Näin nopeesti tähän pistän mietteitäni viimeaikaisista asioista jotka ovat nousseet sydämelleni täältä palstalta.
Monet uskon veljet ja sisaret ikäänkuin kamppailevat täällä keskenään. Jokaisesta "väärästä" sanasta täytyy heti nostaa älämölö. Monet syyllistyy tuomitsemiseen ja jopa henkilökohtaiseen haukkumiseen. Kaikki ne opetukset ja periaatteet joita Mestarimme opetti ja neuvvoi poljetaan maahan. Mitä Herramme tahtoisi sanoa täällä palstalla nyt meille?
Sanoisiko Hän, että hyvä ystäväni jatkakaa samaan malliin, vai haluaisiko Hän puhua enemmän siitä lähimmäisen rakastamisen käskystä, jonka me niin nopeasti unohdamme.
Meillä on monella eri näkemyksiä uskon asioista. Joskus vaikka olisi kuinka paljon sama näkemys asioista, niin tulee erimielisyyksiä ihan vain sen takia, että asioita ei ole niin helppo kirjottaa, kun niistä olisi kasvotusten puhua.
Kuitenkin kaikesta huolimatta me juoksemme samaan suuntaan voitto palkintoa kohti, kuten Paavalikin sanoi.
Olisi aivan mahtava oppia ymmärtämään mitä lähimmäinen ja veli/sisar Herrassa todella tarkoittaa.
Voisiko se tarkoittaa osin sitä, että kun täällä maan päällä juoksemme, niin jos vierellä kulkija väsyy tai harhautuu reitiltä, niin me auttaisimme häntä eteenpäin rakastaen. Jos vaikka aina ajattelisimme näin, että mitä Jeesus tekisi, kun löisimme keppiä jalkojen väliin kampittaaksemme ja hidastaaksemme ystäväämme.
Olen toiminut vanhemmiston varajäsenenä yhdessä seurakunnassa ja tulin huomanneeksi siinä lyhyessä ajassa kuinka seurakuntalaiset, vanhemmatkin konkarit "taistelivat" paikastaan olla se johon Jumala kiinnittäisi sen "mieltymisen" katseensa. Se oli surullista katsottavaa, sillä siinä unohdettiin tämä lähimmäisen rakastaminen kokonaan. Seurakunnasta tuli hyvin nopeasti taistelutanner.
Jumalan siunaus katosi!
Onko tämä käsky rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi liian vaikea meille, vai onko se "inhottava" asia, kun se tulee suoraan käsky muodossa?
Huom. En puhu teille, vaan puhun meille, itseni mukaan laskettuna.
Voidaanko me yrittää tehdä parannusta tässä asiassa tällä palstalla, vai olemmeko me kaikki toivottomia tapauksia?
Jumalalle ei kukaan ole toivoton tapaus, mutta hyväksymmekö me toisemme sellaisena kun olemme? Jos me emme hyväksy toisiamme sellaisena kun olemme, niin silloin me emme anna Jumalalle mahdollisuutta muokata meitä sellaisiksi joka rakastaisi lähimmäistään huolimatta minkälainen hän on. Olisi hienoa oppia rakastamaan jokaista ihmistä kuten Jumala rakastaa meitä.
Jos katsomme jokaista ihmistä Jumalan luomana, niin kuin se onkin, niin oppisimme varmasti paremmin rakastamaan ihmistä, kuin ihmistä ystävänä, veljenä, siskona, äitinä tai isänä Jumalan täydellisenä luotuna elävänä sieluna jolla on tunteet ja tahto hyvään, mutta voimaa hyvän tekemiseen niin tavattoman vähän.
Haastan itseni ja teidät jokaisen tarttumaan kiinni siihen, että joka kerta täällä ja siviilissä ajattelemme, että (mitä Mestarimme Jeesus sanoisi tai tekisi) ja vasta sitten toimimme, sillä Herramme totisesti kantoi hyvää hedelmää joka muistetaan vielä tänäkin päivänä suurella ihastuksella ja kunnioituksella.
Jumalan siunausta teille jokaiselle ja hyvää yötä tai hyvää huomenta †
Monet uskon veljet ja sisaret ikäänkuin kamppailevat täällä keskenään. Jokaisesta "väärästä" sanasta täytyy heti nostaa älämölö. Monet syyllistyy tuomitsemiseen ja jopa henkilökohtaiseen haukkumiseen. Kaikki ne opetukset ja periaatteet joita Mestarimme opetti ja neuvvoi poljetaan maahan. Mitä Herramme tahtoisi sanoa täällä palstalla nyt meille?
Sanoisiko Hän, että hyvä ystäväni jatkakaa samaan malliin, vai haluaisiko Hän puhua enemmän siitä lähimmäisen rakastamisen käskystä, jonka me niin nopeasti unohdamme.
Meillä on monella eri näkemyksiä uskon asioista. Joskus vaikka olisi kuinka paljon sama näkemys asioista, niin tulee erimielisyyksiä ihan vain sen takia, että asioita ei ole niin helppo kirjottaa, kun niistä olisi kasvotusten puhua.
Kuitenkin kaikesta huolimatta me juoksemme samaan suuntaan voitto palkintoa kohti, kuten Paavalikin sanoi.
Olisi aivan mahtava oppia ymmärtämään mitä lähimmäinen ja veli/sisar Herrassa todella tarkoittaa.
Voisiko se tarkoittaa osin sitä, että kun täällä maan päällä juoksemme, niin jos vierellä kulkija väsyy tai harhautuu reitiltä, niin me auttaisimme häntä eteenpäin rakastaen. Jos vaikka aina ajattelisimme näin, että mitä Jeesus tekisi, kun löisimme keppiä jalkojen väliin kampittaaksemme ja hidastaaksemme ystäväämme.
Olen toiminut vanhemmiston varajäsenenä yhdessä seurakunnassa ja tulin huomanneeksi siinä lyhyessä ajassa kuinka seurakuntalaiset, vanhemmatkin konkarit "taistelivat" paikastaan olla se johon Jumala kiinnittäisi sen "mieltymisen" katseensa. Se oli surullista katsottavaa, sillä siinä unohdettiin tämä lähimmäisen rakastaminen kokonaan. Seurakunnasta tuli hyvin nopeasti taistelutanner.
Jumalan siunaus katosi!
Onko tämä käsky rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi liian vaikea meille, vai onko se "inhottava" asia, kun se tulee suoraan käsky muodossa?
Huom. En puhu teille, vaan puhun meille, itseni mukaan laskettuna.
Voidaanko me yrittää tehdä parannusta tässä asiassa tällä palstalla, vai olemmeko me kaikki toivottomia tapauksia?
Jumalalle ei kukaan ole toivoton tapaus, mutta hyväksymmekö me toisemme sellaisena kun olemme? Jos me emme hyväksy toisiamme sellaisena kun olemme, niin silloin me emme anna Jumalalle mahdollisuutta muokata meitä sellaisiksi joka rakastaisi lähimmäistään huolimatta minkälainen hän on. Olisi hienoa oppia rakastamaan jokaista ihmistä kuten Jumala rakastaa meitä.
Jos katsomme jokaista ihmistä Jumalan luomana, niin kuin se onkin, niin oppisimme varmasti paremmin rakastamaan ihmistä, kuin ihmistä ystävänä, veljenä, siskona, äitinä tai isänä Jumalan täydellisenä luotuna elävänä sieluna jolla on tunteet ja tahto hyvään, mutta voimaa hyvän tekemiseen niin tavattoman vähän.
Haastan itseni ja teidät jokaisen tarttumaan kiinni siihen, että joka kerta täällä ja siviilissä ajattelemme, että (mitä Mestarimme Jeesus sanoisi tai tekisi) ja vasta sitten toimimme, sillä Herramme totisesti kantoi hyvää hedelmää joka muistetaan vielä tänäkin päivänä suurella ihastuksella ja kunnioituksella.
Jumalan siunausta teille jokaiselle ja hyvää yötä tai hyvää huomenta †
Vastaukset 12
Vanhimmat
seurakunnan kanssa niin tekemisissä, että he pääsisivät minua painostamaan ja määrittelemään, on parempi olla hyvän päivän tuttu vain. Seurakunnat on vaikeita yhteisöjä ilman Pyhää Henkeä, liikun vain seurakunnissa joissa Jumalan Pyhä Henki viihtyy, turha riidellä uskonnollisten kanssa.
että x-talen texti oli Jumalasta. Mulla ja mun ystävällä just meneillään juttua siitä saako uskovainen olla "vaan kaveria"monien ukkojen kanssa samaan aikaan..jos kaikki yrittää olla uskossa.
Tuntui että Jumala antaa ohjeeksi just ton rakkauden kaksoiskäskyn, mistä sanoit. Sehän on tärkein käsky..hyvä asettua toisen ihmisen asemaan. Sitä säkin tarkoitit!
Sööliksi käy sinuaa oikeaoppisuutesi kanssa. Muka hengellisimmissä käyt,
Listaa hyvistä seurakunnista pääkaupunkiseudulla:
http://tampere.nokiamissio.fi/
http://www.kaantopiiri.org/suomi/ohjelma/ohjelma.htm
http://www.arken.org/artiklar/read.asp?artikelID=657&lang=2
http://keravan.cityseurakunta.org/
http://siion.net/
http://www.arkki.org/index.php?menu=tapahtumat&page=tulevat
http://www.elavasana.net/tulossa.html
http://www.cityseurakunta.com/kkohjelma.htm
Älä sinä aina ole "kokemassa hengessäsi" jotain!
Ei ole mitään tarvetta ylihengellistää joka asiaa! terveellä järjellä pärjää hyvin eikä aina tarvitse yrittää "kokea hengessään" jotain!
Tuo on taas vaan sitä tavallista helluntaipaskaa, kaikki ylihengellistetään ja aina ollaan muka "kokemassa hengessään"...
"tavallista HELLUNTAIPASKAA?" Sitten mä oon vielä ylpeä...
Mä en nyt osaa muuttuu sun mieliksi, hinttaripelle, sori vaan. *Älä turhaan sitten lue mun kirjoituksia, jos ne on sulle jotenkin ylivoimaisia, olisin kiitollinen jos et. Koska sun juttus syö mua, ne loukkaa. Jos satutetaan, niin mua sattuu.
En mä oo ylpee ja mä kunnioitan tätä "lahkoa"ja sen ihmisiä täälläkin, niin six en oo ylpee. On asioita joista ei saa olla samaa mieltä tai ei pysty, siksi on Jumalan Sana. Ihmiset ei tiedä eikä mitään "puhdasoppisuutta"ole olemassakaan.
Mäkään en väitä tietäväni totuutta joka asiassa, mutta Jumala tietää.
Sä olet häijy, jos et lopeta.
minkään lahkon jäsen. Olin aikanani luterilainen, mutta Jeesus erotti minut siitä, koska kehitystä ei tapahtunut ja elävä Jumala sai odottaa mitä ihmiset milloinkin sallivat Hänelle. Antoivat muutamia muruja ja sitten täyttivät lihansa lakia ja näinpä Jeesus kehoitti minua astumaan ulos siitä yhteydestä ja sen jälkeen alkoi valtava hegellinen kasvu ja olen saanut alati nähdä ihmeitä.
Emme voi odottaa tältä palstalat paljoa, mutta jos Jeesus kehottaa, tulemme tänne tuomaan Hänestä tietoa. Taistelu jatkuu loppuun asti, mutta taistelukentilläkin on heitä, jotka heräävät rakastamaan Jumalaa ylitse kaiken.
Jeesus jättää 99 omaansa odottamaan, siksi kunnes Hän löytää sen yhden kadonneen.
Olen lähetetty näille palstoille ja lähettäjänä on Itse Jeesus. Viimeaikoina olen ollut työssä useilla eri foorumeilla, Idän uskonnot palstalla ja luterilaisten palstalla nyt aivan viimeksi ja pyörähtänyt myös täällä väillä mutkia, aivan miten Jeesus on kehoittanut.
Nyt Hän kehotti minua tuomaan myös tähän uskon veljen aloittamaan ketjuun tuon saman tiedon, jonka äsken annaoin Jeesuksen kanavana, tuonne luterilaisille.
Tässä tämä on:
Jeesuksen ruumis
koostuu monista jäsenistä ja ruumis ei ole täydellinen ennen, kuin kaikki jäsenet ovat koossa. Jumala on viisaus ja siksipä Hän antoi jäsenilleen eri tehtävät, että yksikään ei korottaisi itseään toisten yläpuolelle. Halvempi arvoinen ihmisten silmissä, saattaakin olla se kaikkein kallein jäsen.
1.Kor.12
20 Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
21 Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä".
22 Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä;
23 ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme;
24 mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
25 ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
26 Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.
Nämä armolahjat eivät ole mihinkään kadonneet, sillä me jotka uskomme Jeesukseen, tarvitsemme niitä tässä ajassa.
Joka uskoo saa nähdä ihmeitä.
Eivät kaikki ole osallisia armolahjoista, mutta kaikkien tulisi niitä kunnioittaa ja niistä iloita. Ilman armolahjoja, Jeesuksen ruumis ei kehittyisi ja siksipä pyytäkää itsellenne niitä ja pyrkikää saamaan kalleimpia ja tärkeimpiä armolahjoja. Rakkaus olkoon kaikessa vaikuttimena ja Jumalan kunnioitus olkoon päällimäisenä ja Hänen Sanansa olkoon totuus.
on ehdottomuutesi.Et osaa ottaa muilta mitään vastaan ja sitten sinuu n hernostutaan.
asioita. Mielestäni en ole ollut esteenä missään kohtaa. Saatan toki olla väärässäkin.
On oltava lujaa siinä missä on kyse iankaikkisessa elämän ohjeet ihmisille! Koska on viimeisiä aikoja paljon susia liikenteessä!! Mutta se on oikein mitä kirjoitat X-Tale ! Ilman rakkaus ollaan kuolleita ja menossa helvettiin!!
Jes. 1:17
Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
Gal. 6:1
Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
---------------------------------------
Siinä lukee harrastakaa oikeutta eikä hankikaa oikeutta itselle!!
Ojentakaa säväisyyden hengessä,,,, on yliluonnollinen taito jonka annetaan ylhältä!!!
-----------------------------------------
Uskon että ainoa mahdollisuus rakastaa aina ja iankaikkisesti jokainen jopa viholinen on rukous -----> Anna minun tuntea että sä rakastat minua Herra ja että minä rakastan Sinua!! Sillä rakkaudella mitä saamme on mahdollisuus tehdä käskyn muka -------> Rakasta lähimmäinen niin kuin itsesi!!
Minä olen se joka kirjoittelin sinulle niistä näyistä, muistatko?
Tämä viestisi oli kivaa luettavaa! Tuntuu että sinulla on järki päässä ja lämmintä sydäntäkin kun tuollaisia jutustelet.
Valitettavasti se vain on niin että taitaa olla ihan turhaa työtä tällaisilla palstoilla ainakaan toivoa mitään tämän parempaa. Täällä sekaa niin monenlaista koheltajaa monenlaisin motiivein. Kristikuntaakin on aina hajottanut nämä erimielisyydet, mutta uskoisin että jos yksittäinen ihminen (edes se yksi) jaksaisi olla asiallinen ja huomaavainen toista kohtaan nin se olisi jo voitto jollekin, ainakin hänelle itselleen. Aina ei tietenkään jaksa koska ei tässä täydellisiä olla ja itsekunkin tulee roiskittua. Olen sitä mieltä että näillä nettipalstoilla tyhmyys oikein tiivistyy että sitä voisi veitsellä leikata. Ei se oikein viisasta ole täällä roikkua. Mutta hyvä ja asiallinen viesti sinulla!