Uskonnolla ei ole muuta perustetta kun joidenkin ukkojen laatimat raamatunlauseet(useaan kertaan omanlaisiksi muunnellut). Uskonto on siis uskomista sanan varsinaisessa merkityksessä. Luottamista sokeasti sellaiseen jota ei ole koskaan mitenkään todistettu.
Uskonto on uskomista oletettuun.
Epäilijä
3119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos ihminen epäilee jotain, se samalla uskoo siihen. Epäilyjä ei voi olla, ellei jokin asia ole aina jossakin määrin uskottava. Tunnistitko itsesi?
On myös sanottu, että tippuvassa lentokoneessa ei ole ateisteja.
"On myös sanottu, että tippuvassa lentokoneessa ei ole ateisteja."
että aika hyvä ajatelma!
Varmaan samaistit tässä "uskonnon" ja kristinuskon..? (päätellen ainakin Raamattuun viittaamisesta).
Raamatunlauseet ovat itse asiassa kaikkien olemassa olevien todisteiden mukaan pysyneet lähes täsmälleen samanlaisina aina. Lähes-sana tulee siitä, että jotkut sanat ovat vaihtuneet ja joitakin harvoja kohtia puuttuu tai on lisätty joihinkin käsikirjoituksiin. Tällöin kyse on kuitenkin maksimissaankin kahdesta jakeesta. Tietysti on olemassa enemmän tai vähemmän vääristyneitä käännöksiä (latinankielinen, katolisen kirkon varhaiskeskiajalle käyttämä Vulgata on varmaan rajatapaus tässä), mutta tuskin kristinuskon voidaan sanoa näihin perustuvan.
Instituutiona kristinusko (tai kristillinen kirkko) perustunee kyllä hyvin pitkälti Raamatussa näkyvillä olevaan nk. ulkoiseen ilmoitukseen. Uskovaisen ihmisen usko kuitenkin perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen Jumalasta.
Tähän henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva "... luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy", on Hebrealaiskirjeen kirjoittajan mukaan uskoa.
Onko omiin toistuviin kokemuksiinsa luottamisessa jotain epärationaalista?