Sosiaalityöntekijät ovat ammattiryhmä, jolla on laajemmat valtuudet puuttua ihmisten asioihin kuin esimerkiksi poliisilla. Näitä valtuuksia on yhä vain laajennettu.
Eilisessä Päivärinnassa ministeri Biaudet'n kerrottiin vastustavan jyrkästi poliisin anomia puhelinten salakuunteluoikeuksia.
Sama ministeri Biaudet on siunannut sosiaalityöntekijöiden valtaoikeuksien lisäämistä järjestelmällisesti. Viimeksi oli esillä vapaa pääsy ihmisten tilitietoihin.
Alkaa herätä kysymys, mitä on enää sosiaalityöntekijöiltä suojassa? Ne saavat evätä etuudet (ilman perusteluja), tarkistaa tilisi, tulla kotiisi, syynata nurkat, viedä lapsesi, asettaa ihmisen tarkastelun alle, hajottaa perheen, epäillä kunnottomuudesta ja toimia sen mukaan, olla yhteydessä kaikkiin viranomaistahoihin ja saada pyytäessään ihmisistä kaikki tiedot. Mitä vielä? No tietysti pyytää virka-apua vaikka poliisilta.
Poliisi haluaisi vähillä resursseillaan oikeuden yrittää hillitä Venäjän Suomen-mafiaa kuuntelemalla liigapomojen puhelimia. Tämä evätään. Samaan aikaan sosiaalipuoli haaskaa suunnattomat summat rahaa esimerkiksi aiheettomiin huostaanottoihin, tai vaikka mutu-periaatteella myönnettyihin toimeentulotukiin.
Iso osa sosiaalitätien työstä kytkeytyy rahan käyttämiseen. Esimerkiksi huostaanotot ovat MILJOONAluokan rahanmenoa (markoissa/lapsi).
Onkohan tällä ammattiryhmällä pätevyyttä ja ammattitaitoa riittävästi? Suhteessa rahavirtoihin, suhteessa virheidensä aiheuttamaan inhimilliseen kärsimykseen?
Eilisessä Päivärinnassa ministeri Biaudet'n kerrottiin vastustavan jyrkästi poliisin anomia puhelinten salakuunteluoikeuksia.
Sama ministeri Biaudet on siunannut sosiaalityöntekijöiden valtaoikeuksien lisäämistä järjestelmällisesti. Viimeksi oli esillä vapaa pääsy ihmisten tilitietoihin.
Alkaa herätä kysymys, mitä on enää sosiaalityöntekijöiltä suojassa? Ne saavat evätä etuudet (ilman perusteluja), tarkistaa tilisi, tulla kotiisi, syynata nurkat, viedä lapsesi, asettaa ihmisen tarkastelun alle, hajottaa perheen, epäillä kunnottomuudesta ja toimia sen mukaan, olla yhteydessä kaikkiin viranomaistahoihin ja saada pyytäessään ihmisistä kaikki tiedot. Mitä vielä? No tietysti pyytää virka-apua vaikka poliisilta.
Poliisi haluaisi vähillä resursseillaan oikeuden yrittää hillitä Venäjän Suomen-mafiaa kuuntelemalla liigapomojen puhelimia. Tämä evätään. Samaan aikaan sosiaalipuoli haaskaa suunnattomat summat rahaa esimerkiksi aiheettomiin huostaanottoihin, tai vaikka mutu-periaatteella myönnettyihin toimeentulotukiin.
Iso osa sosiaalitätien työstä kytkeytyy rahan käyttämiseen. Esimerkiksi huostaanotot ovat MILJOONAluokan rahanmenoa (markoissa/lapsi).
Onkohan tällä ammattiryhmällä pätevyyttä ja ammattitaitoa riittävästi? Suhteessa rahavirtoihin, suhteessa virheidensä aiheuttamaan inhimilliseen kärsimykseen?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Pitääkö sitä viinaa juoda niin tanakasti, että menee työpaikka ja täytyy lähteä vinkumaan toimeentulotukea sossukasta, ja kuitenkin harmittaa kaikki, niin, että muijakin pitää hakata ja sitten tulee sossun täti ja vie lapset
huudella katsomosta. Kirjoittaja listasi tavallisia, populistisia sosiaalityön tapauksia. Keskivertokansalainen pitää koko sosiaaliputiikkia vain köyhien ja syrjäytyneiden etäisenä osastona.
Mutta on paljon sellaista, mikä voi koskettaa hyvintoimeentulevaakin:
-jos eroat etkä pääse lapsista sopimukseen, tädit tulevat kotiisi syynaamaan kumpi vanhemmista olisi heidän mielestään parempi huoltaja. Tuloja ja yhteiskuntaluokkaa kysymättä.
-jos tulee riitaa, voi ex-eukkosi ilmoittaa sosiaalitädille, että olet epäilyttävä paskiainen ja lapsiinsekaantuja: sosiaalitädit tulevat juosten syynaamaan sinut, tekevät omasta päästään raportit, antavat asian poliisille jos antavat, vetävät sinut oikeuteen ja menetät lapsesi
-jos lapsesi käräytetään (syystä tai syyttä) vaikka huumeidenkäytöstä tai päiväkodissa pyllynsä paljastelusta, sosiaalitädit tulevat ja ...jne
-sosiaalitädit voivat esimerkiksi laittaa sinut tarkkailun alle, koska lapsesi tuntuu oireilevan. Ilmiantajaksi riittää nimetön soittaja: sinut kutsutaan (=määrätään) sosiaalitoimistoon "palaveriin", jossa tädit itse asiassa keräävät materiaalia sinua vastaan ja toteuttavat taas ylläkerrotun
Sosiaalityöntekijöiltä ei ole yläluokkakaan suojassa. Tällaisia tosielämän terveisiä vaan sinne Köyhät-Kyykkylään!
viranomaiset eivät ole minkään luottamustoimen arvoisia, yhtä vähän poliisit , sosiaalitantat tai jotku muut...
Silkkaa mielivaltaa. Tämmöinen "hyvinvointimalli" sopii romuttaakin.
Älä unta näe! Tämä syöpäläisten armeija on ja pysyy elätettävänämme, halusimme tai emme.
Vaikka Suomen armeijan sodanaikainen miesvahvuus on Euroopan suurimpia, lähes puoli miljoonaa, meillä on virkamiehiä ja muita julkisen sektorin palveluksessa olevia vielä enemmän. 365 päivää vuodessa ja jatkuvasti.
Miksi yhä uusia lakeja ja rajoituksia, miksi sosiaalityöntekijälle gestapon valta?
Ihmiset raukat luulee, että määräyksillä ja rajoituksilla maailma paranee.
Mikä poliittinen valtapuolue uskoisi rajoitusten (=byrokratian paisuttamisen) sijasta yksilönvapauteen?
Ihmiset, jotka täällä keskustelevat sosiaalityöstä, eivät tosiaan tunne todellisuutta eivätkä sosiaalityötä tekijän näkökulmasta. Eikä keskustelijoiden älykkyyskään taida olla ainakaan mitään mensalaista tasoa (kun täällä kerran osamääriinkin kiinnitetään huomiota).
Omassa sosiaalitoimistossani on se tilanne, että kukaan ei haluaisi tehdä lastensuojelutyötä, vaan kaikki yrittävät hakeutua meillä muihin tehtäviin. Vuoden sisällä ovat kaikki viisi lastensuojelutyöntekijää vaihtaneetkin. Sijaisia ei myöskään meinaa saada millään - paitsi nuoria, juuri valmistuneita sosiaalityöntekijöitä, jotka eivät tajua, mitä tehtäviä ovat ottamassa vastaan. Kuulostaahan "lastensuojelu" kovin herttaiselta.
Pitkästä kokemuksesta sanon, ettei ole kusisempaa, v-mäisempää hommaa koko sosiaalityön sektorilla kuin on lastensuojelu ja se siihen liittyvä kyseenalainen valta, jota itse inhoan (kun voin tämän kerrankin ääneen sanoa, tarvitsematta peitellä asenteitaan kuten työssä täytyy).
Meille sitä valtaa vain delegoitiin - välittämättä siitä, halusimmeko sitä vai emme. (Delegoinnin vastustajia oli paljon. Sillä kuka hakeutuu sosiaalityöhön, ei yleensä tee sitä valtaa saadakseen, vaan muista syistä, kun palkkakin on kehnoimmasta päästä - ja useimmilla sentään korkeakoulututkinto ja maisterin paperit nykyään). Valtaa siis annettiin, mutta ei lisää palkkaa, mikä tuntui täysin epäoikeudenmukaiselta.
Kyllähän lapsia vielä suojelee, mutta minä alan ihmisenä olen saanut tasan tarpeekseni näistä itsekkäistä vanhemmista, jotka vähät näyttävät välittävän lastensa hyvinvoinnista. Monet lapset ovat vanhempiensa hoitajia, jopa oman tulevaisuutensa kustannuksella.
Tunnen myös syyllisyyttä niistä tapauksista, joissa lapsi olisi pitänyt jo ajat sitten ottaa huostaan, ja minä olen vain vetkuttanut ratkaisun tekemistä siinä toivossa, että tilanne sittenkin muuttuisi - tarvitsematta ryhtyä mihinkään radikaalimpaan - ja herännyt vasta sitten, kun kaikki syrjäytymisen ensioireet ovat alkaneet jo näkyä.
Mikään ei ole sen helpompaa kuin jättää kaikki silleen ja olla tekemättä yhtään mitään, kun vanhemmat vastustavat lastensuojelutoimepiteitä.
On erittäin helppoa suojella vanhempia lasten sijaan. Tehdä vain niin kuin vanhemmat haluavat - tai voimakastahtoisempi heistä.
Olen tehnyt kunnallista sosiaalityötä vuosikaudet ja viihdyn siinä - kunhan ei tarvitse olla missään tekemisissä perhetyön ja lastensuojelun kanssa (mikä on tainnut tulla tässä jo selväksi). Onneksi olen päässyt niistä usein aivan painajaismaisista työtehtävistä eroon.
Ei tarvitse enää ottaa kenenkään penskoja huostaan eikä antaa lausuntoja oikeudelle, kummalle vanhemmalle lasta suosittaa. Erittäin vastenmielistä työtä sekin. Olla siinä kuin kahden tulen välissä, kun lasta ei voi jakaa, ja kumpikin vanhemmista vaatii lasta yhtä itsekkäästi itselleen eikä antaisi toiselle mitään. Ja kun kummankin olosuhteet ovat usein vielä yhtä samanmoiset.
Mensalaisuus ei ollut pointtini sinänsä, vaan se, että ihmiset kokevat "sosiaalit" tyhmiksi tultuaan itse väärinkohdelluiksi. Vai haluaisitko heidän kokevan teidät vain ilkeiksi tai pahansuoviksi siinä tilanteessa? Eikö puhdas tyhmyys ole armollisempi termi kuin esimerkiksi ammattitaidottomuus, vai miten?
Lähtökohtani oli ja on Biaudet'n linjaukset. Olen poliisin sinänsä vaatimattoman pyynnön puolesta sitä venäjänmafiaa vastaan. Ja myös seurannut ministerin toimia sosiaalin suhteen. Voidaan tietysti kysyä, onko hänellä sitten pätevyyttä tehdä säännöksiä. Joka tapauksessa on syytä pohtia kuinka pitkälle voidaan puuttua ihmisen yksityisyyteen. Onkohan päättäjätaho kysellyt teiltä sosiaaleilta, haluatteko mahdollisimman laajat valtaoikeudet? Vai onko kyseessä kuitenkin se yleinen harha minkä joku tuossa yllä mainitsee: yhteiskunta paranee, kun isoveli valvoo-systeemiä viedään yhä tehokkaammaksi.
Hyvä huomio tuo yksi: päättäjät eivät ajattele sosiaalin koskaan häiritsevän heitä itseään, yksityishenkilöinä. Niinpä.
Minun lapsiani ei ole (ainakaan vielä) otettu huostaan enkä ole koskaan ollut oikeutettu toimeentulotukeen, mutta tunnen luvattoman paljon tapauksia missä ihmisiä on aivan oikeasti kohdeltu väärin. Esimerkiksi lastensuojelussa seuraukset loppujen lopuksi kuormittavat itse suojelukohdettakin, kun huoltajan psyyke romahtaa vieraan vallan alla. Aivan yleisellä tasolla voidaan tarkastella esim valitus- ja kantelutilastojakin. Sinun lienee pakko myöntää, että olet kuitenkin aika suojatussa asemassa ja harvoin saat ns pyyhkeitä, vaikka virheitä sattuu, ja niiden kuorma päätyy yksityisten ihmisten harteille. Plus tietenkin yhteiskunnan niukkojen rahavarojen "virhesijoituksiin".
On kai selvää, että sosiaali ja esimerkiksi poliisi joutuu siihen puserrukseen, että kaltoinkohdeltu alkaa vihaamaan koko ammattikuntaa. Mutta sen olet tiennyt jo alalle hakeutuessasi, eikö niin? Kuuluu kuvioon. Kehut akateemisuutta, mutta takaako se pätevyyden?
Ymmärrän, että lastensuojelu on vaikea aihe. Niin ne sosiaalit kuulemma aina kertovatkin asiakkaiksi joutuneille heti kättelyssä. Ymmärrän, että olisi kohtuullista yhdistää valta & vastuu & palkka riittäväksi. Entä, jos näistä käytännössä toteutuu vain yksi, ensimmäinen? En vaadi sinua ottamaan vastuuta kollegoidesi munauksista, mutta myöntänet porukan olevan hyvinkin kirjavaa? Tällä palstalla voisit uskaltaa. Nimettömänä kuten me muutkin.
< ... eikä antaa lausuntoja oikeudelle, kummalle vanhemmalle lasta suosittaa. >
Onko se niin vaikeata?
Katsoa asioita objektiivisesti ja kirjoittaa sen, mitä pitää oikeana?!
Mistään muusta ei ole kysymys. Olla puolueeton, silloin kun ei voi sanoa varmasti asiasta mitään. Mutta sossujen lausunnot sisältävät suoranaisia valheita. Asioita tulkitaan täysin subjektiivisesti. Sitä ei todellakaan odottaisi korkeakoulututkinnon haltijalta.
Lapsiriidat ovat yhä tavallisempia nykyään. Avioerossa ei enää tarvitse osoittaa puolisoa pettäjäksi tms. Siispä (yleensä) mies kostaakin katkeruutensa vaatimalla lapsia itselleen. Kyse ei välttämättä ole lapsirakkaudesta ollenkaan, vaan vihasta tilannetta ja ex-vaimoa kohtaan.
Mielestäni sosiaalin pätevyys on yleisesti ottaen kyseenalainen noissa lausunnonlaatimisissa. Heille annetaan psykologin, lapsipsykologin, jopa lääkärin oikeudet. On myös ilmeistä, että henk koht kemiat ja mieltymykset vaikuttavat: vaikka luulisi, että nainen on naisen puolella löytyy päinvastaisia virityksiä paljon. Sosiaali mieltyy mieheen ja ratkaisut on sen mukaisia.
Lapsella itsellään ei ole paljonkaan osuutta lopputulokseen sosiaalin "työpanoksen" suhteen. Suositusten sanamuodot on aikuisten psyykesisältöjen tuotos.
Sosiaalityöntekijältä vaaditaan paljon, jotta voisi olla objektiivinen ja jättää subjektiiviset tekijät sivuun.
Viesti kentältä: ei teistä kaikista uskoisi sitä akateemisuutta, ei todellakaan.
Toistan vielä alkuperäisen kysymykseni:
Onkohan tällä ammattiryhmällä pätevyyttä ja ammattitaitoa riittävästi? Suhteessa rahavirtoihin, suhteessa virheidensä aiheuttamaan inhimilliseen kärsimykseen?
Sitä sopii kysyä, onko ammattitaitoa riittävästi. Jos on ylempi korkeakoulututkinto, mutta palkka alle keskitason (ei paljoa enempää kuin toimeentulotuen määrittelemä minimitulo), niin ole siinä sitten vielä vaatimassa pätevyyttä ja ammattitaitoa ja riittävästi.
Hyvä, että on vielä pystytty nykyinen pätevyystaso säilyttämään.
Eihän kukaan järki-ihminen näille palkoille hakeudu ja hukkaamaan kaikki iltansakin ylitöissä - ilman mitään ylityökorvausta! Kun työttömänä ollessa pärjää yhtä hyvin.
Samaa köyhää joukkoa, sekä työntekijät että asiakkaat, ja pinna kireällä, miten saada rahat siihen kaikkeen riittämään kuin pitäisi.
Ja siitä rahasta pitäisi vielä lisää kouluttautua - ja maksaa itse kaikki. Kuten tähänkin asti. Hankittu lisäpätevyys ei näy missään - ei ainakaan palkassa.
Niin että A.H. opiskelkoon itse sosiaalityöntekijäksi.
Kaikille se tie on auki - täytyy vain olla sen verran älyllistä kanttia, että pääsee johonkin alalle valmistavaan yliopistoon sisälle. (Ammattikorkeakoulu-tutkinto ei tee päteväksi kunnalliseen sosiaalityöhön).
Ja pääsee takuuvarmasti hänkin ohjailemaan näitä rahavirtoja ja tilanteisiin, joissa ennen kaikkea tehdään tiettäväksi, että "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Kunnan rahojen "lapioiminen" ihmisille on helppoa, jos pystyy perustelemaan lakipykälillä, miksi on toiminut jollakin tavalla. Ja sittenkin, vaikka pystyy, joutuu esimiesten, reviisorien ja sisäisten tarkastajien silmätikuiksi, jos jakaa rahaa kovin sooloilemalla eli eri tavalla kuin kollegat, noin ylimalkaan. Ääritilanteessa on entinen sosiaalityöntekijä - tai jos on sijainen, ei saa uusia sisjaisuuksia, vakivirasta puhumattakaan. "Kylmää jo, kun nimenkin kuulen", olen kuullut esimieheni jostakusta kollegasta sanovan.
Siis jos palkka nousee, nousee henkinen taso ja ammattitaito. Haloo! Todista!
Jos näin on, vaadin kansalaisena ensiksi poliisien palkankorotuksia, sitten sosiaalipuolen. Mutta mistäs ne rahat otettaisiin? Kansanedustajien palkoista ja turhan virkamieskunnan? Tiedä itkeäkö vai nauraa (ja laittaa kädet ristiin ettei teidän eikä poliisin käsittelyyn ikinä joutuisi.
Miten naivin helppoa kaikki onkaan paperilla: katsoa asioita "objektiivisesti" ja kirjoittaa se, mitä pitää oikeana!
Yleensä nämä tilanteet ovat täynnä ristiriitaisia toisaalta-ja-toisaalta -elementtejä, joita joituu punnitsemaan. Lapsi pitää usein kummastakin vanhemmastaan ja kumpikin heistä pyrkii esiintymään myös edukseen. Sosiaalisia tilanteita ei ole aina kovin helppo jäsentää.
Riippuu paljon sosiaalityöntekijän koulutuksessaan saamasta teoriapohjasta, millaisia asioita hän pitää lapsen myönteisen ja tasapainoisen kehityksen kannalta tärkeinä. Myös saatu työ- ja elämänkokemus ovat sosiaalityössä merkityksellisiä.
Kun olen kollegani kanssa joskus onnistunut tekemään omasta mielestämme oikein hyvän lausunnon, jota oikeus on myös noudattanut päätöksissään, voi olla niin, että molemmat vanhemmat ovat vihaisia - ja osoittavat sen myös. Heidän kun olisi pitänyt saada kaikki - eikä toiselle mitään.
Kun on kaksi vaikkapa hyvin koulutettua vanhempaa, joista toinen on ulkomaalainen, on tehtävä sellainen lausunto ja suositus, joka minimoi ulkomaalaisen vanhemman houkutuksen siepata lapsen ja kadota sen kanssa omaan maahansa, vaikkapa Venäjälle. On kuunneltava lapsia, mutta samalla koetettava ennakoida kasvuolosuhteita, että ne tukisivat lapsen kehitystä.
Vanhemmat näkevät tilanteet usein toisin kuin sosiaalityöntekijät, joiden on paljolti koetettava muodostaa mielipiteensä kuulemansa ja näkemänsä perusteella. Sosiaalityöntekijöihin yritetään kaikella tapaa vaikuttaa, ja usein ne kotikäynnit ja olosuhteiden katsomiset ovat yhtä teatteria: kaikki paikat on pantu kuntoon sitä silmällä pitäen, että sosiaalityöntekijä saisi vanhemmasta hyvän käsityksen.
Opiskelkaa vain kaikki sosiaalityöntekijöiksi, neljä-viisi vuotta yliopistossa, kunnes saatte alan maisterin paperit - ja sitten pääsette tekemään sitä helppoa työtä, mm. niitä lausuntoja oikeutta varten.
Minä puolestani olen ikionnellinen, kun onnistuin pyristelemään siitä paskahommasta eroon, siis siitä lausuntojen teosta lastensuojelun ohella.
Toimin edelleen sosiaalityössä, mutta eri sektorilla, ja viihdyn kyllä työssäni, olen aina viihtynyt.
Keskituloinen on eräällä tavalla tyypillinen.
Samaa toivon minäkin, siis ainakin sitä, etteivät hän ja kumppanit olisi ainakaan minua, sosiaalityöntekijää, lapsineen enää lisää työllistämässä, vaan hoitaisivat ja kasvattaisivat lapsensa kunnolla aikuisiksi asti.
Ihmisten elämään puuttuminen on vastenmielistä, mutta joskus sitä ei voi välttää.
Sekä poliisit etää sosiaalityöntekijät edustavat yhteiskunnassa kontrollia, mutta työn kuva on vain erilainen, ja erilaiset myös työtavat paljolti. Sosiaalityö on myös korjaavaa työtä.
"Kylmää jo, kun nimenkin kuulen"
Tämä on varmasti monen kokemus. Ei pelkästään jonkin esimiehen.
Mikä ihme on se trendi, että kaikki sosiaalityöntekijät ja viranomaiset yksissä tuumin puolustelevat toisiaan, vaikka tietää monen kollegansa tekevän väärin?! Jo kansalaisvelvollisuus velvoittaisi sosiaalivirkailijatkin pitämään omalta osaltaan huolta siitä, että vääryyksiä ei tapahdu - huolimatta siitä, kuinka paljon palkkaa maksetaan. Kylmää, kylmää!!!
Älä viitsi. Sosiaalityöntekijöiden syytähän kaikki paha tässä yhteiskunnassa on. Naisten syytä.
Sainkohan "Sosiaalilta" tai muilta asiantuntijoilta vastauksia? Ehkä on rivien välistä luettavissa, että kyllä, ammattitaidossa on puutteita ja kyllä, lastensuojelu on vaikea alue. Liian vaikea tälle ammattiryhmälle, siltä vaikuttaa.
Mutta hyvä ihminen, ei palkkavaatimuksesi korjaa tilannetta, mikä on alunperin p......tä. Kysymysmerkkinimimerkki joutuu vetoamaan jopa kansalaisvelvollisuuksiinne. Mitäköhän se kertoo tilanteesta ja tasostanne? Entä se, että on katsottu tarpeelliseksi velvoittaa kunnat perustamaan sosiaaliasiamiehen toimet? Kyseessä on siis avustaja teitä vastaan tehtävien kantelujen laatimiseksi. Valitettavasti lainsäätäjän kaunis ajatus tässä (avustaja pienelle ihmiselle hirmuvaltaa vastaan) kaatuu useassa kunnassa siihen, että neuvojaksi on palkattu joko sosiaalityöntekijä tai muua sellainen, jonka intressit eivät ole maallikon puolella!
Ymmärrän burnoutoireistoasi. Sosiaalityössä on aina inhimilliset tekijänsä, aina. Sulle maksetaan ja suhun luotetaan siinä, että tekisit työsi oikeudenmukaisesti.
Tuo "sosiaalityö on myös korjaavaa työtä" on varmaan muistonhäivähdys oppikirjastasi. Miten ihmeessä teidänkaltaiset raskaan taakan alla muka uurastavat viranhaltijat sellaiseen pystyisitte, voi hyvin kysyä.
Yrität vedota joihinkin sisäisiin tarkastajiin. Höpö löpö. Ei sellaiset tarkastajat tule lukemaan laatimianne mutu-papereita ja lausuntoja ja vertaamaan niitä asiakkaan versioon, katsomaan, että teette työnne oikeudenmukaisesti. Rahantuhlaus kyllä saatta niitä kiinnostaa, tottakai ja kunnanjohtajiakin, mutta munauksilta ja väärinteoilta sosiaalityössä teitä ei aseta vastuuseen juuri mikään. Kysymykseeni suojatussa asemassa olemisesta et uskaltanut vastata.
Todettakoon, että yksittäinen sosiaali tai kunta ei edusta koko ryhmää. Yleistyksien välttäminen pitäisi olla itsestäänselvyys, tottakai. Mutta juuri tällä ryhmällä on aivan oma tasonsa! Kuka muu virkamiesryhmä on saanut pakolliseksi joka kuntaan ikioman vastaväittäjän, sosiaaliasiamiehen!
Kirjoittaessani en ajatellut sukupuolta. Sekä miehissä että naisissa on ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti eväänsä räväytä tai korvaansa lotkauta, vaikka näkevät ilmiselvän vääryyden tapahtuvan. Joiden suurimpana murheena on oma asema tai palkka, joka saattaisi vaarantua, jos puuttuisi asioihin. Mikä sinänsä olisi velvollisuus ja edellytys työn hyvin hoitamiselle. Tämä osoittaa selvästi, kuinka selkärangattomia nuolijoita suuri osa virkakunnastamme on. Ilmiölle on nimikin: korruptio. Kun työ alkaa käydä liian vastenmieliseksi, paetaan vastuuta ja vaihdetaan "helpompiin" hommiin, jossa vastuuta ei omasta mielestä ole. Sitten nämä viranhaltijat odottavat asiakkaiden kantavan vastuun, heidän tekemänsä vääryydet.
Silkkaa selkärangatonta porukkaa koko sakki.
Vaikka sosiaalityöntekijöinä saattaa toimia todellisia älyköitäkin, niin enimmältään on heitä kyllä vaikea saada korkeakoulututkinnon suorittaneina minimaalisille palkoille. Jäljelle ovat jääneet tällaiset itseni kaltaiset, vähän tyhmemmät sosiaalimaisterit.
Kaikki työt, joista en erityisemmin pidä, ovat minulle "liian vaikeita". Olkoon hommana vaikka kesämökin paskahuussin tyhjennys. Laistan sitä, jos suinkin voin. Ja laistan lastensuojelua, siis lasten vanhempien kanssa mittelyä ja rilaamista, mitä ns. lastensuojelu enimmillään on.
Myönnän kaikki ammattitaidon puutteet - kunhan vain saan pysyä erossa niistä tehtävistä. Ja jokaisesta öisestä kotipuhelimeeni tulleesta tappo- tai pahoinpitelyuhkauksesta olen myös tehnyt rikosilmoituksen. Ei kiitos, en ole mikään yleisuhrautuja, mitä joku A.H. näyttää ammattikunnalta odottavan.
Juopotellaan, vedetään huumeita, sekoillaan ja jätetään lapsi huonolle hoidolle ja ruokkimatta, ja kun poliisi hakee lapsen ja sosiaalityöntekijä ottaa huostaan, niin sitten onkin puutteita sosiaalityöntekijän ammattitaidossa. Pahoja puutteita. Ja ilkeitä ihmisiä sosiaalit muutenkin.
Melkein saa anteeksi pyytää lapsen vanhemmilta, kun on sillä tavalla lastensuojelutoimilla heitä, hyviä ihmisiä, syyllistänyt. Hyi, hyi. Aivan kunnianloukkaus, oikeusjutun paikka.
Jos minulle tulee pahoja erimielisyyksiä asiakkaan kanssa, niin mielihyvin annan hänelle sosiaaliasiamiehen yhteystiedot (jos ei hänellä niitä ole), että voivat yhdessä laatia minusta valituksen.
Sosiaalityö on myös korjaavaa työtä ja nimenomaan sitä: esimerkiksi hoitoonohjausta päihde- ja hummeongelmissa, vankilasta vapautuvien tukemista uuden elämän alkuun pääsemiseksi, työmahdollisuuksien etsimistä jossakin lievemmässä mielenterveysongelmassa, asumisongelmien ratkomista yms. yms yms yms.
Jos jonkun mielestä tämä ei ole "korjaavaa työtä", niin ei sitten. Väliäkö sillä on, miksi työksi sitä kaikkea loputonta työsarkaa nimittää?
Minä muuten en (pöhkösti) "yritä vedota" sisäisiin tarkastajiin, vaan minulla on kokemusta heistä, siis kokemusta saaduista huomautuksista ja esimiehen asiaan puuttumisista. Viime vuosina tosin vähemmän. Erääseen kollegaani verratuna olen päässyt vähällä, koska tunnen porsaanreiät, minulla on sisäisen tarkastajan mielenlaatu ja näen vaivaa hyvien selitysten keksimisessä.
Ehkä joka kunnassa ei olla samalla tavalla tarkkoja kuin meillä. En tiedä, ei ole kokemusta.
En ole muuten edes huomannut A.H.:n kysymystä sosiaalityöntekijän suojatusta asemasta enkä jaksanut sitä nytkään etsiä esiin ja lukea, koska pidän koko kysymystä melko toisarvoisena.
Sosiaalityöntekijän asema voi olla suojattu. Mutta ennen kaikkea siinä suojellaan asiakasta. Jouduin kerran tilanteeseen, jossa asiakas omalla nimellään kirjoitteli julkuuteen puuta heinää eräässä lastensuojeluasiassa. "Asiakas on itse tehnyt asiastaan julkisen", sanoi eräs esimiehistäni, ja oli sitä mieltä, että vaitiolo ei koskenut enää tätä asiaa. Hän vaati, että minun olisi pitänyt kirjoittaa vastine, jossa olisin oikaissut väärät puheet jo sosiaalitoimen kunniankin nimissä.
Sanoin esimeihelleni, että minä paremmin kestän tämän nykyisen kielteisen julkisuuden ja samoin sosiaalitoimi kestää kuin kestää lasten huoltaja tai kestävät kouluikäiset lapset itse, kun heidän asiaansa repostellaan lehdessä ja tehdään selväksi, että heidän äitinsä/isänsä on puhunut palturia. Joten en kirjoittanut vastinetta.
Kun luen lehdestä vaikkapa vieraista lastensuojelutapauksista, joita en lainkaan tunne, tuohdun usein minäkin siinä missä kuka hyvänsä. Ja kun luen lehdestä tietämistäni ja tuntemistani tapauksista, tuohdun usein yhtä paljon tai enemmänkin lehdessä olevien osatotuuksien vuoksi tai jopa suoranaisten valheiden vuoksi. Vanhemmat ovat - ilmeisesti sosiaalityöntekijöiden vaitioloon luottaen - kaunistelleet tapahtuneita viimeisen päälle ja jättäneet suurimman osan olennaisesti lastensuojelutoimiin vaikuttaneita asioita tai tapahtumia kertomatta.
Moniko ammattikunta tässä yhteiskunnassa edustaa VIIMESIJAISTA suojaverkkoa, jonka läpi ei pitäisi enää kenenkään tippua.
Kun asiakas hätääntynenä kysyy: "Millä minä elän?", ei suojaverkko toimi asianmukaisella tavalla, jos työntekijän vastaus on: "En minä vain tiedä", kuten tiedän vastatun. Verkon vahvistajia siten tarvitaan, sosiaaliasiamiehiä.
Sosiaalityö on naisten käsissä 90-prosenttisesti.
Siitäkö, että sosiaalitantat ovat 100 prosenttisesti korruptoituneita, eikä tämä korruptio-ilmiö ole ainoastaan miesten hyväveli-juttu, kuten helposti ajatellaan? Lojaalisuudesta en puhuisi silloin, kun peitellään suoranaisia vääryyksiä. Silloin on kyseessä nuoleskelu, mielistely, selkärangattomuus... Miten kukaan sosiaaliviranomainen voi tällä tavalla kuvitellakaan auttavansa asiakkaitaan? Joudutaan ojasta allikkoon.
Ymmärrän hyvin kollegoitani, joita ei juuri saa näille palstoille kirjoittelemaan. Niin pehmoisia täältä saa lukea.
"`´"-nimimerkin teksti heittää jo paranoian puolelle. Eli menee jo niin omituiseksi kaikkine korruptio-, nuolekelu- ja mielistelykuvitelmineen.
Ja hävyttömät nimittelyt vielä päälle.
Ja sitten hänellä on otsaa uhota, että häntä pitää auttaa.
Ei ammattinsa osaava sosiaalityöntekijä muuten ketään auta. Vaan osaavimmillaan hän toimii niin, että asiakas osaa itse auttaa itseään.
Mutta yrittääpä nyt saada joku työnvieroksuntaan mieltynyt ja tottunut asiakaslötkö aktivoitumaan. Siinä hän päihdetokkurassa - lääkkeissä tai huumeissa - passiivisena odottaa, että rahat tulevat jatkossakin tilille kuin palkka ikään. Kun alan puhua hänelle työhön menosta ja aktivointisuunnitelman teosta, tapahtuu pientä aktivoitumista: hänhän suorastaan näyttää hätääntyvän. Ei vielä, ei töitä vielä. On sitä ja tätä ongelmaa, vaivaa ja tautia, jotka pitäisi ensin hoitaa. No, enhän minä raukkaa kiusaa. Katsotaan tilannetta parin kuukauden päästä uudelleen.
Asiakkaat saavat toimeentulotukensa lakisääteisesti. Jo ajatus, että minun, jonka palkka ei ole paljoa toimeentulotukinormeja suurempi, pitäisi se saadakseni "nuoleskella", "mielistellä" ja ties ties mitä nöyryydenosoituksia jollekin, on naurettava. Etten sanoisi: uskomattoman typerä.
Päinvastoin saa työnantaja olla hyvillään, että jaksan raahautua joka päivä tienaamaan saman rahan, minkä toiset saavat tekemättä mitään.
Vai onko täällä jollakain pöllähtäneellä - joukkoon kun mahtuu monenlaista sukankuluttajaa - sellainen kuvitelma, että nuoleskelemalla ja mielistelemällä sosiaalityöntekijöitä saa enemmän toimeentulotukea? Kyllähän jotkut yrittävät. Eräskin asiakas toi sosiaalityöntekijälle itse kutomansa käsineet (kaunis kuvioneule), mutta kun tämä teki kuin tekikin hylkypäätöksen (oli liian paljon tuloja), niin asiakas nappasi lahjansa takaisin ja pani kassiinsa. että semmoista.
Monet ovat jo ojassa ja allikossa, ja kyllä on oma vastuunsa asiakkaallakin miettiä keinoja, miten pääsee sieltä pois. Eikä vain tumput suorina odottaa, että joku tekisi jotakin. Joku sosiaalityöntekijä.
Ehkä termit nuoleskelu jne olisi nimimerkki voinut valita paremmin. Mutta itse asia on sama, riippumatta millä adjektiiveilla sitä kuvataan:
Sosiaalityöntekijät tekevät hirveitä virheitä.
S:t tuhlaavat rahaa.
S:t loukkaavat ja nöyryyttävät asiakkaitaan.
S:t eivät joudu vastuuseen töppäyksistään.
Ja jos tämän Sosiaalin ote yleistetään, voidaan vielä lisätä, että s:t ovat selkärangattomia eikä niillä ole kovin kunniakasta moraalikäsitystä. Lisäksi vaikuttaisi siltä, että ne inhoavat asiakkaitaan. Entä ihmisiä yleensäkin?
En itsekään voi olla 100% varma edellisen kirjoittajan tekstin suhteen, mutta luulenpa, että nyt Sosiaali käsitti väärin. Tahallaan?
>"Lojaalisuudesta en puhuisi silloin, kun peitellään suoranaisia vääryyksiä. Silloin on kyseessä nuoleskelu, mielistely, selkärangattomuus..."
Ei kai tässä tarkoiteta mitään asiakkaan mielistelyä, vaan sitä, että itse viranhaltija peittelee jälkiään. Ja suorastaan valehtelee esimiehelle, mahdolliselle tarkastajalle (kuten Sosiaali itse myönsikin) tai asiakkaalle tämän valittaessa. Miksi pitää niin tehdä? Miljoonan taalan kysymys! Ihmettelen usein, onko taustalla ollut puhdas pahansuopuus, 'huono päivä' vai oikeasti sairas mieli. Hakeutuukohan alalle twisted henkilöitä?
Miksi ihmeessä Sosiaali typistää kaiken kritiikin tarkoittamaan muka toimeentuloasiakkaan kärsimiä vääryyksiä? Korjaa, nimimerkki '' jos tulkitsin väärin, mutta haluan totisesti kommentoida Sosiaalin moraalia. Tyyppi heittää paranoiaa ja herjaa mensoilla kun ei muuhun pysty.
Tiesit aivan varmasti sinne korkeakouluun pyrkiessäsi, että tappo- ja muita uhkauksia tulee riittämään. Eritteistä puhuminen tässä yhteydessä on tulkittavissa herjaukseksi: asiakkaasi ovat paskaa. Rimanalitus ammattilaiselta. Toivottavasti lukijat eivät yleistä tuota koko ammattikuntaa kuvaavaksi (vitsi. tottakai he yleistävät, jolleivät jo ennestään ole teidänlaisia kohdanneet.)
Valituksesi ja vaatimuksesi ovat rinnastettavissa tilanteeseen, missä esimerkiksi opettaja tai lastentarhanopettaja tai hoitoala yleensä vaatii lisää palkkaa. Nämä ryhmäthän ovat ainakin itse kertoneet olevansa kuopassa.
Okei, palkankorotus on perusteltu.
Mutta vaatiiko opettaja samaan pakettiin, että hän haluaa sitten vain kasin oppilaita. Eikä oikeastaan hikipingotkaan ole mieluisia, koska niillä on usein yli-innokkaat vanhemmat jotka sekaantuvat työhösi.
Vaatiiko lastentarhanopettaja, ettei levottomia lapsia "delegoitaisi" hänelle. Samalla tietämättä, kenelle sitten. Kuten sinäkin oman materiaalisi kanssa.
Entä hoitaja: minä pesisin mieluummin vain yläpään, joku muu hoitakoon skeidan, mutten osaa sanoa, kuka.
Tietääkseni tuollaisia huutoja ei ole kouluista eikä sairaaloista kuulunut. Noilla aloilla on ammattiylpeyttä vielä, ja voi kai lisätä humanismia, kristityn ryhtiä.
Sinänsä oli mielenkiintoista aiempi huomautuksesi siitä, ettet olisi halunnutkaan Biaudet-tyylisiä valtaoikeuksien laajennuksia. Voihan tosiaan nähdä asian niin, että ministeriö lakaisee ongelmat maton alle tarkistamatta onko viranhaltijoilla halua tai pätevyyttä kantaa tuollaista laajennettua toimivaltaa ja asiakastyyppejä.
Voisit tietysti kertoa, kävikö tosiaan niin, että teille sosiaalityöntekijöille tuli/tulee yhä uusia velvollisuuksia ja oikeuksia, mitä nimenomaan ette halua? Ja etujärjestönne sun muut eivät kerro ylöspäin, että vikasuuntaan on päättäjät menossa? Me maallikot saatamme käsittää väärin jonkun tuollaisen tilitietojen tarkistamisoikeuden: me ajattelemme herkästi, että vaatimus on tullut s-työntekijöiltä itseltään. Korjaa, jos minä ja asiasta kirjoitelleet toimittajat olemme väärässä. Homma menee nimittäin tosiaan niin, että yli 90% niistä, joiden tileihin teillä on oikeus joutuvat paljastuksen kohteeksi täysin turhaan. Ymmärtänet jos se tuntuu nöyryyttävältä, ja jos ylipäänsä kaikki valtaoikeuksienne lisääminen voidaan nähdä isoveli valvoo-henkisenä.
En lähtenyt kritisoimaan yksin lastensuojelua enkä missään tapauksessa toimeentulotukiasioita. Mielestäni sinun
>"...ja jätetään lapsi huonolle hoidolle ja ruokkimatta, ja kun poliisi hakee lapsen ja sosiaalityöntekijä ottaa huostaan, niin sitten onkin puutteita sosiaalityöntekijän ammattitaidossa. Pahoja puutteita. Ja ilkeitä ihmisiä sosiaalit muutenkin.
Melkein saa anteeksi pyytää lapsen vanhemmilta, kun on sillä tavalla lastensuojelutoimilla heitä, hyviä ihmisiä, syyllistänyt. Hyi, hyi. Aivan kunnianloukkaus, oikeusjutun paikka. "
näkökulmasi halventaa ja yleistää aivan kohtuuttomasti. Tässähän on keskusteltu nimenomaan siitä, että sosiaali tekee virheitä ja kalliita ratkaisuja eikä tule rangaistuksi millään tavoin, saati pyydä anteeksi (heh)väärinkohdelluilta asiakkailta! Varmasti voi olla totta, että oikeasti puuttumisianne tarvitsevat perheet huutelevat herjoja jopa lehdistössä, mutta on myös niitä, jotka ovat teidän munauksienne uhreja eivätkä edes jaksaisi huudella mitään mihinkään. Kuka heitä auttaa, jos sosiaali itse on se pahoinpitelijä, ja sosiaali itse vielä myöntää, että tekee kaikkensa jälkiensä peittämiseksi.
Säälin kollegoita, jotka joutuvat asioimaan näiden tännen kirjoittavien ihmisten kanssa.
Onneksi omat asiakkaani ovat täysin erilaisia. Oikein mukaviakin.
lähtee alkuperäisen viestin esittämästä tilanteesta, jossa perustana oli pikemminkin lastensuojelu, kuin toimeentuloasiakkaat, joita on moneen junaan ja joita lähden täällä yhtä vähän puolustelemaan kuin parjaamaan.
Kirjoitukseni lähtee lähipiirissäni tapahtuneesta todellisesta tapauksesta, jossa lapset erotettiin täysin perusteettomasti biologisesta äidistään ja lasten ex-isäpuolelle ennettiin yksinhuoltajuus.
Jos pidät sanojani paranoidisena, niin ne ovat kalpea aavistus siitä, mitä sosiaalit ovat esittäneet kyseisen tapahtuman yhteydessä. Minulta loppuvat sanat, kun ajattelen näiden "auttajien" röyhkeyttä ja täydellistä sydämen kylmyyttä joissakin asioissa. Sanoit, että 90% sossun väestä on naisia. Varmasti suuri osa siten myös äitejä. Kuka on se äiti, joka erottaa lapset äidistään, silloin kun mitään laiminlyöntejä äidin puolelta, eikä perusteita siirrolle ole? Kyllä menee todellakin virkakunnan "lojaalisuus" toisiaan kohtaan pitkälle. Näin te itse KASVATATTE omat asiakkaanne. Huumehörhöistä, työtävieroksuvaa, eksynyttä porukkaa, jotka tietävät yhtä vähän juuristaan kuin tulevaisuudestaan. Yrittäkää vain ymmärtää näitä eksyneitä. Heidät on kasvatettu sosiaalitoimen asiakkaiksi. Kuten joskus sosiologian luennolla kuulin: byrokraatit työllistävät itse itsensä. Näin työttömyyden aikanakin teitä varmasti tarvitaan. Sikäli huolta oman aseman vaarantumisesta ei ole.
Mitä täällä on muuta tehty kuin yleistetty?
Minä voin vastata vain omasta työstäni enkä olla altavastaajana siinä, mitä joku kollega jossakin on tehnyt.
Enemmänkin ne "vääryydet", joita joku on täällä mielestään haistanut, ovat olleet sitä, että olen kiertänyt ja keksinyt selityksiä, kun olen päättänyt sittenkin avustaa jotakin kuntalaista, vaikka sosiaalilautakunnan ja kunnan sisäiset ohjeet selvästi sanovat, että ei saa ja että jos avustan, olen kusessa. Olen kuitenkin välttänyt "kuset" keksimällä hyviä selityksiä.
Ja tätähän nämä epäluuloiset, agressiiviset pikkuhitlerit eivät täällä ymmärrä. Luulevat, että sosiaalissa toimitaan aina asiakkaita vastaan.
Minun omat asiaakkaani ovat mukavia ja heidän eteensä viitsii vähän riskeeratakin, että he selviäisivät. Mutta nämä asiakashyeenat täällä pärjäävät kyllä ilmankin. Ilman että vaivaan päätäni heidän asioillaan.
Minä en muuten edes tiennyt, mitä sosiaalihuolto piti sisällään, kun aloin sitä opiskella. Aika oli todella toinen. Ja lastensuojelutehtäviä en ole koskaan halunnut. Meillä vain organisoitiin työtä uusiksi - minulta liioin kysymättä - ja yhtäkkiä huomasin olevani kurkkuani myöten lastensuojelusuossa.
Ja kuka sosiaalityöntekijä on niin idiootti, että haluaa lisää valtaa.
Kun päihdelakia muutettiin ja sosiaalityöntekijöiltä vietiin valta toimittaa juopot vastoin tahtoaan hoitoon, on se eräs suurimpia parannuksia, mitä sosiaalityössä oli siihen asti tehty.
Olin aivan nääntyä työmäärään, kun juoppojen omaiset jatkuvasti kiusasisvat sosiaalityöntekijöitä kuvauksillaan, miten kauhea juoppo heillä oli kotona ja että jotakin täytyi tehdä.
Mikä ihana rauha tulikaan sille rintamalle, kun juoppojen omaiset lopettivat sosiaalityöntekijöiden piinaamisen.
Olisin vieläkin valmis lähettämään kukkia niille päättäjille, jotka vähensivät sosiaalityöntekijöiden valtaa.
Kaikki vallan lisääminen tarkoittaa lisätöitä - ja yleensä enstisellä palkalla. Ihmiset vetoavat lakiin ja vaativat, että sosiaalityöntekijän on tehtävä sitä ja tätä ja että laki velvoittaa.
Eikö tämä itsestäänselvä asia mene joillekin millään perille?
MINÄ SIIS EHDOTTOMASTI VASTUSTAN KAIKKIA LISÄVALTAOIKEUKSIA SOSIAALITYÖSSÄ - ENTISELLÄ PALKALLA. MINULLA ON NIISTÄ LÄHES PELKÄSTÄÄN HUONOJA KOKEMUKSIA. NYKYINEN VALTA RIITTÄÄ KOVASTI.
Mitä huijaamiseen tulee, niin kyllä ihmiset siihen aina pystyvät, jos ovat epäsosiaalisia luonteita.
Olen aina kokenut lasten huostaanotot ahdistavina ja huoltajuus- sekä tapaamisoikeusriidat piinallisina.
En ole koskaan ollut mitenkään lennossa ottamassa lapsia huostaan. Joskus on vain ollut pakko.
On kummallista, miten monelle vanhemmalle oma kunnia mm. tuttavien silmissä on tärkeämpää kuin hänen lapsensa hyvinvointi.
Meillä on lastensuojelu alkanut viime aikoina muuttua vanhempiensuojeluksi. Kyllähän vanhemmatkin tietysti suojelua ja tukea tarvitsevat, mutta sen ei pitäisi tapahtua lasten kustannuksella.
Tästä asiasta voisin kirjoittaa paljonkin, mutta nyt minulla on valitettavasti aikapula.
sosiaalityössä samanlainen ongelma kuin hoitoalalla?!
Naiset,hoitoalan tyrannit
Kirjoittanut: Leena, 25.11.2002 klo 19.39
Olen jo pari vuosikymmentä ollut hoitoalalla ja jaksamiseni on viime aikoina ollut todellakin tiukoilla.
Paljon on tullut mietittyä asioita. Miksi työ ei maistu,miksi olen niin poikki kotiin päästyäni?
Rupesin käymään historiaa mielessäni läpi ja löytämään syitä,ja lopputulosta ei ollut mitenkään helppoa käsitellä.
Koko työpäiväni sisältää marmatusta,toisten kollegoiden arvostelemista,pikkupomoilua ja kaikenmaailman siviili-ihmissuhteitten ruotimista,kuuntelemista.
Olen AIVAN LOPPU!
Minulla todellakin on kokemusta niin naisten kuin miesten kanssa työskentelystä ja voin vakuuttaa että miehet ovat kykenevämpiä hoitamaan itse TYÖN kuin kukaan meistä naisista.
He eivät tule ruotimaan omia tahi muiden yksityisasioita töihin,jos tulevat niin eivät niin tiukkapipoisesti ja piikittelevästi kuin me.
Itse en tunnista itsessäni juoruavaa ja nokkimisjärjestelevää luonnetta.
Nautin enemmän miesten kanssa työskentelystä koska he ovat rehdimpiä ja lojaalimpia työkavereita,kuin myös asiakkaita kohtaan.
Monet naistyöntekijäystäväni ovat jopa puranneet huonoja kotiolosuhteita asiakkaisiin. Se on anteeksiantamatonta.
En jaksa enään täysipainoisesti olla töissäni kun "meidän naisten maailmamme" esiintyy kaikessa sen raadollisuudessaan joka ikisenä työpäivänä.
Mieheni on samaa mieltä ja on antanut minulle tukea,jotta jaksaisin.
Mielessäni on jopa ollut alan vaihtaminen. Kuitenkin jossain aivolohkon sopukoissa kuuluu että olisin pikkumainen ja liian herkkä näille asioille.
Mutta faktat puhuvat puolestaan. Kolmisen vuotta ensiapuklinikalla,viisi nuorisopsykiatrisella,vuosia erillaisissa geriatrisissa hoitopaikoissa sekä monia keikkaduuneja eri paikoissa. Ja nyt olen täällä....olenkohan pitkään?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=500000000000002&conference=664&posting=20500000000274205
Kirjoitin: Ei ollut mitään PERUSTETTA siirtää huoltajuutta biologiselta äidiltä lasten ex-isäpuolelle. Jos ex-isäpuolella olisi minkäänlaisia syvempiä isätunteita lapsia kohtaan, hän ei missään tapauksessa tuntisi tarvetta erottaa lapsia äidistään, kun on vuosia seurannut kuinka kiintyneitä nämä ovat äitiinsä. Mutta sosiaaleilla riittää asiantuntemusta ja ihmistuntemusta sanoa sovittelussa, mitä asioita tuodaan esille, mitä ei noteerata, millä asialla ei ole vaikutusta, mikä on puutaheinää ja senhän näkee jo päältäpäin, miten isä rakastaa lapsiaan. Ja me olemme niin huolissamme äidin mielenterveydestä!
Niin olen minäkin. Olen huolissani kaikkien niiden mielenterveydestä, jotka joutuvat tällaisen mielivaltaisen kohtelun alaiseksi ja joutuvat puolustamaan perusoikeuksiaan virkakuntaa vastaan - virkakuntaa, jonka pitäisi edes yrittää noudattaa perustuslaissa kansalaisille säädettyjä oikeuksia.
Yleistämiseen on tässä useita syitä:
Ensinnäkään keskustelun aihe ei ole sosiaalien kehuminen vaan kritisoiminen. Voit kernaasti aloittaa uuden 'keskustelun' siitä teidän ansioitumisesta erikseen.
Toiseksi sosiaalityöntekijöiden touhut ja aikaansaannokset ovat tunteita herättävä alue. Siinä on yleistyksien estämiseksi tehtävä töitä. Paljonko annat itsellesi pisteitä positiivisen myyräntyön tiimoilta tällä sivulla, tässä keskustelussa? Eikö pikemminkin ole käynyt niin, että jo ennestään asenteelliset lukijat ovat yhä lujittuneet siihen vihan ja epäluottamuksen päähän?
Olet siis tehnyt virkavirheen kiertäessäsi ohjeita. Hyvä, kaltaisiasi laupiaita samarialaisia tarvitaan. Erityisesti haaskaamaan verovaroja. Oikeudenmukaista?
Sinun "asiakashyeenasi" ovat näemmä sen verran "aggressiivisia pikkuhitlereitä" (omaperäistä! hienoa aivotyötä!), että ovat ihan löytäneet väylän tuoda virheenne esiin:
Tilastot puhuvat karua, absoluuttista faktakieltä. Lääninhallituksiin tulleissa kanteluissa te sosiaalit kahmaisette vuosi vuoden jälkeen kyseenalaisen ykkössijan.
Viime vuonna putositte oikeuskanslerin kantelumäärissä kakkoseksi. Oho! Löytyisikö selitys siitä, että tilastovuonna oli myös ne sosiaaliasiamiehet ensi kertaa toimissaan. Josko ne ovat kunnissa neuvottu ohjaamaan valitusasiakas lääninhallitukseen, oikeuskanslerin sijasta? Näin hajautetaan kylmät luvut eri putiikkeihin: oikeuskansleri/eduskunnan oikeusasiamies sentään joskus tarttuukin asiaan, mutta läänistä tiedetään saatavan nahkapäätös, vaikka kyseessä olisi virkavirhe.
Mutta joka tapauksessa kantelumäärät ovat valtavat, ja kasvussa.
Veit melkein sanat suustani. Kiitokset puolieni ymmärtämisestä. Melkein tässä rupeaa inhoamaan sosiaalityöntekijöitä.