Läheiseni nukkui ikiuneen muutama päivä sitten sairauden murtamana. Meillä oli riitaa, jota en halunnut puhelimessa selvittää ja odottelin hetkeä, kun hän pääsee luokseni käymään. Sairaalaan en voinut mennä, koska tiesin hänen olevan useiden leikkausten takia "raadeltu" ja jo kerran aikaisemmin sen nähneenä, tiesin, että se jättää minuun syvät arvet. Edellisen kerran kuvat jäytää vieläkin silmien edessä, vaikka siitä on jo melkein 30 vuotta aikaa. Nyt ne kauniit sanat ja valmistellut puheet on vain pelkkiä sanoja ja lauseita, joita ajatellessani itken ja ikävöin. Enää en voi asiaa korjata ja tuska siitä, että hänelle jäi minusta paha mieli, syö minun mieltäni. Olen jo joutunut toista vuotta syömään masennuslääkkeitä ja nyt minusta tuntuu, ettei nekään tehoa enää. Jatkuva suru ja ikävä sekä hirveä katkeruus sanoista, joita tuli sanottua ja sanoista, jotka jäi sanomatta. Oisin halunnut korjata asiat kuntoon, mutta nyt ajatukset pyörii syyllisyyden tunteissa, oliko syy minun aiheuttamani suru, joka nujersi loppujen lopuksi? Voinko enää koskaan elää ilman syyllisyyden tunnetta? Tämä on kamalaa. Älkööt kukaan koskaan satuttako sanoillanne omaisianne. Toivon, että edes Jumala antaa minulle anteeksi ja välittää rukoukseni hänelle.
Nuku, nuku rauhassa, nuku vapaana kuin sadepilvi, kastele minun poskeni, tule uniini, siellä meillä on rauha.
T:Kivinen sydän, mutta lämmin sisin
Nuku, nuku rauhassa, nuku vapaana kuin sadepilvi, kastele minun poskeni, tule uniini, siellä meillä on rauha.
T:Kivinen sydän, mutta lämmin sisin
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäkin olen menettänyt mieheni kolme viikkoa sitten. Olisin sitä mieltä, että ei sinun kannata miettiä mitä olet sanonut tai sanomatta jättänyt. Kyllä läheisesi sinut tuntee ja varmasti tietää sinun sisimmän ja parhaat tunteet ja ajatukset ja teot.
Ihmisiähän me kaikki vain ollaan. Rakasta itseäsi ja anna itsellesi anteeksi. Niin on antanut läheisesikin. Se on kaikkine meidän velvollisuus. Antaa anteeksi itsellemme ja muille.
Ryhdistäydy ja keskity elämänne parhaimpiin hetkiin.
Se että me saamme olla ja elää tarkoittaa sitä, että meidän on elettävä. Ei sitä, että käperrymme suruumme itsesyytöksin.
Kyllä itsekin koen menetyksen tuskaa. Minua ahdistaa yksinäisyys, mutta kuitenkin olen päättänyt elää. koska elämä jäi minulla ja keskityn elämän jatkamiseen.
Muistan läheistäni lämmöllä ja muistan vain ne parhaimmat hetket. Toki meilläkin oli raatelevia riitoja ja ristiriitoja, mutta oli myös asioita, jotka kantoivat.
Kiitos sanoistasi. Se helpottaa jonkin verran, kun täysin ulkopuolinen on mielipiteensä antanut. Itse olen ajatellut, että kyllä hän tiesi, minun häntä rakastavan ja kunnioittavan, vaikka sanat jäikin sanomatta. Surutyö on vasta aluillaan ja työtä onkin paljon, mutta perheeni takia jaksan aina huomiseen, kunnes tulee oma "kyytini". Itse sairastan myös ja geenit ei lupaa hyvää, mutta kaikki päivät aion ottaa vastaan mitä tarjotaan, lapseni ansaitsevat sen. Kiitos sinulle hetkestäsi ja jaksamisia sinulle .
Mei suomalaiset nyt vaan olemme sellaisia ja arki rusentaa meidät. Ei me puhuta. Kyllä me kuitenkin lähimpämme tunnemme ja toistan: ei meidän tarvitse olla täydellisiä. Niin haluan uskoa ja olla itsellenikin armelias.
Surraan rauhassa ja muistetaan aina lähimmästämme ne parhaat puolet ja elämästä ne parhaat hetket.
Kyllä tässä menetyksen tuskassa ja yksinäisyydessä vaikeatkin hetket ottaisi takaisin jos vain saisi kumppanin takaisin.
Sinunkin tarvitsee keskittyä arkeen ja elämään siinä. Kyllä se suru lievenee ja muuttaa muotoaan mutta ei sen tarvitse kadota.
Minun mieheni lähti yllättäen. Hän oli nk. terve mutta jo iäkäs. Hän menehtyi ulkoiluretkellä yksin ja äkkiä. Pahimmalta tuntuu se että hän nautti keväästä ja kesken kaiken hänet riipaistiin pois.
Sinun läheisesi poistui ajasta ikuisuuteen sairauden väsyttämänä.
Näin erilaisia ovat kohtalot ja niille emme mitään voi.
Katsele luontoa ja ajattele, että läheisesi on siellä. Hän lepää ilman tuskia ja onnellinen ja muistaa teitä.
Ihan oikeasti, sinun sanasi ovat todella kauniisti ajateltuja. Kiitos sydämestäni sinulle niistä. On aivan todella ihanaa, kun on täysin tuntematon ihminen, joka jakaa tätä tuskaa, vaikka itse kokee sitä myös. Sinä olet mahtava ihminen. Haluaisin sanoa myös sinulle jotain, mikä auttaisi sinua, mutta en osaa, kun olen tällainen nuori mies. Sen haluan sanoa, että sinulla on suuri sydän ja kitos kun jaat minullekin siitä. Sanasi auttavat minua ymmärtämään, äiti on vieressä ja antaa anteeksi, hänellä on nyt hyvä olla.
Olen sinulle rodella kiitollinen. Toivon sinulle rikasta elämää vielä ja kiitos kun vaivauduit kirjoittamaan minulle.
Katso peiliin, siellä on kaunis nainen, jota kiitän omasta mustasta sydämestäni.
Koitetaan nauttia elämästämme, uskon, että omaisemme haluisivat sitä.
Kummallista, että päivänä, jona äitini kuoli, taivaalla näkyi vain yksi tähti. Uskon, että sillä oli jokin merkitys. Se oli taivaanisän merkki, että äiti on turvallisesti perillä.
Tunnen tuon syyllisyyden tunteen, minä tunsin kovaa syylisyyttä monista asioista mieheni poismenon jälkeen. Nyt tulee vuosi ja yksin jäämisestä ja pikkuhiljaa elämä alkaa jatkumaan. Muista että meille jäljellä jääneillä on velvollisuus jatkaa tätä annettua elämää. Vanha sanonta sanoo, että anna rauha vainajalle alkamalla elää. Varmaan miehesi haluaisi, että alat selvitä sillä korkeamalla on se voima joka määrä' elin päivät. Lopeta pikkuhiljaa ne masennuslääkkeet ja hae pieniä ja iloisia asioita joitten turvin jaksat elää.
Kun jaksat antaa itselesi anteeksi niin voimistut.
Enkelit kanssasi myötäeläen surussasi
Surussa sanoilla on merkitystä. Huomasin kuinka paljon helpotti oloa kun löytyi suurimmassa surussa kauniita sanoja.
Eniten olen saanut lohtua sanoista
"Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
voit kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento.
Olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa, vaan luoksemme saavut
mukana jokaisen nousevan aamun."
Haluan tuntea ja toivon että myös sinä tunnet näiden sanojen kautta läheisyyttä. Se tähti taivaalla on myös läheisyyttä. Se tähti muistuttaa sinua omasta rakkaastasi oli se sitten äiti tai puoliso.
Ei sanoja vaan myös tekoja. Sytytetään kynttilä läheisemme muistoksi. Joka kerta kun kynttilän sytytämme, muistamme häntä, ajattelemme häntä.
Me voimme olle mukana toisen surussa. Nyt vasta kun oma suru musertaa, huomaa, kuinka paljon auttaa sen jakaminen ja läheisten ja muiden tuki.
Kauniita ajatuksia ja niistä kauniisiin tekoihin ja parempaan elämään, eikö se olisi hyvä tavoite.
Meillä on elämä. Voi hyvin.
että voisit puhua poismenneen lähimmäisesi kanssa minuutin ajan. Luulen, että tärkeintä, mitä hän tulisi sinulle sanomaan olisi, että sinun täytyy päästä yli tuosta masennuksestasi ja huolehdittava itsestäsi. Hän ei varmasti haluaisi, että pilaat elämäsi sellaisella surulla, jolla et saa mitään hyvää aikaan et itsellesi etkä hänelle.
Hänellä on hyvä olla nyt ja niin pitäisi olla myös sinulla. Jokainen tekee virheitä elämässään, mutta niistä tulee päästä yli.
Kiitos sinullekin sanoistasi!
En ole hirveän uskovainen, mutta silti aion mennä selvittämään asiaa pastorin kanssa. Toivon, että häneltä saan vihdoin helpotusta tuskaani. En näe, että olisi niin väärinkään, kyllähän minä kuitenkin omalta osaltani myös maksan ko. instituutiolle siitä, että sieltä joskus jotain saisin, vaikka sitten vain hengellistä tukea. En halua kantaa tätä taakkaa mukanani lopun elämääni, koska sisimmässäni uskon hänen tietävän kuitenkin tunteistani ja hyvästä tahdostani.
Itsekästä on tietenkin ajatella, ettei hänen olisi vielä pitänyt nukkua pois, koska sairaus oli jo pitkän aikaa rakastani kalvanut ja ajanut hänet kuin kurjan nurkkaan.
Tunteet ja järki tekevät nyt omaa taisteluaan, voittajaksi selviytyy vain jatkamalla elämää.
Olo on sekava ja tekisi mieli tehdä siitä "helpompaa" kuningas alkoholilla, mutta onneksi on vahva vaimo, joka sanoo ei. Tiedän toisaalta itsekin, että selviän tästä, koska olen vahva ja hyvä selviytymään vaikeistakin asioista, mutta nyt vain menee hiukan enemmän aikaa, koska tämä on uusi asia kohdata.
Kitos myös teille, ketkä jaksatte lukea nämä tekstit ja antaa niihin omat neuvonne. Nekin ovat olleet minulle kullan arvoisia. Todella hienoa huomata, että tästä yhteiskunnasta saa tukea täysin tuntemattomiltakin ihmisiltä, mutta toisaalta, kaikkihan me tiedämme miten ihminen noin suurinpiirtein toimii, joillakin se menee vaan välillä hämäräksi liiallisten päällekkäisten ongelmien tähden.
Eteenpäin jatkan matkaa, onhan kesäkin tulossa, ja toivotan kaikille palstan lukijoille erittäin antoisaa ja lämmintä kesää.
p.s. Kosketelkaa toisianne (Frank Pappa)