Filosofi Ludwig Wittgenstein pohti koko tieteellisen uransa ajan kielen olemusta. Ensimmäisessä maailmansodassa hän valonheitintornissa tulituksen kohteena ollessaan totesi että sanat ovat kuin kalvo syvän veden päällä. Kuuluisassa Tractatuksessaan hän kirjoitti: "Puhekieli on osa ihmisorganismia ja yhtä monimutkainen kuin se"(Tr.4.002b). Wittgenstein oli merkittävä logiikan kehittäjä, mutta hän oli näkijä myös monella muulla alalla. Hänen puhekieltä koskevat ajatuksensa ovat hyvässä sopusoinnussa elävissä soluissa ja solukollektiiveissa toimivan DNA-aalto-biotietokoneen idean ja sitä koskevien tutkimustulosten kanssa:
http://66.102.9.104/search?q=cache:mBp4WdjGF24J:www.rialian.com/rnboyd/dna-wave.doc DNA.-wave biocomputer&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=1
Geenit siis keskustelevat lähettämällä ja vastaanottamalla, lukemalla ja ymmärtämällä ihmiskieltä muistuttavia, asiayhteydestä riippuvia viestikaavioita. DNA käyttää tässä tehtävässä biomolekyyleissä yleisestikin esiintyviä laserlähettimiä ja polaroituja valokvantteja radioaalloiksi muuntavaa järjestelmää. Geenien ja kromosomien muisti perustuu mm. niihin varastoituviin solitoneihin. Kvantti-epälokaalisuus (Einsteinin-Podolskyn-Rosenin ilmiö ym.) tekevät luontevaksi laajoja solukollektiiveja, jopa koko organismin, läpäisevän viipeettömän viestinkulun. Tätä voidaan pitää tärkeänä elimistön kokonaisuuden eheydelle ottaen huomioon biokemiallisten reaktioiden valtavan nopeuden ja entsyymiketjujen toiminnalta vaadittavan tarkkuuden:
http://www.emergentmind.org/gariaev06.htm
Suomalaisen fyysikon Matti Pitkäsen topologisesta geometrodynamiikasta seuraa myös kiinnostava mahdollisuus Einsteinin teoriasta tunnettujen kosmisten madonreikien mikroskooppisten vastineiden "läpi" tapahtuvalle DNA-molekyylien viestinnälle. Seuraavassa Pitkäsen näkemyksiä maailman rakenteesta suomeksi:
http://www.physics.helsinki.fi/~matpitka/para.pdf
Wittgensteinin visio puhekielestä voidaan nyt tulkita visioksi organismin sisällä käytävästä ymmärtävästä keskustelusta ("syvän veden virtauksista"), joista pintaan syntyvät aaltomuodot ja virit, puhekielen lauseet, eräänlaisena resultanttina kehkeytyvät. Samoilla linjoilla on yliopistoesitelmässäni "Aivojen iteroiva kide ja iteroiva maailmankaikkeus" (1985) esittämäni teoria puheesta keskustelijoiden aivosolujen geenikollektiivien välisenä "ihmissuhdeaistina".
Virikkeen näiden ajatusten esilletuontiin antoi silmäilemäni Gittin informaation käsitettä arvioiva kirjoitus
http://www.nic.funet.fi/~magi/artikk/evoluutio/e-ka/luku-16.html#1
ja siihen liittyvät tarkoituksellisuuteen liittyvät pohdinnat. Mieleeni tuli, että geenien edelläkuvattu "keskustelu" voisi sittenkin olla aidosti tarkoituksellista. Tietysti voidaan myös väittää, että inhimillinenkin tarkoituksellisuus on vain tarkoituksellisuuden tunnetta ilman sen suurempaa tarkoituksellisuutta kuin matemaattisissa luonnonlaeissa ylipäänsä on. Lukiessani äskettäin Stanfordin yliopiston tietosanakirjaa neutraalista monismista
http://plato.stanford.edu/entries/neutral-monism/
huomasin, että matemaatikko Kenneth Sayre (kotisivut netissä) onkin esittänyt teorian olevaisesta, niin mielestä kuin materiastakin, matemaattisten formalismien yhteenkietoutumina. Suomeksi neutraalia monismia on sivuttu pikku viestissäni (jos NM jotakuta kiinnostaa)
http://66.102.9.104/search?q=cache:VUj20LGvOAkJ:mailgate.supereva.com/sfnet/sfnet.tiede.bio/msg01916.html "Pentti S. Varis"&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=3
http://66.102.9.104/search?q=cache:mBp4WdjGF24J:www.rialian.com/rnboyd/dna-wave.doc DNA.-wave biocomputer&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=1
Geenit siis keskustelevat lähettämällä ja vastaanottamalla, lukemalla ja ymmärtämällä ihmiskieltä muistuttavia, asiayhteydestä riippuvia viestikaavioita. DNA käyttää tässä tehtävässä biomolekyyleissä yleisestikin esiintyviä laserlähettimiä ja polaroituja valokvantteja radioaalloiksi muuntavaa järjestelmää. Geenien ja kromosomien muisti perustuu mm. niihin varastoituviin solitoneihin. Kvantti-epälokaalisuus (Einsteinin-Podolskyn-Rosenin ilmiö ym.) tekevät luontevaksi laajoja solukollektiiveja, jopa koko organismin, läpäisevän viipeettömän viestinkulun. Tätä voidaan pitää tärkeänä elimistön kokonaisuuden eheydelle ottaen huomioon biokemiallisten reaktioiden valtavan nopeuden ja entsyymiketjujen toiminnalta vaadittavan tarkkuuden:
http://www.emergentmind.org/gariaev06.htm
Suomalaisen fyysikon Matti Pitkäsen topologisesta geometrodynamiikasta seuraa myös kiinnostava mahdollisuus Einsteinin teoriasta tunnettujen kosmisten madonreikien mikroskooppisten vastineiden "läpi" tapahtuvalle DNA-molekyylien viestinnälle. Seuraavassa Pitkäsen näkemyksiä maailman rakenteesta suomeksi:
http://www.physics.helsinki.fi/~matpitka/para.pdf
Wittgensteinin visio puhekielestä voidaan nyt tulkita visioksi organismin sisällä käytävästä ymmärtävästä keskustelusta ("syvän veden virtauksista"), joista pintaan syntyvät aaltomuodot ja virit, puhekielen lauseet, eräänlaisena resultanttina kehkeytyvät. Samoilla linjoilla on yliopistoesitelmässäni "Aivojen iteroiva kide ja iteroiva maailmankaikkeus" (1985) esittämäni teoria puheesta keskustelijoiden aivosolujen geenikollektiivien välisenä "ihmissuhdeaistina".
Virikkeen näiden ajatusten esilletuontiin antoi silmäilemäni Gittin informaation käsitettä arvioiva kirjoitus
http://www.nic.funet.fi/~magi/artikk/evoluutio/e-ka/luku-16.html#1
ja siihen liittyvät tarkoituksellisuuteen liittyvät pohdinnat. Mieleeni tuli, että geenien edelläkuvattu "keskustelu" voisi sittenkin olla aidosti tarkoituksellista. Tietysti voidaan myös väittää, että inhimillinenkin tarkoituksellisuus on vain tarkoituksellisuuden tunnetta ilman sen suurempaa tarkoituksellisuutta kuin matemaattisissa luonnonlaeissa ylipäänsä on. Lukiessani äskettäin Stanfordin yliopiston tietosanakirjaa neutraalista monismista
http://plato.stanford.edu/entries/neutral-monism/
huomasin, että matemaatikko Kenneth Sayre (kotisivut netissä) onkin esittänyt teorian olevaisesta, niin mielestä kuin materiastakin, matemaattisten formalismien yhteenkietoutumina. Suomeksi neutraalia monismia on sivuttu pikku viestissäni (jos NM jotakuta kiinnostaa)
http://66.102.9.104/search?q=cache:VUj20LGvOAkJ:mailgate.supereva.com/sfnet/sfnet.tiede.bio/msg01916.html "Pentti S. Varis"&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=3
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenkiintoista. Enpä osaa muuta sanoa nyt tällä kertaa.
Biokosmologia (biocosmology) on vasta alkuvaiheissaan oleva tieteenala, joka on tuomassa tieteen piiriin intuitiivista näkemystä elämästä ja evoluutiosta matemaattisten luonnonlakien dynaamisena "yhteenkietoutumana", kosmologisen evoluution "luonnollisena" jatkumona biosfäärissä. Valitettavasti tärkeimmät linkit vain ovat aika vaikeita, mutta jo pelkkä kuvien katselu voi aktivoida ja pohjustaa ymmärrystämme ottamaan vastaan mahdollisesti jo lähitulevaisuudessa julkaistavan täsmennetyn ja varmennetun teorian.
http://www.neuroquantology.com/2004/03/149.185.pdf
Olisihan outoa, jos universumissa olisi systeemejä, joita materian lait eivät ohjaisi. Monet uskonnollisen oivalluskyvyn omaavista huippufyysikoista vaistoavat matemaattisten luonnonlakien olevan merkkejä korkeamman älyn olemassaolosta. Yksi heistä oli Michael Faraday,
http://www1.umn.edu/ships/religion/faraday.htm
jonka tieteellisten tutkimusten suurimpana motiivina oli usko Jumalaan (Faraday oli myös saarnaaja). Samoilla linjoilla on nykyfysiikan nerokkaimpiin edustajiin kuuluva Walter Thirring (joka on myös säveltäjä ja taitava urkuri):
http://www.cerncourier.com/main/article/45/2/23/2
Fysiikan nero A.Zee omaa myös mystisen kokemisen kyvyn:
http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=9B0DE4D9113BF93BA35751C0A961948260&sec=&pagewanted=2
Elämä ja evoluutio kosmologisen prosessin osana voidaan siis visioida myös korkeamman älyn läsnäolona ja vaikutuksena - mahdollisesti myös käyttämässä meitä koko kosmosta muuttavana voimana.
Taideteos voi kuvata maisemaa, eläimiä, esineitä tai mitä tahansa, mutta taideteos kertoo aina jotakin myös taiteilijasta itsestään. Analysoimalla vaikkapa Picasson töitä, voidaan päätellä yhtä ja toista hänen ominaisuuksistaan, kyvyistään ja yleensäkin mielenmaisemastaan. Tässä mielessä jokainen taideteos on taiteilijan omakuva. Usein korostetaan sitä, että ihminen on Jumalan kuva, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että Raamatun mukaan luomakunta myös kokonaisuudessaan heijastaa ”hänen näkymättömiä ominaisuuksiaan”. Itse katson, että erityisesti maailmankaikkeuden tapahtumia hallitsevat invariantit periaatteet ilmentävät Luojan ominaisuuksia. Tavallaan nuo luonnon näkymättömät rytmit ja hahmot – Richard Feynmanin kieltä käyttääkseni – ovat intelligentin Luojan omakuva. Näin ollen ajatus älyllisen elämän synnystä jonkinlaisena luonnon itsesimilaarisuuden tuloksena saattaa olla suorastaan johdonmukainen – tosin tämä on vain tällaista aavistelua, varsinkin kun en ole biokosmologiaan (vielä) perehtynyt. ID-liike on tässä sillä tavalla samoilla linjoilla, että sekin katsoo pelkän sattuman olevan riittämätön selitys elämän synnylle. Tärkeänä yrityksenä sitä siis voidaan pitää, joskin se jää johtopäätöksien jatkokehittelyn osalta kovin pinnalliselle tasolle.