Suomi on viimeisten viikkojen aikana osoittanut jo kahdella tavalla olevansa eurooppalainen edelläkävijä. Ensin helsinkiläisen prekariaatin nouseva hirviömäinen voima räjäytti aukon täysin halvaantuneeseen ja hampaattomaan edustukselliseen poliittiseen järjestelmään. Perustulosta ja prekariaatista keskustellaan nyt kaikkialla. Paria viikkoa myöhemmin Lordi, pohjoisen hirviö, teki suoranaisen kulttuurivallankumouksen täysin särmättömäksi kiillotetulla euroviisuareenalla. Kulahtaneet äijät ja kauneusleikatut pimut saivat tehdä tilaa uudelle subjektille, joka kantoi yllättävien yhteenosumisten ja luovien metamorfoosien hirviömäistä voimaa.
All we need is lightning
With power and might
Striking down the prophets of false
As the moon is rising
Give us the sign
Now let us rise up in awe
Niin politiikan kuin viihteenkin areenalla porvarillinen säädyllisyys on osoittautunut täysin kyvyttömäksi uudistautumaan ja tekemään aikamme vaatimusten mukaisia aloitteita. Ainoastaan Lordi ja prekariaatti, jotka hylkäävät sovinnaisen, kaavamaiseen muotoon kangistuneen estetiikan ja politiikan, ovat kyenneet tuottamaan sellaisia innovaatioita, joita nykyaikaisten elämänmuotojen moneus edellyttää. Lordin tykittämä hard rock murskasi kerralla kaikki omaan ennalta luotuun ja annettuna pidettyyn arvokkuuteensa nojanneet omahyväiset popikonit. Vappuna kadut haltuunsa ottanut prekariaatti, elävän työn voima, kivitti säpäleiksi kasautuneen pääoman kuollutta arvoa suojelevan vitriinin: Elinkeinoelämän keskusliiton eli tuttavallisemmin EK:n ikkunat.
Nykyaikainen poliittinen subjekti saakin aina ja kaikkialla hirviön muodon: siinä sattuvat yhteen ja liittoutuvat toinen toistaan epäsymmetrisemmillä tavoilla mitä moninaisimmat toimijat. Työttömät, opiskelijat, kotiäidit, muusikot, perinteisten ammattiliittojen radikaalit vähemmistöt, poliittiset nuorisojärjestöt ja vimmastuneet eläkeläiset.
Juuri tavanomaisessa yhteiskunnallisessa järjestyksessä toisistaan eristettyjen, poliisin ja sosiologien lestiinsä laittamien ryhmittymien äkilliset yhteenliittymiset herättävät porvariston piirissä suunnatonta, muodotonta kauhua. Työväenluokkaa porvaristo saattoi vielä vain vihata. Nykyisiä poliittisia subjekteja se kammoaa niin kuin vain kasvotonta ja viruksen tavoin ympäristöön rihmastoituvaa, rajoiltaan epämääräistä uhkaa voi kammota. Kuitenkin ainoastaan näissä hirviömäisissä yhteenliittymissä piilee elävän työn luova kyky muuttaa maailmaa, tuottaa jotakin uutta ja ennakoimatonta. Ilman sitä myös taantumuksellinen porvaristo ajautuisi lopulliseen konkurssiin: kapitalismin innovaatiokyky hyytyisi totaalisesti ilman elävää inhimillistä vuorovaikutusta, jonka riistämiseen sen kyky synnyttää voittoa perustuu.
Ennen ja jälkeen voittoa ovat lukuisat moralistit turhaan pyrkineet tuomaan esiin taantumuksellista närkästystään. Poliitikot, toimittajat, elämänkielteiset puritaanit ja muut hihhulit ovat kilpailleet siitä, kuka jyrkimmin tuomitsee hirviöiden pakanallisen luovuuden. Myös vihreät ja Vasemmistoliitto, jotka toisinaan ovat yrittäneet esiintyä prekariaatin edustajina, ovat työntäneet päänsä pensaaseen ja sanoutuneet irti koko touhusta heti kun on paljastunut, että prekariaatti ei koostukaan pelkästä säädyllisestä keskiluokasta, joka asettuu aloilleen heti kun on saanut varmistettua vakituiset hyväpalkkaiset työpaikkansa. Hirviöitä ei kukaan halua riveihinsä. Eikä ihme, sillä niiden moneutta ja kykyä loputtomiin muodonmuutoksiin on mahdotonta edustaa, mahdotonta alistaa minkään ryhmäkurin preussilaisten rivistöjen sisään. Jumalten, eläinten ja koneiden kanssa epäpyhään liittoon kietoutuneille epäihmisille on mahdotonta osoittaa muuta kuin hylkiön paikkaa siveellisen järjen tai korkean moraalin diskursseissa.
Hirviöiden avaaman tilan voivat täyttää vain hirviöt itse. Lordi yhtyeineen on kyennyt moralistien vastarinnasta huolimatta näyttämään, millainen luova voima maskien taakse kätkeytyy. Hirviölauman menestys perustuu sen itsepäisyydelle, kyvylle tuottaa autonomisesti kaikki, mitä se tarvitsee. Lordi Putaansuu tekee itse kaikki bändin tarvitsemat naamiot ja suunnittelee pyrotekniset efektit lavashow'hun. Lordi taisi sitä paitsi olla yksi harvoista euroviisuyhtyeistä, joka paitsi tekee musiikkinsa itse myös soittaa sitä oikeasti livenä lavalla. Ennen Euroviisuja yhtye kiersi Eurooppaa luoden itselleen oman yleisönsä. Eikä yleisökään jäänyt vain katsojan osaan. Se masinoi internetin kautta kampanjoita Lordin äänisaalista kasvattamaan. Epäilemättä tällainenkin hirviömäinen käyttäytyminen uhkaa kulttuuripiirien käsitystä siitä, että taiteellinen nautinto on vuosia kypsytellyn hyvän maun ilmausta.
Samalla tavoin prekariaatin on itse taisteltava perustulon ja vapaan liikkuvuuden puolesta, vaikka sitten ilman pelkuruutensa paljastaneiden puolueiden ja säädyllisten edustajien tukea. Kellotornin yksinäisyydessä syntyy luovuutta ja muodotonta kauneutta, joka lopulta vetää myös kaunottaret mukanaan. Euroviisuvoiton jälkeen kukaan tuskin enää voi syyttää Lordia Suomen kansainvälisen maineen pilaajaksi. Moralisteista moralisteimmat voivat harmitella sisäsiistin euroviisuperinteen murentumista, mutta kukaan ei voi väistää uuden subjektin esiintuloa. Voiton vei nyt jokin ihan muu kuin valkaistuissa hampaissaan hymyilevä trendinukke. Kymmenen minuutin puhelinäänestys kruunasi Euroviisuja edeltäneen nomadisen kierron ympäri Eurooppaa.
On todennäköistä, että Lordin voitto oli sekoitus säädylliselle keskiluokalle ja viihdeteollisuuden eliiteille nostettua keskisormea - vai puhuisimmeko mieluummin metallipiireissä viljeltävästä pirun sarvia imitoivasta eleestä - sekä kunnioitusta sitä kohtaan, että Lordi on tehnyt päättäväisesti omaa juttuaan julkisen mielipiteen panetteluista huolimatta. Ei ole vaikea kuvitella, että moni äänestäjä näki Lordissa sekä mahdollisuuden vittuilla Euroviisu-instituution mitäänsanomattomuudelle että antaa tukensa projektille, joka on vähät välittänyt siihen kohdistuneista odotuksista ja tehnyt oman juttunsa. Epäilemättä ilmoilla on Lordin tarinan romantisoinnin makua, mutta se ei ole nyt tärkeää. Tärkeää on se, että eurooppalaisen yleisön laajat joukot kokivat omakseen rosoisen ja epäinhimillisen, mutta järkähtämättömän ja luomisvoimaisen olion.
Ei ole vaikea ajatella, että Lordin yleisö löysi viisuidolistaan hahmon, joka on kyennyt luomaan jotain täysin ennalta arvaamatonta ja omaperäistä kaikista ruotuun ja kuuliaisuuteen piiskaavista "kunnon ammatin" ja hyvätapaisuuden kontrollipaineista huolimatta. Ei ole myöskään vaikea huomata, kuinka tähän kiteytyy yksi uuden työn paradokseista: kuinka aloittaa jotain uutta ja tuoda oma erityinen ja itse itsensä kantava sävel yhteiseen kudokseen jos ja kun kontrollit ohjaavat asennoitumaan yritysten työpaikkatarjouksiin kuin Jumalan armopaloihin, joista pitäisi olla ikuisesti kiitollinen, sillä onhan yritysjumalilla oikeus päättää siitä, millainen elämä on arvokasta ja millainen ei. Kuinka tulla kyllin Jumalaksi tai jumalattomaksi luodakseen itse uutta elämää?
Prekariaatti on jo nostanut pöydälle perustulon palkkana hirviöiden uutta luovasta, mihinkään kaavoihin palautumattomasta elämästä. Se on palkkio säädyttömän elämän innovatiivisesta moneudesta, jota myös Lordi edustaa. Samalla ainoastaan perustulo voi taata kaikkien hirviöiden tarvitsemat perustavat oikeudet ja luoda tilaa tulevalle luovuudelle. Ruotsin musiikkiteollisuuden menestys perustuu kattavaan ja laadukkaaseen sosiaaliturvaan, joka on antanut muusikoille mahdollisuuden keskittyä biisien tekemiseen työkkärissä ravaamisen sijaan. Uusien Lordien sikiäminen edellyttää vastikkeetonta perustuloa, joka vapauttaa kaavoista ja moraalista. Luo tilaa ja aikaa hirviömäisille elämänmuodoille ja niiden äärettömälle kyvylle synnyttää uutta elämää, uusia maailmoja.
Lordi: www.lordi.org
EuroMayDay: helsinki.euromayday.org
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=347
All we need is lightning
With power and might
Striking down the prophets of false
As the moon is rising
Give us the sign
Now let us rise up in awe
Niin politiikan kuin viihteenkin areenalla porvarillinen säädyllisyys on osoittautunut täysin kyvyttömäksi uudistautumaan ja tekemään aikamme vaatimusten mukaisia aloitteita. Ainoastaan Lordi ja prekariaatti, jotka hylkäävät sovinnaisen, kaavamaiseen muotoon kangistuneen estetiikan ja politiikan, ovat kyenneet tuottamaan sellaisia innovaatioita, joita nykyaikaisten elämänmuotojen moneus edellyttää. Lordin tykittämä hard rock murskasi kerralla kaikki omaan ennalta luotuun ja annettuna pidettyyn arvokkuuteensa nojanneet omahyväiset popikonit. Vappuna kadut haltuunsa ottanut prekariaatti, elävän työn voima, kivitti säpäleiksi kasautuneen pääoman kuollutta arvoa suojelevan vitriinin: Elinkeinoelämän keskusliiton eli tuttavallisemmin EK:n ikkunat.
Nykyaikainen poliittinen subjekti saakin aina ja kaikkialla hirviön muodon: siinä sattuvat yhteen ja liittoutuvat toinen toistaan epäsymmetrisemmillä tavoilla mitä moninaisimmat toimijat. Työttömät, opiskelijat, kotiäidit, muusikot, perinteisten ammattiliittojen radikaalit vähemmistöt, poliittiset nuorisojärjestöt ja vimmastuneet eläkeläiset.
Juuri tavanomaisessa yhteiskunnallisessa järjestyksessä toisistaan eristettyjen, poliisin ja sosiologien lestiinsä laittamien ryhmittymien äkilliset yhteenliittymiset herättävät porvariston piirissä suunnatonta, muodotonta kauhua. Työväenluokkaa porvaristo saattoi vielä vain vihata. Nykyisiä poliittisia subjekteja se kammoaa niin kuin vain kasvotonta ja viruksen tavoin ympäristöön rihmastoituvaa, rajoiltaan epämääräistä uhkaa voi kammota. Kuitenkin ainoastaan näissä hirviömäisissä yhteenliittymissä piilee elävän työn luova kyky muuttaa maailmaa, tuottaa jotakin uutta ja ennakoimatonta. Ilman sitä myös taantumuksellinen porvaristo ajautuisi lopulliseen konkurssiin: kapitalismin innovaatiokyky hyytyisi totaalisesti ilman elävää inhimillistä vuorovaikutusta, jonka riistämiseen sen kyky synnyttää voittoa perustuu.
Ennen ja jälkeen voittoa ovat lukuisat moralistit turhaan pyrkineet tuomaan esiin taantumuksellista närkästystään. Poliitikot, toimittajat, elämänkielteiset puritaanit ja muut hihhulit ovat kilpailleet siitä, kuka jyrkimmin tuomitsee hirviöiden pakanallisen luovuuden. Myös vihreät ja Vasemmistoliitto, jotka toisinaan ovat yrittäneet esiintyä prekariaatin edustajina, ovat työntäneet päänsä pensaaseen ja sanoutuneet irti koko touhusta heti kun on paljastunut, että prekariaatti ei koostukaan pelkästä säädyllisestä keskiluokasta, joka asettuu aloilleen heti kun on saanut varmistettua vakituiset hyväpalkkaiset työpaikkansa. Hirviöitä ei kukaan halua riveihinsä. Eikä ihme, sillä niiden moneutta ja kykyä loputtomiin muodonmuutoksiin on mahdotonta edustaa, mahdotonta alistaa minkään ryhmäkurin preussilaisten rivistöjen sisään. Jumalten, eläinten ja koneiden kanssa epäpyhään liittoon kietoutuneille epäihmisille on mahdotonta osoittaa muuta kuin hylkiön paikkaa siveellisen järjen tai korkean moraalin diskursseissa.
Hirviöiden avaaman tilan voivat täyttää vain hirviöt itse. Lordi yhtyeineen on kyennyt moralistien vastarinnasta huolimatta näyttämään, millainen luova voima maskien taakse kätkeytyy. Hirviölauman menestys perustuu sen itsepäisyydelle, kyvylle tuottaa autonomisesti kaikki, mitä se tarvitsee. Lordi Putaansuu tekee itse kaikki bändin tarvitsemat naamiot ja suunnittelee pyrotekniset efektit lavashow'hun. Lordi taisi sitä paitsi olla yksi harvoista euroviisuyhtyeistä, joka paitsi tekee musiikkinsa itse myös soittaa sitä oikeasti livenä lavalla. Ennen Euroviisuja yhtye kiersi Eurooppaa luoden itselleen oman yleisönsä. Eikä yleisökään jäänyt vain katsojan osaan. Se masinoi internetin kautta kampanjoita Lordin äänisaalista kasvattamaan. Epäilemättä tällainenkin hirviömäinen käyttäytyminen uhkaa kulttuuripiirien käsitystä siitä, että taiteellinen nautinto on vuosia kypsytellyn hyvän maun ilmausta.
Samalla tavoin prekariaatin on itse taisteltava perustulon ja vapaan liikkuvuuden puolesta, vaikka sitten ilman pelkuruutensa paljastaneiden puolueiden ja säädyllisten edustajien tukea. Kellotornin yksinäisyydessä syntyy luovuutta ja muodotonta kauneutta, joka lopulta vetää myös kaunottaret mukanaan. Euroviisuvoiton jälkeen kukaan tuskin enää voi syyttää Lordia Suomen kansainvälisen maineen pilaajaksi. Moralisteista moralisteimmat voivat harmitella sisäsiistin euroviisuperinteen murentumista, mutta kukaan ei voi väistää uuden subjektin esiintuloa. Voiton vei nyt jokin ihan muu kuin valkaistuissa hampaissaan hymyilevä trendinukke. Kymmenen minuutin puhelinäänestys kruunasi Euroviisuja edeltäneen nomadisen kierron ympäri Eurooppaa.
On todennäköistä, että Lordin voitto oli sekoitus säädylliselle keskiluokalle ja viihdeteollisuuden eliiteille nostettua keskisormea - vai puhuisimmeko mieluummin metallipiireissä viljeltävästä pirun sarvia imitoivasta eleestä - sekä kunnioitusta sitä kohtaan, että Lordi on tehnyt päättäväisesti omaa juttuaan julkisen mielipiteen panetteluista huolimatta. Ei ole vaikea kuvitella, että moni äänestäjä näki Lordissa sekä mahdollisuuden vittuilla Euroviisu-instituution mitäänsanomattomuudelle että antaa tukensa projektille, joka on vähät välittänyt siihen kohdistuneista odotuksista ja tehnyt oman juttunsa. Epäilemättä ilmoilla on Lordin tarinan romantisoinnin makua, mutta se ei ole nyt tärkeää. Tärkeää on se, että eurooppalaisen yleisön laajat joukot kokivat omakseen rosoisen ja epäinhimillisen, mutta järkähtämättömän ja luomisvoimaisen olion.
Ei ole vaikea ajatella, että Lordin yleisö löysi viisuidolistaan hahmon, joka on kyennyt luomaan jotain täysin ennalta arvaamatonta ja omaperäistä kaikista ruotuun ja kuuliaisuuteen piiskaavista "kunnon ammatin" ja hyvätapaisuuden kontrollipaineista huolimatta. Ei ole myöskään vaikea huomata, kuinka tähän kiteytyy yksi uuden työn paradokseista: kuinka aloittaa jotain uutta ja tuoda oma erityinen ja itse itsensä kantava sävel yhteiseen kudokseen jos ja kun kontrollit ohjaavat asennoitumaan yritysten työpaikkatarjouksiin kuin Jumalan armopaloihin, joista pitäisi olla ikuisesti kiitollinen, sillä onhan yritysjumalilla oikeus päättää siitä, millainen elämä on arvokasta ja millainen ei. Kuinka tulla kyllin Jumalaksi tai jumalattomaksi luodakseen itse uutta elämää?
Prekariaatti on jo nostanut pöydälle perustulon palkkana hirviöiden uutta luovasta, mihinkään kaavoihin palautumattomasta elämästä. Se on palkkio säädyttömän elämän innovatiivisesta moneudesta, jota myös Lordi edustaa. Samalla ainoastaan perustulo voi taata kaikkien hirviöiden tarvitsemat perustavat oikeudet ja luoda tilaa tulevalle luovuudelle. Ruotsin musiikkiteollisuuden menestys perustuu kattavaan ja laadukkaaseen sosiaaliturvaan, joka on antanut muusikoille mahdollisuuden keskittyä biisien tekemiseen työkkärissä ravaamisen sijaan. Uusien Lordien sikiäminen edellyttää vastikkeetonta perustuloa, joka vapauttaa kaavoista ja moraalista. Luo tilaa ja aikaa hirviömäisille elämänmuodoille ja niiden äärettömälle kyvylle synnyttää uutta elämää, uusia maailmoja.
Lordi: www.lordi.org
EuroMayDay: helsinki.euromayday.org
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=347
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olipa psykologisesti mielenkiintoinen ja paljastava tämä Quasimodon vuodatus. Hän uhkuu porvarien eli oikeiston suuntaan pyhää sosiaalidemokraattista vihaa. Miten haukottavan tavanomaista moinen prekariaatti-vuodatus oikean anarkistin mielestä onkaan! Ja miten väärä onkaan freudilaisella isänmurhalla hekumoivan nuoren jästipään osoite.
Voiko joku keksiä taantumuksellisempaa sossudemarivaatimusta kuin perustulo? Sama kuin huutaisi äitiä pyyhkimään pyllyn.
Moista syytinkirahaa voi vaatia vain jo perustulolla eli kunnan tai kaupungin virassa löhöilevän demarin jälkikasvu, joka jo nyt saa vanhempiensa kautta koko elantonsa muiden kukkarosta ryöstetyistä veroeuroista. Eikö teille ahneille verovouti Simo Hurtan jälkeläisille eli demari-vasuri-sossu-nuorisolle mikään riitä?
Me luovat, rohkeat, yritteliäät, innovatiiviset, riskinottokykyiset ja ennen kaikkea vapaat oman tien kulkijat, siis me AIDOT ANARKISTIT eli yrittäjät, kustannamme teille koko lystin.
Sinä Quasimodo ja koko sinun perheesi, todennäköisesti isovanhempia myöten, olette onnistuneet elämään meidän siivellä aitoina demariloisina virastojenne hämärissä loukoissa. Mutta sinua ahdistaa, että emme vielä suostu, kaiken tarjotun ilmaisen hyvän lisäksi, maksamaan perustulon nimellä myös viikoittaisia kiljuntekotarpeitasi.
Jos luulet, että me yrittäjät, aidot anarkistit, taantumuksen eli vasemmiston vastakohta, olisimme oikeistolaisina kauhistelleet Lordin voittoa, niin etpä pahemmin voisi erehtyä! Juuri Lordi rohkeudessaan ja kaiken likoonlaittamisessaan edustaa sitä samaa kahlitsematonta vapauden paloa, mikä jokaiselle yrittäjälle on luonteenomaista ja jota ilman ei koskaan kykene itseään toteuttamaan.
Prekaariaatista vouhottavatlapset demarivanhempineen ovat juuri tämän kaiken vastakohta. Heidän äitykkänsä ja isukkinsa, nämä veroelätit, ovat taantumuksellisin joukko Euroopassa. Vasemmistolaisuudesta ja varsinkin konservatiivisuuden muinaisjäänteestä eli demariudesta, ei koskaan nouse lordeja eikä mitään uutta. Samaa entistä ruikuttamista kyllä riittää.
Kun te kivititte EK:n akkunoita, osoite oli totaalisen väärä. Siellä on miljoona kertaa enemmän innovatiivisuutta, taiteellisuutta, vapautta ja rohkeutta kuin demari-vasemmisto-prekariaattipiireissä yhteensä. Ja tietenkin, tästä rohkeudesta ja vapaudesta johtuen, myös paljon paljon enemmän rahaa, onnellisuutta ja menestystä.
Mene sinä Quasimodo vain mätkimään sitä demari-isääsi korville ja käske sen viimeinkin mennä oikeisiin töihin sieltä virastostaan. Vaikka toisaalta sinne sinäkin päädyt jossakin elämäsi vaiheessa harmaa puku päällä kurmottamaan jotakin oikeuksiaan peräävää aitoa anarkistia eli yrittäjää.
>Voiko joku keksiä taantumuksellisempaa sossudemarivaatimusta kuin perustulo? Sama kuin huutaisi äitiä pyyhkimään pyllyn.
Nimenomaan sossudemarit ja SAK ovat perustuloa vastaan - ja kohta ainoina.
Mm. Vasemmistoliitto ja Vihreät kannattavat sitä - ja niin muuten EK:kin. EK:n mukaan se voisi toimia erinomaisena keinona, jolla pienpalkkatyötkin muuttuisivat kannattavammiksi ja jolla voitaisiin luoda joustavammat työmarkkinat.
Demarit SAK:n komppaamina lähes ainoina haluavat pitää yllä nykyisen järjestelmän: sillä kun ihmisiä voidaan kätevästi hallita. Sen sijaan että annettaisiin suurempi vapaus valjastaa luovuus todella tuottavaksi tai ottaa vastaan lyhyempikin työ osapuilleen kannattavasti, demariklikki haluaa ylläpitää utopiaansa "täystyöllisyydestä" maailmassa joka on muuttunut jo kauan sitten. Tämä on kurjistanut koko yhteiskunnan tilaa, niin pk-yrittäjien, työllisten kuin työttömienkin.
Tiedän mistä puhun. Olen ollut (pitkään) niin työllinen, työtön kuin yrittäjäkin - ja kaiken päälle taiteilijanretale, pääasiassa muusikko. Olen kanssasi eri mieltä monesta asiasta, mutta on varsin hauskaa nähdä, että eri katsantokannoistamme huolimatta yhtä mieltä tunnumme olevan yhdestä: SDP-SAK -linja on nykyisin helvetistä.
kysymys on aina kumminkin vallankäytöstä ja vain siitä.
Kukaan täysijärkinen ei hyväksy ajatusta, että nämä prekaritaatit saisivat vallan itse päättää asioistaan tai yhteiskunnan perustehtävistä.
Tai että niille annettaisiin sellainen valta kuin esim. verotukseen liittyvä tulonjako valta, eli valta määritellä verotuksen taso ja sen jakaantuminen yhteiskunnassa.
Sellainen vallan täytyy aina ola sellaisilla ihmisllä, jotka ovat tehneet työtä yhteiskunnan eteen eli luoneet jaettavan hyvinvoinnin.
Vapaus toki annetaan, sitä myös jonkinverran siedetään ...
Jopa anarkiaan ja suoranaisen yhteiskunnan tuhoamiseen vaikuttavaan toimintaan asti, mutta verovaroihin heitä ei voi päästä kiinni.
Prekariaatti ei merkitse mitään ihmeellistä salaseuraa, vaan ihmisiä jotka työskentelevät epätyypillisissä (mutta yhä tyypillisemmiksi muuttuvissa) töissä. Heille - demokraattisen Suomen täysvaltaisina jäseninä - kuuluu oikeus päättää asioista ihan juuri samoin kuin muillekin.
Prekariaatti.org on taas joidenkin prekaarien jonkinlainen löyhä yhteenliittymä. Älä sekoita näitä keskenään, tai ainakaan vedä välille yhtäläisyysmerkkiä.
Kyseessä on kuitenkin työtä tekevät ihmiset - aivan eri asia on, kuinka paljon kukaan meistä enää tekee "työtä yhteiskunnan eteen".
Kun tuottavuus on kasvanut räjähdyksenomaisesti automatiikan, tietotekniikan ja globalisaation vuoksi, myös varallisuus on noussut.
Miksi sitten kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa joudutaan säästämään? Koska tämän lisääntyvän vaurauden pistää taskuunsa harvalukuinen eliitti. Miten muuten olisi selitettävissä, että samaan aikaan kun teollisuustuotanto on kaksinkertaistunut ja BKT noussut yli 50%, yhä useampi terveyskeskus, kirjasto ja koulu joutuu supistamaan palvelujaan ja toimintaansa?
Suurteollisuuden voitot ovat yli kuusinkertaistuneet, mutta ei tunnu riittävän: huudetaan palkkamalttia, ihmisiä erotetaan ja ruoskitaan kovempaan tahtiin. Me emme työskentele pääasiassa oman ja yhteiskuntamme eteen, vaan tuloerojen kasvattamiseksi. Tiesitkö, että jos tuottavuus jaettaisiin vielä 1980-luvun suhteilla, valtion budjetti olisi yli 50 miljardia? Nuo yli kymmenen miljardia on siirretty pääomapiireille, jotta ne työllistäisivät - ja voitko sanoa näin tapahtuneen, siis todella?
Kun minun täytyy kuunnella joko nykymenon kannattajien tai vaikkapa näiden "prekaarien" mielipidettä, vaaka alkaa kummasti kallistua muutoksenvaatijain puolelle.
Sama asia eri paketissa ...
Tuottavuuden nousu on tosiasia, mutta se ei automaattisesti merkitse voittojen nousua.
Eli mitään 50, 20 tai edes 10 miljardia ei automaattisesti ole olemassakaan minkä joku paha kapitalisti olisi laittanut liiveihinsä.
Ihnmisten reaaliansiot on nousseet koko ajan, samoin yhteiskunnan maksamien palvelujen määrä, eli kyllä tavallinen tossunkuluttaja on saanut osansa elintason kasvusta ainakin Suomessa.
Verotus ei ole noussut, eikä oikeastaan laskenutkaan, nykyään vaan ei tehdä enää töitä yhtä pienillä palkoilla kuin ennen ja siksi se näyttää enemmältä kuin ennen.
Seitkytluvulla oli vielä selkeästi niin, että jos et saanut täältä töitä niin oli pakko muuttaa vaikka Ruotsiin tai yksinkertaisesti kuoli nälkään ...
No, jos siirrytään ihan perustasoille, kaikki palkat ja hinnat ovat tavallaan mielivaltaisia. Ne ovat pikkuhiljaisen muodostumisen tulosta: tämä toimi tässä aiheuttaa tällaisen numeromäärän siirtymän tuonne.
Se mikä todella merkitsee, on tuottavuus: esimerkiksi kuinka monta pottusäkkiä, asuntoa tai kiloWattituntia voimme tuottaa nyt ja kuinka paljon ennen. Sadassa vuodessa tuottavuus on kohonnut 14-kertaiseksi ja maamme asukasmäärä noin kaksinkertaistunut.
Tuottavuuden kasvu on kiihtynyt nimenomaan aivan viime vuosina teknologisen vallankumouksen vuoksi. Ratkaisevaa on se, kuinka monta pottusäkkiä voimme tuottaa nyt kansalaistemme eineeksi - ei se, kuinka monta ihmistä on tuottamassa. Kun työn ja tuottavuuden jako suoritetaan kuitenkin markkinatalouden laeilla eikä niitä sidota alkuperäiseen tarkoitukseensa eli jonkin konkreettisen tuottamiseen, on lopputuloksena aivan absurdeja muotoja.
Eräs niistä on ns. eläkepommikauhistelu: kuinka niin-ja-niin monta ihmistä joutuu "elättämään" tulevaisuudessa "niin-ja-niin" montaa eläkeläistä... eihän se nyt niin mene. Pottusäkkejä tuotetaan nyt 13 enemmän kuin vuonna 1906. Ei meillä mitään eläkepommia ole - siirretään ne potaatit vain eläkeläisten lautasille.
Työntekijöiden reaaliansiot ovat toki nousseet - vaikka olenpa lukenut, että reaaliostovoiman kohoaminen ei laman jälkeen ole kaksista ollut. Näissä laskelmissa unohdetaan kuitenkin, että reaalisten työttömien määrä on samaan aikaan noussut yli 400 000:lla 1980-luvusta. Kun kohonnut palkkapotti jaetaan työmarkkinoilla olevien kesken ja otetaan huomioon satojen tuhansien jääminen palkkauksen ulkopuolelle, voidaan puhua palkkauksen romahtamisesta.
Ne kymmenen miljardia, jotka valtiolla nyt olisi yhteiskunnan rakentamiseen ilman muutoksia, ovat kuitenkin faktaa ja ihan oikeaa rahaa. Voimme toki filosofoida ja teoretisoida, mutta vaikkapa kaksi miljardia terveyskeskuksiin ja henkilökunnan palkankorotuksiin olisi todella konkreettinen pläjäys - sääli, että rahoilla mummo Floridasta ostaa sen uuden Cadillacin, kun vanhaan tuli tahra.
Totta helvetissä tuottavuus on noussut, silloin kun minä olin nuori niin matalapalkkaiset eli monta kertaa huonommin mitä tämän päivän työttömät.
Jokaisella eurolla on nykyään monta jakajaa, ennen sai yrittäjä käteensä melkein kaiken mikä oli voittoa.
Nykyään pitää olla veroekspertti jos meinaa pärjätä jotenkin ...
Sata vuotta sitten Suomi oli niin köyhä maa, ettei sitä kannata verrata mihinkään.
Ihmisiä kuoli nälkään ja mm. sellaiseen maahan kuin Argentiina lähdettiin siirtolaisiksi.
Onhan sitä rahaa, mutta onko valtiolla rahaa on sitten toinen juttu, ei Suomen kaltainen maa voi irtautua kansainvälisestä taloudesta ja ruveta elämään ihan omilla säännöillä.
Eli ei se "pottujen" siirtäminen niin yksinkertainen juttu ole kuin väitetään.
Tosiasia on, että suurimmat omistajat kansainvälisessä taloudessa on nykyään eri maiden eläkeyhtiöt.
Jos omistamisen tulokotiutusta yhtä-äkkiä muutetaan, niin eläkkeiden maksu vaikeutuu koska eläkeyhtiöt on suunnitelleet menonsa nyky-yhteiskunnan säännöille.
Mielestäni on oikeus ja kohtuus, että ensin huolehditaan eläkkeet, lapset ja koulutus, sitten vasta voidaan katsoa kuinka paljon rahaa riittää kaiken maailman laiskoille loisille joiden ainoa päämäärä on ruveta elämään jollakin helvetin kansalaispalkalla.
Myönnät, että tuottavuus on noussut hurjasti ja että "onhan sitä rahaa". Kerrot myös, että tämän kohonneen vaurauden kohdentaminen ihmisten elämän helpottamiseksi on vaikeaa.
Olemme siis yhtä mieltä siitä, että nykymeno ei toimi. Millähän tavalla voisimme yrittää jakaa työn ja sen tuoton paremmin ihmisten elämänlaadun parantamiseksi? Sehän on lopultakin talousjärjestelmien ainoa tehtävä.
Ei talousjärjestelmällä ole mitään tarkoitusta sinänsä, kysymys on vain siitä että mitenkä halvimmalla homma hoidetaan.
Esimerkiksi, monet luulee että kenkätehtaan tehtävä on tuottaa kenkiä, mutta näin asia ei ole.
Kenkätehtaan tehtävä on tuottaa voittoa, jos se ei tuota voittoa niin se lakkaa olemasta muutassa kuukaudessa.
Kenkätehdas tekee kenkiä sen takia, koska se ei oikeastaan osaa tehdä mitään muuta, eli se tekee voittoa valmistammalla kenkiä.
Kun yritys, esim. kyseinen kenkätehdas sitten tuottaa voittoa, niin voiton tarkoitus ei ole maksaa palkkoja tai osinkoja, mutta niitäon pakko maksaa jos haluaa olla olemassa.
Osinkoja on maksettava, jos yritys haluaa pääomia sillä tavalla ettei se koskaan maksa saamiansa pääomia takaisin niiden sijoittajalle, näinhän menettelevät osakeyhtiöt.
Tämä on ehdottomasti halvin tapa saada yritykseen pääomaa, sijoittaja saa sijoittamansa pääoman vastikkeeksi osakkeita jotka oikeuttavat osinkoon, mutta yritys ei koskaan maksa alkuperäistä pääomaa kenellekkään takaisin.
Osakkeen omistaja jos haluaa rahansa pois, niin voi sitten kaupitella niitä osakkeita jollekulle muulle joka on niistä kiinnostunut.
"Ensin helsinkiläisen prekariaatin nouseva hirviömäinen voima räjäytti aukon täysin halvaantuneeseen ja hampaattomaan edustukselliseen poliittiseen järjestelmään. Perustulosta ja prekariaatista keskustellaan nyt kaikkialla..."
= joku idiootti poltti makasiinit?
http://jussi.halla-aho.com/suvaitsematon_syrjaytyneisto_ja_muuta_ajankohtaista.html
""Ensin helsinkiläisen prekariaatin nouseva hirviömäinen voima räjäytti aukon täysin halvaantuneeseen ja hampaattomaan edustukselliseen poliittiseen järjestelmään. Perustulosta ja prekariaatista keskustellaan nyt kaikkialla...""
Hohoo... nouseva hirviömäinen voima... hehee... halvaantunut ja hampaaton järjestelmä... hahahhaaa
Kuka vittu kirjoittaa moista paskaa? Sieniäkö lie popsinut ennen sepustustaan.
Kykeneekö moisia mahtipontisia ylisanoja käyttävä prekaarispede oikeasti liikkumaan ilman saattajaa?