Aivan aluksi pyydän anteeksi sitä, etten ole kirjoittanut tätä avaustani "Isänmaallisuus"- palstalle. Tuo palsta on kuitenkin rämettynyt käymään joutavanpäiväistä turinaa Suomen pienen ja riitaisen äärioikeiston joistakin johtohenkilöistä, joiden toiminnalla tai kannanotoilla ei ole sen laajempaa yhteiskunnallista merkitystä kuin lyijykynän vahingossa raapaistulla jäljellä alakoululaisen laskuvihkon marginaalissa. Siispä kannanottoni isänmaallisuudesta liitettäköön tälle historian foorumille, joka on ehdottomasti mielenkiintoisin Suomi24:n foorumeista.
Mitä isänmaallisuus on? Kritisoin sitä ota-asioihin liittyvää painotusta kohtaan, joka sänmaallisuuteen liitetään. Toiseen maailmansotaan ja siihen liittyviin maatamme koskeviin tapahtumiin liitetään jatkuvasti voimakkaista isänmaallisia arvovärityksiä. Itsenäisyyspäivämme juhlatilaisuuksia ja virallista ohjelmaa seuratetssa mieleen tulee väistämättä se, juhlitaanko tässä maamme itsenäisyyttä vai toista maailmansotaa. Sodan päättymisestä on kulunut yli 60 vuotta. Sodan aikana syntyneet ikäpolvet ovat siirtymässä pian vanhusväestön joukkoon. Sotiin osallistunut sukupolvi katoaa pian. Tämä on ajan kiertoa, virren sanoin kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan . Tuo itsenäisyytemme ajan suurin kriisi on keskeisin osa viime vuosisadan ja valtiollisen itsenäisyytemme ajan historiaa, mutta emme enää tulevaisuudessa voi rakentaa kansallista itsenäisyyttämme ja omaa identiteettiämme aikanaan käytyjen sotien varaan. Joku vastannee minulle todeten, että ilman veteraanien panosta ei maamme olisi itsenäinen. Niin asia onkin, mutta isänmaamme rakentaminen ei ole tuijottamista menneeseen vaan tulevaisuuden myönteistä rakentamista. Eivät jääneet nämä veteraanitkaan päivittelemään käymäänsä sotaa, vaan suurin osa heistä ryhtyi ankaraan ja vaativaan jälleenrakennustyöhön. Tämä jälleenrakennustyö nousee meikäläisen rauhan miehen arvoasteikossa jopa sotasaavutuksia korkeammalle.
Mitä on isänmaallisuus? Se on sittenkin rauhanomaista arkista aherrusta, oman työmme kunnolla tekemistä ja lähimmäisistä huolehtimista sekä myönteisten kansallisten erityispiirteidemme vaalimista. Se ei ole ylemmyyttä tai alemmuutta toisiin kansoihin nähden, vaan luontevaa ja tasa-arvoista suhtautumista toisiin. "Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin" - sanoo vanha kansa viisaasti. Isänmaallisuus ei voi olla sotilasparaateja ja kunniamerkkejä, vaan arkipäivän asennoitumista, välittämistä ja huolenpitoa, ahkeruutta ja suvaitsevaisuutta. Isänmaallisuutta ei saa myöskään kytkeä militarismin synonyymiksi.
Pahinta mitä voisi olla on se, että isänmaallisuus omitaan jonkin ryhmän erioikeudeksi; oikeudeksi määritellä se, mitä oikea isänmaallisuus on ja mitä oikea suomalaisuus on. Isänmaallisuus olisi nykykielellä sanoen brändi, johon jollakulla taholla on yksinoikeus. Historiaa tuntevat muistanevat senkin itsenäisyytemme historian ajan, jolloin saatettiin pitää tapana esittää kannanottoja "isänmaallisen väestönosan" nimissä. Siis vain osa kansasta oli isänmaallista, osa ei ollut. Taisi vain olla niin, että ilman tuon isänmaallisuuden ulkopuolelle jätetyn kansanosan panosta ei talvisodan ihmettä tai jatkosodan torjuntataistelujen menestyksellistä lopputulosta olis koskaan saatu aikaan.
Nykypäivän isänmaallisuus ja tulevaisuuden isänmaalli
Mitä isänmaallisuus on? Kritisoin sitä ota-asioihin liittyvää painotusta kohtaan, joka sänmaallisuuteen liitetään. Toiseen maailmansotaan ja siihen liittyviin maatamme koskeviin tapahtumiin liitetään jatkuvasti voimakkaista isänmaallisia arvovärityksiä. Itsenäisyyspäivämme juhlatilaisuuksia ja virallista ohjelmaa seuratetssa mieleen tulee väistämättä se, juhlitaanko tässä maamme itsenäisyyttä vai toista maailmansotaa. Sodan päättymisestä on kulunut yli 60 vuotta. Sodan aikana syntyneet ikäpolvet ovat siirtymässä pian vanhusväestön joukkoon. Sotiin osallistunut sukupolvi katoaa pian. Tämä on ajan kiertoa, virren sanoin kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan . Tuo itsenäisyytemme ajan suurin kriisi on keskeisin osa viime vuosisadan ja valtiollisen itsenäisyytemme ajan historiaa, mutta emme enää tulevaisuudessa voi rakentaa kansallista itsenäisyyttämme ja omaa identiteettiämme aikanaan käytyjen sotien varaan. Joku vastannee minulle todeten, että ilman veteraanien panosta ei maamme olisi itsenäinen. Niin asia onkin, mutta isänmaamme rakentaminen ei ole tuijottamista menneeseen vaan tulevaisuuden myönteistä rakentamista. Eivät jääneet nämä veteraanitkaan päivittelemään käymäänsä sotaa, vaan suurin osa heistä ryhtyi ankaraan ja vaativaan jälleenrakennustyöhön. Tämä jälleenrakennustyö nousee meikäläisen rauhan miehen arvoasteikossa jopa sotasaavutuksia korkeammalle.
Mitä on isänmaallisuus? Se on sittenkin rauhanomaista arkista aherrusta, oman työmme kunnolla tekemistä ja lähimmäisistä huolehtimista sekä myönteisten kansallisten erityispiirteidemme vaalimista. Se ei ole ylemmyyttä tai alemmuutta toisiin kansoihin nähden, vaan luontevaa ja tasa-arvoista suhtautumista toisiin. "Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin" - sanoo vanha kansa viisaasti. Isänmaallisuus ei voi olla sotilasparaateja ja kunniamerkkejä, vaan arkipäivän asennoitumista, välittämistä ja huolenpitoa, ahkeruutta ja suvaitsevaisuutta. Isänmaallisuutta ei saa myöskään kytkeä militarismin synonyymiksi.
Pahinta mitä voisi olla on se, että isänmaallisuus omitaan jonkin ryhmän erioikeudeksi; oikeudeksi määritellä se, mitä oikea isänmaallisuus on ja mitä oikea suomalaisuus on. Isänmaallisuus olisi nykykielellä sanoen brändi, johon jollakulla taholla on yksinoikeus. Historiaa tuntevat muistanevat senkin itsenäisyytemme historian ajan, jolloin saatettiin pitää tapana esittää kannanottoja "isänmaallisen väestönosan" nimissä. Siis vain osa kansasta oli isänmaallista, osa ei ollut. Taisi vain olla niin, että ilman tuon isänmaallisuuden ulkopuolelle jätetyn kansanosan panosta ei talvisodan ihmettä tai jatkosodan torjuntataistelujen menestyksellistä lopputulosta olis koskaan saatu aikaan.
Nykypäivän isänmaallisuus ja tulevaisuuden isänmaalli
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Täsmälleen samaa mieltä.
Kunnia veteraaneille, mutta kunnia ennen kaikkea isänmaan rakentajille eri elämän aloilla.
Isänmaallisuudesta uhoavat vain ne joilla on henkilökohtaisia itsetunto-ongelmia. Näitä, siis ihmisiä jotka tarvitsevat erityisiä tunnustuksellisia käsitteitä leimautuakseen oikeaan viiteryhmään, on tietysti eniten niiden joukossa jotka itse epäilevät omaa sijaintiaan.
Ei pidä sekoittaa käsitteitä isänmaallisuus ja sosiaalisuus. Isänmaallisuus merkitsee useimmiten käytännössä psyykkistä taantumista lapsenkaltaiseen tilaan, jossa todellakin "isä" takaa oman turvallisuuden ja voiman, mutta sen sijaan sosiaalisuus on ihan terve piirre, joka ei edellytä psyykkistä taantumaa. Terve ihminen on terveesti sosiaalinen, ja käyttää älynsä ja muut kykynsä sosiaaliyhteisössä niin että niiden hedelmistä voivat nauttia muutkin kuin hän itse.
Uhoamisesta olen samaa mieltä mutta ongelmana sinulla on analyysissasi se, että olet käsittänyt isänmaallisuuden nahkapäiden tapaan. Eiköhän useimmille suomalaisille isänmaallisuus merkitse nimen omaan tervettä sosiaalisuutta ja lojaalisuutta omalle yhteiskunnalle, käsitystä siitä että omalla toiminnalla tulisi hyödyttää myös muita. Tämä ajatusmaailma näkyy niin oikeistolaisten kuin vasemmistolaisten mielipiteissa, käsitykset toki siitä minkälaiseen yhteiskuntaan pitäisi pyrkiä eroavat toisistaan.
Ongelmana taitaa enemmänkin olla etenkin vasemmistolaisten keskuudessa se, että isänmaallisuus sanana on julistettu pannaan, sen takia se pitää korvata monimutkaisilla sanaleikeillä joissa pistetään samaan soppaan yhteiskuntavastuu, kestävä kehitys jne...
Tosiaankin sillä "isänmaa-palstalla" meuhkaavat "nassukat" pohjaavat isänmaallisuuden lähinnä rotuideologiaan. Toinen ryhmä ovat ns. "uhoajat", joiden isänmaakäsitys perustuu lähinnä naapureiden vihaamiseen ja alituiseen uhkaan ja riidan haastamiseen.
Miksi isänmaallisuutta ja suomalaisuutta ei saisi korostaa? Kysyn vaan. Sitä tekevät kaikki kansakunnat, ei vain Suomi. Mikä siinä on niin pahaa?
hyviä ajatuksia ja avauksia ollut jo useampia viime päivinä. Ei vain ole nyt ollut aikaa oikein perehtyä. Hiljaista muutenkin palstalla, tällaisella kirjoituksella olisit saanut vilkkaampana kautena silmät ja korvat täyteen "kommari"-huutoja.
Me elämme nyt sotahistorian tulkinnan osalta jonkinlaista "Me voitimme sittenkin!"-vaihetta. Se on sinänsä hyvinkin ymmärrettävää kun virallisesti monista asioista piti vuosikymmenet vaieta. Olettaisin tämän ankarimman militarismi-isänmaallisuuden kuitenkin ajan mittaan hellittävän.
Nykyisessä ilmapiirissä puheenvuorosi kaltaiset lausunnot ovat hyvin tarpeellisia. Puhuisi joku tuohon malliin jossain itsenäisyyspäivän juhlassakin.
Kiitos. Minusta isänmaallisuus vinoutuu, jos se liittyy pelkästään sotaan, kriiseihin tai kansallisiin uhkiin. Arkipäivän elämässä se isänmaallisuus punnitaan. Onko esimerkiksi teollisuustuotannon ylläpito Kiina-ilmiön aikan isänmmallisuutta vai onko se nurkkakuntaista kiinnipitämistä omista eduista ja kehitysmaan kehityksen estämistä. Vai ajavatko taloudelliset perusteet kaiken ylitse? Siinä pohdittavaa isänmaallisuudesta!
Teksipä mieli lainata Pohjantähden Leppäsen Preetin sanoja isänmaallisuudesta. Leppäsen Preeti palasi poikansa Valtun sankarihautajaisista. Valtu oli pitäjän ensimmäinen talvisodan sankarivainaja, aika hanttapuli sinäsnä miehekseen muutoin. Isänmaallisesti värittyneen tilaisuuden jälkeen Preeti totesi jotenkin tähän tapaan:"Se on isänmaallisuus muuton sellanen paremman väen asia, mutta sitä voi näin sota-aikana tämmönen vähän huonompikin koittaa"
En sinänsä pidä merkillisenä sitä, että itsenäisyyspäivänä muistellaan hetkiä, jolloin itsenäisyys on ollut vakavassa vaarassa ja tunnetaan hetkinen kansallista ylpeyttä tuon vaaran torjumisesta. Siinä olet täysin oikeassa, että ei isänmaallisuutta voi liittää yksinomaan itsenäisyyspäivään. Kyllä isänmaallisuutta täytyy voida osoittaa arkipäiväisinkin keinoin eikä se aina tarkoita juoksemista vihollisen miinakentän läpi... Se "isänmaallisuus", jota heikon hiusten kasvun omaavat itsestään epävarmat nuoret miehet pilottitakeissaan harrastavat, on kaiketi lieveilmiöistä ikävimpiä ja kaukana todellisesta isänmaallisuudesta.
Hra Koli, suomalaiset elävät kahden suuren kielinaapurin välissä. Koko kansan historia on koostuu jatkuvusta erilaisista agressiivisista toimista, joiden tarkoituksena on ollut omia suomalaisten asuttama maa.
Naapurit ovat olleet niin isänmaallisia, että ovat halunneet laajentaa oman kansansa alueita.
On melkoista itsepetosta tänä päivänä kuvata Suomi lintukodoksi, jossa elellään kuten kuvaat.Tilanne on ihan päinvastoin.
Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti suuren poliittisen murroksen. Geopoliittinen uudelleenajattelu, omien kansallisten etujen uudelleen määrittely oli tarpeen siinä vaiheessa.
Ruotsi ei ollut kiinnostunut Suomesta kilpailijana mm idän markkinoista. Sille oli edullista yhdistää Suomen kielivähemmistön ja etenkin sen nationalististen pääomapiirien kanssa vanha unelma maiden yhdentämisestä vuoden 1809 eron jälkeen. Tätä yhteisten etujen hyvin päämäärätietoista politiikkaa on harjoitettu menneet viisitoista vuotta. Siihen on taitavast vedetty mukaan myös ne ryhmät, joiden normaalissa valtiossa odottaisi puolustavan sekä maan suvereenisuutta että sen kansaa, suomalaisia.
Uusi Suomen valloitus, alkoi välittömästi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.
.Uusittiin pohjoismainen yhteistyö niin, että se määritteli Suomen ruotsinkieliseksi.(Kansan selän takana)
.Sen mukaan myös uusittiin kielilaki (2004)kansan selän takana.
.Yhtaikainen kaksoiskansalaisuuslaki sekä SUomessa että Ruotsissa poisti poliittisen suvereenisuuden maiden väliltä.(Kansan selän takana)
.Vanhanen ja Persson ovat yhteisissä huippukokouksissa sopineet maiden taloudellisesta yhtymisestä.
.Kääriäinen kertoo uutisissa, että maiden meripuolustus yhdistetään ja suunnitellaan myös ilmapuolustuksen yhdistämisstä.
Isänmaa on todella jo tässä vaiheessa luovutettu Ruotsille ilman laukaustakaan.
On huomattavaa, ettei näistä asioista ole myöskään lehdet tai tv tehneet yhteenvetoja.Ehkä suomalaine media ei olekaan niin vapaa kuin halutaan luulla. Ei edes kansalaisten oma public-servis-YLE.
Ehkä nyt on muotia, ettei olla isänmaallisia.
Naapurithan siitä hyötyvät.
Käytännössä sukupolvemme on jo varastanut omilta jälkeläisiltaan sekä kielen että maan, sen isänmaan.
On kuitenkin vielä suomalaisia, jotka määrittelevät isänmaallisuuden sekä oikeudeksi että velvollisuudeksi, eli he yrittävät puolustaa omaa kieltään ja kulttuuriaan ja omaa maa-aluettaa Ruotsin ilmeistä agressiota ja omien päättäjien ilmeistä tietämättömyyttä, kykenemättömyyttä vastaan.
Ehkä on niin, että demokratiakin sallii moisen, vai mitä?