EU-parlamentissa on käsitelty komission ehdotusta, jonka mukaan Euroopan Yhteisöt tulee liittää sopimusosapuoleksi käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen.
Toistaiseksi Suomi voi kieltää maahantuonnin, mutta EU halusi varauman ydinjätteen maahantuonnin totaalikieltoon.
Ydinjätekuljetussopumus on ollut voimassa jo vuoden. EU-maat paitsi Portugal ovat sen hyväksyneet. Kun komissiolla on asiassa itsenäistä päätäntävaltaa on perusteltua liittää asia Euroopan Yhteisöjen yleissopimukseen.
Yleissopimuksen johdannon 12. kohdan mukaan "jokaisella maalla on oikeus kieltää alueelleen ulkomaisen käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen maahantuonti." Yksityiskohtaisemmin on sama asia ilmaistu yleissopimuksen artiklassa 27. jonka mukaan rajat ylittäville kuljetuksille pitää aina olla määränpäävaltion lupa.
Komissio kuitenkin halusi esittää 27. artiklaan varauman, jonka mukaan se ei sido EY:tä. Oliko asia sen jälkeen tulkittava niin, ettei kuljetuksille EU:n sisällä tarvita vastaanottavan maan lupaa? Eikö EU:n jäsenmaa voi kieltää käytetyn ydinpolttoaineen tuontia muista EU:n maista loppusijoitusta varten. Asia on erityisen kiinnostava Suomen näkökulmasta. Eduskunta on ensimmäisenä EU-maana antanut luvan loppusijoituspaikan rakentamiselle.
Voiko käydä niin että Suomi joutuu vastaanottamaan Olkiluotoon myös muiden maiden käytettyä ydinpolttoainetta.
Ehkä ei vielä voida vaatia käytetyn polttoaineen vastaanottamista.. Mutta on tahoja, jotka haluavat yhteisöllistää polttoaineen loppusijoituksen. Tehdä siitä tavaran liikkumisen ja kaupanvapauden pykälien mukaan toimivaa bisnestä, jolloin ydinjätteen maahantuontia ei voitaisi kieltää. Paineita tähän suuntaan luo EU:n laajentuminen. Venäjälle ei jätteitä voitaisi siirtymäkauden maista viedä alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Venäjä vastaanottaa käytettyä ydinpolttoainetta mutta perii siitä korkean maksun.
Uudet EU-maat saattavat yrittää selvitä laskusta halvemmalla unionin sisämarkkinoiden kautta. Heidän kanssaan samaa mieltä on kansainvälinen ydinvoimalobbaus.
Toistaiseksi Suomi voi kieltää maahantuonnin, mutta EU halusi varauman ydinjätteen maahantuonnin totaalikieltoon.
Ydinjätekuljetussopumus on ollut voimassa jo vuoden. EU-maat paitsi Portugal ovat sen hyväksyneet. Kun komissiolla on asiassa itsenäistä päätäntävaltaa on perusteltua liittää asia Euroopan Yhteisöjen yleissopimukseen.
Yleissopimuksen johdannon 12. kohdan mukaan "jokaisella maalla on oikeus kieltää alueelleen ulkomaisen käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen maahantuonti." Yksityiskohtaisemmin on sama asia ilmaistu yleissopimuksen artiklassa 27. jonka mukaan rajat ylittäville kuljetuksille pitää aina olla määränpäävaltion lupa.
Komissio kuitenkin halusi esittää 27. artiklaan varauman, jonka mukaan se ei sido EY:tä. Oliko asia sen jälkeen tulkittava niin, ettei kuljetuksille EU:n sisällä tarvita vastaanottavan maan lupaa? Eikö EU:n jäsenmaa voi kieltää käytetyn ydinpolttoaineen tuontia muista EU:n maista loppusijoitusta varten. Asia on erityisen kiinnostava Suomen näkökulmasta. Eduskunta on ensimmäisenä EU-maana antanut luvan loppusijoituspaikan rakentamiselle.
Voiko käydä niin että Suomi joutuu vastaanottamaan Olkiluotoon myös muiden maiden käytettyä ydinpolttoainetta.
Ehkä ei vielä voida vaatia käytetyn polttoaineen vastaanottamista.. Mutta on tahoja, jotka haluavat yhteisöllistää polttoaineen loppusijoituksen. Tehdä siitä tavaran liikkumisen ja kaupanvapauden pykälien mukaan toimivaa bisnestä, jolloin ydinjätteen maahantuontia ei voitaisi kieltää. Paineita tähän suuntaan luo EU:n laajentuminen. Venäjälle ei jätteitä voitaisi siirtymäkauden maista viedä alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Venäjä vastaanottaa käytettyä ydinpolttoainetta mutta perii siitä korkean maksun.
Uudet EU-maat saattavat yrittää selvitä laskusta halvemmalla unionin sisämarkkinoiden kautta. Heidän kanssaan samaa mieltä on kansainvälinen ydinvoimalobbaus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei EU säädä lakeja, joilla ei ole käytännössä merkitystä.
Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetukset esim. keski-Euroopasta Suomeen eivät onnistu. Häiriköinnin, kansallisen vastustuksen yms. takia niistä ei tule mitään. Olkaa huoletta.
Toinen puoli asiasta on se, että käytännössä ei ole merkitystä, kuika paljon loppusijoitusluolassa on käytettyä polttoainetta.
Elikkä, unohda koko juttu!
Kyllä se säätä vaikka minkälaisi lakeja..Myös sellaisia ,joilla ei ole käytännön kanssa mitään tekemistä. Esim porkkanan -tai kurkun koko ja suoruus .Ei kertakaikkiaan mitään merkitystä syöjän kannalta onko se suora vai väärä.
Ei EU-parlamentti säädä, suurella metelillä, tällaista lakia, koska sillä se tekisi itsensä naurettavaksi. Niistä kuljetuksista kun ei käytännössä tulisi mitään.
Täytyy muistaa, että tuo parlamentti on myös poliittinen elin. Siellä on vihreät sun muut, joten ei se ole mikään kumileimasin.