Jumalan työkalu: jos kritisoi häntä, kritisoikin oikeasti Jumalaa. Kyseenalaistaminen on Saatanasta.
Jos potilas sattui kuolemaan, voitiin todeta, että myös jokainen, jonka puolesta Jeesus rukoili, kuoli. Kuolema nähtiin äärimmäisenä parannuskeinona.
Kriittisten näkemysten sijaan pastoreista kiersi ihmetarinoita: erään kirkonmiehen väitettiin kasvattaneen lapselle puuttuvan peukalon. Vaikka Randi etsi kissojen ja koirien kanssa lasta ja kirkkoa, missä ihmeen väitettiin tapahtuneen, tätä hyvin poikeuksellista väitettä ei koskaan pystytty varmistamaan todeksi. Pastorit eivät itsekään olleet niin vaatimattomia. Eräs hoiti hampaita ihmeparannuksella. Toinen puolestaan väitti pystyvänsä herättämään kuolleita — myöhemmin väite peruutettiin.
On huomautettava, että varmasti monet ihmeparantajat — tai muut uskomuslääkinnän harjoittajat — suorittavat auttamistyötään täysin vilpittömästä halusta. Hyväsydämisyys ei kuitenkaan poista sitä, ettei potilas ehkä saa parasta mahdollista hoitoa, tai että ihmeparantaminen ylläpitää ihmisten yleistä taikauskoa ja uskoa outoihin ilmiöihin."
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/ihmeparantaminen
Lainaus eräästä haastattelusta:
MT: Mut miten sä selität sitten esimerkiksi uskonnossa tällaset ihmeparanemiset, joita tiettävästi tapahtuu?
JH: Ne on mielenkiintoisia. Nekin varmaan perustuu eri tapauksissa erilaisiin asioihin, mutta esimerkiksi psykiatrian puolella tunnetaan tällanen ilmiö kuin konversiohäiriöt. Kysymys on siis esimerkiksi aistin menetyksestä: joku voi sokeutua, kuuroutua, menettää puhekyvyn, halvaantua, ilman että niin siellä fysiologisella puolella, elimistön puolella olis mitään konkreettista vikaa.
MT: Eli silmä ei menetä näkökykyään, mutta ihminen kokee olevansa sokea.
JH: Aivan. Eli syynä on joku psyykkiset tekijät. Esimerkiksi ihmisellä saattaa olla elämässä jotakin hyvin vaikeata asiaa, mitä hän ei osaa niin kun käsitellä eikä pysty kohtaamaan. Psyyke toimii näin, että se muuttaa, heittää sen, että niin kun kääntää — kun konversiohan tarkottaa kääntämistä — niin kääntää sen tällaseks konkreettiseksi oireistoksi. Ja joskus tapahtuu näin, että kun ihmisellä sitten tällasilla konversiohäiriöisillä ne elämän ongelmat alkaa ratketa ja hän saa niin kun sitä psyykkistä apua, niin nää oireetkin poistuu. Ja sit mä aattelisin näin, että joissakin näissä ihmeparantumistilanteissa, rukouksilla parantumisissa, näissä ihmeellisimmissä parantumisissa niin saattaa olla kysymys tän tyyppisistä ilmiöistä. Ihmisellä on psyykkisistä syistä johtuva joku fyysinen kipu esimerkiksi, ja nyt kun sanotaan nyt esimerkiksi joku tunnettu saarnaaja, parantaja tulee hänen luokseen, lähestyy häntä, kohtaa hänet ihmisenä, niin siinä tapahtuu sellanen eksistentiaalinen kohtaaminen, joka on jotakin aivan ihmeellistä hänelle.
MT: Joku näkee hänet.
JH: Aivan, hänet huomioidaan, hän saa kokea hyväksytyksitulemista ihmisenä, huomioiduksi tulemista. Se on hänelle niin voimakas psyykkinen kokemus, että se laukaisee hänessä sellasen ... parantavia voimia, jotka on siis hänessä itsessään, sellanen hyvä olo. Ja saattaa laukasta sitten sen oireiston, että se poistuu, ja sitten koetaan se valtavana ihmeparantumisena.
MT: Sä et usko siihen, että ihmeparanemisissa olis kysymys tommosesta lääketieteellisestä, fysikaalisesta muutoksesta? Se on aina tämmönen psyykkinen ilmiö?
JH: No tässä mä tukeudun esimerkiksi Matti A. Miettisen tekemään tutkimukseen kun hän tutki Niilo Yli-Vainion kokouksissa 80-luvun alussa tapahtuneita ihmeparantumisia. Se on erittäin arvokas tutkimus, josta on aivan liian vähän Suomessa puhuttu. Matti A. Miettinen tutkii siinä erittäin runsaan aineiston ihmisiä. Hän haastattelee heidät ja lääkäri tutkii heidän tapauksensa hyvin tarkasti ja tää kirja sitten on analyysi näistä tutkimustuloksista. Siellä käy ilmi, että yhtään sellasta parantumista Yli-Vainion kokouksissa ei tapahtunut, jotka voitais määritellä lääketieteellisesti tai luonnontieteellisesti täysin niin kun selittämättömiksi ihmeparantumisiksi.
MT: Oli ihminen nyt sitten pelkkää hermosolua tai ei, niin joka tapauksessa hänen psyykensä vaikuttaa hyvin paljon esimerkiksi ruumiin kuntoon. Tahdonvoimalla voi saada ihmeitä aikaan.
JH: Kyllä. Siis psyyke vaikuttaa uskomattoman voimakkaasti tänne fyysiseen puoleen, ja erilaiset ajatukset, mielialat, tällaset niin ne erittäin voimakkaasti vaikuttaa tähän fyysiseen puoleen. Esimerkiksi jos ihmiselle sanotaan pahasti, hän loukkaantuu siitä, hän muuttuu alakuloiseksi ja masentuu mahdollisesti ja sen seurauksena aivoissa välittäjäaineitten määrät alkaa muuttua ja siitä tulee ihan sellanen fysiologinen uusi tila. Näin se käy.
. . . . .
JH: Mä ymmärrän hyvin sen, että jotkut ihmiset tulkitsee asiat toisin ja haluaa nähdä siinä jonkin tällasen selittämättömän jumalallisen, yliluonnollisen vaikutuksen, mutta minä en sitä näe.
MT: Ja sama koskee sitten Nokian herätystä sinun mielestäsi?
JH: No, varmasti näin on.
MT: Ihmeillä ei ole mitään sijaa enää sinun maailmassasi?
JH: Siis mystisiä asioita tapahtuu, että varmaan on edelleen sellasia esimerkiksi parantumisia ja ihmisten elämässä kokemuksia, jotka meille on edelleen ikään kuin avoimia ja selittämättömiä, mutta en usko, että niissäkään on lopulta sitten kysymys yliluonnollisista asioista, ne on vaan sellasia psykologisia ja fysiologisia tapahtumia, joissa meidän tieto ei vielä riitä niitten selittämiseen.
http://www.vihrearouva.net/usko/hietamaki.html
>>Avainsana ilmiön kuvaamiseen on ”raha”: parantajat saivat miljoonia dollareita kirjekerjuukampanjoiden, tv-ohjelmien ja kiertueiden avulla. Ihmiset lähettivät vähät rahansa upeissa luksus-taloissa asuville pastoreille. Eräs tv-pappi sanoi katselijoille kuolevansa, jos hän ei saa kerättyä kirkolle kahdeksaa miljoonaa dollaria. >>
Tuo taitaakin olla se pääasia RAHA, RAHA
*** IHMEIDEN AIKA ON OHI ***
Matti Miettinen julkaisi vuonna 1980 Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa väitöskirjan "Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta". Tämä arvioitava pieni kirjanen on sen jälkiselitysteksti, ei-tieteellinen kansanpainos.
Miettisen tutkimuksen virikkeenä oli Niilo Yli-Vainion vuonna 1977 alkanut toiminta. Yhteistyössä Yli-Vainion kanssa jaettiin vuonna 1980 kyselylomakkeita 2000 kpl, joista 744 palautettiin. Seurannassa karsiutui määrä 611 henkilöön, jotka ilmoittivat 1403 sairautta, oiretta ja vaivaa, joiden kohdalla myönteisiä kokemuksia kertyi 829, pettymyksiä 574. Tutkijan oman arvion mukaan ei ainoakaan elimellinen sairaus parantunut, ja mielenterveyden häiriöissä oli joitakin yksittäisiä enemmän tai vähemmän ohimeneviä myönteisiä vaikutuksia, joista valtaosan kohdalla on aiheellista nähdä ne pelkästään tunnelmointiefekteinä. Kokonaisuutena ei tullut esiin mitään tavanomaisesta ennusteesta poikkeavaa. Vain yhtä viidestä niistä, jotka testattiin psykologisesti MMPI-testillä, voitiin pitää persoonallisuudeltaan normaaleina.
Seurannan ulkopuolella yritti Miettinen jäljittää muutamia kansan suussa kiertäviä ihmeparannuskertomuksia, mutta kohde siirtyi joka kerta kauemmas ajallisesti ja paikallisesti, ja kertomuksetkin muuntelehtivat.
Simson työryhmineen julkaisi vuonna 1977 raportin usean tunnetun amerikkalaisen parantajaevankelistan (kuuluisin lienee Kathryn Kuhlman) toiminnasta: 350 parantuneeksi ilmoitetusta henkilöstä oli parantunut 5, ja näillä parantuneilla oli ollut vaivoinaan erilaisia hermostollisia häiriöitä. Lourdesin 2.5 miljoonasta ilmoitetusta parantumisesta ihmeeksi julistetut 64 parantumista sopivat hyvin sattumahaarukan sisään - olipa osa sitten sattumia tai ei. Samaan ihmeparantumisen kannalta aika masentavaan suuntaan viittaavat hiukankaan kontrolloidut tutkimukset.
Niinpä ei Miettisen käteen jää mitään todellista parantumista, vaan hän joutuu selittämään ihmeparannusilmiön yksilöiden psykologisina piirteinä, usein oman viiteryhmän käsitysten ja rituaalien vahvistamana.
Eipä ihme että Miettinen sai kaksi kiloa vihapostia plus kääreitten paino, ja puhelin rinkasi ensimmäiset viikot helvettiä ja jumalan kostoa sekä syvää hätää Miettisen sielunelämän puolesta. Ryöpystä saivat Tampereen yliopiston rehtori ja Kirkon tutkimuskeskuksen johtajakin omansa.
Oman tutkimuksensa lisäksi esittää Miettinen pienoisen katsauksen parantamisen ja ihmeparantamisen historiaan, luonnehtii katolisen, ortodoksisen ja luterilaisen kirkon sekä herätysliikkeiden suhtautumista siihen.
Neutraalisuutensa vuoksi on kirjanen luettavan arvoinen, sillä uskon Miettisen lähtökohdan ja lopputulemankin olleen sangen lähellä neutraalia, eli hänen lähtökohtansa olleen avoimen uteliaisuuden eikä kouristuksenomaisen tarpeen kieltää kaikki tieteellisen kritiikin nimissä. Vanhana parahurjana täytyy minun sanoa, että vuosikymmenien aikana omat äärimmäisen epätieteelliset vaikutelmani ovat yhä enemmän alkaneet lähentyä Miettisen saamia tuloksia, vaikka niin mielelläni olisin jotain todellisempaakin nähnyt. Mutta tutkimukseni kulkikin päinvastaiseen suuntaan: näinkin terveiden sijasta sairaita, korviensa välissä pilvilaivat mahtavasti purjehtien. Niiden ei koskaan oltu nähty laskeutuneen arkisen maan karulle kamaralle
"Yhteistyössä Yli-Vainion kanssa jaettiin vuonna 1980 kyselylomakkeita 2000 kpl, joista 744 palautettiin.
Seurannassa karsiutui määrä 611 henkilöön, jotka ilmoittivat 1403 sairautta, oiretta ja vaivaa, joiden kohdalla myönteisiä kokemuksia kertyi 829, pettymyksiä 574. "
>>Tutkijan oman arvion mukaan
-->ei ainoakaan elimellinen sairaus parantunut,
--> ja mielenterveyden häiriöissä oli joitakin yksittäisiä enemmän tai vähemmän ohimeneviä myönteisiä vaikutuksia, joista valtaosan kohdalla on aiheellista nähdä ne pelkästään tunnelmointiefekteinä.
Kokonaisuutena ei tullut esiin mitään tavanomaisesta ennusteesta poikkeavaa.
"Simson työryhmineen julkaisi vuonna 1977 raportin usean tunnetun amerikkalaisen parantajaevankelistan (kuuluisin lienee Kathryn Kuhlman) toiminnasta:
>> 350 parantuneeksi ilmoitetusta henkilöstä oli parantunut 5,
- ja näillä parantuneilla oli ollut vaivoinaan erilaisia hermostollisia häiriöitä.
>>Lourdesin 2.5 miljoonasta ilmoitetusta parantumisesta
- ihmeeksi julistetut 64 parantumista
...sopivat hyvin sattumahaarukan sisään - olipa osa sitten sattumia tai ei.
Samaan ihmeparantumisen kannalta aika masentavaan suuntaan viittaavat hiukankaan kontrolloidut tutkimukset. "
"Seurannan ulkopuolella yritti Miettinen jäljittää muutamia kansan suussa kiertäviä ihmeparannuskertomuksia, mutta kohde siirtyi joka kerta kauemmas ajallisesti ja paikallisesti, ja kertomuksetkin muuntelehtivat."
???? mutta kohde siirtyi joka kerta kauemmas ajallisesti ja paikallisesti, ja kertomuksetkin muuntelehtivat
Uskolla parantaminen – onko siitä mitään vahinkoa?
USKOLLA parantajat selittävät, ettei heidän parannusvoimansa tehoa joka tapauksessa. Tämä on johtanut vaikeuksiin, kuten voidaan kuvitellakin. Kun sairaat ovat luottaneet täysin uskolla parantajaan eikä toivottua ihmettä ole tapahtunut, seuraukset ovat joskus olleet vakavia. Joissakin tapauksissa ihmiset ovat kuolleet sairauksiin, jotka olisi ehkä voitu hoitaa menestyksellisesti jollakin muulla tavoin.
Mahdollisesti tämän vuoksi monet uskolla parantajat nykyään suosittelevat, että heidän ”potilaansa” pitäisivät yhteyttä lääkäriinsä, vaikka tulevatkin heidän luokseen uskolla parantamista varten. He sanovat pitävänsä lääkäriä työtoverina eivätkä kilpailijana parantamistyössä. Jotkut lääkärit antavat varovaisen hyväksymyksensä tällaiselle uskolla parantamiselle ajatellen siitä olevan mahdollista psykosomaattista hyötyä heidän potilailleen.
Tutkittuaan pitkään uskolla parantamista tri William A. Nolan mainitsi erään toisen ongelman. Perehdyttyään useisiin väitettyihin parantamistapauksiin hän totesi niiden aiheuttaneen melkoisesti katkeruutta. Ihmisille oli sanottu tai heidät oli ainakin johdettu ajattelemaan, että he olivat parantuneet, mutta myöhemmin sairaus ilmeni uudelleen. Jotkin taudit olivat pahempia kuin aikaisemmin. Monet tunsivat itsensä pettyneiksi.
Mutta jos henkilö noudattaisi neuvoa pitää yhteyttä lääkäriinsä ja valmistautuisi siihen, ettei toivottua parantumista ehkä tapahtuisikaan, niin eikö silti kannattaisi mennä uskolla parantajalle – kaiken varalta? Jotta voisimme vastata tähän, meidän täytyy tarkastella asian uskonnollista puolta.
USKONNOLLINEN YHTEYS
Uskolla parantamisella on voimakkaat uskonnolliset siteet. Herätyssaarnaajat ja karismaatikot ajattelevat, että heidän toimintansa ’saattavat ihmisiä takaisin Kristuksen luo’. Saattavatko ne?
On merkille pantavaa, että heidän jumalanpalvelustensa aikana ihmiset saattavat ”puhua kielillä” tai ”täyttyä hengellä”, niin kuin he sanovat – ts. he joutuvat jonkinlaiseen hurmostilaan, jossa he eivät voi liikkua mutta näyttävät olevan tietoisia siitä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. On kiinnostavaa huomata, että sellaiset kokemukset ovat samankaltaisia kuin muiden uskonnollisten parantajien, voodoopappien ja noitatohtorien yhteydessä ilmenevät kohtaukset ja transsitilat.
Tosin jotkut ”psyykkiset parantajat” ajattelevat, että heidän suorittamansa parantamiset ovat erillään uskonnosta. Kuitenkin heidän menettelynsä ja kokemuksensa ovat usein samankaltaisia kuin uskonnollisten parantajien. Ja ainakin joillakuilla on taustanaan spiritismi tai kenties itämainen uskonnollinen filosofia.
Ovatko nämä seikat tärkeitä tällä vapaamielisellä 1900-luvulla? Ovat, ne ovat hyvin tärkeitä, jos käytämme arvioinnin perustana Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoliensa suorittamia parannustekoja kristillisyyden alkuvaiheessa. Mitä havaitsemme, kun tarkastelemme näitä parannustekoja?
JEESUKSEN SUORITTAMAT PARANNUSTEOT
Kun Jeesus suoritti parannustekoja, ei ollut kysymys mistään ”psyykkisestä kirurgiasta” eikä ”hengellä täyttymisestä”. Eikä hän pitänyt tunnepitoisia saarnoja ennen parannustekojaan. Se mitä hän teki oli usein varsin yksinkertaista. Hän saattoi koskettaa sairasta, tai tämä saattoi koskettaa häntä, tai joskus hän vain puhui sairaalle. Ja he parantuivat. – Matt. 8:14, 15; Luuk. 8:43–48; 17:12–19.
Jeesuksen suorittama parantaminen ei ollut psykosomaattista. Surkastunutta kättä ei voida parantaa siten, ja kuitenkin hän paransi sellaisia vaivoja. Hän pystyi parantamaan ”kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnaisuutta”. Hän herätti jopa kuolleita. (Matt. 4:23; Luuk. 6:6–11; 8:49–56) Paraneminen ei ollut vain vähäistä, eikä hän koskaan epäonnistunut. Sanoja ”pettymys” tai ”petos” ei koskaan kuultu Jeesuksen parannustekojen yhteydessä. Jopa hänen vihollisensa myönsivät niiden tapahtuneen. (Joh. 11:47, 48) Mistä johtuu silloisten ja nykyisten parannustekojen välinen ero?
MISTÄ ERO JOHTUU?
Koska yleisesti myönnetään – myös useimpien uskolla parantajien keskuudessa – että Jeesuksen parannusteot olivat Jumalasta, niin voisiko olla, että nykyajan parantajat ovat yhteydessä johonkin muuhun voimanlähteeseen? Tämä on hyvin todennäköistä, varsinkin kun ajattelemme joidenkuiden uskolla parantajien yhteyksiä spiritismiin ja okkultismiin. Ja on hyvin merkittävää, että Raamattu varoittaa tällaisista menettelyistä: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, joka . . . ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.” – 5. Moos. 18:10, 11.
Tämä ei ole uskonnollista kiihkoilua. Sen sijaan se suojelee meitä pahojen henkivoimien, demonien, saastutukselta, jotka ovat aina toimineet vastoin ihmiskunnan parhaita etuja. Nykyinen uskolla parantaminen okkulttisine yhteyksineen on kiistämättä erilaista kuin Jeesuksen Kristuksen suorittamat parannusteot, koska hän aina karttoi sellaisia vaikutuksia. Kaikki, mikä suoritetaan näiden voimien vaikutuksessa, johtaa väistämättä moniin sellaisiin tapauksiin, joissa koetaan ”pettymystä” ja ”petosta”.
Tämä erilaista voimanlähdettä koskeva asia tulee selvemmäksi, kun ymmärrämme, ettei ole mitään syytä odottaa nykyään tapahtuvan samanlaista parantamista kuin Jeesus suoritti. Jeesuksen ja hänen apostoleittensa suorittama parantamistyö täytti tarkoituksensa.
MIKSI JEESUS PARANSI
Kun apostoli Paavalin ystävä Timoteus oli sairas, Paavali ei suositellut käsien päälle panemista vaan viinin käyttöä lääkkeenä. (1. Tim. 5:23) Miksi? Koska varhaiskristityt eivät pitäneet parantamisen lahjaa hoitokeinona. Eivätkä he olleet saaneet tehtäväkseen huolehtia silloisen ihmiskunnan ruumiillisesta terveydestä.
He olivat Jeesuksen tavoin saarnaajia. Jeesus selitti Pontius Pilatukselle elämänsä päätarkoituksen, kun hän sanoi: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” – Joh. 18:37.
Miksi parantamista sitten tapahtui? Se oli muiden ihmetekojen ohella tunnusmerkki. Se todisti, että kristillinen sanoma oli todella Jumalasta, että se oli ”totuus”. Apostoli Paavali osoitti tämän, kun hän kirjoitti: ”Kuinka me pääsemme pakoon, jos emme ole välittäneet niin suuresta pelastuksesta, että siitä alettiin puhua Herramme välityksellä ja sen vahvistivat meille ne, jotka kuulivat häntä, samalla kun Jumala liittyi mukaan todisteen tunnusmerkein sekä ennakoivin ihmein ja monenlaisin voimateoin.” (Hepr. 2:3, 4) Tärkeä asia oli siis pelastussanoma, eivät ihmeteot. Ihmeteot vain todistivat sanoman totuudeksi. Kun tämä ja se seikka, että Jumala käytti kristillistä seurakuntaa, oli todistettu, hengen ihmelahjoja, myöskään parannustekoja ei enää tarvittu. – 1. Kor.12:27–13:8.
Mutta mitä on sanottava niistä väitetyistä ihmeteoista, joita suoritetaan nykyään Jeesuksen nimessä? Jeesus itse sanoi, että monet sanoisivat hänelle: ”Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?” Ja mitä Jeesus vastasi? ”Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” Jeesus ei sanonut, ettei voimatekoja suoritettaisi. Mutta niitä ei tehtäisi hänen valtuutuksellaan, ’hänen nimessään’. Niitä suoritettaisiin jonkin muun voiman avulla; sen tähden ne olisivat laittomuutta. – Matt. 7:21–23.
Toisaalta Jeesus sanoi tosi seuraajiensa toiminnasta: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille.” Hän sanoi myös: ”Menkää . . . tehkää opetuslapsia . . . ihmisistä, . . . ja opettakaa heitä.” Todistamisen piti siis nykyään olla saarnaamista ja opettamista, ei ihmeitten, esimerkiksi parannustekojen, suorittamista. – Matt. 24:14; 28:19, 20.
PAREMPI VASTAUS
Samalla kun mahdollinen hyöty uskolla parantajan luo menemisestä on kyseenalainen, sen vaarallisuus on hyvin todellista. Siihen liittyy vaara joutua tekemisiin demonien kanssa ja se, että Jeesus pitää sinua ”laittomuuden tekijöihin” kuuluvana. Lisäksi siihen liittyy vaara jäädä vaille paljon parempaa vastausta ihmiskunnan sairausongelmaan kuin uskolla parantaminen on.
Siihen on olemassa parempi vastaus – Jumalan oma vastaus, jonka hän esittää meille Raamatussa. Tämä henkeytetty kirja ei lupaa yhtäkkistä vapautusta sairaudesta. Mutta se antaa apua terveysongelmiin. Kun noudatamme ruumiillista ja moraalista puhtautta koskevia Raamatun neuvoja, niin ne auttavat meitä välttämään monia sairauksia, muiden muassa sukupuolitauteja ja tupakoimisesta aiheutuvaa syöpää. Sen neuvojen kuunteleminen auttaa meitä välttämään monia stressiin liittyviä sairauksia, joita kateus, mustasukkaisuus ja katkera suuttumus voivat aiheuttaa. – Sananl. 14:29, 30; 2. Kor. 7:1; Gal. 5:19–23.
Apostoli Paavali osoittaa meille edelleen, kuinka voimme luottaa täysin Jumalaan kriisiaikoina, esimerkiksi sairauden kohdatessa. Tämä poistaa paljon huolestuneisuutta ja tuottaa ”Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen”. Sellainen mielenrauha tuottaa epäilemättä psykosomaattista hyötyä sairauden aikana potilaan tarvitsematta turvautua uskolla parantamiseen. – Fil. 4:6, 7.
Tämän lisäksi Raamattu ilahduttaa meitä kuvailemalla, millaiset olosuhteet tulevat vallitsemaan kautta maapallon sen jälkeen, kun Valtakunta, se taivaallinen hallitus josta Jeesus saarnasi, on täysin poistanut nykyisen itsekkään ja väkivaltaisen asiainjärjestelmän. Tällaiset kuvaukset ovat sitäkin innostavampia, kun ymmärrämme, että niiden toteutumisen aika on hyvin lähellä.
Apostoli Pietari sanoi, että Jeesuksen ihmeteot olivat ”tunnusmerkkejä” ja ”ennakoivia ihmeitä”. (Apt. 2:22) Ne olivat ”tunnusmerkkejä” siitä, että Jeesuksen sanoma oli totuus, ja ne olivat ”ennakoivia ihmeitä” siitä, mitä JHWH (Jehova, Jahve) Jumala valtuuttaa hänet tekemään ihmiskunnan hyväksi, kun Jumalan valtakunta aikaansaa Hänen tahtonsa tapahtumisen koko maan päällä. Kuvittele sitä parannus- ja ennallistustyötä, joka silloin tapahtuu!
Kuvaillessaan tämän tulevan parantamistoiminnan tulosta Ilmestyskirja sanoo: Jumala ”on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Tämä on luotettava lupaus. Silloin eivät toiveet petä, sillä Jumala itse sanoo: ”Kirjoita, koska nämä sanat ovat luotettavat ja todet.” – Ilm. 21:4, 5
Lainattu netistä - KIRJOITTAJA TUNTEMATON
Tutkittuaan pitkään uskolla parantamista tri William A. Nolan mainitsi erään toisen ongelman. Perehdyttyään useisiin väitettyihin parantamistapauksiin hän totesi niiden aiheuttaneen melkoisesti katkeruutta. Ihmisille oli sanottu tai heidät oli ainakin johdettu ajattelemaan, että he olivat parantuneet, mutta myöhemmin sairaus ilmeni uudelleen. Jotkin taudit olivat pahempia kuin aikaisemmin. Monet tunsivat itsensä pettyneiksi.
Jeesuksen suorittama parantaminen ei ollut psykosomaattista. Surkastunutta kättä ei voida parantaa siten, ja kuitenkin hän paransi sellaisia vaivoja. Hän pystyi parantamaan ”kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnaisuutta”. Hän herätti jopa kuolleita. (Matt. 4:23; Luuk. 6:6–11; 8:49–56) Paraneminen ei ollut vain vähäistä, eikä hän koskaan epäonnistunut. Sanoja ”pettymys” tai ”petos” ei koskaan kuultu Jeesuksen parannustekojen yhteydessä. Jopa hänen vihollisensa myönsivät niiden tapahtuneen. (Joh. 11:47, 48)
Nykyinen uskolla parantaminen okkulttisine yhteyksineen on kiistämättä erilaista kuin Jeesuksen Kristuksen suorittamat parannusteot, koska hän aina karttoi sellaisia vaikutuksia. Kaikki, mikä suoritetaan näiden voimien vaikutuksessa, johtaa väistämättä moniin sellaisiin tapauksiin, joissa koetaan ”pettymystä” ja ”petosta”.
että tv-dokumentti ei ole tutkimus. Tämän joku sitten tulkitsi tarkoittavan että tutkimuksilla ei ole merkitystä. Näinpä. Ehdotan siis, että jumalallista paranemista epäilevä ottaa yhteyttä Nokia Missioon, lääkäri Maarit Aro-Heinilään ja kysyy onko hänellä tiedossaan mitään asiaa koskevaa. Pirkko Jalovaara ja Seppo Juntunen varmasti myös mielellään ovat avuksi.