Nykyisin puhutaan paljon hyvän itsetunnon merkityksestä ihmisen elämässä. Jo pienestä pitäen pyritään kasvattamaan lasta siten, että hänen itsetuntonsa vahvistuisi terveellä tavalla. Lasta ei ole lupa enää ruumiillisesti kurittaa, nöyryyttää ja alistaa - jotka tavat olivat aiemmin varmasti aika yleisesti käytettyjä kasvatusmuotoja.
Lapselle pyritään antamaan hyviä virikkeitä, harrastuksia joissa voi kehittää taitojaan ja joskus harrastuksista voi tulla myös ammatti ajan mittaan. Ja ellei ole lapsena voinut harrastaa haluamiaan asioita, on mahdollista monia harrastuksia aloittaa aikuisenakin harrastamaan.
Kielteiset tunteet ja niiden esiin tuominen on ongelmallinen asia. Raamatussahan sanotaan että vanhempia pitäisi kunnioittaa, 2.Moos.20:12. Raamatussa myös varoitetaan vanhempia kiihottamasta lapsia vihaan, Ef.6:4. Miten siis on itsenäistymisiät ja murrosiät, puhumattakaan aikuisiällä tulevista kriisivuosista? Ovatko nämä ihmiselämässä esiintyvät kriisikaudet tarpeellisia, Jumalan tarkoittamia vai peräti syntiä? Aina nuo vanhemmatkaan eivät ole oikeassa, voivat pyrkiä alistamaan ja määräämään aikuistakin lastaan. Joskus vaikeista ihmissuhteista ei ole muuta pääsyä kuin katkaista vaikea ihmissuhde kokonaan.
Monia asioita auttaa ja monet ongelmat selviävät keskustelemalla ja ajan kanssa. Avoin keskustelu on tärkeää ja kaikista asioista pitäisi pyrkiä keskustelemaan asiallisesti.
Terveen itsetunnon omaava ihminen ei alistu kynnysmatoksi johon jokainen voi pyyhkiä jalkansa, eikä rupea nyrkkeilysäkiksi jota jokainen voi moukaroida. Raamatussa kyllä sanotaan että jos joku lyö sinua poskelle niin käännä toinenkin. Mielestäni tämän kehoituksen ohje on kuitenkin neuvoa välttämään kostamista.
Raamatussa neuvotaan myös, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jos rakastaa myös itseään, ei se voi tarkoittaa että pitäisi olla kynnysmattona tai nyrkkeilysäkkinä. Itseään saa ja pitääkin puolustaa, mutta se on syytä tehdä niin asiallisesti kuin on mahdollista. Todennäköisesti jokaisella ihmisellä, uskovalla tai uskosta osattomalla, on joitakin ikäviä kokemuksia menneisyydessään. Monta kertaa kohdistamme suuria odotuksia toisiin ihmisiin ja siihen kohteluun jota heiltä odotamme. Varsinkin uskovaisilta odotetaan lähes virheettömyyttä. Kuitenkin olemme jokainen tulleet uskoon aivan omista lähtökohdistamme. Emmeköhän me kaikki haluaisi olla täydellisiä ja virheettömiä ja menetellä parhaan kykymme mukaan, jos vain osaisimme ja jos se olisi meiltä mahdollista. Toisaalta jos olisimme täydellisiä, niin emmehän me tarvitsisi Jumalaa emmekä Jeesusta, emmekä pelastustakaan.
Kannattaa panostaa terveen itsetunnon löytymiseen jos itsetunto on hukassa. Elämä voi olla parempaa itselle ja toisille jos on oikeassa tasapainossa itsetuntonsa kanssa. Elämään voi asennoitua silläkin tavoin, että miettii miten voisin tehdä tästä päivästä paremman itselleni ja toisille.
Nämä olivat vain ajatuksia tästä otsikkona olevasta aiheesta. Netistä löytyy tietoa itsetuntoasiasta ja myös hyviä kirjoja on aiheesta kirjoitettu.
Lapselle pyritään antamaan hyviä virikkeitä, harrastuksia joissa voi kehittää taitojaan ja joskus harrastuksista voi tulla myös ammatti ajan mittaan. Ja ellei ole lapsena voinut harrastaa haluamiaan asioita, on mahdollista monia harrastuksia aloittaa aikuisenakin harrastamaan.
Kielteiset tunteet ja niiden esiin tuominen on ongelmallinen asia. Raamatussahan sanotaan että vanhempia pitäisi kunnioittaa, 2.Moos.20:12. Raamatussa myös varoitetaan vanhempia kiihottamasta lapsia vihaan, Ef.6:4. Miten siis on itsenäistymisiät ja murrosiät, puhumattakaan aikuisiällä tulevista kriisivuosista? Ovatko nämä ihmiselämässä esiintyvät kriisikaudet tarpeellisia, Jumalan tarkoittamia vai peräti syntiä? Aina nuo vanhemmatkaan eivät ole oikeassa, voivat pyrkiä alistamaan ja määräämään aikuistakin lastaan. Joskus vaikeista ihmissuhteista ei ole muuta pääsyä kuin katkaista vaikea ihmissuhde kokonaan.
Monia asioita auttaa ja monet ongelmat selviävät keskustelemalla ja ajan kanssa. Avoin keskustelu on tärkeää ja kaikista asioista pitäisi pyrkiä keskustelemaan asiallisesti.
Terveen itsetunnon omaava ihminen ei alistu kynnysmatoksi johon jokainen voi pyyhkiä jalkansa, eikä rupea nyrkkeilysäkiksi jota jokainen voi moukaroida. Raamatussa kyllä sanotaan että jos joku lyö sinua poskelle niin käännä toinenkin. Mielestäni tämän kehoituksen ohje on kuitenkin neuvoa välttämään kostamista.
Raamatussa neuvotaan myös, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jos rakastaa myös itseään, ei se voi tarkoittaa että pitäisi olla kynnysmattona tai nyrkkeilysäkkinä. Itseään saa ja pitääkin puolustaa, mutta se on syytä tehdä niin asiallisesti kuin on mahdollista. Todennäköisesti jokaisella ihmisellä, uskovalla tai uskosta osattomalla, on joitakin ikäviä kokemuksia menneisyydessään. Monta kertaa kohdistamme suuria odotuksia toisiin ihmisiin ja siihen kohteluun jota heiltä odotamme. Varsinkin uskovaisilta odotetaan lähes virheettömyyttä. Kuitenkin olemme jokainen tulleet uskoon aivan omista lähtökohdistamme. Emmeköhän me kaikki haluaisi olla täydellisiä ja virheettömiä ja menetellä parhaan kykymme mukaan, jos vain osaisimme ja jos se olisi meiltä mahdollista. Toisaalta jos olisimme täydellisiä, niin emmehän me tarvitsisi Jumalaa emmekä Jeesusta, emmekä pelastustakaan.
Kannattaa panostaa terveen itsetunnon löytymiseen jos itsetunto on hukassa. Elämä voi olla parempaa itselle ja toisille jos on oikeassa tasapainossa itsetuntonsa kanssa. Elämään voi asennoitua silläkin tavoin, että miettii miten voisin tehdä tästä päivästä paremman itselleni ja toisille.
Nämä olivat vain ajatuksia tästä otsikkona olevasta aiheesta. Netistä löytyy tietoa itsetuntoasiasta ja myös hyviä kirjoja on aiheesta kirjoitettu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsestään selvä asia ja kuitenkin tuo montaa kertaa unohtuu ainakin seurakunnissa. Raamatussa itsetunnosta ei puhuta, vai? Se on valtaa kun toisen itsetunnon nujertaa?
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/itsetunto.htm
punnitaan itsetunto. On tässä rampattu yhdessä ja toissessa haastattelussa ja luvataan yhteydenottoja vaan harvon mitään soittoa tulee. Valehteleminen on enemmän sääntö kun poikkeus. Lupauksia ei lunasteta, mitä vain saa luvata kun ei ole tarkotustakaan pitää lupauksia.
Yleinen keskusteluaihe tuttujen ja tuntemattomien kesken on kysyä että missä olet töissä? Ei ole helppo myöntää että työpaikka on vasta hakusalla ja ollut jo pari vuotta. Into laantuu ja masennus uhkaa. Mistä sitä itsetuntoa pumppaa kun joka puolelta murennetaan ja painetaan alas?
Noissa kahvipöYtäkeskusteluissa kannattaA olla itse se kyselevämpi osapuoli jolloin voi johdatella keskustelua haluamaansa suuntaan. JOs istut arkana ja pelokKaana tuppisuuna, on kimppuusi helppo hyökätä keljujen kysymysten kera. Ole itse aloitteentekijä, hyökkää ensin ennen kuin sinun kimppuusi hyökätään. jos sinulta kySytään sellaista miHin et halua vastata niin sitten kieltäydy. Ei ole pakko suostua siihen että sinulta pumpataan henkilÖkohtaisia asioita vastentahtoisesti.
En tiennytkään kuinka heikko itsetunto on Suniksella.
puhu rohkeasti ongelmastasi: kaikki tahtovat tietää. Sinusta on kyse!
Vai Sunis esiintyy jo Isä Mitrona. Rikosluonteista.
Taas uusia ongelmia sinulla: rikollisuutta!
Ai hyvänen aika! Etkö sinä sivistymätön osaa lukea: minä olen Isä Nitro! Älä sotke minua muihin isiin tai äiteihin, muuten sinua rangaistaan ankarasti!