Uuden ajan inkvisiittorit ovat jälleen löytäneet selvät todisteet ilmestyskirjan pedon saapumisesta keskuuteemme, ja tuon pedon nimi näyttää tällä kertaa olevan Warhammer. Peto ei tosin tällä kertaa asu noitaluolissa ja pakanamenoissa, vaan modernisti "ärrällä" (eli kirjoitetussa tekstissä kuten inkvisition mielestä niin useasti), sillä Warhammerin jo vuosia markkinoilla olleet lautapeli tai roolipeli eivät jostakin syystä ole herätelleet "kiihkouskisten" kerettiläisvainoviettejä yhtä voimakkaasti.
Minä olen lukenut nuo "saatanalliset säkeet", eli sekä Peikonsurman että Skaveninsurman, joihin "uskikset" niin häveliäästi ja "paholaisen nimeä ääneen lausumatta" selvästi viittaavat. Kirjat tosiaan olivat miljööltään goottiromanttisen synkkiä, mutta myös hauskoja, enkä kummastakaan kirjasta löytänyt ensimmäistäkään viitettä teidän "uskisten" jumalan pilkkaamiseen.
Tuo "kaaos", jota nimimerkki "huolestunut" pitää synonyyminä saatanalle, on todellakin kirjassa läsnä, mutta pahana jota vastustetaan, jonka palvelijat tuhotaan joko diplomatian tai suoran voiman kautta, ei ihannoitavana kohteena!
Kirjoista myös selvästi tulee esiin kaaoksen=saatanan palvelijansakin tuhoava ja pettävä luonne, jonka näkisin olevan edes suunnilleen samalla linjalla teidän "uskisten" ajatusmaailmojen kanssa, en teidän maailmankuvaanne vastaan.
Ja mitä tulee noiden kirjojen kotisivuihin ja niiden synkkään ulkoasuun ja musiikkiin, se kuulunee asiaan kun kerrotaan että Warhammerin maailma ON synkkä. Heikomman sortamista, pahuuden voimien "ylistämistä" sun muuta en parhaalla tahdollanikaan sieltä löydä - päinvastoin. Sivuthan ovat suoranainen taistelujulistus kaaosta vastaan!
Ehkä kaikkien teidän "intouskisten" olisi ensin tutkitava muutakin kuin kirjan kannet ja vasta sen jälkeen, mikäli katsotte aiheelliseksi, hutkittava. Ainakin Warhammerin tapauksessa ette näe muita kirjoja Kirjaltanne, ja teette vaahtoamisellanne itsenne ja Suuren Kirjanne lähinnä naurunalaiseksi.
Minä olen lukenut nuo "saatanalliset säkeet", eli sekä Peikonsurman että Skaveninsurman, joihin "uskikset" niin häveliäästi ja "paholaisen nimeä ääneen lausumatta" selvästi viittaavat. Kirjat tosiaan olivat miljööltään goottiromanttisen synkkiä, mutta myös hauskoja, enkä kummastakaan kirjasta löytänyt ensimmäistäkään viitettä teidän "uskisten" jumalan pilkkaamiseen.
Tuo "kaaos", jota nimimerkki "huolestunut" pitää synonyyminä saatanalle, on todellakin kirjassa läsnä, mutta pahana jota vastustetaan, jonka palvelijat tuhotaan joko diplomatian tai suoran voiman kautta, ei ihannoitavana kohteena!
Kirjoista myös selvästi tulee esiin kaaoksen=saatanan palvelijansakin tuhoava ja pettävä luonne, jonka näkisin olevan edes suunnilleen samalla linjalla teidän "uskisten" ajatusmaailmojen kanssa, en teidän maailmankuvaanne vastaan.
Ja mitä tulee noiden kirjojen kotisivuihin ja niiden synkkään ulkoasuun ja musiikkiin, se kuulunee asiaan kun kerrotaan että Warhammerin maailma ON synkkä. Heikomman sortamista, pahuuden voimien "ylistämistä" sun muuta en parhaalla tahdollanikaan sieltä löydä - päinvastoin. Sivuthan ovat suoranainen taistelujulistus kaaosta vastaan!
Ehkä kaikkien teidän "intouskisten" olisi ensin tutkitava muutakin kuin kirjan kannet ja vasta sen jälkeen, mikäli katsotte aiheelliseksi, hutkittava. Ainakin Warhammerin tapauksessa ette näe muita kirjoja Kirjaltanne, ja teette vaahtoamisellanne itsenne ja Suuren Kirjanne lähinnä naurunalaiseksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hese tuolla alempana käydyssä keskustelussa "Fantasiakirjat osittain syynä itsemurhiin" on näköjään aika samoilla linjoilla kuin sinäkin. Olen osittain samaa ja osittain taas eri mieltä kanssanne. Siis tottahan on tietysti, etteivät fantasiakirjat aiheuta yhtään sen enempää pahuutta maailmassa kuin vaikkapa oopperat, joissa aina joku kuolee. Ei oopperayleisö varmasti ole yhtään sen itsemurha- tai murha-alttiimpaa väkeä kuin ropeltajatkaan.
Mutta silti: maailmassa on liikaa synkkää viihdettä. Kyllä iloisistakin asioista voisi julkaista kirjoja. Väkivallattomia roolipelejäkin pitäisi tehdä.