Minulla on kirjaimellisesti kauhea tuska hätää kärsivistä lapsista ja perheistä, jotka elävät maailman runnomina ilman toivon pilkahdustakaan paremmasta.
Olen usein miettinyt, että pitäisikö minun mennä mihinkä tahansa työhön, että saisin tienattua rahaa perheelleni ja ehkä sitä kautta saisin ostettua joskus sen haluamani moottoripyöränkin.
Kumminkin eteeni astuu kuva kahdesta erinlaisesta elämästä.
Kerron kuvat tarinana, jotta se selkeytyisi hiukan paremmin.
On ihminen, joka tekee lujasti töitä. 20 vuotta hän pusertaa hiki hatussa, mutta tienaakin ihan mukavasti. Sunnuntaisin hän käy seurakunnassa ihan normaalisti vuoden 04 maastoautolla. Tilille on kertynyt 50.000€ ja asuntolainakin on kohta maksettu. Joskus kun löytyy vapaa aikaa, niin hän lähtee perheensä kanssa veneilemään ja opettaa poijallensa vetokalastusta, kun taas itse opettelee perhostusta juuri ostamillaan tarvikkeilla. Talvisin vuokrataan moottorikelkka, että päästään pilkille ja makkaraa paistelemaan iso vanhempien mökille.
20 vuoden työssä raatamisen jälkeen mies saa sydänkohtauksen ja hän kuolee matkalla töistä kotiin.
Lapsille jää hyvä muisto isästä vaikkakin hän oli töissä niin tavattoman usein. Perhe saa rahat, veneen, asunnon, ja ryttääntyneen maasturin itselleen.
Seurakunnassa rukoillaan menehtyneen puolesta ja kiitetään Herraa siitä, että hän pääsi taivaan kotiin. Äiti ja lapset itkevät ja surevat menetystään.
Toinen puoli kuvasta.
On ihminen, joka tekee toitä hikihatussa itkien ja välillä nauraen 20 vuotta. Hänen perheellään ei ole omaa autoa ei venettä ei suurempia mahdollisuuksia loman viettoon, kun palkkaa ei tule juuri ollenkaan ja siksi pankkitilin saldokin on miinuksen puolella. Tämä perhe asuu hyvin kaukana sukulaisista, joten mökillekkään ei ole mahdollista mennä edes linja-autolla.
Nämä ihmiset tekevät töitä toisten ihmisten hyväksi. He asuvat siellä, missä muutkin slummin asukit asuvat. Heillä on kumminkin suhteita, joten he saavat annettua lapsille koulutusta ja aikuisille kodin rakennus vikkejä. He kertovat Jeesuksesta ja itkevät itkevien kanssa ja nauravat nauravien. Kymmenet, ehkä sadat ihmiset pääsevät pois slummi alueelta ja pääsevät hyvään työpaikkaan töihin, kun Toiset taas jatkavat tämän perheen aloittamaa työtä omiensa parissa.
20 vuoden kuluttua perheen isä kumminkin kuolee sydänkohtaukseen. Häneltä ei jää mitään maallista omaisuutta perheelleen, vain muisto siitä kuinka kovasti hän teki töitä ja kuinka harvoin hän oli kotona.
Nyt kumminkin uskosta osattomiakin tulee seurakuntaan kiittämään Jumalaa tämän kuolleen ihmisen panostuksesta muiden ihmisten puolesta, joista ei oma valtio paljoo piitannut.
Surullinen perhe jää katsomaan ilosena sitä mitä he ovat perheenä saaneet aikaan ja kiittävät siitä Jumalaa.
Molemmissa on iloa ja surua, mutta toinen tästä perheestä oli rikkaampi. Varoja ei tosin ollut, mutta monet ihmiset saivat elämänsä takaisin, minkä Jumala haluaa jokaiselle ihmiselle antaakkin. Tämä työmuoto jatkuu isännän pois mentyäkin ja jäljelle jäänyttä perhettä auttaa koko kylä, sillä he ovat arvostettuja ja Pyhiä heidän silmissään.
Minä haluan olla se, joka antaa oman ruoka annokseni enemmän sitä tarvitsevalle. Minä haluan olla se, joka antaa vaikka omat vaatteeni niitä enemmän tarvitsevalle. Minä haluan olla se, joka kertoo elämää muuttavasta Jumalasta ja Hänen valkeudestaan siellä missä valoa ei näy.
En halua omaa kunniaa, mutta haluaisin, että minut muistettaisiin nöyränä Jumalan palvelijana, joka halusi koko elämällään kirkastaa Kristusta Jeesusta Isää Jumalaa.
Sen perinnön minä haluaisin jättää lapsilleni mielummin, kuin hienot materiaaliset ilot. Sen esimerkin tahtoisin jättää maailmaan, sillä sen esimerkin jätti Mestarimmekin!
Rakas taivaallinen Isä!
Johdata minut sinne minne sinä tahdot minun menevän. Sinä näät tuskani kärsivien puolesta. Sinä näät mitä kyyneleeni kertovat.
Jumalani, Vapahtajani, laajenna alueeni. Laajenna meidän koko perheemme alue, jos sinä sen katsot hyväksi. Jos paikkamme on kärsivien joukossa, niin anna meille sydäntä ymmärtää enemmän kärsivien puolesta ja kirkasta itsesi Herra kauttamme, jos näin mielestäsi on hyvä.
Mennään Isä yhdessä kertomaan mitä Pikasi Jeesus teki meidän kaikkien puolesta, jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläinen elämä Hänessä. Tapahtukoon silti kaikessa sinun Pyhä tahtosi Herra.
Ole ylistetty Isä Jeesuksen nimessä! Aamen.
Olen usein miettinyt, että pitäisikö minun mennä mihinkä tahansa työhön, että saisin tienattua rahaa perheelleni ja ehkä sitä kautta saisin ostettua joskus sen haluamani moottoripyöränkin.
Kumminkin eteeni astuu kuva kahdesta erinlaisesta elämästä.
Kerron kuvat tarinana, jotta se selkeytyisi hiukan paremmin.
On ihminen, joka tekee lujasti töitä. 20 vuotta hän pusertaa hiki hatussa, mutta tienaakin ihan mukavasti. Sunnuntaisin hän käy seurakunnassa ihan normaalisti vuoden 04 maastoautolla. Tilille on kertynyt 50.000€ ja asuntolainakin on kohta maksettu. Joskus kun löytyy vapaa aikaa, niin hän lähtee perheensä kanssa veneilemään ja opettaa poijallensa vetokalastusta, kun taas itse opettelee perhostusta juuri ostamillaan tarvikkeilla. Talvisin vuokrataan moottorikelkka, että päästään pilkille ja makkaraa paistelemaan iso vanhempien mökille.
20 vuoden työssä raatamisen jälkeen mies saa sydänkohtauksen ja hän kuolee matkalla töistä kotiin.
Lapsille jää hyvä muisto isästä vaikkakin hän oli töissä niin tavattoman usein. Perhe saa rahat, veneen, asunnon, ja ryttääntyneen maasturin itselleen.
Seurakunnassa rukoillaan menehtyneen puolesta ja kiitetään Herraa siitä, että hän pääsi taivaan kotiin. Äiti ja lapset itkevät ja surevat menetystään.
Toinen puoli kuvasta.
On ihminen, joka tekee toitä hikihatussa itkien ja välillä nauraen 20 vuotta. Hänen perheellään ei ole omaa autoa ei venettä ei suurempia mahdollisuuksia loman viettoon, kun palkkaa ei tule juuri ollenkaan ja siksi pankkitilin saldokin on miinuksen puolella. Tämä perhe asuu hyvin kaukana sukulaisista, joten mökillekkään ei ole mahdollista mennä edes linja-autolla.
Nämä ihmiset tekevät töitä toisten ihmisten hyväksi. He asuvat siellä, missä muutkin slummin asukit asuvat. Heillä on kumminkin suhteita, joten he saavat annettua lapsille koulutusta ja aikuisille kodin rakennus vikkejä. He kertovat Jeesuksesta ja itkevät itkevien kanssa ja nauravat nauravien. Kymmenet, ehkä sadat ihmiset pääsevät pois slummi alueelta ja pääsevät hyvään työpaikkaan töihin, kun Toiset taas jatkavat tämän perheen aloittamaa työtä omiensa parissa.
20 vuoden kuluttua perheen isä kumminkin kuolee sydänkohtaukseen. Häneltä ei jää mitään maallista omaisuutta perheelleen, vain muisto siitä kuinka kovasti hän teki töitä ja kuinka harvoin hän oli kotona.
Nyt kumminkin uskosta osattomiakin tulee seurakuntaan kiittämään Jumalaa tämän kuolleen ihmisen panostuksesta muiden ihmisten puolesta, joista ei oma valtio paljoo piitannut.
Surullinen perhe jää katsomaan ilosena sitä mitä he ovat perheenä saaneet aikaan ja kiittävät siitä Jumalaa.
Molemmissa on iloa ja surua, mutta toinen tästä perheestä oli rikkaampi. Varoja ei tosin ollut, mutta monet ihmiset saivat elämänsä takaisin, minkä Jumala haluaa jokaiselle ihmiselle antaakkin. Tämä työmuoto jatkuu isännän pois mentyäkin ja jäljelle jäänyttä perhettä auttaa koko kylä, sillä he ovat arvostettuja ja Pyhiä heidän silmissään.
Minä haluan olla se, joka antaa oman ruoka annokseni enemmän sitä tarvitsevalle. Minä haluan olla se, joka antaa vaikka omat vaatteeni niitä enemmän tarvitsevalle. Minä haluan olla se, joka kertoo elämää muuttavasta Jumalasta ja Hänen valkeudestaan siellä missä valoa ei näy.
En halua omaa kunniaa, mutta haluaisin, että minut muistettaisiin nöyränä Jumalan palvelijana, joka halusi koko elämällään kirkastaa Kristusta Jeesusta Isää Jumalaa.
Sen perinnön minä haluaisin jättää lapsilleni mielummin, kuin hienot materiaaliset ilot. Sen esimerkin tahtoisin jättää maailmaan, sillä sen esimerkin jätti Mestarimmekin!
Rakas taivaallinen Isä!
Johdata minut sinne minne sinä tahdot minun menevän. Sinä näät tuskani kärsivien puolesta. Sinä näät mitä kyyneleeni kertovat.
Jumalani, Vapahtajani, laajenna alueeni. Laajenna meidän koko perheemme alue, jos sinä sen katsot hyväksi. Jos paikkamme on kärsivien joukossa, niin anna meille sydäntä ymmärtää enemmän kärsivien puolesta ja kirkasta itsesi Herra kauttamme, jos näin mielestäsi on hyvä.
Mennään Isä yhdessä kertomaan mitä Pikasi Jeesus teki meidän kaikkien puolesta, jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläinen elämä Hänessä. Tapahtukoon silti kaikessa sinun Pyhä tahtosi Herra.
Ole ylistetty Isä Jeesuksen nimessä! Aamen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näinhän se on, materiaalinen rikkaus on ajallista ja lyhytaikaista, jota tosin on mahdollista käyttää Jumalan valtakunnan työn hyväksi, jos sydän ei kiinnity materiaan ja ahneus ei saa sijaa valinnoissa.
Jumalan tahto on ykkösasia uskovan elämässä ja sitä on hyvä ja tarpeellista pyytää tapahtuvaksi omassa elämässä. Antautuessamme Jumalan tahdon kuljetettavaksi ja muokattavaksi, voi kulkumme suuntautua pimeään laaksoonkin ja sellaisten olosuhteiden ympäröimäksi, jotka eivät meidän inhimilistä luontoamme miellytä. Silti, haluan elämässäni rukoilla: "Tapahtukoon sinun tahtosi!"
Jumalan siunausta sinulle ja kaikille!
Huomaa, että sinun sydämesi on paikallaan. Se että saa olla Herran työssä on paljon kalliimpaa kuin mikään maailmassa. Todellinen onni on palvella Herraa. Oli hienoa lukea tuo teksti. Tuli iloinen mieli:)
taas hyvin uskovaisten käsitystä ei- uskovaisista, vaikka et sitä ihan suoraan sanonutkaan.
Uskovaisten käsityksen mukaan ei- uskovaisia on kahta päätyyppiä:
1) Ryyppäävät ja rellestävät
2) Suhteellisen vähän ryyppäävät, mutta rahan ja omaisuuden perässä juoksevat.
Kerron sinulle ja muille kaltaisillesi nyt yllättävän asian.
Ei-uskovaisia on myös kolmas päätyyppi. Heidän ideologiansa on mm.: Henkinen kasvu, humanismi, toisten ihmisten huomioonottaminen, kaikkien maailmankatsomusten tasavertaisuus ja hyväksyntä, luonnonsuojelullisten arvojen kunnioittaminen ja edistäminen, maailmanrauha, rotujen välinen tasa-arvo . Tässä vain osa.
En väitä, että kaikki 3- tyypin ei- uskovaiset noudattavat kaikkea tuota, mutta he ovat kunnon ihmisiä, eivätkä hyljeksi ketään rodun, elämänkatsomuksen tai kansallisuuden vuoksi.
Näyttää ikävä kyllä siltä, että uskovaiset ovat kaikkein rajoittuneimpia ja erilaisuutta tuomitsevimpia ihmisiä. Heidän maailmansa on mustavalkoinen. Heillä on erittäin varma käsitys hyvästä ja pahasta. Yksi heidän johtoajatuksistaan on: jos et ole meidän puolestamme, olet meitä vastaan.
Uskovaisten suvaitsevaisuus on vain pintakuori. Kuoren alla on aina varmasti oikeassa oleva, "ainoan totuuden" tietävä, erilaisuuden tuomitseva ihminen.
Kuvasin kahdesta USKOVAISESTA perheestä.
Jotta et jatkossa yleistäisi liikaa kerron sinulle ja muille kaltaisillesi nyt yllättävän asian.
Uskovaisissa on myös eräs päätyyppi. Heidän ideologiaansa kuuluu mm. henkinen kasvu, humanismi, toisten ihmisten huomioonottaminen, kaikkien maailmankatsomusten tasavertaisuus ja hyväksyntä, luonnonsuojelullisten arvojen kunnioittaminen ja edistäminen, maailmanrauha, rotujen välinen tasa-arvo. Tässä vain osa.
En väitä, että kaikki tämän tyypin uskovaiset noudattavat kaikkea tuota, mutta he ovat kunnon ihmisiä, eivätkä hyljeksi ketään rodun, elämänkatsomuksen, kansallisuuden tai muun erikoisominaisuuden vuoksi.
et tunne näköjään yhtään sydämen uskovaista.
"Uskovaisten suvaitsevaisuus on vain pintakuori. Kuoren alla on aina varmasti oikeassa oleva, "ainoan totuuden" tietävä, erilaisuuden tuomitseva ihminen"
Kuoren alla on todennäköisemmin arka ja hiljainen rukoileva uskovainen,pinta voi näyttää kovemmalta kuin se todellisuudessa onkaan.
Tässä kovassa maailmassa kun pitää ainakin joskus näytellä kovempaa,kuin mihin todelliset rahkeet edes riittää,uskovaisen kuoren alla on myös kätkettynä "aarre saviastiassa",se,jota maailma ei näe,eikä edes ymmärrä,siksi meitä uskovaisia käsitetään usein niin väärin.