Pyrittäessä objektiivisesti arvioimaan Suomessa vuonna 1918 käytyä vapaussotaa on otettava huomioon monia eri tekijöitä.
Suomen hallitus aloitti sodan riisuakseen aseista venäläiset sotilaat ja aikoi karkottaa maasta nämä kurittomat ja omavaltaiset muukalaiset, jotka pitivät yllä levottomuutta ja epäjärjestystä. Tämä toteutettiinkin ja maa sai itsenäisyytensä, joka siihen asti oli ollut yksinomaan teoreettinen, vaikka muun muassa Lenin oli sen tunnustanut,väliaikaisesti,kunnes punaiset voittaisivat Suomessa ja liittäisivät maan takaisin Venäjään.
Täsmälleen samaan aikaan nousi kuitenkin punakaarti johtonsa käskystä kapinaan kumotakseen venäläisten sotilaiden avulla ja Leninin johtamalta Venäjältä saamallaan aseavulla Suomen Laillisen hallituksen ja yhteiskuntajärjestyksen ja perustaakseen tänne kommunistisen yhteiskunnan,joka olisi liitetty NL:n.
Vastuu tapahtumista on tosiasioiden perusteella täysin selvä. Hallitus teki ilmeisen velvollisuutensa, kun se koetti toteuttaa maan itsenäisyyden karkottamalla maasta venäläisen sotaväen. Yhtä selvästi punakaartin johto syyllistyi aseelliseen kapinaan laillista hallitusta vastaan liittääkseen maan NL:n.
Punaisten puolella taistelleiden suurten joukkojen arvosteleminen ei ole yhtä helppoa. Pääosa toimi epäilemättä vakaumuksensa mukaan ja ansaitsee sinänsä kunnioitusta, vaikka joutui harhaan ja tempautui mukaan vallankumouksen joukkopsykoosiin. Pohjimmaltaan se aiheutui patoutuneesta katkeruudesta, jonka oli synnyttänyt lukemattomien sukupolvien köyhyys ja raadanta. Tältä osin voidaan totunnaiseen tapaan puhua »yhteiskunnan vastuusta». Suomi oli varsinkin taloudellisesti takapajuinen maa.
Vaikka rivimiesten puolustukseksi näin voidaan esittää painavia seikkoja, pysyy johtajien vastuu raskaana. He olivat normaaliälyisiä ja akateemisesti sivistyneitä miehiä ja heidän täytyi siis käsittää, että itsenäisessä Suomessa tapahtuisi suuria sosiaalisia uudistuksia ja NL:n liittyminen oli täysin järjetöntä ja tarpeetonta.
Itsenäisen Suomen kansanedustuslaitos oli jyrkästi demokraattinen eikä sen lainsäädäntötoimintaa enää rajoittanut välttämättömyys saada lakeihin keisarin vahvistus. Lait kahdeksan tunnin työpäivästä ja kuntien itsehallinnon demokratisoinnista oli hyväksytty ennen kapinan puhkeamista. Uusia merkittäviä muutoksia oli varmasti tulossa. Vaikka näet punainen propaganda pauhasi "mustasta taantumuksesta", vallitsi koko eduskunnassa uudistushenki.
On käsittämätöntä, että jotkut ihmiset haluavat nimittää vuoden 1918 murhenäytelmää kansalaissodaksi ja siten pitää elossa Suomen historian synkintä valetta eivätkä suostu puhumaan vapaussodasta.Punaisten voitto olisi ollut katastrofaalinen tappio punaisille itselleenkin.Heitä olisi odottanut NL:n liittymisen jälkeen Stalinin terrori,jossa suurin osa heistä olisi tapettu.
Lukuisat vangit muodostivat vaikean ja surullisen ongelman. Heitä oli yli 80 000 ja kapinaan osallistuneina kaikki olivat teoreettisesti syyllisiä. Niin monia ei kuitenkaan ollut mahdollista tuomita rangaistuksiin ja Iisäksi pääosa oli kunnollista ja rehellistä punaisella valepropagandalla harhaanjohdettua köyhää väkeä. Maailmansodasta johtuvan elintarvikepulan vuoksi osoittautui vankien ruokkiminen pian mahdottomaksi. Vankileirien olot kävivät tukaliksi ja kuolleisuus nousi suureksi. jo kesällä alettiin rivimiehiä vapauttaa suurin joukoin. Rangaistuksiin joutuivat vain johtomiehet ja rikolliset ainekset. Syyskuun alussa vankien luku oli joukkoarmahdusten johdosta enää 27 500 ja kolme kuukautta myöhemmin oli jäljellä hiukan yli 12 000. Tämäkin luku supistui pian huomattavasti.
Punaisten ylin johto oli paennut Venäjälle eikä heitä voitu rangaista kapinasta jonka olivat aloittaneet.
Lienee ainoalaatuista, että sellaisen selkkauksen kuin Suomen vuoden 1918 kapinan jälkiselvittelyt on hoidettu niin nopeasti ja vähän normaalista menettelystä poiketen kuin todella tapahtui. Taistelun aikana otteet olivat kovat. Sodan jälkeen palautuivat kuitenkin säännölliset olot hämmästyttävän pian. Poikkeuslakeja ei säädetty. Mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty sosiaalidemokraattista puoluetta vastaan, vaan se sai rauhassa järjestäytyä uudelleen ja valtasi 1919 maaliskuun 1 ja 2 päivän vaaleissa 80 eduskunnan 200 paikasta.
Suomen hallitus aloitti sodan riisuakseen aseista venäläiset sotilaat ja aikoi karkottaa maasta nämä kurittomat ja omavaltaiset muukalaiset, jotka pitivät yllä levottomuutta ja epäjärjestystä. Tämä toteutettiinkin ja maa sai itsenäisyytensä, joka siihen asti oli ollut yksinomaan teoreettinen, vaikka muun muassa Lenin oli sen tunnustanut,väliaikaisesti,kunnes punaiset voittaisivat Suomessa ja liittäisivät maan takaisin Venäjään.
Täsmälleen samaan aikaan nousi kuitenkin punakaarti johtonsa käskystä kapinaan kumotakseen venäläisten sotilaiden avulla ja Leninin johtamalta Venäjältä saamallaan aseavulla Suomen Laillisen hallituksen ja yhteiskuntajärjestyksen ja perustaakseen tänne kommunistisen yhteiskunnan,joka olisi liitetty NL:n.
Vastuu tapahtumista on tosiasioiden perusteella täysin selvä. Hallitus teki ilmeisen velvollisuutensa, kun se koetti toteuttaa maan itsenäisyyden karkottamalla maasta venäläisen sotaväen. Yhtä selvästi punakaartin johto syyllistyi aseelliseen kapinaan laillista hallitusta vastaan liittääkseen maan NL:n.
Punaisten puolella taistelleiden suurten joukkojen arvosteleminen ei ole yhtä helppoa. Pääosa toimi epäilemättä vakaumuksensa mukaan ja ansaitsee sinänsä kunnioitusta, vaikka joutui harhaan ja tempautui mukaan vallankumouksen joukkopsykoosiin. Pohjimmaltaan se aiheutui patoutuneesta katkeruudesta, jonka oli synnyttänyt lukemattomien sukupolvien köyhyys ja raadanta. Tältä osin voidaan totunnaiseen tapaan puhua »yhteiskunnan vastuusta». Suomi oli varsinkin taloudellisesti takapajuinen maa.
Vaikka rivimiesten puolustukseksi näin voidaan esittää painavia seikkoja, pysyy johtajien vastuu raskaana. He olivat normaaliälyisiä ja akateemisesti sivistyneitä miehiä ja heidän täytyi siis käsittää, että itsenäisessä Suomessa tapahtuisi suuria sosiaalisia uudistuksia ja NL:n liittyminen oli täysin järjetöntä ja tarpeetonta.
Itsenäisen Suomen kansanedustuslaitos oli jyrkästi demokraattinen eikä sen lainsäädäntötoimintaa enää rajoittanut välttämättömyys saada lakeihin keisarin vahvistus. Lait kahdeksan tunnin työpäivästä ja kuntien itsehallinnon demokratisoinnista oli hyväksytty ennen kapinan puhkeamista. Uusia merkittäviä muutoksia oli varmasti tulossa. Vaikka näet punainen propaganda pauhasi "mustasta taantumuksesta", vallitsi koko eduskunnassa uudistushenki.
On käsittämätöntä, että jotkut ihmiset haluavat nimittää vuoden 1918 murhenäytelmää kansalaissodaksi ja siten pitää elossa Suomen historian synkintä valetta eivätkä suostu puhumaan vapaussodasta.Punaisten voitto olisi ollut katastrofaalinen tappio punaisille itselleenkin.Heitä olisi odottanut NL:n liittymisen jälkeen Stalinin terrori,jossa suurin osa heistä olisi tapettu.
Lukuisat vangit muodostivat vaikean ja surullisen ongelman. Heitä oli yli 80 000 ja kapinaan osallistuneina kaikki olivat teoreettisesti syyllisiä. Niin monia ei kuitenkaan ollut mahdollista tuomita rangaistuksiin ja Iisäksi pääosa oli kunnollista ja rehellistä punaisella valepropagandalla harhaanjohdettua köyhää väkeä. Maailmansodasta johtuvan elintarvikepulan vuoksi osoittautui vankien ruokkiminen pian mahdottomaksi. Vankileirien olot kävivät tukaliksi ja kuolleisuus nousi suureksi. jo kesällä alettiin rivimiehiä vapauttaa suurin joukoin. Rangaistuksiin joutuivat vain johtomiehet ja rikolliset ainekset. Syyskuun alussa vankien luku oli joukkoarmahdusten johdosta enää 27 500 ja kolme kuukautta myöhemmin oli jäljellä hiukan yli 12 000. Tämäkin luku supistui pian huomattavasti.
Punaisten ylin johto oli paennut Venäjälle eikä heitä voitu rangaista kapinasta jonka olivat aloittaneet.
Lienee ainoalaatuista, että sellaisen selkkauksen kuin Suomen vuoden 1918 kapinan jälkiselvittelyt on hoidettu niin nopeasti ja vähän normaalista menettelystä poiketen kuin todella tapahtui. Taistelun aikana otteet olivat kovat. Sodan jälkeen palautuivat kuitenkin säännölliset olot hämmästyttävän pian. Poikkeuslakeja ei säädetty. Mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty sosiaalidemokraattista puoluetta vastaan, vaan se sai rauhassa järjestäytyä uudelleen ja valtasi 1919 maaliskuun 1 ja 2 päivän vaaleissa 80 eduskunnan 200 paikasta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
.. http://www.suomalaisuudenliitto.fi/uhrit1918.htm
Näinhän se oli. Ja kuinka moni oikeastaan muistaa sitä, että varsinaisista kiistakysymyksistä oltiin päästy jo ratkaisun paikoille ennen kapinan alkamista? Koko kapinahan oli punaisten puolelta yritys toteuttaa Venäjän mallin mukainen vallankumous Suomessa. Muutamaa vanhaa stallarihörhöä lukuunottamatta lienemme kaikki yksimielisiä siitä, että oli hyvä asia, että sodan lopputulos oli se mikä oli. Ei taitaisi olla Suomesta paljon jäljellä jos olisi toisin käynyt.
Vuoden 1918 vapaussotaa on aina näihin päiviin asti käsitelty hyvin pinnallisesti koulukirjoissa. Pääasiassa tämä johtui Neuvostoliiton olemassaolosta. Kommunismin ja sen tavoitteitten suhteen ei uskallettu sanoa totuuksia, reaalipolitiikan hengessä. Tai sanotaanko, että tietyt piirit eivät uskaltaneet, ja toiset piirit eivät halunneet. Sittenhän on meitä, jotka olemme aina puhuneet niinkuin ajattelemme.
Näyttää taas olevan muotia valkoiset valheet
vuoden 1918 tapahtumista. Vapaussotaa markkinoidaan
vaikka teesi onkin vanhentunut. Sisällissota on
paljon todenmukaisesti. Valkoinen terrori yritetään
jälleen selittää oikeutetuksi. Viipurissa mm.
valkoiset suorittivat etnisen puhdistuksen, jossa
"ruumiita oli pinottu kolmeen kerrokseen" (HS 14.1.1996)
valkoiset valheet riittävät!
Sisällisota se ei ollut.Vuonna 1920 Suomi teki Tarton rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa.Sehän osoittaa että Suomi kävi 1918 sotaa Neuvosto-Venäjää vastaan,jolta punaiset saivat aseapua Pietarista Karjalan Kannaksen kautta.
Punaiset nousivat kapinaan laillista hallitusta vastaan ja saivat apua Leninin johtamalta Venäjältä eli Suomi kävi sotaa Neuvosto-Venäjää
vastaan ja sota päätettiin Tarton rauhaan 1920.
.. tuon nojalla seuraa, että teloitukset tuleekin käsitellä SOTA-rikoksina?
valheetkos sitten ovat oikeutettuja?
Ai niin,niitähän ei olekkaan,on vain rauhan asialla olevia,kuten esim.myöhemmin oli neukkulalla vain "Rauhan"ydin-ohjuksia...
Karjalassa 1918 valkoisia vastassa olevat punaisten joukot olivat suoraan Pietarissa sijaitsevan bolshevistisen alue-esikunnan komennossa.Pietarista lähetettiin punaisten avuksi
jopa Venäjän bolseviikkien vakinaisen armeijan joukkoja ja aseita ja tarvikkeita.
Valkoiset kuitenkin pitivät asemansa vaikka heitä
oli Kannaksella vain 2000.
Vaikka Lenin oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden
jäi Suomen ja Venäjän välille vapaussodan jälkeen sotatila,koska Venäjä oli sekaantunut Suomen vapaussotaan auttamalla punaista puolta.Sotatila
päätettiin Tarton rauhalla 1920.
Mikäs tarkalleen ottaen oli valetta kirjoituksessa? Sekö, että käytän ilmausta vapaussota? Taitaa kuule nimitys olla ihan paikallaan. Jos olisi toinen puoli voittanut, melko todennäköisesti olisi itsenäisyys mennyt sen siliän tien. Tietysti monen muun seikan ohessa.
Kun sellainen kommunistitampio kuin Pertti Hemanus myöntää sen, että punaiset tuon sodan aloittivat, niin voisivat pienemmätkin opetuslapset sen uskoa.
Eiköhän kyse ollut sekä vapaussodasta että sisällissodasta. Vapaussotaa oli se sota jota hallitus kävi maassa olevia venäläisiä joukkoja vastaan. Sisällissotaa taasen se demarien vaalitappiosta alkanut kehitys joka johti ensin punaisten tekemiin poliittisiin murhiin, hallituksen pakenemiseen Vaasaan ja lopulta avoimeen yhteenottoon.
koska punaisten voitto olisi merkinnyt itsenäisen Suomen loppua ja maan liittämistä NL:n.Leninin
tunnustus Suomen itsenäisyydelle oli väliaikaiseksi tarkoitettu ja ensimmäisen kerran Lenin yritti sen perua tukemalla ja auttamalla 1918 sodassa punaisten joukkoja.Miksi muuten Lenin auttoi punaisia sodassa Suomen laillista hallitusta vastaan,jolle oli vähän aiemmin antanut
tunnustuksensa Suomen itsenäisyydelle?
Se oli vapaussota joka loi itsenäisen Suomen sekä punaisille että valkoisille.
Amerikan sisällissota oli kansalaissota ,jossa Etelävaltioiden voittokaan ei olisi merkinnyt koko
maan loppua itsenäisenä valtiona.
Suomen 1918 sodassa punaisten voitto olisi merkinnyt koko kansan itsenäisyyden ja vapauden menetystä, eli sota oli vapaussotaa punaisten ja Venäjän bolseviikkien yhteistä joukkoa vastaan.
Sota oli vapaussota.Siihen osallistui joukkoja monista maista jopa venäjän suunnalta yritti Leninin huligaanit hyökätä ja tukea suomen punakaartia.Viipurin etninen puhdistus on kaikkien historiaa lukeneiden tiedossa niin kuin muutkin terrori teot Kaljusen telottamat vangit viipurin vankilassa,muut teloitukset ympäri
maata.Pidetäänkö niitä sotarikoksina vai ei,
samanlaisia tekoja tapahtui toisessamaailmansodassa kaikilla rintamilla ja rintamien takana eikä niitäkään tutkita,joten mitä
sitten?
Sota oli vapaussota.Siihen osallistui joukkoja monista maista jopa venäjän suunnalta yritti Leninin huligaanit hyökätä ja tukea suomen punakaartia.Viipurin etninen puhdistus on kaikkien historiaa lukeneiden tiedossa niin kuin muutkin terrori teot Kaljusen telottamat vangit viipurin vankilassa,muut teloitukset ympäri
maata.Pidetäänkö niitä sotarikoksina vai ei,
samanlaisia tekoja tapahtui toisessamaailmansodassa kaikilla rintamilla ja rintamien takana eikä niitäkään tutkita,joten mitä
sitten?
23.8.1939 NL ja Saksa tekivät salaisen etupiirijakosopimuksen ,jossa Saksa antoi NL:lle vapaat kädet vallata ja liittää itseensä Suomen,Baltian maat,Itä-Puolan ja Bessarabian eli
Moldavian.Alueet olivat samat,jotka Venäjä menetti
1917 ja joiden takaisinkaappaamiselle se ilmeisesti vain kyttäsi sopivaa tilaisuuutta,mikä
tuli salaisen etupiirijaon muodossa 23.8.1939.
NL onnistuikin liittämään 1939-1940 takaisin itseensä kaikki muut 1917 menettämänsä alueet paitsi Suomea,joka talvisodassa sai torjuntavoiton puna-armeijasta.
Neuvostoliittoa ei osattu pitää vaarallisena Suomessa 1930 luvulla,vaan luotettiin 1932 NL:n kanssa tehtyyn hyökkäämättömyyssopimukseen ja Kansainliiton peruskirjaan.Puolustuslaitoksen varustelu hoidettiin niin heikosti,että se olisi
ollut rikollista,ellei syynä olisi ollut liiallinen hyväuskoisuus.
Neuvostoliitto väitti Suomen ampuneen 26.11.1939 Mainilan laukaukset,vaikka ampui ne itse omiin asemiinsa,voidakseen sanoa yksipuolisesti irti
hyökkäämättömyyssopimuksen ja syyttää Suomea sodan aloittajaksi.
NL teki rikoksen kansainvälistä oikeutta vastaan,
koska torjui suomalaisten vastanootin,jossa vaadittiin Mainilan tapauksen tutkimista tehtyjen sopimusten mukaisesti.
Jos Mainilan tapaus olisi heti tutkittu ,olisi se todettu NL:n keksimäksi tekosyyksi hyökätä Suomeen
ja NL:lle olisi käynyt mahdottomaksi hyökätä Suomeeen
Suomi on järjestäen HÄVINNYT _kaikki_ sotansa.
Vuoden 1918 sodassa Suomen laillinen hallitus voitti punaisten ja venäläisten bolsheviikkien joukot,jotka voittaessan olisivat liittäneet Suomen heti NL:n
1939-1940 talvisodassa Suomi sai torjuntavoiton puna-armeijan joukoista ,joilla oli tavoitteeena vallata koko Suomi ja liittää se NL:n.
1944 Suomi torjui NL:n suurhyökkäyksen Karjalan Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella ja NL luopui vaatimasta Suomelta ehdotonta antautumista,
mikä olisi merkinnyt koko Suomen miehitystä.
Lapin sodassa Suomi ajoi saksalaiset pois Lapista
ja esti siten NL:a miehittämästä Lappia.NL olisi
ajanut saksalaiset pois Lapista jos Suomi itse ei olisi sitä tehnyt
Tammikuun 27. päivänä vuonna 1918, samana päivänä kuin Mannerheim nimitettiin Suomen asevoimien ylipäälliköksi, punakaarti käynnisti maanlaajuisen vallankumouksen venäläisten bolshevikkijoukkojen tukemana.
Päivän mittaan ensimmäiset punakaartien kansannousut, joita venäläiset joukot tukivat, tapahtuivat Tampereella ja Kuopiossa. Illalla muodostettiin Helsingissä 10 paikallisten venäläisten varuskuntien aseistamaa punakaartin pataljoonaa. Tammikuun 28. päivän varhaisaamuun mennessä pääkaupunki oli niiden hallussa. Laillisesti tehtäviinsä asetetut viranomaiset olivat joko paenneet tai pidätettyinä. Perustettiin Kansanvaltuuskunta (johon kuului mm Otto Ville Kuusinen, joka palaa näyttämölle myöhemmin Terijoen hallituksen pääministerinä v.1939). On huomattava, että tämä toimenpide ei saanut koko sosialistisen ryhmän tukea, vaikkakin joukko maltillisia kansanedustajia tunsi myötätuntoa vallankumouksellisia kohtaan.
Samaan aikaan Pietarissa sijaitsevan neuvostohallituksen sotilasasiain kansankomissaari Podvoiski määräsi Suomessa olevat venäläiset joukot riisumaan suojeluskunnat aseista. Suomen Pietarissa olevan valtuuskunnan vetoomusten johdosta tämä käsky kuitenkin peruutettiin pian sen antamisen jälkeen eivätkä venäläiset joukot ryhtyneet mihinkään välittömiin toimenpiteisiin. Tämä on kuitenkin jälleen todisteena siitä että Venäjän bolshevikkien Suomen itsenäisyydelle antama tunnustus oli tarkoitettu väliaikaiseksi niinkuin Gruusialle ja
Ukrainallekin annettu itsenäisyys,jotka liitettiin heti takaisin Venäjään kun punaiset olivat ottaneet niissä vallan.
Samana päivänä alkoivat myös valkoisten sotatoimet pohjoisempana, Etelä‑Pohjanmaalla. Tammikuun 27. päivän iltana katkaistiin maakunnan ulkopuolelle johtavat puhelinyhteydet, minkä jälkeen suojeluskuntayksiköt iskivät venäläisiin varuskuntiin. Joukot olivat niin heikosti aseistettuja, että vain ensimmäisissä ruoduissa etenevillä miehillä oli aseet. Yrityksen onnistuminen oli sen varassa että venäläiset yllätettäisiin unestaan ja annettaisiin vaikutelma ylivoimaisesta hyökkäysvoimasta. Kun otetaan huomion muutamien venäläisten varuskuntien koko ‑ 4100 miestä Vaasassa, 2000 miestä Seinäjoella ja 1000 miestä Lapualla, venäläisten kokonaisvahvuuden ollessa Etelä‑Pohjanmaalla kaikkiaan 12000 miestä, niin toimenpiteen uhkarohkeus käy entistä selvemmäksi.
Tammikuun 28. päivän aamuna sai Ylihärmässä sijaitseva valkoisten esikunta ilmoituksia siitä että tilanne oli kehittymässä suunnitelmien mukaisesti. Valkoiset yksiköt olivat saaneet Vaasassa, Seinäjoella ja Lapualla sijaitsevat avainasemassa olleet venäläiset varuskunnat hallintaansa. Päivän mittaan vallattiin vielä muitakin venäläisiä varuskuntia, vaikka ajan kuluessa ja salliessa venäläisten valmistautua tämä jouduttiin tekemään pieniä taisteluja käyden.
Seuraavina päivinä kaapattiin loput Etelä‑Pohjanmaan venäläiset varuskunnat. Suojeluskuntiin liittyi samaan aikaan vapaaehtoisia jatkuvana virtana. Niiden oli nyt mahdollista jatkaa avoimesti asevoimien organisointityötä Pohjanmaan vapautettuja alueita
tukialueinaan käyttäen. Helmikuun ensimmäiseen päivään mennessä koko Etelä‑Pohjanmaa oli vapaa. Viisituhatta venäläistä oli antautunut ja ‑ mikä oli vähintäin yhtä tärkeätä ‑ 8000 kivääriä, 34 konekivääriä ja 37 tykkiä oli saatu sotasaaliiksi. Vapaaehtoisten ensimmäinen porras voitiin nyt aseistaa, mutta jäljellä oli vielä huomattava ongelma: Siviilien kouluttaminen ja pätevien johtajien järjestäminen heille. Samaan aikaan luotiin rakenne ja huoltojärjestelmä asevoimille, jotka kahta viikkoa aikaisemmin eivät olleet olemassa edes paperilla. Tällä välin oli myös järjestettävä palvelukseen astuvat upseerit ja kouluttamattomat siviilihenkilöt koulutus‑ ja jopa sotatoimikelpoisiksi yksiköiksi. Tätä organisaatiourakkaa vaikeutti entisestään se, että valkoiset voimat olivat samanaikaisesti kiinni puolustuksellisissa sotatoimissa. Ne vaativat useimpien ensi vaiheessa saapuneiden vapaaehtoisten ja kaikkien vähien aseiden suuntaamisen etelästä uhkaavia, toimintaansa jatkuvasti tehostavia vihollisvoimia vastaan.