Sapatti Siinailla. Israelilaisten Egyptistä lähtöä seuranneet tapahtumat osoittavat, että he olivat suurelta osin menettäneet käsityksen sapatista. Orjatyöhön liittyvät ankarat vaatimukset näyttävät tehneen sapatin vieton hyvin vaikeaksi. Pian sen jälkeen kun israelilaiset olivat saaneet vapautensa Jumala muistutti heitä heidän velvollisuudestaan viettää seitsemännen päivän sapattia. Tämä tapahtui mannaihmeen ja kymmenen käskyn antamisen välityksellä.
1. Sapatti ja manna. Kuukausi ennen kuin Jumala julisti lakinsa Siinailta hän lupasi kansalle suojeluksen tauteja vastaan, mikäli se tarkkaisi hänen käskyjänsä ja noudattaisi kaikkea hänen lakiansa (2.Moos. 15:26; vrt. 1.Moos. 26:5). Pian tämän lupauksen antamisen jälkeen Jumala muistutti israelilaisia sapatin pyhyydestä. Mannaihmeen avulla hän opetti heille hyvin konkreettisesti, miten tärkeänä hän piti sitä, että he lepäsivät seitsemäntenä päivänä.
Kunakin viikonpäivänä Jumala antoi israelilaisille riittävästi mannaa tuon päivän tarpeisiin. Heidän ei tullut säästää siitä mitään seuraavaksi päiväksi; jos he niin tekisivät, se pilaantuisi (2.Moos. 16:4,16 - 19). Kuudentena päivänä heidän tuli kerätä kaksinkertaisesti, jotta mannaa riittäisi sekä tuoksi päiväksi että sapatiksi. Jumala opetti heille, että viikon kuudes päivä oli valmistuspäivä. Hän opetti myös miten sapattia oli vietettävä. "Näin on Herra sanonut: Huomenna on lepopäivä, Herran pyhä sapatti. Leipokaa tänään, mitä haluatte leipoa, ja keittäkää, mitä haluatte keittää, mutta ottakaa talteen kaikki, mikä jää yli, ja säilyttäkää se huomisaamuun" (2.Moos. 16:23). Vain seitsemäntenä päivänä edellisenä päivänä koottu manna säilyi pilaantumatta (2.Moos. 16:24). Mooseksen sanat muistuttavat sapattikäskyn sanamuotoa: "Kuutena päivänä viikossa voitte sitä kerätä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole" (2.Moos. 16:26).
Niiden neljänkymmenen vuoden eli yli kahdentuhannen viikoittain toistuvan sapatin aikana, jotka israelilaiset olivat erämaassa, mannaihme muistutti heitä tästä rytmistä: kuusi työpäivää ja seitsemäs lepopäivä.
2. Sapatti ja laki. Jumala sijoitti sapattikäskyn dekalogin keskelle. Se kuuluu näin: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen" (2. Moos. 20:8 - 11).
Kaikki dekalogin käskyt ovat elintärkeitä eikä mitään niistä tule hylätä (Jaak. 2:10), kuitenkin Jumala kiinnitti sapattikäskyyn erityistä huomiota. Siitä hän sanoi: "Muista." Näin hän muistutti ihmisiä vaarasta unohtaa sen merkitys.
Sanat, joilla käsky alkaa - "Muista pyhittää lepopäivä" - osoittavat, että sapattia ei asetettu vasta Siinailla. Nuo sanat ilmaisevat, että sapatti oli peräisin aikaisemmalta ajalta - itse asiassa luomisesta, kuten käskyn loppuosa paljastaa. Jumalan tarkoitus oli, että vietämme sapattia hänen luomistyönsä muistomerkkinä. Sapatti määrittelee ajan levolle ja Jumalan palvonnalle. Siten se ohjaa meitä mietiskelemään Jumalaa ja hänen tekojaan.
Luomisen muistomerkkinä sapatin vietto suojelee epäjumalanpalvelukselta. Muistuttaessaan meitä siitä, että Jumala loi taivaan ja maan, se erottaa hänet kaikista epäjumalista. Sapatin pitämisestä tulee näin merkki uskollisuudestamme elävälle Jumalalle - merkki siitä, että tunnustamme hänet suvereeniksi Luojaksi ja Kuninkaaksi.
Sapattikäsky toimii Jumalan lain sinettinä. *4 Sinetit käsittävät yleensä kolme elementtiä: sinetin omistajan nimen, hänen arvoasemansa ja hänen valtapiirinsä. Virallisia sinettejä käytetään takaamaan tärkeiden asiakirjojen aitous. Asiakirjalla on takanaan sen viranomaisen arvovalta, jonka sinetti siihen on kiinnitetty. Sinetti vahvistaa, että tuo viranhaltija itse on hyväksynyt asiakirjan ja että sen tukena on koko hänen virkaansa liittyvä valta.
Kymmenestä käskystä juuri sapattikäskyssä on sinetin tärkeät elementit. Se on kymmenestä käskystä ainoa, joka ilmaisee tosi Jumalan sekä nimeltä: "Herra, sinun Jumalasi", arvoasemalta: "Herra teki" - Luoja - että hänen valtapiiriltään: "taivaan ja maan" (2.Moos. 20:10,11). Siten se siis sisältää Jumalan sinetin, joka on näin kiinnitetty hänen lakiinsa todistukseksi sen aitoudesta ja voimassaolosta. *5
Jumala todellakin teki sapatista "muistuttajan ja merkin hänen voimastaan ja arvovallastaan." *6
Tämä käsky jakaa viikon kahteen osaan. Jumala antoi ihmiskunnalle kuusi päivää työn tekemistä varten ja seitsemännen päivän, jolloin ei tullut tehdä mitään työtä (2.Moos. 20:9,10). "Viikon ensimmäiset 'kuusi päivää' ovat työpäiviä, mutta 'seitsemäs päivä' on lepopäivä. Seitsemäs päivä on erityinen Jumalan asettama lepopäivä. Siksi käsky alkaakin sanoin: 'Muista pyhittää lepopäivä.'" *7
Vaikka ihminen tarvitseekin ruumiillista lepoa elimistönsä virkistämiseksi, Jumala perustelee käskyään sapattilevosta omalla esimerkillään. Koska hän lepäsi työstään maailman ensimmäisen viikon lopussa, samoin on meidänkin levättävä.
3. Sapatti ja liitto. Kuten Jumalan lailla oli keskeinen asema hänen tekemässään liitossa (2.Moos. 34:27), samoin sapatilla, joka oli sijoitettu tuon lain sydämeen, oli huomattava asema hänen liitossaan. Jumala antoi sapatin olemaan "merkkinä liitostamme ja muistuttaisi heitä siitä, että minä, Herra, olen pyhittänyt heidät omaksi kansakseni" (Hes. 20:12; vrt. Hes. 20:20; 2.Moos. 31:17). Siksi Herra sanoi, että sapattia oli pidettävä "ikuisesti merkkinä liitosta" (2.Moos. 31:17). "Aivan kuten liitto perustui Jumalan rakkauteen kansaansa kohtaan (5.Moos. 7:7,8), samoin sapatti tuon liiton merkkinä on jumalallisen rakkauden merkki." *8
1. Sapatti ja manna. Kuukausi ennen kuin Jumala julisti lakinsa Siinailta hän lupasi kansalle suojeluksen tauteja vastaan, mikäli se tarkkaisi hänen käskyjänsä ja noudattaisi kaikkea hänen lakiansa (2.Moos. 15:26; vrt. 1.Moos. 26:5). Pian tämän lupauksen antamisen jälkeen Jumala muistutti israelilaisia sapatin pyhyydestä. Mannaihmeen avulla hän opetti heille hyvin konkreettisesti, miten tärkeänä hän piti sitä, että he lepäsivät seitsemäntenä päivänä.
Kunakin viikonpäivänä Jumala antoi israelilaisille riittävästi mannaa tuon päivän tarpeisiin. Heidän ei tullut säästää siitä mitään seuraavaksi päiväksi; jos he niin tekisivät, se pilaantuisi (2.Moos. 16:4,16 - 19). Kuudentena päivänä heidän tuli kerätä kaksinkertaisesti, jotta mannaa riittäisi sekä tuoksi päiväksi että sapatiksi. Jumala opetti heille, että viikon kuudes päivä oli valmistuspäivä. Hän opetti myös miten sapattia oli vietettävä. "Näin on Herra sanonut: Huomenna on lepopäivä, Herran pyhä sapatti. Leipokaa tänään, mitä haluatte leipoa, ja keittäkää, mitä haluatte keittää, mutta ottakaa talteen kaikki, mikä jää yli, ja säilyttäkää se huomisaamuun" (2.Moos. 16:23). Vain seitsemäntenä päivänä edellisenä päivänä koottu manna säilyi pilaantumatta (2.Moos. 16:24). Mooseksen sanat muistuttavat sapattikäskyn sanamuotoa: "Kuutena päivänä viikossa voitte sitä kerätä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole" (2.Moos. 16:26).
Niiden neljänkymmenen vuoden eli yli kahdentuhannen viikoittain toistuvan sapatin aikana, jotka israelilaiset olivat erämaassa, mannaihme muistutti heitä tästä rytmistä: kuusi työpäivää ja seitsemäs lepopäivä.
2. Sapatti ja laki. Jumala sijoitti sapattikäskyn dekalogin keskelle. Se kuuluu näin: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen" (2. Moos. 20:8 - 11).
Kaikki dekalogin käskyt ovat elintärkeitä eikä mitään niistä tule hylätä (Jaak. 2:10), kuitenkin Jumala kiinnitti sapattikäskyyn erityistä huomiota. Siitä hän sanoi: "Muista." Näin hän muistutti ihmisiä vaarasta unohtaa sen merkitys.
Sanat, joilla käsky alkaa - "Muista pyhittää lepopäivä" - osoittavat, että sapattia ei asetettu vasta Siinailla. Nuo sanat ilmaisevat, että sapatti oli peräisin aikaisemmalta ajalta - itse asiassa luomisesta, kuten käskyn loppuosa paljastaa. Jumalan tarkoitus oli, että vietämme sapattia hänen luomistyönsä muistomerkkinä. Sapatti määrittelee ajan levolle ja Jumalan palvonnalle. Siten se ohjaa meitä mietiskelemään Jumalaa ja hänen tekojaan.
Luomisen muistomerkkinä sapatin vietto suojelee epäjumalanpalvelukselta. Muistuttaessaan meitä siitä, että Jumala loi taivaan ja maan, se erottaa hänet kaikista epäjumalista. Sapatin pitämisestä tulee näin merkki uskollisuudestamme elävälle Jumalalle - merkki siitä, että tunnustamme hänet suvereeniksi Luojaksi ja Kuninkaaksi.
Sapattikäsky toimii Jumalan lain sinettinä. *4 Sinetit käsittävät yleensä kolme elementtiä: sinetin omistajan nimen, hänen arvoasemansa ja hänen valtapiirinsä. Virallisia sinettejä käytetään takaamaan tärkeiden asiakirjojen aitous. Asiakirjalla on takanaan sen viranomaisen arvovalta, jonka sinetti siihen on kiinnitetty. Sinetti vahvistaa, että tuo viranhaltija itse on hyväksynyt asiakirjan ja että sen tukena on koko hänen virkaansa liittyvä valta.
Kymmenestä käskystä juuri sapattikäskyssä on sinetin tärkeät elementit. Se on kymmenestä käskystä ainoa, joka ilmaisee tosi Jumalan sekä nimeltä: "Herra, sinun Jumalasi", arvoasemalta: "Herra teki" - Luoja - että hänen valtapiiriltään: "taivaan ja maan" (2.Moos. 20:10,11). Siten se siis sisältää Jumalan sinetin, joka on näin kiinnitetty hänen lakiinsa todistukseksi sen aitoudesta ja voimassaolosta. *5
Jumala todellakin teki sapatista "muistuttajan ja merkin hänen voimastaan ja arvovallastaan." *6
Tämä käsky jakaa viikon kahteen osaan. Jumala antoi ihmiskunnalle kuusi päivää työn tekemistä varten ja seitsemännen päivän, jolloin ei tullut tehdä mitään työtä (2.Moos. 20:9,10). "Viikon ensimmäiset 'kuusi päivää' ovat työpäiviä, mutta 'seitsemäs päivä' on lepopäivä. Seitsemäs päivä on erityinen Jumalan asettama lepopäivä. Siksi käsky alkaakin sanoin: 'Muista pyhittää lepopäivä.'" *7
Vaikka ihminen tarvitseekin ruumiillista lepoa elimistönsä virkistämiseksi, Jumala perustelee käskyään sapattilevosta omalla esimerkillään. Koska hän lepäsi työstään maailman ensimmäisen viikon lopussa, samoin on meidänkin levättävä.
3. Sapatti ja liitto. Kuten Jumalan lailla oli keskeinen asema hänen tekemässään liitossa (2.Moos. 34:27), samoin sapatilla, joka oli sijoitettu tuon lain sydämeen, oli huomattava asema hänen liitossaan. Jumala antoi sapatin olemaan "merkkinä liitostamme ja muistuttaisi heitä siitä, että minä, Herra, olen pyhittänyt heidät omaksi kansakseni" (Hes. 20:12; vrt. Hes. 20:20; 2.Moos. 31:17). Siksi Herra sanoi, että sapattia oli pidettävä "ikuisesti merkkinä liitosta" (2.Moos. 31:17). "Aivan kuten liitto perustui Jumalan rakkauteen kansaansa kohtaan (5.Moos. 7:7,8), samoin sapatti tuon liiton merkkinä on jumalallisen rakkauden merkki." *8
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.