Ihmisten halut ovat olleet aika pysyviä ja toimet ja ideologiat samanlaisia aina puusta laskeutumisesta saakka.
Ihminen luonnostaan haluaa itsekkäästi ainakin kahta asiaa: valtaa (kunnioitusta, arvostusta) ja omaisuutta (ruokavarastoja, maata, rahaa jne.)
Sitten joku jossakin onnistuu kahmimaan itselleen ja kavereileen näitä himoittuja asioita enemmän kuin vähemmälle jääneet kateelliset heille soisivat.
Ne, jotka eivät saa yhtä paljon, kiehuvat ihmiselle luontaisen kateuden katkerasta raivosta ja keksivät hienoja ideologioita saadakseen valtaapitävien valtikan ja rikkaudet ITSELLEEN ja muille kaltaisilleen.
Oma alaston vallanhimo ja katkeruus perustellaan tarpeeseen keksityillä ismeillä ja näennäisen oikeudenmukaisilla vaatimuksilla. Niin tämä itsekkyys saadaan syötettyä altruismin ja heikoimmasta huolehtimisen pullamössönä muille itsensä osattomiksi, mutta ah, niin kunniallisiksi kokeville katkerille kansalaisille.
Jos katkerien joukkovoima on riittävän suuri, he onnistuvat tekemään ns. vallankumouksen tai muuten kaappaamaan itselleen himoitsemansa, mutta väärissä käsissä olevan vallan ja mammonan.
Näin on tapahtunut ihmiskunnan historiassa toistuvasti. Ja siitä haaveilevat tälläkin hetkellä jäljelle jääneet kommunistit, prekariaatti-vouhottojat, vasemmiston änkyrät ja omatekoiset hannukarpot.
Mitä sitten tapahtuu, jos tällainen vallankumous jossakin onnistuu? Osat vain vaihtuvat ei muuta. Äskeisistä sorretuista tulee nyt sortajia ja he kahmivat kaiken vallan ja mammonan itselleen ja kaltaisilleen.
Pian syntyy taas uusi katkerien joukko, joka kokee jääneensä ilman näitä ihmisen ikuisesti himoitsemia, kehityshistorian kannalta välttämättömiä asioita.
Ilman vallan- ja omaisuudenhimoa ihminen olisi nimittäin edelleen puussa. Onnellisena tai ei, mutta siellä kuitenkin.
Pysyttekö osoittamaan maailman historiasta vallankumouksen tai muun joukkovoimaan perustuvan omaisuuden ja vallansiirron, jossa näin ei olisi tapahtunut? Siis, että entisestä sorretusta tulee vain uusi tyranni. Näin on aina käynyt ja näin tulee aina käymään.
Ja näistä prekariaatti-vouhottajista varsinkin tulee suuresta osasta tulevia, viimeisen päälle vittumaisia ja omaa etuaan tavoittelevia poliittikkoja, teollisuuspamppuja ja virkamiesnilkkejä. He ovat kuitenkin nuorison älykkäin osa ja nyt jo vaativat itselleen etuja ja oikeuksia, jotka jäisivät muiden kustannettavaksi. Kun he pääsevät valtaan aikuistuttuaan, näette tukun Björn Wahlrooseja, Antti Piippoja, Kauko Juhantaloja ja Paavo Lipposia. Siis superitsekkäitä paskoja.
Ihminen luonnostaan haluaa itsekkäästi ainakin kahta asiaa: valtaa (kunnioitusta, arvostusta) ja omaisuutta (ruokavarastoja, maata, rahaa jne.)
Sitten joku jossakin onnistuu kahmimaan itselleen ja kavereileen näitä himoittuja asioita enemmän kuin vähemmälle jääneet kateelliset heille soisivat.
Ne, jotka eivät saa yhtä paljon, kiehuvat ihmiselle luontaisen kateuden katkerasta raivosta ja keksivät hienoja ideologioita saadakseen valtaapitävien valtikan ja rikkaudet ITSELLEEN ja muille kaltaisilleen.
Oma alaston vallanhimo ja katkeruus perustellaan tarpeeseen keksityillä ismeillä ja näennäisen oikeudenmukaisilla vaatimuksilla. Niin tämä itsekkyys saadaan syötettyä altruismin ja heikoimmasta huolehtimisen pullamössönä muille itsensä osattomiksi, mutta ah, niin kunniallisiksi kokeville katkerille kansalaisille.
Jos katkerien joukkovoima on riittävän suuri, he onnistuvat tekemään ns. vallankumouksen tai muuten kaappaamaan itselleen himoitsemansa, mutta väärissä käsissä olevan vallan ja mammonan.
Näin on tapahtunut ihmiskunnan historiassa toistuvasti. Ja siitä haaveilevat tälläkin hetkellä jäljelle jääneet kommunistit, prekariaatti-vouhottojat, vasemmiston änkyrät ja omatekoiset hannukarpot.
Mitä sitten tapahtuu, jos tällainen vallankumous jossakin onnistuu? Osat vain vaihtuvat ei muuta. Äskeisistä sorretuista tulee nyt sortajia ja he kahmivat kaiken vallan ja mammonan itselleen ja kaltaisilleen.
Pian syntyy taas uusi katkerien joukko, joka kokee jääneensä ilman näitä ihmisen ikuisesti himoitsemia, kehityshistorian kannalta välttämättömiä asioita.
Ilman vallan- ja omaisuudenhimoa ihminen olisi nimittäin edelleen puussa. Onnellisena tai ei, mutta siellä kuitenkin.
Pysyttekö osoittamaan maailman historiasta vallankumouksen tai muun joukkovoimaan perustuvan omaisuuden ja vallansiirron, jossa näin ei olisi tapahtunut? Siis, että entisestä sorretusta tulee vain uusi tyranni. Näin on aina käynyt ja näin tulee aina käymään.
Ja näistä prekariaatti-vouhottajista varsinkin tulee suuresta osasta tulevia, viimeisen päälle vittumaisia ja omaa etuaan tavoittelevia poliittikkoja, teollisuuspamppuja ja virkamiesnilkkejä. He ovat kuitenkin nuorison älykkäin osa ja nyt jo vaativat itselleen etuja ja oikeuksia, jotka jäisivät muiden kustannettavaksi. Kun he pääsevät valtaan aikuistuttuaan, näette tukun Björn Wahlrooseja, Antti Piippoja, Kauko Juhantaloja ja Paavo Lipposia. Siis superitsekkäitä paskoja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://vaarauskoinen.blogspot.com/2005/09/hyvinvointivaltio-ja-kuinka-se.html
Luonto on ohjelmoinut ihmiseläimen itsekkääksi
paskiaiseksi,vaan mistä se moraali ja eettiset
järjestelmät ovat syntyneet? Eivät luonnosta,
koska sillä on vain yksi viesti:ole itsekäs ja
ahne.Tämmöisissä kirjoituksissa vääryys ja pahuus tehdään välttämättömyyksiksi,koska se on
luontoa.
Hienot ideologiat kuten pyrkimys oikeudenmukai-
suuteen tai terveeseen talouteen eivät kyllä synny kateudesta,vaan moraalisesta paatoksesta,
sillä ei ole paljon järkeäkään yhteiskunnassa,
jossa 90% menee päin helvettiä ja 10% nauttii
olemassaolostaan.
Jos ihmiset vaativat parempaa elämää,kun siihen
on mahdollisuus,niin se ei ole mitään katkeruutta,vaan pyrkimystä toteuttaa oikeuden-
mukaisuutta.
Jos kirjoittaja pitää ihmistä aina pahana ja
egoistisena,niin täytyy silloin vaan kuulua siihen porukkaan,jonka tarkoitus on potkia pää-
hään vieläkin enemmän niitä,joilla ei mene
niin hyvin kuin niillä,jotka osaavat itsekkyyttään ja pahuttaan käytää omaksi edukseen.
Se,että vallankumouksellisista voi tulla
samanlaisia paskoja kuin aikaisemmista val-
lanpitäjistä johtuu moraaliperustan kapeudesta
ja omien periaatteiden hylkäämisestä.
Pitäisi tutkia muutakin kuin fukuymaa ja dawkinsia,sillä näiden herrojen ajatuksilla
saamme aikaan itsetehdyn pienoishelvetin.
Hyvään pitää pyrkiä vaikkei sinne aina pääs-
täkkään ennemmin kuin jäädä oman pahuutensa
vangiksi.Prekariaatti-ajattelijat nostivat tärkeitä asioita päivänvaloon,ja sehän on
sellaisen tehtävä,jolla on vielä omatunto
tallella.
Moraali ja eettiset järjestelmät ovat aivan samanlaisia luomutuotteita eli luonnosta syntyneitä kuin itsekkyys ja ahneuskin. Ei ihminen viisaudessaan niitä ole keksinyt, vaan ne ovat seurausta ihmisen lajikehityksestä.
Yksilö tarvitsee moraalisia rakenteita ja selityksiä ja omatunnoksi kutsuttua syyllisyysmekanismia aivan samasta syystä kuin ahneutta ja itsekkyyttäkin: pärjätäkseen lauman jäsenenä.
Ensin on itsekkyys ja ahneus, ne saavat ihmisen tavoittelemaan parempaa eli kehittymään. Laumassa yksilön itsekkyys on helpompi toteuttaa kuin erakkona, joten myös lauman käyttäytymissääntöjä tulee noudattaa soveliaassa määrin.
Kun yksilö sisäistää lauman vaatimat säännöt, sitä kutsutaan moraaliksi. Jo lapsena ihminen opetetaan tuntemaan syyllisyyttä, jos rikkoo itsekkyytensä vuoksi liian räikeästi lauman sääntöjä. Tätä ehdollistettua syyllisyydentunnetta kutsutaan omatunnoksi. Oikeasti ihmisellä ei siis tietenkään ole omatuntoa, vaan se on yksilössä ilmenevä,lauman opettama, häpeän ja syyllisyyden tunne.
Näistä syistä moraali ja omatunto ilmenevät eri kulttuureissa eri tavalla. Joissakin on moraalisesti oikein ja ylevää katkaista esim. avionrikkojalta kaula, joissakin syrjähyppyä ei tulkita rikokseksi lainkaan.
"sillä ei ole paljon järkeäkään yhteiskunnassa,
jossa 90% menee päin helvettiä ja 10% nauttii
olemassaolostaan."
Päin helvettiä meneminen on täysin ihmismielen tulkintakysymys, eikä yleensä edes liity varsinaiseen puutteeseen (esim. länsimaat.
Tunne syntyy kateudesta, eli siitä, että joillakin on _enemmän_ kuin itsellä. Kysymys on siis jälleen itsekkyydestä.
Jos joku vakavissaan väittää, että esim. Suomessa olisi ihmisiä, jotka ovat oikeasti todellisessa puutteessa, niin väittäjä on menettänyt kaiken suhteellisuudentajunsa. Hän ei osaa suorittaa maantieteellisiä eikä historiallisia vertailuja, koska itsekkyys sokaisee hänet.
Jos tämä kurjuuden julistaja katsoisi vaikkapa viisi vaivaista vuosikymmentä taakse päin tai muutama sata kilometriä itään ja katsoessaan luopuisi hetkeksi ahneesta itsekkyydestään, hän huomaisi, että meillä kaikki saavat mahansa täyteen ja kaikilla on katto pään päällä. Missään ei näy nälän vuoksi laihtuneita ihmisiä, vaan köyhimmätkin kulkevat mukavan pulskina ja posket punaisina. Jokaisella on oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja toimeentulotukeen jne. Ne kaikki ovat RIKKAUDEN eikä köyhyyden merkkejä.
Köyhyyden kokemus (länsimaissa) syntyy siis vertailusta, eikä todellisesta puutteesta.
"Jos ihmiset vaativat parempaa elämää,kun siihen
on mahdollisuus,niin se ei ole mitään katkeruutta,vaan pyrkimystä toteuttaa oikeuden-
mukaisuutta."
Ihmiset vaativat AINA parempaa elämää, rikkaatkin. Tämä vaatimus ei ole merkki epäoikeudenmukaisuudesta, vaan ihmiseen rakennetusta pakonomaisesta tarpeesta parempaan, jota minä siis kutsun luomuitsekkyydeksi ja -ahneudeksi ja jonka vastapoolina on kateuden lietsoma katkeruus, joka taas toimii käyttövoimana itsekkäälle ahneudelle, joka taas saa aikaan kateutta... Näin se vain menee, halusit tai et.
Kun yksilöiden itsekkyys ynnätään yhteen, syntyy lauman itsekkyys. Silloin kukaan ei enää miellä sitä itsekkyydeksi, vaan puhutaan ideologioista ja ismeistä, jotka lauma haluaisi pakkosyöttää kaikkien lajitoveriensa omatunnoksi, jotta lauman kautta sen yksilöiden itsekkyys voisi toteutua.
Pahimpia ovat tietenkin uskonnot. Jokin ihmislauma keksii omille raadollisen itsekkäille tavoitteilleen lähtökohdaksi järjen ulottumattomiin jäävän jumalan. Kukaan ei voi paljastaa jumalaa itsekkäiden mielien petokseksi, koska se työnnetään ihmisen vajavaisen älyn rajojen ulkopuolelle.
Sitten lauma syöttää sääntönsä jumalansa nimissä ihmisten omaksitunnoksi ja saa yksilöt vielä tiukemmin valtaansa.
"Hyvään pitää pyrkiä vaikkei sinne aina pääs-
täkkään ennemmin kuin jäädä oman pahuutensa
vangiksi."
Tekisi mieli vastata kliseellä: määrittele hyvä, määrittele paha.
Absoluuttisessa katsannossa hyvää ja pahaa ei tietenkään ole oikeasti olemassa. On vain tapahtumia ja olosuhteita, joissa ne ilmenevät.
Ihminen sitten tulkitsee itsekkyytensä ja syyllisyytenä puhuvan "omatuntonsa" mukaisesti asioita hyväksi ja pahaksi. Ne ovat täysin subjektiivisia kokemuksia, eikä niille voi antaa suurtakaan arvoa filosofisessa pohdiskelussa.
"Prekariaatti-ajattelijat nostivat tärkeitä asioita päivänvaloon,ja sehän on
sellaisen tehtävä,jolla on vielä omatunto
tallella."
Tärkeitä asioita heidän oman itsekkyytensä näkökulmasta, todellisuuden näkökulmasta vain asioita, eikä edes mitään uutta.
Omatunnosta jo edellä mainitsin: se ei ole oma, vaan ympäristön arvojen tekele.
Omatunnon vuoksi on tehty ihmiskunnan historian suurimmat rikokset. Se on pahin elementti ihmisessä. Se oikeuttaa mihin tahansa. Ainoastaan omatunnon pakkopaidasta päässeet ovat oikeasti vapaita ja vain heitä voidaan kutsua anarkisteiksi.
... Useampia vuosisatoja sitten jo useammankin ajattelijan kesken siitä, onko ihminen luonnostaan ahne vai sosiaalinen. Karkeasti ottaen, Hobbes, Locke, Kant pitivät ihmistä luonnostaan ahneena, jokaisen näkemykset vain tästä alemmuuden tilasta nousemiseen erosivat, ja taasen vaikkapa Rousseau sekä Marx co. luottivat ihmisen sosiaaliseen luonnonpiirteeseen.
Lopputulokseksi näyttää muodostuvan joidenkin mielestä varsin tylsä vaihtoehto: ihminen ei olekaan "luonnostaan" yhtään mitään, hänestä voi muodostua ahne tai sosiaalinen, mutta mikään piirre ei määrää ihmisen toimintaa ennalta, ei edes luonnonlait (koska niitä ei ole olemassa).
Onko tästä helvetistä sitten tietä vapauteen?
*ihmettelee*
"Onko tästä helvetistä sitten tietä vapauteen?"
On ja ei.
Mainitsemasi helvetti on sekin ihmisen itsekkyyden luomus, tarkemmin sanoen itsekkään egon tulkinta täyttymättömien halujen kakofoniasta.
Oikeastihan on olemassa vain olosuhteita, joissa itsekukin elää, ei helvettejä eikä taivaita. Mutta jos oma pää ei hyväksy vallitsevia olosuhteita, eikä suostu näkemään toivoa paremmasta, syntyy kärsimyksen kokemus, jota voi sitten nimitellä vaikkapa helvetiksi, riistoyhteiskunnaksi tai epäoikeudenmukaisuudeksi.
Kokemuksen pohjana on kuitenkin omien halujen täyttymättä jääminen, siis jälleen kerran itsekkyys.
Usein tämä itsekkyys heijastetaan muiden kautta, eli ajetaan muka muiden, tosi surkeiden asiaa, eikä omaa. Tämä tietenkin on vain eräs ovela keino, jolla ego kusettaa muita egoja. Tosin nekin syvällä itsekkyydessään tajuavat kyseessä olevan vain altruimiksi kutsuttu pyhitetty kusetus, mutta siitä ei yhteisen, egojen etua ajavan, sopimuksen nimissä saa puhua.
Teoriassa helvetistä voi henkilökohtaisella tasolla päästä vapaaksi kahdella tavalla: Tulemalla jeesukseksi, eli luopumalla egostaan kokonaan. Tai nousemalla kaikkensa pinnistäen niiden joukkoon, jotka näyttävät elävän helvetin yläpuolella rikkaina, vaikutusvaltaisina ja vapaina huolista.
Niin kuin ehkä huomaat, molemmat tiet ovat kuitenkin oikeasti mahdottomia. Egostaan ei yksinkertaisesti vain pääse eroon kuin hetkeksi, kohta se jo putkahtaa esiin vaatimaan jotakin, ja silloin helvetti alkaa uudestaan.
Jos taas onnistuu kohoamaan "onnellisten menestyneiden" joukkoon, huomaa jälleen ilon lyhytaikaisuuden: Joku jossakin on VIELÄ parempiosaisempi - ja helvetti alkaa taas. Itsekäs ego alkaa vinkua osattomuuttaan aivan samoin kuin se teki alun rutiköyhinäkin aikoina. Nyt sen äänessä vain on vielä enemmän volyymia, koska hetken onnistuminen on ladannut egoon lisää röyhkeyttä.
Yhteiskunnallisella tasolla sama juttu. Teoriassa olisi mahdollista päästä helvetistä, jos lauman yksilöiden itsekkyys laskisi kristillisten alkuseurakuntien tasolle: kaikki ajattelisivat ensin muita ja vasta sitten itseään. Mutta niin kuin maailman historiasta nähdään nämä hetkelliset taivaat romahtavat aina samaan syyhyn: yhteiskunnan jäsenten itsekkyyteen.
Toinen teoreettinen tapa päästä yhteiskunnallisesti helvetistä on yrittää tehdä ihmisistä tahdottomia kloonirobotteja, jotka eivät enää kykene käyttämään aivokapasiteetistaan edes sen syvintä ydintä eli itsekkyyttä. Vasemmisto ja demarithan yrittävät Pohjoismaissa juuri tätä keinoa koettamalla tasapäistää kaiken mahdollisen, ihmisten älykkyydenkin. Keino on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, koska kaikkien aivoja vasemmisto-demarius tai vastaavat lobotomia-aatteet eivät onnistu kuitenkaan tuhoamaan, vaan jostakin putkahtaa aina esille ajattelevien (siis itsekkäiden) ihmisten ryhmä, joka ei suostu uskomaan, että suusta valuva kuola olisi onnellisuuden merkki.
Jos aiot olla inhimillisesti toimiva ihminen, niin helvetistä pääsemiseksi jää vain yksi keino: tunnista ikioma helvettisi ja asetu sinne mukavasti taloksi. Kun tarkkaan tutustut oman helvettisi jokaiseen nurkkaan ja pimeimpäänkin koloon, huomaat, että tutussa paikassa on aivan turvallista käyskennellä.
Helvetistä pääsee pois vain asettumalla sinne asumaan, tulemalla sen isännäksi.