jotka ihan aiheellisesti pelkäätte jehovantodistajien lasten puolesta. Moni ajattelee, että jos jt:n lapsi tarvitsee verensiirron selvitäkseen sairaudestaan, niin vanhemmat kieltävät sen.
Totuus on tämä:
Mikäli lapsi tervehtyäkseen tarvitsee verensiirron, hän myös sen saa. Lääkäri yksin tekee tällaiset päätökset. Vanhemmilla ei ole sananvaltaa.
Hyvä näin, olkaa huoleti.
Totuus on tämä:
Mikäli lapsi tervehtyäkseen tarvitsee verensiirron, hän myös sen saa. Lääkäri yksin tekee tällaiset päätökset. Vanhemmilla ei ole sananvaltaa.
Hyvä näin, olkaa huoleti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>...olkaa huoleti.
Joillekin huoli kumpuaa siitä, että aika ajoin vanhemmat yrittävät estää lain edellyttämän hoidon toteuttamisen. Äärimmäisinä keinoina on ihannoitu sitä kun lapsi viedään pois sairaalasta, kuolemaan johonkin viranomaisten tietämättömiin.
Onneksi kasvava määrä jehovantodistajia tajuaa veriopin pelleluonteen. Kasvava määrä entisiä jehovantodistajia toivoo, että esimerkiksi karttamissäännön pelleluonne havaittaisiin entistä laajemmin.
Verensiirto on aina shokki kehon immuunijärjestelmälle.
"Vaikka seuraavat tiedot ovatkin monille lääkäreille tuttuja, niin ne voivat auttaa toisia ymmärtämään, että vaikka Jehovan todistajien ottama asenne johtuukin uskonnollisista syistä, sillä on myös lääketieteellinen arvonsa.
Oppikirja Hematology sisältää seuraavan taulukon:58
Verensiirron reaktiot
Kuumereaktiot
Leukosyyttivasta-aineet
Trombosyyttivasta-aineet
Pyrogeenit
Allergiset reaktiot
Hemolyyttinen reaktio
(sopimattoman veren siirtäminen)
Tautien siirtäminen
Seerumhepatiitti
Malaria
Syfilis
Sytomegalovirusinfektio
Infektoitunut veri
Verenkierron ylikuormitus
Sitraattimyrkytys
Hyperkalemia
Epänormaali verenvuoto
Sopimattoman veren siirtäminen
Massiivinen verensiirto
Isoimmunisaatio
Verensiirto-hemosideroosi
Muut
Tromboflebiitti
Ilmaembolia
Vieraan aineksen injektio
Nämä monenlaiset verensiirron reaktiot ovat todella vakavia, sillä ne voivat aiheuttaa kuoleman. Tarkastelkaamme joitakin niistä.
Taulukossa esitetään ensin joitakin "välittömiä" reaktioita. Kuumereaktioita voidaan tavallisesti hoitaa menestyksellisesti. Mutta kuten lääketieteen professori James W. Linman kertoo, "vakavia kuumereaktioita sattuu, ja joissakin akuutisti sairaissa potilaissa ne voivat olla niin rasittavia, että ne ovat hengenvaarallisia".58 Sopimaton veri aiheuttaa hemolyyttisen reaktion, jossa punaiset verisolut nopeasti tuhoutuvat, mikä voi johtaa munuaisten toiminnan lakkaamiseen, sokkiin ja kuolemaan. Hemolyyttiset reaktiot ovat erityisen vaarallisia nukutuksessa oleville potilaille, sillä oireita ei ehkä havaita, ennen kuin on liian myöhäistä.59
"Tautien siirtäminen" on myös lueteltu mahdollisten reaktioiden joukossa. Onko tältä taholta odotettavissa mitään olennaista vaaraa?
B-hepatiitti (seerumhepatiitti eli virusmaksatulehdus) on erityisen vaarallinen verensiirtojen komplikaatio. Luovuttajan veri saattaa, ilman että sitä lainkaan epäillään, sisältää hepatiittiviruksen, joka voi vahingoittaa verensaajan terveyttä tai jopa tappaa hänet. Mitä useampia verensiirtoja joku saa, sitä suurempi todennäköisyys seerumhepatiitin tarttumiseen on olemassa. Siihen ei lisäksi tarvita paljon verta. Vähemmän kuin pisara riittää; tämän taudin voi saada jopa millilitran miljoonasosasta infektoitunutta verta.60
Miten todennäköistä on, että hepatiitin saa verensiirrosta? Se, riippuu jossain määrin siitä missä asuu, sillä verensiirrosta aiheutuva hepatiitti on yleisempi maissa, joissa osa verestä tulee maksetuilta luovuttajilta, ihmisiltä jotka myyvät vertaan. (Suomessa verenluovutus perustuu vapaaehtoisuuteen.)
Lääketieteellisissä aikakauslehdissä usein esiintyvä arvio on, että yksi prosentti eli yksi sadasta saa hepatiitin verensiirrosta.61 Todisteet kuitenkin osoittavat, että tautia voi esiintyä paljon enemmän. Tämä johtuu siitä, että B-hepatiitin itämisaika on jopa puoli vuotta, joten tauti ilmenee ehkä vasta kauan verensiirron jälkeen. Trit John B. Alsever ja Peter Van Schoonhoven kirjoittivat seuraavaa:
Sen esiintymistiheys kuluneiden 10–15 vuoden aikana suurten yhdyskuntien veripalvelukeskuksissa on ollut noin 1 % kliinisesti ilmeistä tautia koskevissa raportoiduissa takautuvissa tutkimuksissa. Mutta kun tutkitaan verensiirron saaneita potilaita tulevaisuutta silmälläpitäen laboratoriossa 2–4 viikon väliajoin, niin infektoitumisessa on jopa kymmenen kertaa suurempia esiintymistiheyksiä."62
Ajattelehan tätä eräältä toiselta näkökannalta. On usein sanottu, että Yhdysvalloissa on vuosittain 30 000 verensiirron jälkeistä hepatiittitapausta, joista 1500–3000 johtaa kuolemaan.63 Jos tilanne olisi tällainen, niin se olisi jo kyllin vakava. Erään valtion viraston (Center for Disease Control) julkaisemat tiedot osoittavat kuitenkin, että varovaisesti arvioiden B-hepatiittitapauksia on vuosittain vähintään 200 000.64 Ja kuka voi edes arvioida verensiirrosta aiheutuvien hepatiittitapausten kokonaismäärää koko Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa?
Jotkut voivat tietenkin pitää verensiirrosta peräisin olevan hepatiitin saamismahdollisuutta riskinä, joka kannattaa ottaa. Lääkäri saattaisi järkeillä: "Haluan mieluummin, että potilaani elää, vaikka hepatiitin saaneenakin, jota voin hoitaa, kuin että hän olisi kuollut, koska ei saanut verensiirtoa." Mutta tällainen järkeily ei ole pätevä syy pitää potilaan vastaväitteitä, joita hänellä omantuntonsa vuoksi on verensiirtoa vastaan, 'itsemurhaan johtavina' ja arvottomina huomioon otettaviksi."
VIITE: Jehovan todistajat ja verikysymys
Sitä vaan ihmettelen mitä tekemistä verensiirron riskitekijöillä, jotka aivan varmasti ovat lääkäreiden tiedossa, on Vartiotorniseuralle?
Vartiotorniseuran veriuhrioppi kun ei perustu lainkaan riskitekijöihin, vaan ikiomaan ja alati vaihtelevaan raamatuntulkintaan. Riskitekijöitä käytetään ainoastaan johtamaan tietämättömän henkilön ajatuksia täysin epäoleelliseen suuntaan.
Kun Vartiotorniseura teki verensiirrosta erottamisperusteen vuonna 1961, niin kaikki veren osatkin olivat kiellettyjä. Ovatko kaikki veren osat edelleen erottamisperuste - eivät ole.
Kun minä olin nuori, niin Vartiotorniseura opetti, että verensiirrossa siirtyy luovuttajan luonteenpiirteitä. Vieläkö tällaista päättömyyttä opetetaan - ei opeteta.
Samoin Vartiotorniseura opetti, että ihmisen (kirjaimellisessa) sydämessä on tunteiden tyyssija. Vieläkö näin hölmöä opetetaan - ei opeteta.
Vartiotorniseuran oppihistoria lääketieteenkin osalta on käsittämätöntä sekoilua ja tietämättömyyttä. Tietysti voidaan vedota siihen, että lääketiedekin on korjannut näkemyksiään. Siinä on vaan se ero, että lääketiede ei väitä saaneensa tietojaan enkeliviesteinä, kuten Vartiotorniseura tuolloin väitti saaneensa. Eli jos teksti ei pitänyt paikkaansa, niin syy oli Jeesuksen (á la Rutherford).
elämme vain kerran ja elämää tulee varjella. Itse ottaisin mieluummin riskin saada joku sairaus jota voidaan hoitaa kuin että kuolisin heti verenhukkaan! Sehän olisi itsemurha! Sitäpaitsi, Suomessa kaikki luovutettu veri tutkitaan, eipä luulisi olevan riskiä saada mitään tappavaa tautia.
On todella hämmästyttävää miten tarkoituksenhakuista Jt tiedottaminen on. Kirjoituksessa ei sanalkaan mainittu verensiirtojen hyödyistä. On itsestään selvyys että kaikkiin lääketieteellisiin operaatioihin ja lääkkeisiin liittyy riskejä ja vasta silloin kun hyödyt ovat huomattavasti riskejä suuremmat pääsee lääke markkinoille tai joku lääketieteellinen operaatio voidaan ottaa yleiseen käyttöön.
Lueppa joskus jonkun antibiooti pakkauksen mukana tulevan lääkeselosteen lista mahdollisista riskeistä. Eikö samalla perusteella tulisi kieltäytyä myös antibiootti hoidosta vaikka tulehdus saattaisi olla hengenvaarallinen?
Joskus Jt:t ovat myös väittäneet että lääkärit antavat aivan liian helposti verensiirtoja eli niitä annetaan myöskin tilanteissa joissa niitä ei todellisuudessa tarvittaisi. Eikö tämä toisaalta osoita sen että kyseessä on loppujen lopuksi hyvin turvallinen hoitomuoto? Vai väitätkö että lääkit ottavat aivan tahallaan turhia riskejä?
Onko tämä jotakin keinoverta?
http://spc.nam.fi/humspc/o/43605.xml?Template=/english/html/spctemplate.html
>>
Valmisteyhteenveto
1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
OCTAPLAS® infuusioneste, liuos
2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Vaikuttavat aineet
Ihmisen plasmaproteiinit 45 - 70 mg/ml
Apuaineet, katso 6.1
3. LÄÄKEMUOTO
Infuusioneste, liuos
4. KLIINISET TIEDOT
4.1 Käyttöaiheet
Octaplasin käyttöaiheet ovat samoja kuin jääplasmalla (FFP):
* Monen hyytymistekijän puutos, kuten vaikeasta maksan vajaatoiminnasta tai massiivisesta verensiirrosta johtuva hyytymishäiriö.
* Hyytymistekijäpuutoksen substituutiohoito, kun hätätapauksissa ei ole mahdollista tehdä tarkkoja laboratoriomäärityksiä tai tarvittavaa hyytymistekijäkonsentraattia (esim. hyytymistekijää V tai XI) ei ole saatavilla.
* Fibrinolyysin vastavaikutus ja nopea suun kautta nautitun antikoagulantin (kumariini tai indanedioni) vastavaikutus, kun maksan vajaatoiminnan takia K-vitamiini ei ole riittävä tai hätätapauksissa.
* Tromboottinen trombosytopeeninen purppura (TTP), tavallisesti liittyneenä plasman vaihtoon (plasmafereesi).
* Intensiivisessä plasmanvaihtoprosessissa Octaplasia tulee käyttää ainoastaan korjaamaan hyytymishäiriöitä, kun epänormaaleja verenvuotoja ilmenee
4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Kun ihmisen verestä tai plasmasta valmistettua lääkevalmistetta annetaan, ei voida täysin sulkea pois infektioita aiheuttavien tekijöiden siirtymisen mahdollisuutta. Tämä koskee myös toistaiseksi tuntemattomia patogeeneja
4.8 Haittavaikutukset
Octaplasilla suoritettujen kliinisten tutkimusten aikana on raportoitu seuraavia haittavaikutuksia:
* Iho-oireita (ihottuma, punoittava ihottuma ja urtikaria)
* Vilunväristyksiä/puistatuksia, joihin voi liittyä kuumetta
* Kuume
* Pahoinvointi, johon voi liittyä oksentelua
* Paikallinen ödeema
* Keuhko-oireita
* Hypokalsemia
* Anafylaktinen reaktio
Tuorepakastettuun plasmaan on liitetty seuraavia haittavaikutuksia ja siksi niitä voi ilmetä myös Octaplasin yhteydessä:
* Akuutti lievä allerginen reaktio (esim. urtikaria (nokkosrokko), kuume, vilunväristykset, pahoinvointi, oksentelu ja vatsa- tai selkäkivut), joka aiheutuu yliherkkyydestä infusoiduille proteiineille, on yleinen (>1/100).
* Akuutti vaikea allerginen (anafylaktinen tai anafylaktoidinen) reaktio (jolle on luonteenomaista ihon punoitus, hypotensio, substernaalikipu, bronkospasmit, dyspnea ja sydämen ja hengityksen toiminnan voimakas huononeminen), joka johtuu yliherkkyydestä infusoiduille proteiineille tai anti-IgA vasta-aineista on harvinainen (