adv.kymmenykset

Paljon juttuja riittää ja piisaa.

Saako olla Raamattuopetukseni, mitä Raamattu sanoo: ?

Siunausta
jari laurila

KYMMENYKSET JA NIIDEN KÄYTTÖ
Jumala odottaa Hänen omikseen tunnustautuvilta vapaaehtoisia uhreja. Kymmenysten suhteen asia on toisin, sillä Jumala esittää, että kymmenesosa ihmisen tuloista ilman muuta kuuluu Jumalalle. (3 Moos 27:30,32) Kymmenesosa palautetaan Jumalalle Jumalan omaisuutena, ja käytetään evankeliumin työhön. Koko maailma on Herran ja Jumalan omaisuutta. (1 Kor 10:26, 2 Moos 19:5, 3 Moos 25:23) Siksi ihmisellä ei ole oikeutta aivan oman mielensä mukaan käyttää varojaan.

Kymmenykset mainitaan ensimmäisen kerran jo 1 Moos 14:20, kun Aabraham maksoi kymmenykset. Myös patriarkka Jaakob maksoi kymmenyksiä. (1 Moos 28:20-22) Temppelipalveluksen aikana kymmenykset maksettiin Leevin heimon papeille, jotka vastasivat temppelipalveluksen hoidosta, eli “evankeliumin työstä.” Kaikki kymmenykset menivät leeviläisten ylläpitoon, joille ei maata annettu lainkaan. (4 Moos 18:21-24) Vanhassa liitossa kymmenyksien maksu merkitsi Jumalan tunnustamista.

Lisäksi kerättiin uhrilahjoina muihin menoihin. Temppelin rakentaminen tapahtui uhrilahjoin. (2 Moos 25:1-8, 35:4-29) Köyhien sosiaaliapukin rahoitettu. (3 Moos 19:9-10, 25:25-28, 35-46) Alkuseurakunnassa annettiin lahjoja köyhille erikseen. (Apt 11:29, 1 Kor 16:1-4, Gal 2:10)

Profeetta Malakia puhutteli kansaa ankarasti kun kansa laiminlöi kymmenyksien maksun: Mal 3:7-12. Kymmenyksien maksuun on liittynyt aina Herran siunaus. (Jae 10) Malakia opetti kymmenyksien laiminlyömisen olevan riistämistä Jumalalta. (jae 8) Nykyaikana on paljon kertomuksia miten Herra on siunannut ihmeellisesti kymmenyksien maksajia. Rahat riittävät paremmin kun maksaa kymmenykset! Siunaus on näkynyt käytännössä kun rahaa on ihmeellisesti järjestynyt pulaan, ja että kristitty on tyytyväinen, eikä jatkuvasti näe turhia houkutuksia. Jumalan valtakunnan etsiminen on tärkein asia, ja Jeesus lupasi kaiken muunkin järjestyvän kun ensin huolehtii Herran työn. (Matt 6:32-33)

Uusi Testamentti muistuttaa kymmenyksistä, että temppelin palvelijat saavat kymmenyksistä elantonsa. Evankeliumin työntekijöillä on elantoon oikeus, koska kokopäiväisen evankeliumin työn vuoksi voimat ja aika eivät enää riitä elannon hankkimiseen muualta. “-Samoin Herra on määrännyt että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.” (1 Kor 9:13-14) Paavali vertasi uuden liiton aikaa kymmenysasiassa leeviläisten aikaan. Jeesus muistutti kymmenyksistä kehottaessaan oikeudenmukaisuuteen, laupeuteen ja uskollisuuteen. Vapahtaja muistutti että näitä arvoja tulee noudattaa, “noita muitakaan (kymmenyksiä) unohtamatta.” (Matt 23:23) Mark 12:17 Jeesus kehotti antamaan Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.

Lopun aikana evankeliumin työn merkitys on ehkä vieläkin suurempi mitä oli temppelipalveluksen aikaan vanhassa liitossa? Siksi myös varoista huolehtiminen on tärkeä uuden liiton uskovan etuoikeus. Sananpalvelijoilla on oltava mahdollisuudet viedä evankeliumia. Maallikot tietenkin huolehtivat myös oman osuutensa kykyjensä ja armolahjojensa mukaan minkä voivat erilaisissa palvelutehtävissä lähimmäisten hyväksi Herran työssä.

Ahneus on synti joka ajaa itsekkyyteen, rakkauden tekojen ja evankeliumin työn laiminlyömiseen. (Matt 6:24, Luuk 12:15, Ef 5:3) Jos kaikki huolehtisivat uskollisesti taloudenhoitonsa Herran edessä, ei evankeliumin työ kärsisi puutetta. Jos kaikki huolehtisivat talenttinsa Herran edessä, työ edistyisi, ja tuottaisi hedelmää runsaammin. (Matt 25:14-30, 24:45-51, 21:33-46, 2 Kor 9:6, Gal 6:7,9) Herra lupaa pitää huolen omistaan. (Ps 37:3-5, Matt 19:27-29, Joh 14:1-3)


OPILLISET SYYTÖKSET, TAVAT JA VAIKUTTIMET?

Raamatussa yksimielisyys ei tarkoita niinkään, että kaikki olisivat aina asioista samaa miltä, vaan että kristityt olisivat yksimieliset yhteydessä Herraan. Niin että he rakastaisivat toisiaan Herrassa, riippumatta erimielisyyksistään, ja seurakuntayhteyksistään. (Joh 13:34-35, Matt 22:36-40)

Teologia on varsin laaja alue, ja oppimista riittää koko eliniäksi. Kaikilla ole aikaa hankkia suurta oppimäärää. Niinpä Jumala tahtoo että jokainen olisi vilpitön sille valolle ja ymmärrykselle minkä on saanut. (Luuk 12:47-48) Tämän perusteella meidät tuomitaan, että myös (Jaak 1:25, 2:10-12)

Toisinaan ihmiset joutuvat vaikeuksiin seurakunnassaan erilaisista syistä, pettyvät, turhautuvat ja lähtevät pois. Syytä haetaan tavallisimmin muualta kuin itsestä, järkeistetään ja selitetään. Nöyryys ei riitä myöntämään virheitään, ja sopimaan riitojaan.

Usein ihminen on ei ole löytänyt oikeata Hengen inspiraatiota, vaan toimii “sanainspiraation” voimassa sydämellä joka ei ole kokonaan kääntynyt. Näin hengelliset asiat jäävät käsittämättä. (1 Kor 2:13-14)
Jotkut ovat oppineet uskoa perheessään, ja ovat seuranneet perheensä tapoja ja halunneet olla mieliksi vanhemmilleen, mutta uudestisyntyminen on jäänyt tapahtumatta. Turhauduttuaan ihminen etsii puolustusta luopumukselleen, ja olemattomalle uskolleen, ja hakee syitä opetuksesta pyrkien osoittamaan sen vääräksi. Mukana on väärinymmärrystä, katkeruutta, turhautuneisuutta, vihaa, valhetta, pilkkaa, yms.

Kun opetuksia pyritään osoittamaan vääriksi toimitaan seuraavilla tavoilla:

1. - Otetaan tekstinpätkiä irti asiayhteyksistään huomioimatta kokonaisuutta mitä asiasta on opetettu ja kirjoitettu, ja tulkitaan asia oman tavoitteen mukaan pyrkien osoittamaan opettaja, seurakunta tai opetus vääräksi. Näin usein halutaan tulkita Raamattuakin väärin, ja saadaan Raamattukin näyttämään ristiriitaiselta.

2. - Jätetään huomioimatta aika, paikka, kirjoitusajan käsitykset ja tavat.

3. - Ei ymmärretä että profetian Hengen lahja on sovussa Raamatun kanssa, ja oikean profetian Hengen lahjan omaava haluaa aina korottaa yksin Kristusta ja Raamattua.

4. - Ei ymmärretä että Raamatun profeetatkin olivat erehtyviä ihmisiä. Jumala on antanut valoa eri aikakausille suunnitelmansa mukaan. Profeetat eivät voineet usein itsekään ymmärtää saamaansa sanomaa, ja olivat sen ajan yleisen tiedon varassa kuten muutkin ihmiset.

5. - Monet ajattelevat tietävänsä seurakunnan opetuksesta enemmän kuin seurakunnassa tiedetään.

6. - Ihminen pettää itseäänkin, ja ei ole vilpitön Jumalan edessä pyrkien osoittamaan omaa viisauttaan.

Ellen G White, jolle Herra oli antanut profetian Hengen lahjan, puhui itse henkilökohtaisesti Adventtikirkon 1901 pääkonferenssissa näin: “ - Asettakaa minun sanani sivuun. Älkää lainatko minun sanojani koskaan ennen kuin osaatte Raamatun. Kun valitsette Raamatun ravinnoksenne, ruoaksenne ja juomaksenne, ja kun annatte Raamatun periaatteiden muovata luonnettanne, silloin osaatte ottaa paremmin vastaan neuvoja Jumalalta. Minä ylistän ja korotan edessänne tänään kallista Jumalan sanaa. Älkää toistako minun sanojani ja sanoko: “Sisar White sanoi niin ja näin” Ottakaa selville mitä Herra Israelin Jumala sanoo, ja tehkää sitten niin kuin hän käskee.” (Manuscript 43, 1901, Selected Messsages III, s. 33)

Lisää aiheen läheltä:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
- “Profetian Hengen lahja/ Väärät profeetat/ Ellen G White” Osasto. 10.
- “Hyvien ja pahojen voimien taistelu” Os. 10.
- “Pyhän Hengen lahjat ja toiminta. Henkikaste” Os. 1.
- “Armolahjojen toiminta lopunaikana” Os. 1.
- “ Raamattu Jumalan sanana ja auktoriteettina” Os. 2.
- “Onko Adventtikirkolla oma Raamattu?” Os. 2.
- “Ihmisten tekemät filosofiat ja todellinen elämänviisaus” Os. 5.
- “Väittelyt, viisautta vai tyhmyyttä?” Os. 5.
- “Lähimmäisrakkaus” Os. 5.
- “Mitä usko on?” Os. 5
- “Pyhitys maailmassa” os. 5.
- “Mikä on oikea uskonto?” Os. 7.
- “Adventtikirkon synty” Os. 7.
- “Lahkot. Mitä tarkoittaa lahkolaisuus?” Os. 7.
- “Seurakuntayhteyden tarpeellisuus” Os. 7.
- “Evankeliumin oikea opetus” Os. 7.
- “Miten Adventtikirkossa suhtaudutaan muiden seurakuntien uskoviin?” Os. 7
- “Miksi monia seurakuntia? Os. 7.
- “Pilkkaajat lopun aikana” Os. 9.
- “Varhaisadventismi ja 22.10.1844 pettymys” Os. 9.
- “Ateismi” Os. 15.