Yleisesti hyväksytyn ajatusmallin mukaan naiset pystyvät käsittelemään tunteitaan paremmin kuin miehet ja tästä syystä miehillä on ongelmia alkoholin, väkivaltaisuuden ja itsemurhien osalta huomattavasti enemmän kuin naisilla. Hassua kyllä, omakohtaiset kokemukset naisista ei tue lainkaan tätä kuvaa. Naisilla on runsaasti tunnepurkauksia, mutta niiden erittely ja omien tunteiden selvittäminen itselleen tuntuu olevan julmetun vaikeaa. Tämä ilmenee esim. riitatilanteissa, joissa toisinaan keskustellaan toista tuntia ennen kuin päästään siihen, mistä oikein riidellään. Toisekseen monet naiset ottavat vapauden osoittaa mieltään miten sattuu. Kuin pikkulapset. Sitten helpottaa. Onko se sitten tunteiden "hallintaa" ja "käsittelyä"? Oma paha olo kaadetaan toisen niskaan. Ja monet naiset eivät edes huomaa, että se on raskasta toiselle osapuolelle kuunnella sitä.
Mielestäni naisten kyky puhua tunteistaan on silkkaa mytologista skeidaa. Puhetta kyllä tulee, mutta mikä sen sisältö on, se on ihan toinen asia.
Mielestäni naisten kyky puhua tunteistaan on silkkaa mytologista skeidaa. Puhetta kyllä tulee, mutta mikä sen sisältö on, se on ihan toinen asia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitänkähän tämä nyt littyy feminismiin?
Tämä on osa kampanjaa, jossa murretaan stereotypisiä feministisiä myyttejä, joiden pohjalta yhteiskunta alistaa ja nöyryyttää miehiä. Kampanja tunnetaan yleisemmin nimellä Untamo.
Uskon että tämä johtuu siitä, että kun mies ja nainen ajautuvat riitaan, jossa käsitellään tunteita tai useammin tunteettomuutta, kykenee keskiverto nainen jauhamaan aiheesta niinkauan ilman mitään mainittavaa sanottavaa, että keskiverto mies katsoo usein helpommaksi myöntää olleensa väärässä, kuin jatkaa väittelyä. Näin ollen naiselle syntyy käsitys, että hän on tunne asioissa älykkäämpi kuin mies.
Olen tasan tarkkaan samaa mieltä. Mutta olen melkoisen varma, että monet naiset eivät ole. Ja erityisesti etteivät useimmat feministit ole.
Onko sekin jokin feministinen myytti, että kun tytöt ovat tunneälykkäämpiä, niin pojat ovat matemaattisesti lahjakkaampia?
Kyllä ne on ihan jotain muita myyttejä, kuin feministisiä.
ja piste.
Olennaista ainakin on se, että naiset useimmiten ilmaisee tunteensa, koska se on kultturaalisesti sallittua, minkä seurauksena ei tule sellaisia patoutumia kuin miehille, jotka ei itke, ja muuta vastaavaa skeidaa.
Ja tässä taas näet sen, missä ollaan: Kun yleistetään, että naiset sitä ja miehet tätä, niin 40% kohderyhmästä ei tee ollenkaan niin. Puhutaan siis jostakin oletetusta, mitä ei oikeasti ole olemassa kuin heteronormatiivisessa stereotypiautopiassa. On varmasti miehiä, jotka ilmaisee tunteensa ja on kykeneviä niistä puhumaan ja itseään ymmärtämään - ja naisia, joilta nämä välineet puuttuu lähes kokonaan.
Oli niin tai näin, laittaa miettimään, että miksi tulet tällaisen avauksen tekemään feminismi-keskusteluun. Tulee mieleen auttamatta, että haluat vain haastaa riitaa - se on syvin motiivisi.
Hyppään tässä suoraan laimean ja keskustelua latistavan maailmaa syleilevän keski-ikäisen mitäänsanomattoman alkuosan yli viimeisiin lauseisiin. Siis miksi en avaisi provosoivasti? Ja kyseessä on kuitenkin arkikokemuksiin pohjautuva maailmankatsomuksellinen kysymys, johon jokaisella pitäisi olla joku mielipide.
Kysymys on kulttuurista. Miehet sosiaalistetaan s.e. he todella usein eivät omaa hyviä sosiaalisia välineitä. Tämä on varsin paska juttu, mitä ei pitäisi jatkaa.
Jossain toisessa kulttuurissa miehille on tunteidensa näyttäminen sallitumpaa kuin vaikka täällä meidän kulttuurissa naisilla.
Ja riippuu vähän myös mistä tunteiden ilmaisemisesta puhutaan. Vihan, surun, ilon?
Miehet saa ilmaista aggressiota, naiset ei. Naiset saa itkeä, miehet ei, jne. Siis meidän kulttuurissa, pahimmillaan.
Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa. Myös kääk! puhuu asiaa.
Perkele, ihmiset ON erilaisia. Mikä siinä on niin vaikea käsittää.
Myös on niin, että ihminen oppii. Myös itsestä asioita, joita ei osannut aiemmin.