Sapatin merkitys. Sapatilla on laaja merkitys ja se on täynnä syvällistä ja rikasta hengellisyyttä.
1. Luomisen ikuinen muistomerkki. Kuten olemme nähneet, se perusmerkitys, minkä kymmenen käskyn laki liittää sapattiin, on sen asema maailman luomisen muistomerkkinä (2.Moos. 20:11,12). Käsky viettää seitsemättä päivää sapattina "liittyy erottamattomasti luomistekoon; sapattiasetus ja käsky sen noudattamiseen johtuvat suoraan luomisteosta. Sitä paitsi koko ihmisperheen olemassaolo on seurausta tuosta samasta luomisen jumalallisesta teosta, jonka muistona sapatti on. Tästä seuraa, että velvollisuus noudattaa sapattikäskyä Jumalan luovan voiman muistomerkkinä kuuluu koko ihmissuvulle." *15 Strong nimittää sapattia "ikuiseksi velvollisuudeksi Jumalan asettamana muistomerkkinä hänen luomistyöstän." *16
Ne, jotka sitä viettivät luomisen muistona tunnustivat niin tehdessään, että "Jumala oli heidän Luojansa ja oikeutettu Valtiaansa ja että he olivat hänen kättensä tekoa ja alamaisiaan. Se oli siis kokonaan muistoasetus ja annettu koko ihmiskunnalle. Siinä ei ollut mitän verhottua eikä millekään kansalle erikoisesti sovellettua." *17 Niin kauan kuin palvomme ja kumarramme Jumalaa, koska hän on meidän Luojamme, niin kauan sapatti toimii luomisen merkkinä ja muistona.
2. Lunastuksen symboli. Kun Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, sapatista, joka jo oli luomisen muistomerkki, tuli myös vapautuksen muistomerkki (5.Moos. 5:15). "Herran tarkoituksena oli, että viikoittainen sapatinlepo, oikein noudatettuna, vapauttaisi ihmisen jatkuvasti Egyptin orjuudesta, joka ei ole rajoittunut mihinkään maahan tai vuosisataan, vaan joka käsittää kaikki maat ja kaikki aikakaudet. Nykypäivän ihminen tarvitsee vapautusta siitä orjuudesta, joka aiheutuu ahneudesta, voiton ja vallan halusta, yhteiskunnallisesta epätasa - arvosta, synnistä ja itsekkyydestä." *18
Katsellessamme ristiä sapatin lepo näyttäytyy erityisenä lunastuksen symbolina. "Se on muistomerkki siitä exoduksesta, joka koskee vapautumista synnin orjuudesta Immanuelin johdolla. Suurin kantamamme taakka on tottelemattomuutemme aiheuttama syyllisyys. Sapatin lepo, joka viittaa taaksepäin Kristuksen lepoon haudassa, synnistä saadun voiton lepoon, tarjoaa kristitylle konkreettisen tilaisuuden ottaa vastaan ja kokea Kristuksen anteeksiantamus, rauha ja lepo." *19
3. Pyhityksen merkki. Sapatti on merkki Jumalan muuttavasta voimasta, merkki pyhityksestä. Herra julisti: "Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät" (2.Moos. 31:13; vrt. Hes. 20:20). Sapatti on siis myös merkki siitä, että Jumala on pyhittäjä. Koska kansa pyhitetään Kristuksen verellä (Hepr. 13:12), sapatti on myös merkki siitä, että uskova ottaa vastaan hänen verensä syntien anteeksisaamiseksi.
Niin kuin Jumala on erottanut sapatin pyhään tarkoitukseen, samoin hän on erottanut oman kansansa pyhään tarkoitukseen - olemaan hänen todistajiaan. Seurustelu Jumalan kanssa tuona päivänä johtaa pyhitykseen; Jumalan kansa oppii luottamaan omien mahdollisuuksiensa sijasta Jumalaan, joka pyhittää kansansa.
"Voima, joka loi kaiken, on voima, joka luo sielun uudelleen hänen kaltaisekseen. Niille, jotka pyhittävät sapatin, sapatti on pyhityksen merkki. Tosi pyhitys on sopusointua Jumalan kanssa." *20
4. Uskollisuuden merkki. Kuten Aadamin ja Eevan uskollisuutta koeteltiin hyvän - ja pahantiedon puulla, joka oli keskellä Eedenin paratiisia, samoin jokaisen ihmisen uskollisuutta Jumalaa kohtaan koetellaan sapattikäskyllä, joka on keskellä dekalogia.
Raamattu paljastaa, että ennen Kristuksen toista tulemusta koko maailma jakautuu kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat uskollisia ja "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen", ja niihin, jotka kumartavat "petoa ja sen kuvaa" (Ilm. 14:12,9). Tuona aikana Jumalan totuus esitetään voimakkaana koko maailmalle ja kaikille selviää, että Raamatun sapatin kuuliainen noudattaminen on todisteena uskollisuudesta Luojaa kohtaan.
5. Aika seurustelulle Jumalan kanssa. Jumala loi eläimet ihmisen iloksi (1.Moos. 1:24,25). Korkeammalla toveruuden tasolla Jumala antoi miehen ja naisen toisilleen kumppaneiksi (1.Moos. 2:18 - 25). Mutta sapatissa Jumala antoi ihmiskunnalle lahjan, jossa hän tarjosi korkeimman tason kumppanuutta - kumppanuutta itsensä Jumalan kanssa. Ihmisolentoja ei ollut luotu seurustelemaan vain eläinten kanssa eikä edes vain toisten ihmisten kanssa. Heidät oli luotu Jumalaa varten.
Erityisesti sapattina voimme kokea Jumalan läsnäolon keskellämme. Ilman sapattia kaikki oli loputonta työtä ja raadantaa. Jokainen päivä olisi toisten kaltainen, maallisiin tavoitteisiin omistettu. Mutta sapatin saapuminen tuo toivoa, iloa, merkitystä ja rohkeutta elämään. Se tarjoaa aikaa seurusteluun Jumalan kanssa rukouksen, laulun sekä sanan tutkimisen ja mietiskelyn kautta. Silloin meillä on myös aikaa jakaa evankeliumia toisille. Sapatti tarjoaa meille tilaisuuden kokea Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa.
6. Uskonvanhurskauden merkki. Kristittyinä ymmärrämme, että valaistun omantunnon ohjaamina ei - kristitytkin, jotka vilpittömästi etsivät totuutta, voivat Pyhän Hengen johtamina oppia noudattamaan Jumalan lain yleisiä periaatteita (Room. 2:14 - 16). Tästä johtuu, että kristikunnan ulkopuolellakin noudatetaan jossain määrin kymmenen käskyn periaatteita. Ainoastaan sapattikäsky on tässä suhteessa poikkeuksena.
Monet ihmiset voivat ymmärtää, miksi on aiheellista pitää viikoittaista lepopäivää. Sen sijaan ihmisen on luonnostaan vaikea ymmärtää, miksi juuri seitsemäntenä päivänä tulisi pidättyä sellaisesta työnteosta, mikä muina päivinä olisi täysin sopivaa. Luonto ei tarjoa mitään perustetta seitsemännen päivän pyhittämiselle. Planeetat liikkuvat radoillaan, kasvit kasvavat, sade ja auringonpaiste vuorottelevat ja eläimet luonnossa käyttäytyvät samalla tavoin päivästä riippumatta. Miksi sitten ihmisen tulisi levätä juuri viikon seitsemäntenä päivänä? "Kristityllä on annettavana vain yksi syy, ei muuta, mutta tuo syy onkin riittävä: Jumala on puhunut." *21
Vain Jumalan antaman erityisen ilmoituksen perusteella ihminen voi ymmärtää seitsemännen päivän pyhittämisen merkityksen. Ne siis, jotka pitävät pyhänä seitsemännen päivän, tekevät niin siksi, että he uskovat ja luottavat Kristukseen, joka on antanut käskyn sen pyhittämisestä. Viettämällä sapattia uskovat ilmaisevat halukkuuttaan hyväksyä Jumalan tahto elämänsä ohjeeksi sen sijaan että nojaisivat omaan harkintaansa.
Pitäessään seitsemännen päivän uskovat eivät yritä tehdä itseään vanhurskaiksi. Sen sijaan heidän sapatinviettonsa on seurausta heidän suhteestaan Kristukseen, heidän Luojaansa ja Lunastajaansa. *22 Sapatinpitäminen on tulosta Kristuksen vanhurskaudesta, jossa heidät vanhurskautetaan ja pyhitetään, ja se on merkkinä siitä, että heidät on vapautettu synnin orjuudesta ja he ovat ottaneet vastaan hänen täydellisen vanhurskautensa.
"Omenapuusta ei tule omenapuuta siten, että se tuottaa omenia. Sen on ensin oltava omenapuu. Sen jälkeen puu tuottaa luonnostaan hedelminään omenia. Samoin aito kristitty ei pidä sapattia tai muita yhdeksää käskyä siksi, että hän niitä pitämällä tulisi vanhurskaaksi. Sen sijaan se on Kristuksen jakaman vanhurskauden luonnollista hedelmää. Se, joka tällä tavoin pitää sapattia, ei ole legalisti - - sillä hän ei pidättäydy sapattina työnteosta hankkiakseen siten itselleen Jumalan suosiota, vaan koska hän rakastaa Jumalaa ja haluaa tehdä sapatista päivän, jolloin voi olla mahdollisimman läheisessä yhteydessä Jumalaan." *23
Sapatinpitäminen ilmaisee, että olemme lakanneet luottamasta omiin tekoihimme ja että tajuamme sen tosiasian, että vain Kristus, Luojamme ja Lunastajamme, voi meidät pelastaa. "Oikea sapatinpitämisen henki ilmaisee korkeinta rakkautta Jeesusta Kristusta, Luojaamme ja Lunastajaamme kohtaan, joka tekee meistä uusia luomuksia. Näin oikean päivän pyhittämisestä oikealla tavalla tulee uskonvanhurskauden merkki." *24
7. Symboli levosta Kristuksessa. Sapatti, muistomerkki siitä, että Jumala vapautti Israelin Egyptistä ja johti sen maallisen Kanaanin lepoon, erotti tuon ajan lunastetut ympäröivistä kansoista. Samalla tavalla sapatti on merkki vapauttamisesta synnistä Jumalan lepoon ja lunastettujen erottamisesta maailmasta.
Kaikki, jotka astuvat siihen lepoon, johon Jumala heitä kutsuu, ovat saaneet levon teoistaan niin kuin Jumala omista teoistansa (Hepr. 4:10). Tämä lepo on hengellistä lepoa, lepoa omista teoistamme, lepoa ja vapautusta synnistä. Tähän lepoon Jumala kutsuu kansaansa, ja tästä levosta sekä sapatti että Kanaanin maa ovat vertauskuvia." *25
Kun Jumala päätti luomistyönsä ja lepäsi seitsemäntenä päivänä, hän antoi Aadamille ja Eevalle sapatissa mahdollisuuden levätä hänen yhteydessään. Vaikka he epäonnistuivat, Jumalan alkuperäinen tarkoitus tuon levon tarjoamiseksi ihmiskunnalle säilyi muuttumattomana. Syntiinlankeemuksen jälkeen sapatti oli jatkuvana muistutuksena tuosta levosta. "Seitsemännen päivän sapatin vietto ei siis todista ainoastaan uskosta Jumalaan kaiken Luojana, vaan myös uskosta hänen voimaansa muuttaa elämää ja tehdä ihmisistä sopivia astumaan siihen ikuiseen "lepoon", jonka Jumala alunperin oli tarkoittanut tämän maan asukkaille." *26
Jumala oli luvannut tämän hengellisen levon kirjaimelliselle Israelille. Huolimatta siitä, että kirjaimellinen Israel ei kansana astunut tuohon lepoon, Jumalan kutsu on yhä voimassa: "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään" (Hepr. 4:9). Kaikkien, jotka haluavat päästä tuohon lepoon, on ensin astuttava uskossa hänen hengelliseen lepoonsa, sielun lepoon synnistä ja omista pyrkimyksistä pelastuksen saavuttamiseksi." *27
Uusi testamentti vetoaa kristittyyn, ettei tämä lykkäisi tämän armon ja uskon levon kokemusta tuonnemmaksi, sillä "tänä päivänä" on otollinen hetki päästä siihen (Hepr.-4:-7; 3:-13). Kaikki, jotka ovat astuneet tähän lepoon - pelastavaan armoon, joka saadaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen - , ovat lopettaneet kaikki yritykset omin teoin hankkia vanhurskautta. Tällä tavoin seitsemännen päivän sapatin vietto on vertauskuva uskovan pääsystä evankeliumin lepoon.
1. Luomisen ikuinen muistomerkki. Kuten olemme nähneet, se perusmerkitys, minkä kymmenen käskyn laki liittää sapattiin, on sen asema maailman luomisen muistomerkkinä (2.Moos. 20:11,12). Käsky viettää seitsemättä päivää sapattina "liittyy erottamattomasti luomistekoon; sapattiasetus ja käsky sen noudattamiseen johtuvat suoraan luomisteosta. Sitä paitsi koko ihmisperheen olemassaolo on seurausta tuosta samasta luomisen jumalallisesta teosta, jonka muistona sapatti on. Tästä seuraa, että velvollisuus noudattaa sapattikäskyä Jumalan luovan voiman muistomerkkinä kuuluu koko ihmissuvulle." *15 Strong nimittää sapattia "ikuiseksi velvollisuudeksi Jumalan asettamana muistomerkkinä hänen luomistyöstän." *16
Ne, jotka sitä viettivät luomisen muistona tunnustivat niin tehdessään, että "Jumala oli heidän Luojansa ja oikeutettu Valtiaansa ja että he olivat hänen kättensä tekoa ja alamaisiaan. Se oli siis kokonaan muistoasetus ja annettu koko ihmiskunnalle. Siinä ei ollut mitän verhottua eikä millekään kansalle erikoisesti sovellettua." *17 Niin kauan kuin palvomme ja kumarramme Jumalaa, koska hän on meidän Luojamme, niin kauan sapatti toimii luomisen merkkinä ja muistona.
2. Lunastuksen symboli. Kun Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, sapatista, joka jo oli luomisen muistomerkki, tuli myös vapautuksen muistomerkki (5.Moos. 5:15). "Herran tarkoituksena oli, että viikoittainen sapatinlepo, oikein noudatettuna, vapauttaisi ihmisen jatkuvasti Egyptin orjuudesta, joka ei ole rajoittunut mihinkään maahan tai vuosisataan, vaan joka käsittää kaikki maat ja kaikki aikakaudet. Nykypäivän ihminen tarvitsee vapautusta siitä orjuudesta, joka aiheutuu ahneudesta, voiton ja vallan halusta, yhteiskunnallisesta epätasa - arvosta, synnistä ja itsekkyydestä." *18
Katsellessamme ristiä sapatin lepo näyttäytyy erityisenä lunastuksen symbolina. "Se on muistomerkki siitä exoduksesta, joka koskee vapautumista synnin orjuudesta Immanuelin johdolla. Suurin kantamamme taakka on tottelemattomuutemme aiheuttama syyllisyys. Sapatin lepo, joka viittaa taaksepäin Kristuksen lepoon haudassa, synnistä saadun voiton lepoon, tarjoaa kristitylle konkreettisen tilaisuuden ottaa vastaan ja kokea Kristuksen anteeksiantamus, rauha ja lepo." *19
3. Pyhityksen merkki. Sapatti on merkki Jumalan muuttavasta voimasta, merkki pyhityksestä. Herra julisti: "Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät" (2.Moos. 31:13; vrt. Hes. 20:20). Sapatti on siis myös merkki siitä, että Jumala on pyhittäjä. Koska kansa pyhitetään Kristuksen verellä (Hepr. 13:12), sapatti on myös merkki siitä, että uskova ottaa vastaan hänen verensä syntien anteeksisaamiseksi.
Niin kuin Jumala on erottanut sapatin pyhään tarkoitukseen, samoin hän on erottanut oman kansansa pyhään tarkoitukseen - olemaan hänen todistajiaan. Seurustelu Jumalan kanssa tuona päivänä johtaa pyhitykseen; Jumalan kansa oppii luottamaan omien mahdollisuuksiensa sijasta Jumalaan, joka pyhittää kansansa.
"Voima, joka loi kaiken, on voima, joka luo sielun uudelleen hänen kaltaisekseen. Niille, jotka pyhittävät sapatin, sapatti on pyhityksen merkki. Tosi pyhitys on sopusointua Jumalan kanssa." *20
4. Uskollisuuden merkki. Kuten Aadamin ja Eevan uskollisuutta koeteltiin hyvän - ja pahantiedon puulla, joka oli keskellä Eedenin paratiisia, samoin jokaisen ihmisen uskollisuutta Jumalaa kohtaan koetellaan sapattikäskyllä, joka on keskellä dekalogia.
Raamattu paljastaa, että ennen Kristuksen toista tulemusta koko maailma jakautuu kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat uskollisia ja "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen", ja niihin, jotka kumartavat "petoa ja sen kuvaa" (Ilm. 14:12,9). Tuona aikana Jumalan totuus esitetään voimakkaana koko maailmalle ja kaikille selviää, että Raamatun sapatin kuuliainen noudattaminen on todisteena uskollisuudesta Luojaa kohtaan.
5. Aika seurustelulle Jumalan kanssa. Jumala loi eläimet ihmisen iloksi (1.Moos. 1:24,25). Korkeammalla toveruuden tasolla Jumala antoi miehen ja naisen toisilleen kumppaneiksi (1.Moos. 2:18 - 25). Mutta sapatissa Jumala antoi ihmiskunnalle lahjan, jossa hän tarjosi korkeimman tason kumppanuutta - kumppanuutta itsensä Jumalan kanssa. Ihmisolentoja ei ollut luotu seurustelemaan vain eläinten kanssa eikä edes vain toisten ihmisten kanssa. Heidät oli luotu Jumalaa varten.
Erityisesti sapattina voimme kokea Jumalan läsnäolon keskellämme. Ilman sapattia kaikki oli loputonta työtä ja raadantaa. Jokainen päivä olisi toisten kaltainen, maallisiin tavoitteisiin omistettu. Mutta sapatin saapuminen tuo toivoa, iloa, merkitystä ja rohkeutta elämään. Se tarjoaa aikaa seurusteluun Jumalan kanssa rukouksen, laulun sekä sanan tutkimisen ja mietiskelyn kautta. Silloin meillä on myös aikaa jakaa evankeliumia toisille. Sapatti tarjoaa meille tilaisuuden kokea Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa.
6. Uskonvanhurskauden merkki. Kristittyinä ymmärrämme, että valaistun omantunnon ohjaamina ei - kristitytkin, jotka vilpittömästi etsivät totuutta, voivat Pyhän Hengen johtamina oppia noudattamaan Jumalan lain yleisiä periaatteita (Room. 2:14 - 16). Tästä johtuu, että kristikunnan ulkopuolellakin noudatetaan jossain määrin kymmenen käskyn periaatteita. Ainoastaan sapattikäsky on tässä suhteessa poikkeuksena.
Monet ihmiset voivat ymmärtää, miksi on aiheellista pitää viikoittaista lepopäivää. Sen sijaan ihmisen on luonnostaan vaikea ymmärtää, miksi juuri seitsemäntenä päivänä tulisi pidättyä sellaisesta työnteosta, mikä muina päivinä olisi täysin sopivaa. Luonto ei tarjoa mitään perustetta seitsemännen päivän pyhittämiselle. Planeetat liikkuvat radoillaan, kasvit kasvavat, sade ja auringonpaiste vuorottelevat ja eläimet luonnossa käyttäytyvät samalla tavoin päivästä riippumatta. Miksi sitten ihmisen tulisi levätä juuri viikon seitsemäntenä päivänä? "Kristityllä on annettavana vain yksi syy, ei muuta, mutta tuo syy onkin riittävä: Jumala on puhunut." *21
Vain Jumalan antaman erityisen ilmoituksen perusteella ihminen voi ymmärtää seitsemännen päivän pyhittämisen merkityksen. Ne siis, jotka pitävät pyhänä seitsemännen päivän, tekevät niin siksi, että he uskovat ja luottavat Kristukseen, joka on antanut käskyn sen pyhittämisestä. Viettämällä sapattia uskovat ilmaisevat halukkuuttaan hyväksyä Jumalan tahto elämänsä ohjeeksi sen sijaan että nojaisivat omaan harkintaansa.
Pitäessään seitsemännen päivän uskovat eivät yritä tehdä itseään vanhurskaiksi. Sen sijaan heidän sapatinviettonsa on seurausta heidän suhteestaan Kristukseen, heidän Luojaansa ja Lunastajaansa. *22 Sapatinpitäminen on tulosta Kristuksen vanhurskaudesta, jossa heidät vanhurskautetaan ja pyhitetään, ja se on merkkinä siitä, että heidät on vapautettu synnin orjuudesta ja he ovat ottaneet vastaan hänen täydellisen vanhurskautensa.
"Omenapuusta ei tule omenapuuta siten, että se tuottaa omenia. Sen on ensin oltava omenapuu. Sen jälkeen puu tuottaa luonnostaan hedelminään omenia. Samoin aito kristitty ei pidä sapattia tai muita yhdeksää käskyä siksi, että hän niitä pitämällä tulisi vanhurskaaksi. Sen sijaan se on Kristuksen jakaman vanhurskauden luonnollista hedelmää. Se, joka tällä tavoin pitää sapattia, ei ole legalisti - - sillä hän ei pidättäydy sapattina työnteosta hankkiakseen siten itselleen Jumalan suosiota, vaan koska hän rakastaa Jumalaa ja haluaa tehdä sapatista päivän, jolloin voi olla mahdollisimman läheisessä yhteydessä Jumalaan." *23
Sapatinpitäminen ilmaisee, että olemme lakanneet luottamasta omiin tekoihimme ja että tajuamme sen tosiasian, että vain Kristus, Luojamme ja Lunastajamme, voi meidät pelastaa. "Oikea sapatinpitämisen henki ilmaisee korkeinta rakkautta Jeesusta Kristusta, Luojaamme ja Lunastajaamme kohtaan, joka tekee meistä uusia luomuksia. Näin oikean päivän pyhittämisestä oikealla tavalla tulee uskonvanhurskauden merkki." *24
7. Symboli levosta Kristuksessa. Sapatti, muistomerkki siitä, että Jumala vapautti Israelin Egyptistä ja johti sen maallisen Kanaanin lepoon, erotti tuon ajan lunastetut ympäröivistä kansoista. Samalla tavalla sapatti on merkki vapauttamisesta synnistä Jumalan lepoon ja lunastettujen erottamisesta maailmasta.
Kaikki, jotka astuvat siihen lepoon, johon Jumala heitä kutsuu, ovat saaneet levon teoistaan niin kuin Jumala omista teoistansa (Hepr. 4:10). Tämä lepo on hengellistä lepoa, lepoa omista teoistamme, lepoa ja vapautusta synnistä. Tähän lepoon Jumala kutsuu kansaansa, ja tästä levosta sekä sapatti että Kanaanin maa ovat vertauskuvia." *25
Kun Jumala päätti luomistyönsä ja lepäsi seitsemäntenä päivänä, hän antoi Aadamille ja Eevalle sapatissa mahdollisuuden levätä hänen yhteydessään. Vaikka he epäonnistuivat, Jumalan alkuperäinen tarkoitus tuon levon tarjoamiseksi ihmiskunnalle säilyi muuttumattomana. Syntiinlankeemuksen jälkeen sapatti oli jatkuvana muistutuksena tuosta levosta. "Seitsemännen päivän sapatin vietto ei siis todista ainoastaan uskosta Jumalaan kaiken Luojana, vaan myös uskosta hänen voimaansa muuttaa elämää ja tehdä ihmisistä sopivia astumaan siihen ikuiseen "lepoon", jonka Jumala alunperin oli tarkoittanut tämän maan asukkaille." *26
Jumala oli luvannut tämän hengellisen levon kirjaimelliselle Israelille. Huolimatta siitä, että kirjaimellinen Israel ei kansana astunut tuohon lepoon, Jumalan kutsu on yhä voimassa: "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään" (Hepr. 4:9). Kaikkien, jotka haluavat päästä tuohon lepoon, on ensin astuttava uskossa hänen hengelliseen lepoonsa, sielun lepoon synnistä ja omista pyrkimyksistä pelastuksen saavuttamiseksi." *27
Uusi testamentti vetoaa kristittyyn, ettei tämä lykkäisi tämän armon ja uskon levon kokemusta tuonnemmaksi, sillä "tänä päivänä" on otollinen hetki päästä siihen (Hepr.-4:-7; 3:-13). Kaikki, jotka ovat astuneet tähän lepoon - pelastavaan armoon, joka saadaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen - , ovat lopettaneet kaikki yritykset omin teoin hankkia vanhurskautta. Tällä tavoin seitsemännen päivän sapatin vietto on vertauskuva uskovan pääsystä evankeliumin lepoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.