Olen hiljattain saanut tietää,että minulla on ADD.Jos täällä on muita samanlaisia aikuisia,olisi kiva saada tietää,millaisia te olette.Itse olen aina ollut 'omiin maailmoihini vaipuva' ja epäsosiaalinen.En ujostele kuitenkaan puhua vieraille ihmisille.Saan toisiin ihmisiin kontaktin,mutta ystäviä minulla ei oikeastaan ole.Elämäni on ollut aina enemmän tai vähemmän kaaoksessa.Olen taiteellisesti lahjakas,mutta esimerkiksi yksinkertainen työmääräys työpaikalla saattaa olla vaikea käsittää.Joudun kysymään jotain asiaa useamman kerran.Tiedän,että liiankin usein keskeytän toisen puheen ja puhun päälle.Yleensä teen ensin ja ajattelen vasta sitten.Arkipäivän rutiinit on ylivoimaisia.Joudun pinnistelemään,että saan pidettyä kotini edes jokseenkin siedettävässä kunnossa.Pyykkiä on ihan pakkokin pestä,mutta imuri ei pahemmin kulu käytössä.Työhuoneessani ompelukoneen ympärillä on kasapäin keskeneräisiä töitä.Tietokoneeni kansioissa on kauhea määrä erilaisia kirjoitelmia.Välillä tuntuu,että päässäni on filmi joka pyörii 24 h vuorokaudessa.Jo pelkästään unistani saisi vaikka minkälaisen teoksen.Muistan hirveän määrän kaikenlaisia vitsejä ja sutkautuksia,mielikuvitukseni on aivan mahdoton.Minua on aina pidetty jonkinsortin kummajaisena,ihmiset eivät ymmärrä leikkimielisyyttäni eikä erikoista huumoria.Joidenkin mielestä voisin jo 'kasvaa aikuiseksi'.Tunnistan itsessäni myös pakkomielteitä.Jään helposti jumiin mielenkiintoiseen juttuun tai asiaan.Jossain määrin olen myös ollut aina uhkarohkea.Melkein voisi sanoa tyhmänrohkea yllytyshullu.Te muut ADD/AD/HD-aikuiset,olisi kiva tietää teidän ajatuksianne.
t:ei-aio-kasvaa-aikuiseksi
ADD/AD/HD-aikuiset
46
14198
Vastaukset
- vaan .
Kuvailet tuttuja piirteitä. Noitahan meillä on. Oletko saanut diagnoosin vai tutustuitko AD/HD:hen muuta kautta? Alkuvaiheessa oli todella tärkeää käydä läpi omaa persoonaa ja tunnistaa ylipäänsä omia piirteitään. Nyt, kun tärkeintä on puskea arjessa läpi vammansa kanssa, analyysi ei ole enää oleellista.
Viisainta, mitä saatoin tehdä alkuvaiheessa oli hakeutua konkreettisesti muiden AD/HD-aikuisten pariin. Mikään teksti ei kerro tarpeeksi verrattuna siihen, että saattoi omin silmin havainnoida toisia vertaisia.
Minulla ei ole koskaan ollut tunnetta, ettenkö haluaisi kasvaa aikuiseksi. Päin vastoin. Lapsellisuus ja impulsiivisuus ovat olleet kipeä kohtani. Muistan liian monta kertaa seisoneeni peilin edessä itkettynein kasvoin sopertamassa ikuiselta tuntuvaa kysymystä: miksi en voi näyttää oman ikäiseltä? Tuo asia alkoi heti eheytyä, kun tunnistin itseni AD/HD-henkilöksi. Tällä hetkellä voin sanoa olevani sinut itseni kanssa. Se pitää sisällään sen, että minussa on näkymätön vamma, joka vaivaa minua kohtalaisella intensiteetillä.
Jos et ole vielä hakenut apua, toivoisin, että lähtisit prosessiin. AD/HD-aikuisten voimat ovat valtavalla koetuksella ja jos avun hakemista lykkää hamaan tulevaisuuteen, polttaa itseään kahdesta päästä. Minulle kävi niin. Jos olisin saanut apua 3-kymppisenä en todennäköisesti olisi nyt työkyvytön.
Noita luonnehdintoja on varmasti AD/HD-aikuiset ry:n sivuilla. Google varmaan näyttää sinne tien. Voimia!- alkup.
Olen jo aika lähellä tuota työkyvyttömyyttä.Olen tällä hetkellä tukityössä,normaaliin työelämään en tiedä koska palaan.Kiitos vastauksestasi,mä käyn kattomassa tuota mainitsemaasi sivua.
- alkup.
Jos haluat kirjoitella,voin laittaa sähköposti-osoitteeni.
- Add
Olen tullut lopputulokseen että me kaikki diagnoosin omaavat olemme ikuisia inkkareita!
Positiivisina puolina olen saanut huomata erilaisen ajattelun/ongelmanratkaisukyvyn...
Lääkkeistä sen verran että käytin n.3v. ja romahdus tuli aina noin 6-9kk. lääkkeiden jatkuvan käytön jälkeen. Oireet oli samoja kuin amfetamiinin käyttäjillä, unettomuutta, halluja, etc... Toipuminen kesti aina n.1-1,5kk. Nykyisin mennään ilman nappeja juurikin noiden romahdusten takia.
- Mielipuoliko?
Olen diaknosoitu tässä viiko aikaa ja lääkeet alko tänään ja elämä on taakse päin katsottuna ollut jotakuinkin juuri tyyppi esimekki ad/hd ore määreestä, toki sillä erotuksella että olen ennenkaikkea juuttuja ja monta rautaa tulessa on pitänyt olla tai masennus on hiipinyt kimppuun kun on tuntenut itsensä tarpeettomaksi.
Mutta tänään kaikki on toisin nappeja naamaan masennuslääkket rodeen ja baanalle :)
AD/HD ei mielestäni kyllä ole sairaus, enemmänkin ominaisuus ja huono piirre ihmisessä.
Siis tarkoitan sillä sitä ttä olen aina pärjännyt elämässä kunhan kukaan ei ole ollut ns. neuvomassa tai muuta elikkä epäsosiaalisuus on minullakin aika suuri rajoite ollut ja on??
Lahjakaskin olen kunhan sillä ei ole referointi tapoja.
Olen siis reilu 30 mies ja tosiaankin aika noviisi aiheesta kun diaknoosi tuli viimeviikolla ja ainoastaan yhden nuppimaakarin konsultaation perusteella, toki kaveri oli kyllä perehtynyt papereihini paremmin kuin minä koskaan.
Jä lääkkeet alkoi tänään ja vaikutuksista sen verran että selkeys on aika outo tunne. - Petzi
Aloittajan viestistän tunnistan paljon omiakin piirteitäni, jotka jo ongelmaksi ovat muotoutuneet.
- Petzi
[email protected]
Olen 99% varma, että sairastan AD/HD.tä(joka minun mielestäni on sairaus). Lisäksi kärsin masennuksesta, olen käytännössä työkyvytön, olen taiteellisesti lahjakas, olen käyttänyt liikaa alkoholia, minulla on kauheita morkkiksia, suhtaudun toisinaan asioihin erittäin kyynisesti ja olen passiivinen. Jonkinasteista maanisdepressiivisyyttäkin uskon sairastavani. Tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi enkä yhtään ihmettele että minua pidetään tyhmänä ja laiskana. Tymänä, koska munailen jatkuvasti arkielämän asioita ja laiskana, koska välillä haluan vain olla ja kitata kaljaa. Mutta vaikak käyttäydyn tyhmästi, niin olen kyllä mielestäni älykäs ja herkkä ihminen. Jos aiheutan toisille mielipahaa, minulle tulee siitä itselleni sietämättömän paha olo. Ajattelen muitakin ihmisiä, olen ehkä liian kiltti. Siten toisinaan tätä on taas tullut kompensoitua tekemällä jotain älyttömiä tempauksia...
Noh, mitähän tässä nyt selittää, pää tulee kipeäksi. Olen siis mies(vaikka usein tunnen itseni kaikkea muuta kuin mieheksi), 23 v.
- AC/DC-77
Valitettavasti minulla ei ole nyt aikaa kirjoittaa enempää. Diagnoosi minulle tehtiin tammikussa/06. Vaikka esim. äitini(lääkäri) on tiennyt sen jo yli 20 vuotta. Silloinhan sitä diagnoosia ei tietääkseni vielä ollut, vaan minulla todettiin ekalla luokalla lukihäiriö ja mbd-epäily. Lääkkeriippuvuuteni vuoksi en ole Consertaa tai Ritalinia syönyt. Mutta huhtikuussa minulle aloitettiin uusi lääke Strattera(tarvitsee vielä lääkintöhallituksen erityisluvan). Itse olen kokenut hyötyneeni lääkkeestä, olen skarpimpi ja levollisempi samaan aikaan. Parasta tässä uudessa lääkkeessa on se että n. vuoden kuurin jälkeen lääke saattaa jäädä lopullisesti päälle, eikä lääkitystä enää tarvita :)
- pirkko .
Hienoa, että olet hyötynyt Stratterasta!
Mutta mistä olet tullut sellaiseen käsitykseen, että yhden vuoden kuurilla asiat olisivat järjestyksessä?
Sen mitä tarkkaavaisuushäiriötä ymmärrän, se on rakenteissa oleva vika, eivätkä rakenteet korjaannu lääkityksen ansiosta. Lääkitys ainoastaan lievittää oireita.
En halua millään loukata sinua, mutta minusta on ikävää, jos tuollaisia tyhjiä toiveita istutetaan ihmisiin. Voi olla, että vuoden jälkeen asiat saattavat tuntua olevan hallinnassa, mutta ilman lääkitystä niillä on taipumus mennä solmuun varsin lyhyessä ajassa. Sitä en sinulle soisi.
Hakeudu vertaisten kanssa tekemisiin, niin alat ymmärtää oireitasi paremmin. Hyvää jatkoa! - strattera- vaarallinen?
Publicerad: 2006-04-19 Skriv ut Klicka för att skriva ut artikeln Textstorlek:
1 2 3
Åt Strattera - tog sitt liv
SJÄLVMORDET KOM PLÖTSLIGT Adrian David Wade, 12, fick diagnosen ADHD och ordinerades Strattera. Han visade inga självmordstendenser före självmordet.
Foto: PRIVAT/BJÖRN LINDGREN
Adrian, 12, använde medicinen i 115 dagar
Flera personer som har behandlats med Strattera har tagit sina liv.
En av dem är Adrian, 12.
– Min sons självmord kom som en blixt från klar himmel, säger en av föräldrarna.
De som har ADHD har problem med uppmärksamheten, impulsivitet och överaktivitet.
Hittills har patienterna främst medicinerats med de centralstimulerande narkotiska preparaten amfetamin eller Ritalina.
Även om det har handlat om små ickeberoendeframkallande doser så har det varit en kontroversiell behandlingsform.
Inga symtom på depression
Den nya medicinen Strattera innehåller ingen narkotika – men kan i stället ge en rad oönskade biverkningar.
Adrian David Wade, 12, hade tagit Strattera i 115 dagar när han plötsligt begick självmord den 23 oktober 2004.
Fallet beskrivs på hemsidan ritalindeath.com vars grundare Lawrence Smith har prisats för sitt engagemang kring ADHD-mediciner.
2003 mottog han en utmärkelse av Priscilla Presleys organisation för mänskliga rättigheter.
På pristagarens amerikanska hemsida berättar den 12-årige pojkens ena förälder:
– Adrian kommer alltid att finnas i våra hjärtan. Han är saknad och älskad av både sin familj och sina vänner.
Pojken hade fått diagnosen ADHD och blev ordinerad att ta Strattera varje dag.
”Håll barnen under uppsikt”
Enligt föräldrarna hade han inte visat några typiska symtom på depression – utan självmordet kom bara plötsligt.
– Om ert barn tar Strattera, håll dem under mycket god uppsikt, varnar föräldern.
Preparatet har ännu inte godkänts i Sverige och ges därför bara på licens till drygt 600 patienter, varav 450 barn.
Läkemedelsverket har på mindre än ett halvår gått ut med två meddelanden om ”ökad risk för självmordsrelaterade händelser vid behandling med Strattera”.
Trots riskerna så överväger Läkemedelsverket att snart godkänna preparatet.
– I det här fallet har man gjort en omsorgsfull genomgång av alla data och kommit fram till att har du en ADHD som kräver läkemedelsbehandling, då överväger nyttan, säger Jane Ahlqvist-Rastad, specialistläkare på Läkemedelsverket.
– Men man vill att läkaren ska ha skärpt uppmärksamhet på patienter som har en depression och är känslomässigt labila och övervaka dem särskilt noga.
Vill ha varningstexter
Den brittiska läkemedelsmyndigheten, MHRA, har krävt att Eli Lilly nu måste ha varningstexter för risker för självmordsbeteende i sin produktinformation.
En undersökning visade att närmare 0,44 procent av dem som tog Strattera visade självmordsbeteende.
Motsvarande siffra för en kontrollgrupp som inte tog preparatet var 0 procent.
Internationellt har det fram till den 25 oktober 2005 totalt rapporterats om 431 fall av självmordsbeteende bland patienter som har tagit Strattera.
Av dessa var 20 fullbordade självmord, enligt brittiska läkemedelsverket.
Amerikanska läkemedelsverket, FDA, har rapporterat om om 992 fall av aggression och våldsamt beteende bland dem som har tagit Strattera.
Flera fall av hallucinationer
Men också om 360 fall av psykotiska tillstånd, manier och hallucinationer.
Här är några exempel som läkare har redogjort för:
En 9-årig flicka utvecklade hallucinationer. Hon sa till sin mamma att det kändes som någon försökte hugga sönder handlederna. Hon slutade med Strattera efter tre dagar.
En 12-årig pojke fick förföljelsemani och hallucinationer efter tre månaders behandling med Strattera.
En 7-årig flicka började några timmar efter sin första dos av Strattera prata oavbrutet. Två timmar efter att ha tagit den andra dosen började hon springa snabbt, stannade och föll till marken. Flickan sa att hon hade sprungit in i en vägg – men det fanns ingen vägg där.
Efter detta avbröts Stratterabehandlingen.
En 8-årig pojke började utveckla hallucinationer omgående när han fick Strattera. Behandlingen avbröts.
En 9-årig flicka fick både hörsel- och synhallucinationer efter 3–4 veckors behandling med Strattera.
- ADD
Olen kolmikymppinen nainen, diagnoosini heiluu ADD:n ja AD/HD:n välimaastossa. Diagnosoitu muutama vuosi sitten. Keskittymisvaikeudet, eksyminen tutussakin ympäristössä, arjen strukturointiongelmat, kyvyttömyys erottaa puhekymppanin ääntä taustamelusta (esim. koululuokassa en erottanut opettajan ääntä josa luokassa oli vaimeaakin taustahälinää), kyvyttömyys tunnistaa tuttujakin kasvoja kun kadulla vastaan sattuvat, kyvyttömyys oppia vieraita kieliä, kyvyttömyys nauttia kyläreissuista tai siitä että ihmiset pyrkivät ystävystymään ja haluavat tulla kyläilemään...Tässä muutamia ongelmia. Vain muutamia. Lisäksi poissaolokohtauksia, eli tahdosta riippumatonta "omiin maailmoihin uppoutumista" kun pitäisi olla skarppi ja oppia jotakin. Lisäksi jatkuva ulkopuolisuuden tunne ja erilaiset ajatusmallit kuin ns. normaaleilla ihmisillä ( "maailmanparantaja-syndrooma" vaivaa, enkä osaa katsoa maailmaa vain omasta perspektiivistä. En halua perhetä, lapsia, haluan toimia laajemmassa perspektiivissä). Tässä alkua...Lääkityksenä Ritalin. Auttanut paljon :)
- verokortti - taas!
Hei!
Minulla on ADD -diagnoosi viime-viime keväältä. Kirjoituksessasi oli paljon minulle tuttua.
Vaikeinta minulle on ympäristön järjestäminen. Kämppä on sekaisin, opiskelut on sekaisin, paperit on sekaisin ja syön kesäisin, kun koulusta ei saa ruokaa, lähinnä makaronia, koska pelkään ruoanlaittoyritykseni päättyvän katastrofaaliseen, maailmannielevään kaaokseen. Kaikki lipsuu käsistä, tuntuu siltä, että kahlaisin suossa polvia myöten. En ymmärrä, missä välissä ehdin sotkea näin paljon, joka puolella vaan on minun tavaroitani väärissä paikoissa ja minun teekuppejani, ei koskaan mieheni. Siivoukseni on epämääräistä tavaroiden kanniskelua ympäriinsä ja sähläämistä, mikä useimmiten loppuu siihen, että istun keskellä lattiaa ja pillitän. Joskus siivoan hienosti, etenkin Concertaa otettuani, mutta pian systeemi kaatuu taas. Ei sitä jaksaisi enää, turhaa taistelua tutkainta vastaan. Kotona on paha olla, paha on olla miehellänikin, kun eletään kuin sikalassa. Mies ei siivoa, mikä on aivan oikein, koska kyse ei ole hänen sotkuistaan, vaan minun.
Soimaan itseäni jatkuvasti. Kenellekään muulle en olisi niin ilkeä, kuin itselleni. Jos joku sanoo minulle pahasti, koska olen tällainen, hän voi olla varma siitä, että sanon itse itselleni kymmenkertaisesti pahemmin. Niin on korvat täynnä elämänvarrelta saatua kritiikkiä ja moitetta, että ne soivat siellä jo itsekseen. Minulla ei ole suhteellisuudentajua ja koko persoonani on vähitellen jäänyt häpeän, syyllisyydentunnon ja riittämättömyyden jalkoihin. Ei ole helppoa olla, kun kokoajan päänsisässä papatetaan, että sinut pitäisi polttaa roviolla, sinusta pitäisi pistää keihäs läpi, sinulta pitäisi silmät puhkoa, sinut pitäisi raiskata ja että sinä olet niin paha, kuin pahuus on pahaa, koska sinä KADOTIT VEROKORTTISI - taas!
Elän enemmän omissa unelmissani, kuin täällä. Minulla on huolella rakennettu rinnakkaistodellisuus, jossa vietän päivittäin hyvin paljon aikaa ja joka nivoutuu tämän maailman kanssa sievästi yhteen. Uppoudun omiin juttuihini pitkiksi ajoiksi, olen henkisesti poissaoleva. Suurin osa opiskeluajasta on kulunut niin :D
Tulen ihmisten kanssa toimeen, mutta väsyn heistä. Ihmisten kanssa ollessa pitää kokoajan skarpata, että olisi vähän fiksumpi, kuin oikeasti onkaan. Minä olen aina ollut hieman poikkeava ja omituinen. Välillä on ollut erikoisuudestani ylpeä, välillä on vihannut sitä verisesti ja päättänyt mielessäni, että nyt teen kaikkeni, jotta olisin aivan niinkuin nuo muut! Mutta ihmiset ovat pitäneet minusta silti, koska olen hyväntahtoinen ja vilpitön, enkä ilkeile heille. Yleensä ihmiset tahtoisivat olla kanssani enemmän, kuin minä jaksaisin olla heidän kanssaan. Tunnen huonoa omatuntoa siitä, että en osaa olla hyvä kaveri, koska unohdan ystäväni, enkä soita heille, enkä lähetä viestejä enkä niitä miljoonaatsiljoonaa erilaista merkkipäivätsydeemiä, kun pitäisi vuoden mittaan muistaa laittaa. En kuitenkaan tunne oloani yksinäiseksi, koska minulla on omat haavemaailmani ja puuhani. Yhteenaikaan minulle ei ollut vuoteen-pariin muita sosiaalisia kontakteja, kuin mieheni, eikä se ollut juurikaan häiritsevää.
Vilpittömyys on yksi suurimpia vikojani. Olen niitä ihmisiä, joiden otsassa lukee: "potkaiskaa tähän". En osaa varoa ihmisiä, minua on hyvin helppo huijata ja käyttää hyväksi. Sitä ollaankin ahkerasti harrastettu ja joka kerta, kun niin on käynyt, olen ollut yhtä yllättynyt ja yhtä murtunut. Ehkä tämä johtuu siitä, että kuten terapeuttini sanoi, katson ihmisiä jotenkin kummallisen suoraan. En osaa tehdä eroa vaarallisten ja vaarattomien ihmisten välillä, suhtaudun kaikkiin samanlaisella avoimmuudella. Olen aina valmis auttamaan, jos joku kysyy, enkä osaa tutkiskella, tarvitseeko tuo oikeasti apua, vai kiusaako vain.
Minulla on myös jonkinsortin kaksisuuntaisen keikunnan taipumusta ja kuten tekstistä lukeekin, nyt mennään pohjalukemissa. Mutta ei hätää! Jos nyt on kurja olla, niin parin kuukauden kuluttua on taas ihan julmetun lystiä :D Jos olisin kirjoittanut tämän viestin maaliskuussa tai tulevassa elokuussa, olisin ollut aivan mahtava tyyppi, mielikuvituksellinen, älykäs ja skarppi, sellainen, olla on BOHEEMI huusholli ja jolla on meneillään mielettömän lystit projektit X, Y ja Z.
Keinunta on kuitenkin niin vähäistä ja säilytän työkykyni kummassakin vaiheessa, ettei minulla ole kaksisuuntaisen diagnoosia. ADD:stä oltiin sensijaan aika lailla varmoja.
Lääkityksenäni on Concerta.- siivoamisesta
Minulla ole AD/HD:tä vaan itsediagnosoitu Asperger, mutta tulee usein sellainen tunne, että otsassa lukee suurella IDIOOTTI. Mistä ne aina tietävät ketä potkia?
Tuli tuosta mieleen, että oletko katsonut Sillä Siisti-ohjelmaa? Useinhan ne ihmiset sanovat, että heidän kotonaan on sellainen kaaos etteivät tiedä mistä aloittaa. Että et ole siinä mielessä huonompi kuin kuka tahansa muukaan.
Olisiko teillä varaa siivoojaan? Edes kerran-pari vuodessa?
Olette varmaan kaikki kuulleet tämän kymmeniä kertoja, mutta jokaisella tavaralla pitäisi olla kotona oma paikkansa. Minun pienessä asunnossani ei ole kuin yksi tiskiallas, joten järjestelen likaiset astiani Ikean muovilipaston päällä olevaan huuhteluastiaan. Tärkeät paperit kuuluvat kansioihin, pyykit pyykkikoriin, pikkutavarat (pinsetit, teipit, taskulamput, laturit, mittanauhat) lokerolliseen säilytyslaatikkoon jne. Minua ainakin auttaa suuresti se, että en omista mitään ylimääräistä. Myymme silloin tällöin äidin kanssa kirppiksellä pikkutavaraa pois, kalliimpia myyn Huuto.net:issä. - epäjärjestelmällinen
siivoamisesta kirjoitti:
Minulla ole AD/HD:tä vaan itsediagnosoitu Asperger, mutta tulee usein sellainen tunne, että otsassa lukee suurella IDIOOTTI. Mistä ne aina tietävät ketä potkia?
Tuli tuosta mieleen, että oletko katsonut Sillä Siisti-ohjelmaa? Useinhan ne ihmiset sanovat, että heidän kotonaan on sellainen kaaos etteivät tiedä mistä aloittaa. Että et ole siinä mielessä huonompi kuin kuka tahansa muukaan.
Olisiko teillä varaa siivoojaan? Edes kerran-pari vuodessa?
Olette varmaan kaikki kuulleet tämän kymmeniä kertoja, mutta jokaisella tavaralla pitäisi olla kotona oma paikkansa. Minun pienessä asunnossani ei ole kuin yksi tiskiallas, joten järjestelen likaiset astiani Ikean muovilipaston päällä olevaan huuhteluastiaan. Tärkeät paperit kuuluvat kansioihin, pyykit pyykkikoriin, pikkutavarat (pinsetit, teipit, taskulamput, laturit, mittanauhat) lokerolliseen säilytyslaatikkoon jne. Minua ainakin auttaa suuresti se, että en omista mitään ylimääräistä. Myymme silloin tällöin äidin kanssa kirppiksellä pikkutavaraa pois, kalliimpia myyn Huuto.net:issä.Siinä mielessä addilla ja assilla on yhteistä sinisilmäisyys, ettei itsepuolustusvaisto toimi.
Addi, joka tietää olevansa huono ärjestyksenpitäjä ja syyttää itseään siitä, on ikävää luetella elämän perusasioita. Niillä saadaan vain paha mieli aikaiseksi.
Jos elää jo syntyneen kaaoksen keskellä ei ole asiallista opastaa addia, että jokaisella tavaralla p-i-t-ä-i-s-i olla kotona oma paikka. Pitäisi-sana syyttää addia hänen kyvyttömyydestään ja saamattomuudestaan ja siitä, ettei kotiansakaan saa pidettyä järjestyksessä. Assille tämä on käsittämätöntä. Assille asioiden luokitteleminen ja järjestäminen on tullut synnyinlahjana ja oireyhtymänsä miellyttävänä piirteenä. Mutta addeilla on juuri päin vastoin. Heidän aivonsa ovat synnyinlahjanaan totaalikaaoksessa ja heiltä puuttuu järjestämisen armolahja, koska heidän aivonsa eivät siihen yksinkertaisesti kykene.
Tavaroiden hankkiminen ja poisheittäminen ovat pirullisessa linkissä. Tavaroita hankkii sen tähden, että ne tuottavat miellyttävän tunne-elämyksen uutena ja varsinkin kaupassa. Parhaassa tapauksessa ne päätyvät vuosien käyttöesineeksi, mutta monet hukkuvat mappi ö:hön aika nopeasti. Kaikista vaikeimpia esineitä ovat lahjat tai sellaiset esineet, joihin liittyy tunnekokemuksia paikoista, tapahtumista, ihmisistä. Vaikka nuo attribuutit olisivat menettäneet jo merkityksensäkin, esine saattaa tuntua mahdottomasti poisheitettävältä, koska siihen on joskus liittynyt paljon myönteisiä tunteita.
Jo muutama sana: "tärkeät paperit kuuluvat kansioihin". Jees, olen samaa mieltä. Mutta miten hemmetissä ne voisi järjestää sillä tavoin järkevästi, että ne löytyisivät silloin kun niitä tarvitaan. Nimittäin jonkun toisen luoma hierarkia ei välttämättä käy addille, jos hän ei ymmärrä mitä papereita mitkäkin on. Ehkä addi haluaisi laittaa kaikki sellaiset paperit kattotermin alle kuin Pankki, jos ne hoidetaan kuntoon pankissa. Oli sitten kyse vaikka jälkiverosta tai terveyskeskusmaksusta.
Toinen ongelma on se, että kaaos voi olla jo niin massiivinen, että sen selättäminen tuntuu addista niin vaativalta, että kaikki keskittyminen valuu tyhjiin. Kaikkia ei voi pyytää kaveroimaan tuollaisen kaaoksen selättäjäksi, sillä addi on niin vereslihalla aikaansaamastaan sotkusta, kykenemättömyydestä aikuisena ihmisenä huolehtimaan kodistaan ja papereistaan. Vaikka kamu ei tarkoittaisikaan pahaa, pahaa jälkeä syntyy myös tuottamuksellisista virhearvioinneista.
Käytännössä aivojen sekamelska tarkoittaa sitä, että addi ei ole tietoinen tästä hetkestä tavalla, joka on normaalia. Siksi hän voi laittaa sukkamehusukan jääkaappiin, koska hänelle tuli jano sukkaa pyykkikoriin viedessään. Mehupurkkia ei saanut yhdellä kädellä kaapista, kun toisessa oli jo lasi, niin hän laski sukan jääkaapin hyllylle saadakseen mehupurkin käsiinsä. Hän unohti sitten sukan kaappiin, kun hökelsi taas 10. asiaan, joka oli pyörähtänyt esiin.
Ehkä minullakin tulisi yksi omakotitalon laajuinen myyntipöytä täyteen siitä, mitä en todellakaan tarvitse. Mutta sellaisen organisoimiseen en yksinkertaisesti kykene. Joskus vielä luulin, että piece of cake, muttei enää.
Kaikista ongelmallisimpia ovat sellaiset addit, joiden oireyhtymä on todellakin näkymätön. Silloin, kun ympäristöllä ei ole mitään aavistusta hänen vaikeuksistaan, voi hän tulla loukatuksi. Jo se on raskasta, että ihmiset päivittelevät, ettei susta olis ikinä kyllä voinut tietää. Ja tämänkin jälkeen heillä on niin vaikea diagnoosia ymmärtää, että sammakoita lentää.
En tiedä, millaisia kumipäitä nuo Sillä siisti -ohjelman sosiaalipornoon suostuneet uhrit ovat. Minulla ei olisi onnistunut. Jos asuntooni rantautuisi komppanja, heittäisi tavarani ja paperini pois, kyseessä olisi samanlainen toimenpide kuin ruumiini tyhjentäminen sisällöstä, jolla en tarkoita ruuansulatusjärjestelmän sisältöä. Vertaaminen Sillä siisti-ohjelman sottapyttyihin ei auta minua tippaakaan. Heitä katselemalla en ole saanut yhtään impulssia siirtyä kotiani puunaamaan.
Niin kävi esim. sen kerran, kun yhtäkkiä sain inspiraation pestä asuntoni ikkunat. Olin silloin asunut siinä osoitteessa 2 vuotta 7 kuukautta. - verokortti - taas!
epäjärjestelmällinen kirjoitti:
Siinä mielessä addilla ja assilla on yhteistä sinisilmäisyys, ettei itsepuolustusvaisto toimi.
Addi, joka tietää olevansa huono ärjestyksenpitäjä ja syyttää itseään siitä, on ikävää luetella elämän perusasioita. Niillä saadaan vain paha mieli aikaiseksi.
Jos elää jo syntyneen kaaoksen keskellä ei ole asiallista opastaa addia, että jokaisella tavaralla p-i-t-ä-i-s-i olla kotona oma paikka. Pitäisi-sana syyttää addia hänen kyvyttömyydestään ja saamattomuudestaan ja siitä, ettei kotiansakaan saa pidettyä järjestyksessä. Assille tämä on käsittämätöntä. Assille asioiden luokitteleminen ja järjestäminen on tullut synnyinlahjana ja oireyhtymänsä miellyttävänä piirteenä. Mutta addeilla on juuri päin vastoin. Heidän aivonsa ovat synnyinlahjanaan totaalikaaoksessa ja heiltä puuttuu järjestämisen armolahja, koska heidän aivonsa eivät siihen yksinkertaisesti kykene.
Tavaroiden hankkiminen ja poisheittäminen ovat pirullisessa linkissä. Tavaroita hankkii sen tähden, että ne tuottavat miellyttävän tunne-elämyksen uutena ja varsinkin kaupassa. Parhaassa tapauksessa ne päätyvät vuosien käyttöesineeksi, mutta monet hukkuvat mappi ö:hön aika nopeasti. Kaikista vaikeimpia esineitä ovat lahjat tai sellaiset esineet, joihin liittyy tunnekokemuksia paikoista, tapahtumista, ihmisistä. Vaikka nuo attribuutit olisivat menettäneet jo merkityksensäkin, esine saattaa tuntua mahdottomasti poisheitettävältä, koska siihen on joskus liittynyt paljon myönteisiä tunteita.
Jo muutama sana: "tärkeät paperit kuuluvat kansioihin". Jees, olen samaa mieltä. Mutta miten hemmetissä ne voisi järjestää sillä tavoin järkevästi, että ne löytyisivät silloin kun niitä tarvitaan. Nimittäin jonkun toisen luoma hierarkia ei välttämättä käy addille, jos hän ei ymmärrä mitä papereita mitkäkin on. Ehkä addi haluaisi laittaa kaikki sellaiset paperit kattotermin alle kuin Pankki, jos ne hoidetaan kuntoon pankissa. Oli sitten kyse vaikka jälkiverosta tai terveyskeskusmaksusta.
Toinen ongelma on se, että kaaos voi olla jo niin massiivinen, että sen selättäminen tuntuu addista niin vaativalta, että kaikki keskittyminen valuu tyhjiin. Kaikkia ei voi pyytää kaveroimaan tuollaisen kaaoksen selättäjäksi, sillä addi on niin vereslihalla aikaansaamastaan sotkusta, kykenemättömyydestä aikuisena ihmisenä huolehtimaan kodistaan ja papereistaan. Vaikka kamu ei tarkoittaisikaan pahaa, pahaa jälkeä syntyy myös tuottamuksellisista virhearvioinneista.
Käytännössä aivojen sekamelska tarkoittaa sitä, että addi ei ole tietoinen tästä hetkestä tavalla, joka on normaalia. Siksi hän voi laittaa sukkamehusukan jääkaappiin, koska hänelle tuli jano sukkaa pyykkikoriin viedessään. Mehupurkkia ei saanut yhdellä kädellä kaapista, kun toisessa oli jo lasi, niin hän laski sukan jääkaapin hyllylle saadakseen mehupurkin käsiinsä. Hän unohti sitten sukan kaappiin, kun hökelsi taas 10. asiaan, joka oli pyörähtänyt esiin.
Ehkä minullakin tulisi yksi omakotitalon laajuinen myyntipöytä täyteen siitä, mitä en todellakaan tarvitse. Mutta sellaisen organisoimiseen en yksinkertaisesti kykene. Joskus vielä luulin, että piece of cake, muttei enää.
Kaikista ongelmallisimpia ovat sellaiset addit, joiden oireyhtymä on todellakin näkymätön. Silloin, kun ympäristöllä ei ole mitään aavistusta hänen vaikeuksistaan, voi hän tulla loukatuksi. Jo se on raskasta, että ihmiset päivittelevät, ettei susta olis ikinä kyllä voinut tietää. Ja tämänkin jälkeen heillä on niin vaikea diagnoosia ymmärtää, että sammakoita lentää.
En tiedä, millaisia kumipäitä nuo Sillä siisti -ohjelman sosiaalipornoon suostuneet uhrit ovat. Minulla ei olisi onnistunut. Jos asuntooni rantautuisi komppanja, heittäisi tavarani ja paperini pois, kyseessä olisi samanlainen toimenpide kuin ruumiini tyhjentäminen sisällöstä, jolla en tarkoita ruuansulatusjärjestelmän sisältöä. Vertaaminen Sillä siisti-ohjelman sottapyttyihin ei auta minua tippaakaan. Heitä katselemalla en ole saanut yhtään impulssia siirtyä kotiani puunaamaan.
Niin kävi esim. sen kerran, kun yhtäkkiä sain inspiraation pestä asuntoni ikkunat. Olin silloin asunut siinä osoitteessa 2 vuotta 7 kuukautta.kiitos kovasti, molemmille!
Teidän viestinne olivat Bepanthenia ja Sibicorttia raastetulle sielulleni :) Kun joku kerrankin ymmärsi - kumpikin eri tavalla, MUTTA ymmärsi. Melkein pääsi itku tässä aamutuimaan, sekaisen pöydän äärellä :D Kun ne kommentit, mitä yleensä saa, on:
"Se on vaan niin, että kun otat jonkun tavaran, laitat sen HETI takaisin paikalleen!"
"Ei ole muita vaihtoehtoja, senkus vaan teet. Miksi sinä et tee?"
Mutta en sanoisi, että assit olisivat saaneet järjestelmällisyyden synnyinlahjanaan. Suurella osalla asseja on myös jonkinasteinen ADD, niin olen käsittänyt. Minullakin on AS -piirteitä rutkasti, muttei niitä diagnoosiin asti.
Minäkin olen allerginen "pitäisi" -sanalle. Olen oppinut, että kun aletaan käyttää sanaa "pitäisi", lähitulevaisuudessa tulen olemaan itseeni pettynyt ja vihaamaan itseäni.
Kiitos "polttomerkeistä ja siivoamisesta" -tekstin kirjoittajalle hyvistä neuvoista. Tuskin siivoojaa tänne päästäisin ikinä, vaan rohkaistuneena tekstistäsi koetan vielä kerran jonkinsortin systeemiä. Jotain järjestelmää. Vielä kerran!
Ja kiitos nimimerkille epäjärjestelmällinen syvästä, ihanasta ymmärryksestä. Joskus on oikeasti sellainen olo, että yksin maailmassa on tällainen friikki, kun toiset istuvat siisteissä, hallituissa huusholleissaan, marimekko -verhojen katveessa siemaillen yrttiteetä ja kuunnellen jotain sosiaalisesti hyväksyttyä sivistynyttä musiikkia, hymyillen kuin buddhankuvat. Itse istuu keskellä sotkuista olohuonetta ja heijaa heijaamasta päästyäänkin, välillä itkeskelee ja pohtii, miten voisi tehdä itsellensä pahaa niin, ettei kukaan sitä kekkaisi.
Ja mahaan koskee.
Ja sitten sanotaan, ettei siisteys ole minulle niin tärkeää, että VIITSISIN tehdä mitään sen eteen.
Silloin sitä vaan nyökkää, eikä kehtaa näyttää, minkänäköiset on kädet ja jalat, kun niitä on itse läiminyt ja tekee mieli kysyä, että jos ei ole minulle tärkeää tämä siisteysasia, miksi rankaisen itseäni näin? Silloin sitä uskoo itsekin, että ei vain viitsi ja on siten paha ihminen, kun kiusaa toisia sotkuisuudella ja sähläämisellä, tahallaan! Ei osaa eritellä, että jos toinen ihminen jotain sanoo, ei se välttämättä ole aina totta.
Mutta tänään - tänään yritetään vielä kerran! - alkup.
Melkein itku tulee kun lukee näitä viestejä.Niin paljon niissä on sitä samaa mitä minä elän joka päivä.En ole koskaan kertonut kenellekkään tuosta 'rinnakkaistodellisuudesta'.en edes terapiassa.En usko että kukaan 'normaali' edes ymmärtäisi.Viittasin siihen ensimmäisessä viestissäni,kun kirjoitin että päässä pyörii filmi 24 h vuorokaudessa.
Helpottavaa huomata,että meitä onkin aika paljon olemassa tälläisiä tapauksia.En ole yksin.Kiitos kaikille,jotka vastasitte. - patu81
Minulla on luonne että ystävystyn helposti ihmisten kanssa, mutta olen yhteydessä sitten vain kun minuun otetaan yhteyttä.. Tämäkin asia helpottuu silloin kun olen humalassa vaikka ei sen niin pitäisi mennä. Kun olen selvinpäin minulla ei tule oikein mieleenkään soitella kenelekkään. Tai jos tuleekin en sitten uskalla koska ajattelen että haluaako ne edes kuulla minusta, kaikilla tuntuu menevän niin hyvin että niin mitäpä ne minusta... Minulla ei ole alkoholi ongelmaa(omasta mielestäni, otan ehkä kerran viikkoon) tai muita juttuja mutta minut on helppo höynäyttää kaikkeen mukaan kun olen kännissä. Monesti on tullut kaikennäköisiä pillereitä naamaan vedettyä, mutta onneksi ei ole tullut mitään riippuvuutta tai muuta...Kumminkin ku n tapahtuu niin siitä seuraa jeesus morkkikset enkä haluaisi näyttäytyä kenellekkään pitkään aikaan, mietin vieläkin esim. ala-aste aikaisia juttuja vaikka ne on ihan mitättömiä.. Ja jos oikein yritän joskus skarpata työasioissa tai muissa jutuissa( pakko kun on lapsi ja avovaimo elätettävänä) niin tiedän että osaan hommani mutta sitten teen niin paljon hölmöjä virheitä että haluaisin sotkea itseni jälkeenpäin suohon.. ja pelkää huolimattomuuttani kiirettä. En tiedä autaisikko lääkitys vai terapia tähän hommaan...
- verokortti - taas!
Rupesin lukemaan tätä viestiä ja sieluuni koski!
Ajattelin: "Miten kukaan voi olla näin samankaltainen, kuin minä?"
"Tuokin on unohdellut teekuppeja!"
"Tuollakin on mielikuvituskavereita!"
"Tuokin on syönyt Concertaa!"
...
...
Ja sitten hiffasin, että SEHÄN OLEN MINÄ!
Minä - vuodelta 2006! Voihan harmien harmi, hetkeksi tuli jo sellainen olo, että nyt se löytyi, se siamilainen sielunkaksonen ...
Onneksi ne lähettää uuden verokortin joka vuosi. Niitä saa tilattua verotoimistosta. Minäpä tilasin viime viikolla INTERNETITSE verokortin sivutuloa varten. Vähänkö olen fiksu ... ... ihan itse tilasin! Omin pikku kätösin näpyttelin ja tilasin internetitse sivutuloverokortin. Kukaan ei edes pakottanut, ei soittanut, eikä muistuttanut, ei uhkaillut perikadolla, eikä ulosotolla. Yhtäkkiä - minä sen vaan otin ja tilasin sivutuloverokortin, hallitusti, kylmäverisesti ja tyylikkäästi.
"Tarvitsen sivutuloverokortin. Siispä tilaan sellaisen!"
näpy-näpy-näpy-näpy.
"Jaha. Tulipa tilattua sivutuloverokortti."
Jos olisin tupakoiva persoona, olisin luultavasti mennyt parvekkeelle, sytyttänyt tupakan kumarassa, takinkaulus pystyssä, suojaten sytkäriä tuulelta toisella kädelläni, nojannut kaiteeseen, katsonut taivaanrantaan ja puhaltanut savua yläviistoon, silmät viiruna, kuten Clint Eastwood.
- Epäilyksiä
Itse epäilen ADD:ta, myös AS-piirteitä löytynee. Veljellä on sekä AS- että ADHD-diagnoosit, minun epäilyni taas kaikuivat psykologeilla kuuroille korville. Kuitenkin olen ollut koko ikäni myöhässä joka paikasta, huusholli on ollut kaaosta ja huoneeni olen siivonnut kunnolla ehkä kerran parissa vuodessa. Kerran nukuin vuoden sohvalla, kun oma sänky oli täynnä kaappiin laittamista odottavia vaatteita! Hiljalleen olen alkanut oppia laittamaan edes papereita järjestykseen, ja joskus ehdin jopa ajoissa minne nyt ikinä täytyykään. Mitä pitempi matka, sen helpompi lähteä ajoissa - kunnes matka on tullut niin tutuksi, että sen kuvittelee tekevänsä nopeasti ja sitten lähtö myöhästyy niin, että usein on lähdössä silloin, kun jo melkein pitäisi olla perillä.
Koulussa jäi moni läksy tekemättä, kun ei kuullut loppuun asti opettajan ohjeita, vaikka luuli kuulleensa. Ajatus harhaili helposti jonnekin muualle. Nykyään on vaikea keskittyä kuuntelemaan silloin, jos on jotain melua ympärillä. Vähän hankalaa, kun poikakaverin puhe menee monta kertaa ohi tai siitä ei meinaa saada tolkkua. En muista, että olisi ennen ollut noita ongelmia, mutta ennen en tosin ollutkaan tekemisissä kuin oman perheen kanssa. En lapsenakaan välittänyt leikkiä muiden lasten kanssa, nukkeleikit olivat kauhistus ja joukkuepelejä inhosin yhtä lailla - mm. sen vuoksi, etten ymmärtänyt sääntöjä ja minua kiusattiin sen(kin) vuoksi. Kirjallisessa kommunikaatiossa minulla ei ole koskaan ollut ongelmia, mutta puhuessa en saa ulos sitä, mitä tarkoitan sanoa ja usein puhe on jäänyt puolitiehen, ja minä olen saanut eräänlaisen hullunmaineen.
Heräteostoksia tulee tehtyä aika lailla jos ja kun rahaa on, karkkia kuluu aina välillä hirveät määrät. Kirjoja ostin yhteen aikaan kovasti, suurin osa niistä on vielä lukematta. Kirjoja on tullut ostettua aina sen mukaan, mikä kulloinkin on kiinnostanut. Milloin se on ollut filosofia, psykologia, kielet, jonkin tietyn kielinen kirjallisuus, käsityöt... Käsityöinnostuksen jäljiltä kankaita on varastossa puoli jalkapallokentällistä. Yhteen aikaan hankin kovasti DVD-levyjä, niistä monet vielä ottamatta kääreestä ulos vaikka kohta vuoden ovat minulla olleet. Kiinnostus aiheeseen kuin aiheeseen kestää jonkin aikaa, ja silloin saatan ottaa siitä selvää niin innokkaasti, että muut asiat jäävät helposti toiseksi. Kohta kuitenkin into lopahtaa, ja siirryn uuteen asiaan.
Sitten työ... Olen ikäni ollut hidas, kaiken uuden aloittaminen on ollut vaikeaa, siivous varsinkin ollut kauhistus kun on tuntunut niin vaikealta löytää kaikelle tavaralla paikka. (Mitään ei oikein ole osannut hävittää, tavaraa vaan kertyy koko ajan.) Menin työhön, jossa oli kuukausipalkalla urakkahomma, eli kotiin lähdettiin vasta, kun työ oli tehty. Ensimmäisen kuukauden tein 12-tuntista päivää samalla, kun muut pääsivät puolella siitä ajasta. Seuraavassa kuussa työtäni helpotettiin, mutta tein silti vieläkin keskimäärin 10-tuntista päivää ja koko ajan oli stressiä siitä, että työ pitäisi tehdä nopeammin. En vain millään pystynyt, vaikka tein työtä lähes tauotta. Nyt on edessä seuraava työpaikka, ja pelkään jo valmiiksi, etten täytä työnantajan odotuksia. Olen muutenkin tuntenut itseni kovin huonoksi jo pitkän aikaa, kun en kykene täyttämään nopean ja tehokkaan nykynaisen vaatimuksia.
Olen kärsinyt masennuksesta koulukiusaamisen ja siitä johtuvan yksinäisyyden vuoksi, 13-vuotiaana kävin jo miettimään itsemurhaa ja mietin sitä aktiivisesti vuoden päivät, kunnes sain taas syyn elää kun veli syntyi ja voin keskittyä häntä hoitamaan - mitä väliä enää kiusaajista, en kaivannut enää yhtäkään ihmiskontaktia perheen ulkopuolelta.
Ahdistusta olen tuntenut riittämättömyyden tunteen vuoksi, samaan syssyyn liittyy liiallinen tunnollisuus - parempi tehdä työ tarkasti kuin hirveällä kiireellä. Sitä paitsi, liika kiirekin ahdistaa. Syyllisyyttä on tunnettu paljon ja pienistäkin asioista, on kärsitty pesuneuroosi ja sen vuoksi oltu lääkehoidossakin. Sentään se on helpottanut aika lailla, lääkkeetkin lopetin (tosin omin päin). Mielestäni on kuitenkin ensin hoidettava syyt ongelmien takana kuin vain hoitaa lääkkeillä oireita. Ehkä ne psykologikäynnit auttoivat pahimman ahdistuksen ja syyllisyyden purkamiseen, mutta jokapäiväiseen elämään sieltä ei kyllä tullut mitään apua. Ei, vaikka joka tapaamisella viesti esim. koulunkäynnistä oli "ei mene hyvin, jäi se ja se kurssi kesken kun en saanut töitä tehtyä". Mitä enemmän vapautta, sitä vaikeampi saada mitään tehtyä. Kesätyönä tehty lehdenjako sekoitti päivärytmin, joten olin lopulta niin sekaisin, ettei koulunkäyntikään onnistunut ja se jäi sitten kesken. Nyt olen yrittämässä uutta koulua, valvotumpaa kuin edellinen. Toisaalta oppisopimus voisi olla hyväksi, kun nyt olen kuitenkin jo 27. Helpompi olisi oppia tekemällä, mutta jos siellä ammattikoulussa nyt saisi sitä käytäntöäkin tarpeeksi opittua ettei tarvitsisi pelkän teorian varassa olla.
No niin, teksti rönsyilee taas ihan päättömästi. Tämä on vähän tälläistä tajunnanvirtaa, ja varmaan on vielä vaikka kuinka monta asiaa kertomatta. Ehkä tästä nyt jotain kuvaa sentään saa. Toivotaan ainakin.- Epäilyksiä
Olenhan minä ollut myös rämäpää pienenä, laskenut jyrkkää mäkeä suksilla, kiipeillyt puissa... Koulussa osasin tosin olla hiljaa paikallani, vaikkakin hyvin turhautuneena, kun toiset eivät osanneet lukea ja minä olin oppinut jo ennen kouluun menoa. Tuppasin räpistelemään käsiäni, kun innostuin, olin kuin lentoon lähdössä. Myös äänen volyymi kasvoi. Nykyään räpistely on jäänyt pois, mutta äänenvoimakkuus kasvaa vieläkin innostuessani. Jalkoja tulee vieläkin heiluteltua pöydän alla aika usein. Mitä väsyneempi olen, sitä enemmän, kun yritän olla nukahtamatta istualleni.
Mitä motoriikkaan tulee, olen aina kuvitellut liikkuvani sulavasti, mutta videokuva näyttää vähän toista. Moni liike näyttää aikamoisen kömpelöltä, eikä minusta ole nykyaikaiseen diskotanssiin oikein mitenkään. Helpompaa on tanssia vanhanaikaisia valssia ja jenkkaa, niissä kun ainakin tietää tarkkaan, miten askeleet menevät ja mihin kädet laitetaan.
- Dont get me wrong
Tuo kirjoittamasi on hyvin tuttua itselleni. Olen oman AD:n kanssa onnistunut luovimaan elämässä melko kauan ennen kuin tapahtui erilaisia asioita ja tuli ns. seinä vastaan. Sen jälkeen piti alkaa ottaa selvää mistä mikäkin johtuu. Avun hakeminen ja saaminen ei todellakaan ollut helppoa, sillä ymmärrystä, eikä ammattitaitoa tuntunut löytyvän terveydenhuollon piiristä. Olen melko epäsosiaalinen, mutta muutamia ihmisiä on joihin pidän yhteyttä ja tapaankin silloin tällöin. Töissä tulee jatkuvasti ongelmia ihmisten kanssa koska he eivät ymmärrä minun käytöstä. Siitä seuraa jatkuvasti erilaisia väärinkäsityksiä ja se väistämättä heijastuu työhön. Yhteistyökyky ei tunnnu aina sujuvan ja varsinkin jos työtä pitää tehdä isommassa ryhmässä. Yksin työ voi sujua todella hyvinkin, mutta toisinaan tulee vaikeuksia aloittaa projekti tai saattaa se loppuun asti. Helpoissa tehtävissä tulee usein huolimattomuusvirheitä Keskittyminen siihen, mitä toinen sanoo on usein todella huonoa ja vaikka on kuullut mitä toinen on sanonut niin siitä ei muista mitään myöhemmin tai sitten ei ymmärrä mitä toinen sanoo kun siihen ei keskity. Varsinkin tilanteissa, jossa on paljon ihmisiä ja hälinää keskittyminen ei onnistu lainkaan vaan alkaa yrittää seurata ikään kuin kaikkea mitä ympärillä tapahtuu ja lopulta informaatiotulva menee ylitse ja on pakko päästä pois kaaoksesta. Muisti toimii ihan oman logiikkansa mukaan. Muistissa on kyllä tietoa ja asioita, mutta niiden sieltä saaminen on välillä vaikeaa. Älykkyystesteissä on tullut hyviä tuloksia, mutta sen hyödyntäminen käytännön elämässä ei tunnu onnistuvan kovinkaan hyvin. Sosiaalinen älykkyys tai taito ei ole kovinkaan hyvä ja se on ollut melkoinen ongelma. Suhteita on kyllä ollut ja niitä saa luotua, mutta niiden säilyttäminen ja että ne saisi kestämään on vaikeaa. aina joskus innostuu jostain asiasta niin, että kaikki muu unohtuu, eikä huomaa lainkaan miten aika kuluu. Listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka, mutta se on tuskin mielekästä. Mikäli haluat keskustella näistä asioista lisää niin mailaa osoitteeseeni niin jutellaan lisää.
Ihmeellinen höpöttäjä ;) - adhdpoika1985
tutkimalla profiilissani olevat linkit
- patu81
Tein tänään yhden elämäni isoimmista virheistä.. Olin juomassa ja kaveri tarjosi mulle adhd-lääkkeitä. Kolme meni naamaan ihan pelkästä näyttämisen halusta ja ei tuntunut missään... nyt en saa nukuttua kun on niin rauhaton olo ja muutenkin vituttaa. En kyllä toista kertaa ota...
- patu81
Minullakin on ollut adhd-oireita mutta en ole hakeutunut minnekkään hoitoon tai lääkärille vaikka olisi pitänyt. Olen aikalailla vilkas ja en pysty keskittymään asioihin kunnolla. Stressaannun helposti kaikenlaisesta turhasta ja vähäpätöisistä asioista ja minulle tulee sen takia muitakin oireita esim. vyöruusua, ei ole maailman kivoin asia mutta voisi kait se pahemminkin mennä..
- äippä
Heip.Kovin tutun tuntoista tekstiä.Olen jo pidempään miettinyt tyttäreni käyttäytymistä ja elämää.Olen etsinyt tietoja ADD:sta ja ADHD:sta.
Kertoisitko tarkemmin diagnosoinnista ja lääkärillä käynnistä.Mistä aloitan?- adhd lapsen äiti
ilmottaudu paikkakuntasi psykologin vastaanotolle,hän tekee testejä ja näin diaknoosin.Poikani 14v testi tulokset olivat kymmen vuotiaan tasolla ja kun strattera lääke aloitettiin, niin lapseni on ihan eri poika, jonka kanssa tulen toimeen ja testit ovat nyt ikäisensä tasolla,keskittyminen ja käyttäytyminen kunnossa.Aikaisemmin elämämme oli ihan kauheeta eikä ymmärtänyt mistä johtuu...
- ystävää addlle
minä luulen että minullakin on add.ja jotain muutakin mutta ei kerrota.Minullakin tuntuu päässä ett'ä pyörii jotain koko ajan ja unet on ihan outoja.joskus aamut on kamalia ja ei pääse liikenteeseen .samat rutiinit arjessa jotka on samoja tuottaa hemmetisti vaikeeta.asun nyt tukikodissa.saan mm irti jos olen kuuntelemassa artistia mutta muuten en saa mit'ään irti baareista.onko samaa???ja ei pysty heti tutustumaan.
- AddDxm
Täysin samoja juttuja itellä ja mulla add diagnoosi->lääkkeenä: Concerta = Helpotti oloa kunnes aloin käyttää sitä päihteilyyn. Muutenkin päihteet kiinnostaa tällä hetkellä enemmän ku mikään joskin huolestuttavaa, mut samal nii mukavaa.
- Celialisa
AddDxm kirjoitti:
Täysin samoja juttuja itellä ja mulla add diagnoosi->lääkkeenä: Concerta = Helpotti oloa kunnes aloin käyttää sitä päihteilyyn. Muutenkin päihteet kiinnostaa tällä hetkellä enemmän ku mikään joskin huolestuttavaa, mut samal nii mukavaa.
miten tämän viestiketjun aloitusteksti vuodelta -06 oli ihan kuin luonnehdinta minusta ompelukoneen ympärillä majailevista keskeneräisistä vaateröykiöistä alkaen. Minä olen ilmeisesti niin lapsellinen aikuinen, etten edes tajua nolostua siitä, vaan kuljen elämän pyörteissä iloisesti laulaen ja leikkien. Onnekseni olen sellaisessa työssä, jossa saan toteuttaa näitä lapsenomaisia puoliani; muunlaisessa työpaikassa, joita myös olen kokeillut, en pärjää. Toki olisi mukavampaa, jos koti olisi puhtaampi, etten kärsisi niin paljon allergiaoireista, mutta kun ei onnistu, ei voi mitään. Ikävämpi puoli tässä on se, ettei minullakaan ole hyviä ystäviä, ihmiset eivät kai jaksa kuunnella höpötyksiäni...
- Laiska ja tyhmä...
Vanha ketju tosiaan... Ajattelin itsekkin tänne hieman avautua.
Olen jo monia kuukausia pohtinut ADD:n mahdollisuutta itselläni. Mitä enemmän asiaa pohdin ja siitä luen niin sitä vakuuntuneempi olen asiasta. Luen yhä uudestaan samoja kirjoituksia ja selaan läpi ADD:n oireluetteloa, enkä välillä saa asiaa edes pois mielestä. Se selittäisi koko kurjan elämäni... Lähipiiri on tosin eri mieltä, jonka takia en ole hakeutunut lääkärin juttusille. "Ei sinulla mitään ole" on vastaus, joten pitää kai tyytyä olemaan vaan tyhmä ja laiska...
Tosiaan, kaikki ADD:n oireet, lisäksi vuosien masennus, huono itsetunto, lukihäiriö ja huono muisti ja yleinen saamattomuus. En edes saa ammattitutkintoa suoritettua loppuun. Ainoa asia mistä olen elämäni aikana ollut ylpeä; ainakin olen taiteellisesti lahjakas... Voihan tämä kaikki olla yhteensattumaakin?- Tuhat ajatusta
Edelliselle kirjoittajalle (koska viesti on vielä suhteellisen tuore), haluaisin sanoa:
Pää pystyyn. Älä kuuntele läheisiäsi, jos niillä on niin kapeakatseinen näkemys sinusta. Olen aika lailla samanlaisessa tilanteessa, kuin sinä. Haluaisin uskoa, että meille molemmille on edessä paremmat ajat - saatuamme diagnoosit tästä oireyhtymästä, ehkä jopa lääkkeiden kera. - Tuhat ja 1 ajatusta
Edelliselle kirjoittajalle (koska viesti on vielä suhteellisen tuore), haluaisin sanoa:
Pää pystyyn. Älä kuuntele läheisiäsi, jos niillä on niin kapeakatseinen näkemys sinusta. Olen aika lailla samanlaisessa tilanteessa, kuin sinä. Haluaisin uskoa, että meille molemmille on edessä paremmat ajat - saatuamme diagnoosit tästä oireyhtymästä, ehkä jopa lääkkeiden kera.
- huom.
Jos et ole huomannut tuolla on oma palsta adhd-henkilöille.
- adhd-aikuinen
jep
http://adhd-aikuiset.org/portal/index.php/vertaistuki2
kannattaa olla yhteyksissä vertaisiinsa :)
- hau hau hau
Hei Sinulle!
Kuulostaa tutulta! Täällä on yksi asperger aikuinen, mutta ei ole add diagnoosia tosin. Epäilen itse kuitenkin sitä, koska olen juuri samanlainen, kuin sinä. Joskus vain valvon ja kirjoittelen kaikenlaisia kirjoituksia ja niitä olisi monen romaanin verran..Huumorini on aina sellaista, että kaikki eivät ymmärrä ja ajattelevat, että se ei sovi tilanteisiin tai aikaan ja paikkaan.. Ja jään jumiinkin asioihin.
MInä olen jokseenkin antisosiaalinen, mutta puhun kyllä ihmisille, toisinaan kovalla äänellä ja toisinaan hiljaisella. Joskus saatan nauraa niin, että kajahtaa salin toiselle puolelle. Nauran myös usein pelkästä hämmennyksestä.
Tällaista tämä elämä on, elämää, ei sen enempää :)- 6
Oliko tuo ote Talvipäiviltä?
- Talvipäivän seisaus
Täällä varmaan monella on "korvat täynnä" ADD:ta. Niin minullakin. Sain tämän kyseisen diagnoosin parisen vuotta sitten. Tarinani on kyllä ilmeisen samanlainen kuin monella muullakin tähän keskusteluun osallistuneella, jos ei synkempi. Olen kohta 36v mies, mutta jotenkin tuntuu että kamppailen edelleen samojen asioiden kanssa kuin keskimäärin parikymppiset ihmishenkilöt, kuten mistähän kesätöitä jne.
Elämä on aina ollut jokseenkin rempallaan: työttömyyttä, kämppä sekaisin, keskittymis/motivaatiovaikeudet opiskeluissa, yksinäisyyttä, omissa maailmoissa puuhastelua, ainainen läjä maksumuistutuksia jne. Noh, mikä on muna, mikä kana, mikä syy ja mikä seuraus? Eihän elämä voi pyöriä ainoastaan typerien velvollisuuksien ympärillä. Pitäisi saada kiinni jostain innostavasta ja toisaalta elämää rytmittävästä. Mikä estää? - adhd aikuisilla
kaipa sitä täälläkin voi adhd:sta keskustella
tuossa muutama adhd-foorumi:
-suomi24:n yleinen adhd-foorumi:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5555
-adhd-foorumi aspalstalla:
http://www.aspalsta.net/viewforum.php?f=20
-tuolta löytyy myös adhd-foorumi, joka on adhd-aikuisille suunnattu:
http://www.adhd-aikuiset.org/
adhd on korvannut vanhahtavan add sanan käytettäessä tarkoittamaan kaikkea tarkkaavuushäiriötä - aspergerN 38v
Aloittajan viesti piti lukea pariinkiin kertaan,niin tuttua tuo on.Minun asperger selvisi vuonna 2008.Ompelukoneeni on keittiössä ja sen ympärillä keskeneräisiä töitä ynnä muuta roinaa.Tietokoneella on kauhea määrä erilaisia tekstejä,osa niistä kuuluu tekeillä olevaan kirjaan.En tiedä tuleeko siitä koskaan valmista.Yritän kuitenkin.Minun historiani on niin kirjava sekamelska kaikenlaista(enimmäkseen negatiivista) etten jaksa sitä nyt tähän vuodattaa.On kuitenkin helpottavaa tietää,että jossain on samanlaisia kuin minä.
- 11
Mikset kirjoita adhd foorumiin vaan tänne?
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e1794757Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä402536- 1562192
Kesän odotuksia hyrynsalmella
Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla161719- 811348
Voi Rakas siellä
Olet ollut mun ajatuksissa taas koko päivän. Olet ihmeellinen kertakaikkiaan ja arvostan sinua niin paljon❤️Minulla ei o241281Ohhoh! KAJ laukoi suorat sanat somessa - V-sana mainittu!
Ohhoh! Mitäs mieltä olet tästä huumoriryhmä KAJ:sta? Bara bada bastu on kyllä aikamoinen korvamato... Lue lisää: https321193Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1451180Erika selvisi hienosti ennakkosuosikin paineista
Hienostihan se meni. Erika jätettiin yksin, eikä häntä tuettu, oli euroviisukiusattu, silti suoriutui ensiluokkaisesti.103945Pirre vaatii nyt karhuja ammuttavaksi
Ylellä taas hauskaa lieksa uutista. Karhujen kannanhoidollinen metsästys on Lieksan kaupungin mielestä välttämätöntä.117887