Sapatti läpi Raamatun
Sapatilla on keskeinen asema Jumalan palvonnassa. Luomisen muistomerkkinä se ilmaisee syyn, miksi Jumalaa on palvottava: Jumala on Luoja, ja me olemme hänen luomiaan. "Siksi sapatti liittyy kaiken Jumalaan kohdistuvan palvonnan perustaan. Se opettaa tätä suurta totuutta mitä vaikuttavimmalla tavalla. Mikään toinen instituutio ei sitä tee. Ei vain viikon seitsemäntenä päivänä tapahtuvan jumalanpalveluksen vaan kaiken Jumalalle osoitettavan palvonnan perusta on siinä erossa, mikä vallitsee Luojan ja hänen luotujensa välillä. Tämä suuri tosiasia ei voi koskaan menettää merkitystään eikä sitä tule koskaan unohtaa." *1 Jotta tämä totuus pysyisi ikuisesti ihmissuvun mielessä, Jumala asetti sapatin.
Sapatti luomisessa. Sapatti on lähtöisin synnittömästä maailmasta. Se on Jumalan erityislahja, joka tekee ihmissuvun kykeneväksi kokemaan taivaan todellisuutta maan päällä. Sapatin asettamiseen liittyi kolme jumalallista tekoa:
1. Jumala lepäsi sapattina. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi (2.Moos. 31:17). Hän ei kuitenkaan levännyt sen vuoksi että olisi väsynyt tai ollut levon tarpeessa (Jes. 40:28). Tässä käytetty verbi 'levätä', shabath, tarkoittaa kirjaimellisesti työstä tai toiminnasta 'lakkaamista' (vrt. 1.Moos. 8:22). "Jumalan lepo ei ollut seurausta väsymyksestä tai heikkoudesta, vaan se merkitsi aikaisemmasta tehtävästä lakkaamista." *2
Jumala lepäsi koska hän halusi ihmisten lepäävän; hän antoi esimerkin, jota hän toivoi ihmisten seuraavan (2.Moos. 20:11).
Jos Jumala sai luomistyönsä päätökseen kuudentena päivänä (1.Moos. 2:1), mitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan, että "seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään" (1.Moos. 2:2)? Jumala oli lopettanut taivaan ja maan luomisen kuudentena päivänä, mutta sapattia hän ei ollut vielä tehnyt. Hän teki sapatin lepäämällä sinä päivänä. Sapatti oli hänen viimeinen kosketuksensa, jolla hän viimeisteli työnsä.
2. Jumala siunasi sapatin. Jumala ei ainoastaan tehnyt sapattia, hän myös siunasi sen. "Seitsemännen päivän siunaaminen merkitsi sitä, että se siten julistettiin jumalallisen suosion erityiskohteeksi ja päiväksi, joka tuottaisi siunausta hänen luoduilleen."3
3. Jumala pyhitti sapatin. Pyhittäminen merkitsee pyhäksi tekemistä tai erottamista pyhään käyttöön. Ihmisiä, paikkoja (kuten pyhäkköjä, temppeleitä ja kirkkoja) ja aikoja (pyhäpäivät) voidaan pyhittää. Se tosiasia, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän, merkitsee sitä, että tuo päivä on pyhä. Jumala erotti sen ylevään tarkoitukseen: rikastuttamaan Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän sapatin, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä. Hän siunasi ja pyhitti sen ihmistä varten, ei itseään varten. Hänen persoonallinen läsnäolonsa antaa sapatille Jumalan siunauksen ja pyhityksen.
Sapatilla on keskeinen asema Jumalan palvonnassa. Luomisen muistomerkkinä se ilmaisee syyn, miksi Jumalaa on palvottava: Jumala on Luoja, ja me olemme hänen luomiaan. "Siksi sapatti liittyy kaiken Jumalaan kohdistuvan palvonnan perustaan. Se opettaa tätä suurta totuutta mitä vaikuttavimmalla tavalla. Mikään toinen instituutio ei sitä tee. Ei vain viikon seitsemäntenä päivänä tapahtuvan jumalanpalveluksen vaan kaiken Jumalalle osoitettavan palvonnan perusta on siinä erossa, mikä vallitsee Luojan ja hänen luotujensa välillä. Tämä suuri tosiasia ei voi koskaan menettää merkitystään eikä sitä tule koskaan unohtaa." *1 Jotta tämä totuus pysyisi ikuisesti ihmissuvun mielessä, Jumala asetti sapatin.
Sapatti luomisessa. Sapatti on lähtöisin synnittömästä maailmasta. Se on Jumalan erityislahja, joka tekee ihmissuvun kykeneväksi kokemaan taivaan todellisuutta maan päällä. Sapatin asettamiseen liittyi kolme jumalallista tekoa:
1. Jumala lepäsi sapattina. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi (2.Moos. 31:17). Hän ei kuitenkaan levännyt sen vuoksi että olisi väsynyt tai ollut levon tarpeessa (Jes. 40:28). Tässä käytetty verbi 'levätä', shabath, tarkoittaa kirjaimellisesti työstä tai toiminnasta 'lakkaamista' (vrt. 1.Moos. 8:22). "Jumalan lepo ei ollut seurausta väsymyksestä tai heikkoudesta, vaan se merkitsi aikaisemmasta tehtävästä lakkaamista." *2
Jumala lepäsi koska hän halusi ihmisten lepäävän; hän antoi esimerkin, jota hän toivoi ihmisten seuraavan (2.Moos. 20:11).
Jos Jumala sai luomistyönsä päätökseen kuudentena päivänä (1.Moos. 2:1), mitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan, että "seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään" (1.Moos. 2:2)? Jumala oli lopettanut taivaan ja maan luomisen kuudentena päivänä, mutta sapattia hän ei ollut vielä tehnyt. Hän teki sapatin lepäämällä sinä päivänä. Sapatti oli hänen viimeinen kosketuksensa, jolla hän viimeisteli työnsä.
2. Jumala siunasi sapatin. Jumala ei ainoastaan tehnyt sapattia, hän myös siunasi sen. "Seitsemännen päivän siunaaminen merkitsi sitä, että se siten julistettiin jumalallisen suosion erityiskohteeksi ja päiväksi, joka tuottaisi siunausta hänen luoduilleen."3
3. Jumala pyhitti sapatin. Pyhittäminen merkitsee pyhäksi tekemistä tai erottamista pyhään käyttöön. Ihmisiä, paikkoja (kuten pyhäkköjä, temppeleitä ja kirkkoja) ja aikoja (pyhäpäivät) voidaan pyhittää. Se tosiasia, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän, merkitsee sitä, että tuo päivä on pyhä. Jumala erotti sen ylevään tarkoitukseen: rikastuttamaan Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän sapatin, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä. Hän siunasi ja pyhitti sen ihmistä varten, ei itseään varten. Hänen persoonallinen läsnäolonsa antaa sapatille Jumalan siunauksen ja pyhityksen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.