Käydessään vapaussodan aikana 23.2. 1918 Antreassa Karjalan kannaksella Mannerheim antoi julistuksen, jossa hän vannoi, ettei panisi miekkaansa tuppeen ennen kuin "viimeinen Leninin soturi ja huligaani" olisi karkoitettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin.
Julistus innosti heimoaatteen ystäviä. Joensuusta ja Sortavalasta saapunut lähetystö sai sekä senaatin että ylipäällikön tuen suunnitelmilleen retkikuntien lähettämisestä vapauttamaan Vienan Karjalaa. Mannerheim vieläpä laajensi suunnitelman koskemaan myös Aunuksen Karjalaa.
Toisaalta julistus herätti kritiikkiä. Katsottiin, että se oli annettu ilman riittäviä voimavaroja ja väärään aikaan. Itä-Karjalan kysymys joutuisi suurpolitiikan kiistakapulaksi, ennen kuin suomalaisilla olisi siellä todellista vaikutusvaltaa.
Kun jatkosodan alkuvaiheissa valmistauduttiin Karjalan armeijan hyökkäykseen kohti Laatokan rantaa ja Syvärin virtaa, Mannerheim antoi ylipäällikön päiväkäskyn nro 4, jossa hän viittasi vuonna 1918 antamaansa lupaukseen karkottaa bolshevikit Venäjän Karjalasta ja lupasi Karjalan kansoille vapauden ja Suomelle suuren tulevaisuuden. Hän kertoi, että Suomen armeijan riveissä marssivat karjalaisten omat pataljoonat. Tällä hän viittasi Suomessa koottuihin ns. heimopataljooniin.
Mannerheim katsoi julistuksensa noudattelevan valtiojohdon ajatuksia ja kuvastavan laajaakin mielipidettä. Tällainen päiväkäsky, jonka sanamuodosta oli luettavissa pyrkimys Suomen alueelliseen laajentamiseen, Suur-Suomeen, herätti huomiota - ja myös negatiivista huomiota - sekä Suomen poliittisissa piireissä että maailmalla. Hallitus katsoi julistuksen liian rohkeaksi ja pyrki diplomatian keinoin pehmentämään sen sävyä, vaikka se ei suoranaisesti sanoutunutkaan irti julistuksen sanomasta.
Julistus innosti heimoaatteen ystäviä. Joensuusta ja Sortavalasta saapunut lähetystö sai sekä senaatin että ylipäällikön tuen suunnitelmilleen retkikuntien lähettämisestä vapauttamaan Vienan Karjalaa. Mannerheim vieläpä laajensi suunnitelman koskemaan myös Aunuksen Karjalaa.
Toisaalta julistus herätti kritiikkiä. Katsottiin, että se oli annettu ilman riittäviä voimavaroja ja väärään aikaan. Itä-Karjalan kysymys joutuisi suurpolitiikan kiistakapulaksi, ennen kuin suomalaisilla olisi siellä todellista vaikutusvaltaa.
Kun jatkosodan alkuvaiheissa valmistauduttiin Karjalan armeijan hyökkäykseen kohti Laatokan rantaa ja Syvärin virtaa, Mannerheim antoi ylipäällikön päiväkäskyn nro 4, jossa hän viittasi vuonna 1918 antamaansa lupaukseen karkottaa bolshevikit Venäjän Karjalasta ja lupasi Karjalan kansoille vapauden ja Suomelle suuren tulevaisuuden. Hän kertoi, että Suomen armeijan riveissä marssivat karjalaisten omat pataljoonat. Tällä hän viittasi Suomessa koottuihin ns. heimopataljooniin.
Mannerheim katsoi julistuksensa noudattelevan valtiojohdon ajatuksia ja kuvastavan laajaakin mielipidettä. Tällainen päiväkäsky, jonka sanamuodosta oli luettavissa pyrkimys Suomen alueelliseen laajentamiseen, Suur-Suomeen, herätti huomiota - ja myös negatiivista huomiota - sekä Suomen poliittisissa piireissä että maailmalla. Hallitus katsoi julistuksen liian rohkeaksi ja pyrki diplomatian keinoin pehmentämään sen sävyä, vaikka se ei suoranaisesti sanoutunutkaan irti julistuksen sanomasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno juttu, joka osoitti, että Marski oli Hitlerin tapaan sotahullu typerys, jonka Suur-Suomi haaveet eivät jääneet kenellekään epäselväksi.
Saattoihan se innostus olla korkealla heinäkuun alkupäivinä 1941 vähän jokaisella, Mannerheimillakin. Mutta Mannerheimilla oli jalat maassa jos syyskuussa 1941. Esim Urho Kekkonen palasi pilvistä vasta reilua vuotta myöhemmin.
Kesällä -41 Ei tiedetty sitä, että Neuvosto-Venäjän armeija oli maailman vahvin. Saksalaisilla ei ollut mukanaan talvivarusteita. Suunnitelman mukaan Suomelle olisi kuulunut koko Kuolan niemimaa, Pietari ja Moskova olisi hävitetty maanpäältä täysin,mutta,mutta...
miten kävi??? Toisaalta vertailkaapa nyky-Venäjää ja nyky-Saksaa toisiinsa... Kummassa on paremmat olot???