Al - Zargawi kuoolut !!!

.... johtaja ja siviilien murhaaja. Sen siitä saa kun asettuu väärälle puolelle. Bush on hyvä jätkä.

Ootkohan lukenut liikaa aku-ankkaa?

se, että Irakin hallitus sai lisää luottamusta. Se pystyy etsimään ja tuhoamaan vihollisiaan.


Lisäksi otettiin hihadisteleiltä turhat luulot pois. Kukaan al-Qaida hihhulipelle ei voi enää tästä lähtien naureskella, että häntä eivät vääräuskoiset saa hengiltä.

Jonakin päivänä se aika aina koittaa.

Al-Zarqawi ei vaikuttanut miltään järjen jättiläiseltä. Pikemminkin suoran toiminnan mieheltä, fanaattiselta lyijysilmältä. Jotkut al-zawahirit suunnittelevat - zarqawit toteuttavat.


Niin muuten, mikä olikaan se voittotaktiikka, jota USAn huippukoulutetun armeijan pitäisi mielestäsi käyttää?

on esim. kirjoitti:

se, että Irakin hallitus sai lisää luottamusta. Se pystyy etsimään ja tuhoamaan vihollisiaan.


Lisäksi otettiin hihadisteleiltä turhat luulot pois. Kukaan al-Qaida hihhulipelle ei voi enää tästä lähtien naureskella, että häntä eivät vääräuskoiset saa hengiltä.

Jonakin päivänä se aika aina koittaa.

Al-Zarqawi ei vaikuttanut miltään järjen jättiläiseltä. Pikemminkin suoran toiminnan mieheltä, fanaattiselta lyijysilmältä. Jotkut al-zawahirit suunnittelevat - zarqawit toteuttavat.


Niin muuten, mikä olikaan se voittotaktiikka, jota USAn huippukoulutetun armeijan pitäisi mielestäsi käyttää?

Irakin hallitus saa lisää luottamusta omiin toimiinsa, koska amerikkalaiset tappavat sen vihollisia? Luulisi tuollaisen lisäävän riippuvuutta amerikkalaisista turvallisuuden takaajina.

Katsotaampa piruuttaan, mitä olisi voitu tehdä, jos ei olisi niin kovasti haluttu ottaa 'luuloja pois'.

Ensinäkin on huomattava, että tuollaista epätavallista sodankäyntiä ei voi voittaa mainitsemallasi 'huippukoulutetulla' armeijalla. USArmy on kyllä loistava, mutta se on kenttä armeija ja sellaisella ei ole koskaan saatu tälläisiä joukkoja pois päiviltä.

Maon sanoin, vallankumouksellinen on kuin kala rahvaan meressä. Eli häntä kannattaa tukijat, jotka ovat tuiki tavallisia ihmisiä.

Irakin hallituksen tutkimuksen mukaan (lähde The Slate), Irakissa on 15000-40000 aktiivista taistelijaa ja näillä noin 160000 ei aktiivista tukijaa. Eli pahimmassa tapauksessa 40000 kaveria joilla on AK tai räjähteitä ja halua käyttää niitä. Jokaista kaveria kohti siellä on 4 kaveria, jotka ovat ystävällismielisiä hänen pyrkimyksiään kohtaan.

Sanotaan että ammut taistelijan. Mitä tapahtuu? No joku näistä neljästä saa 'tarpeekseen' ja ottaa aseen ja joku taistelijan ystävistä tai sukulaisista päättää ryhtyä aktiiviseksi tukijaksi.

Tietenkään se ei tapahdu aivan näin yksinkertaisesti, mutta jos ajatellaan vaikkapa ihan rehellistä vahingonlaukausta amerikkalaisen sotilaan taholta, joka tappaa jonkun siviilin, niin mahdollisuudet uuteen 1-4 suhteeseen ovat aina olemassa. Eli taistelijat eivät koskaan lopu kesken. Viimeistään se, että uusia ihmisiä syntyy koko ajan tuo täydennystä. Ajattele vaikka Vietcong-sissiä vuodelta 1965. Hänen isänsä ja isoisänsä taistelivat Japanilaisia vastaan, hänen setänsä ja isoveljensä Ranskalaisia vastaan ja eihän hän ollut syntynytkään, kun Vietcong aloitti toimintansa.

Kaikesta tästä pitäisi käydä selville, että tappamalla taistelijoita ei ole mahdollista koskaan ns. voittaa. Ennemmin tai myöhemmin poliittinen tahto kestää omia tappioita loppuu Yhdysvalloissa ja sitten he häipyvät. ja häviää toisen sodan vihollista vastaan, joka ei itseasiassa pärjää heille.

Tästä päästään siihen ainoaan maahan, jonka joukot ovat kerran toisensa jälkeen olleet menestyksekkäitä tälläisiä vallnakumous/sissi taistelijoita vastaan: Englantiin.

Brittien kyky toimia tälläisiä joukkoja vastaan johtuu siitä, että laser ohjattujen pommien, helikopterien ja 'digitaalisen taistelukentän' sijaan he käyttivät psykologiaa ja menestyksekkäästi käyttivätkin. Kiinalaiset Malesiassa, Mau Mau:t Keniassa ja IRA huomasivat pian, että he olivat puu ja kuoren välissä taistellessaan brittejä vastaan.

Aivan yksinkertaisesti jokainen näiden taistelija haluaa ennenkaikkea pysyä piilossa. Koska tälläinen piilossa pysyminen edellyttää aina tietyn määrän paranoiaa, ei ollut temppu eikä mikään lisätä tuota paranoiaa, kunnes koko korttitalo luhistui sisältäpäin.

Aivan ensimmäiseksi Britit aloittivat hurjan tiedusteluopraation, joka oli vastuussa kaikesta toiminnasta. Tälläistä esikuntaa amerikkalaisilla ei yksinkertaisesti ole. He saavat ohjeensa milloin Valkoisesta Talosta, milloin Pentagonista tai jopa Kongressista.

Kun se oli löytänyt sanotaan vaikka neljä IRA:n pommi miestä, se ei tehnyt mitään muuta kuin ryhtyi kerimään auki heitä, eli etsi pienimpiäkin tiedonmurusia heistä. Sukulaisia, ystäviä, puhelinnumeroita, mieli pubia jne. jne. Joukossa oli tietenkin myös yhteyksiä muualle IRA:han ja tärkeitä linkkejä, joille tehtiin sama temppu. Kaikki tarkkailuun, mutta ei thety mitään muuta.

Pian Briteillä oli kuva kaikesta mitä nämä neljä tiesivät ja he ryhtyivät toimimaan. He saatoivat esimerkiksi pidättää yhden näistä miehistä. Pitää häntä viikon sellissä ja laskea vapaalle. Hölmöäkö? No ei, seuraavana päivänä he nimittäin pidättivät kaksi muuta pommimiestä.

Nyt heillä oli kaksi miestä sellissä ja tarkkoilunsa ansiosta he tiesivät aika paljon enemmän heistä, kuin miehet kykenivät ymmärtämään. Ja niin he sanoivat esim.:"Olet mukana siinä ja siinä ryhmässä ja tehnyt sitä ja tätä. Sinua syytetään sen mukaan ja haluatko asianajajan?"

Asianajaja kutsutaan ja miehet ovat tietenkin tehneet yhden ainoa johopäätöksen: Se ensin pidätetty on puhunut! Ja keroo sen asianajajalleen joka vie viestin järjestölle.

Koko ajan mediassa näkyy poliisiupseeri, joka aina pidätyksen yhteydessä kerrotoo kuinka tiedot tulivat 'ilmiantajalta' tai 'agentilta' tai mistä tahansa ihmislähteestä, vaikka sitten IRA gangsterin isoäidiltä.

Seuraukset tälläisten keinojen systemaattisesta käytöstä ovat arvattavat.

Ensinäkin IRA tiivisti turvallisuuttaan paljon terveen järjen tuolle puolen. Tästä seurasi, että se ei pystynyt värväämään uusia jäseniä, koska jokainen, joka EI ollut lapsuuden tuttu oli aivan varmasti Brittien kätyri.

Toisekseen IRA:n siipi Barkhurstissa oli täynnä kidutusta, kuulusteluja ja salaisia oikeudenkäyntejä, ei tosin Brittien toimesta, vaan IRA kärvensi omia miehiään. Mikä tietysti takasi Briteille tasaisen virran ilmiantajia ja vasikoita, jos nämä vain suojelisivat heitä.

Kolmanneksi, koko IRA:n organisaatio hajosi. Etkö ole koskaan ihmetellyt, miten Algerian kokoisessa maassa oli yksi ainoa terroristi/sissiliike, mutta Pohjois-Irlannissa niitä oli yksin tasavaltatalaisten puolella parhaimmillaan toistakymmentä? Itseasiassa suurin osa 1970-luvulla kuolleista IRA:n jäsenistä oli seurausta ryhmittymien keskinäisistä välienselvittelyistä.

Eras IRA:n mies sanoikin eräässä lehtihaastattelussa, että harva ymmärtää, kuinka lähelle Brittien tiedstelu pääsi koko IRA:n poispyyhkimistä. Ainoastaan Lontoon poliittiset vaatimukset otteiden koventamisesta pelastivat sen, minkä pitäisi olla varoittava esimerkki kaikille.

Systemaattinen ja tarkkaan harkittu keskusjohtoinen toiminta ja kaiken toiminnan sovittaminen yhteiseen strategiaan, lisättynä tarkoin harkitulla disinformaatio kampanjalla toimisi taatusti yhtä hyvin Muslimeja vastaan, kuin se on toiminut Afrikkalaisia, Kiinalaisia ja Irlantilaisia vastaan.

Mitä olisi tapahtunut, jos al-Zarqawia (jota ei ollutkaan tapettu, vaan hänen organisaationsa olisi ollut tarkkailussa) lähestyisi Irakilainen eversti, joka toimii USA:n Päämajassa Bagdadissa? Ja ilmoittaa voivansa antaa tietoja, koska vihaa amerikkalaisia?

Ja tämä Eversti antaisi todellista, mutta tarkkaanharkittua tiedustelutietoa ja sitten eräänä kauniina päivänä varoittaisi al-Zarqawia, että häntä vastaan aiotaan tehdä ilmaisku?

Ja Zarqawi pakenisi juuri ennen kuin F-16 koneet niittaisivat hänen silloisen turvatalonsa maan tasalle ja TV:ssä mainitaan hänen löytyneen paikallisen ilmiantajan avulla? Eversti kertoo, että talo löytyi organisaatioon istutetun vakoojan avulla ja on nyt Zarqawin paras ystävä, joka on pelastanut hänen henkensä ja hän varoitaa vakoojasta (vanha KGB kikka, se joka varoittaa vakoojista ei voi olla vakooja, eihän?). Lisäksi nimetön CIA lähde vuotaa Washington Post:iin tiedon, että CIA:n ihmistiedustelu resurssit on kaikessa hiljaisuudessa nelinkertaisetettu viimeisen kahden vuoden aikana.

Tätä vähän aikaa ja USA olisi voinut leikkiä Zarqawilla, kuin jojolla hajoittaen hänen organisaationsa, rahoittajansa ja tukijansa ilman että tässä vaiheessa paranoidin Zarqawin jäljiltä olisi tarvinnut pelätä mitään marttyyria tai uudelleen leimahtavaa organisaatiota. Lisäksi organisaatio olisi johtanut toisiin organisaatioihin.

Lisäksi tämä on vain pintaa Brittien likaisten temppujen arsenaalista.

Nojatuolikenraali kirjoitti:

Irakin hallitus saa lisää luottamusta omiin toimiinsa, koska amerikkalaiset tappavat sen vihollisia? Luulisi tuollaisen lisäävän riippuvuutta amerikkalaisista turvallisuuden takaajina.

Katsotaampa piruuttaan, mitä olisi voitu tehdä, jos ei olisi niin kovasti haluttu ottaa 'luuloja pois'.

Ensinäkin on huomattava, että tuollaista epätavallista sodankäyntiä ei voi voittaa mainitsemallasi 'huippukoulutetulla' armeijalla. USArmy on kyllä loistava, mutta se on kenttä armeija ja sellaisella ei ole koskaan saatu tälläisiä joukkoja pois päiviltä.

Maon sanoin, vallankumouksellinen on kuin kala rahvaan meressä. Eli häntä kannattaa tukijat, jotka ovat tuiki tavallisia ihmisiä.

Irakin hallituksen tutkimuksen mukaan (lähde The Slate), Irakissa on 15000-40000 aktiivista taistelijaa ja näillä noin 160000 ei aktiivista tukijaa. Eli pahimmassa tapauksessa 40000 kaveria joilla on AK tai räjähteitä ja halua käyttää niitä. Jokaista kaveria kohti siellä on 4 kaveria, jotka ovat ystävällismielisiä hänen pyrkimyksiään kohtaan.

Sanotaan että ammut taistelijan. Mitä tapahtuu? No joku näistä neljästä saa 'tarpeekseen' ja ottaa aseen ja joku taistelijan ystävistä tai sukulaisista päättää ryhtyä aktiiviseksi tukijaksi.

Tietenkään se ei tapahdu aivan näin yksinkertaisesti, mutta jos ajatellaan vaikkapa ihan rehellistä vahingonlaukausta amerikkalaisen sotilaan taholta, joka tappaa jonkun siviilin, niin mahdollisuudet uuteen 1-4 suhteeseen ovat aina olemassa. Eli taistelijat eivät koskaan lopu kesken. Viimeistään se, että uusia ihmisiä syntyy koko ajan tuo täydennystä. Ajattele vaikka Vietcong-sissiä vuodelta 1965. Hänen isänsä ja isoisänsä taistelivat Japanilaisia vastaan, hänen setänsä ja isoveljensä Ranskalaisia vastaan ja eihän hän ollut syntynytkään, kun Vietcong aloitti toimintansa.

Kaikesta tästä pitäisi käydä selville, että tappamalla taistelijoita ei ole mahdollista koskaan ns. voittaa. Ennemmin tai myöhemmin poliittinen tahto kestää omia tappioita loppuu Yhdysvalloissa ja sitten he häipyvät. ja häviää toisen sodan vihollista vastaan, joka ei itseasiassa pärjää heille.

Tästä päästään siihen ainoaan maahan, jonka joukot ovat kerran toisensa jälkeen olleet menestyksekkäitä tälläisiä vallnakumous/sissi taistelijoita vastaan: Englantiin.

Brittien kyky toimia tälläisiä joukkoja vastaan johtuu siitä, että laser ohjattujen pommien, helikopterien ja 'digitaalisen taistelukentän' sijaan he käyttivät psykologiaa ja menestyksekkäästi käyttivätkin. Kiinalaiset Malesiassa, Mau Mau:t Keniassa ja IRA huomasivat pian, että he olivat puu ja kuoren välissä taistellessaan brittejä vastaan.

Aivan yksinkertaisesti jokainen näiden taistelija haluaa ennenkaikkea pysyä piilossa. Koska tälläinen piilossa pysyminen edellyttää aina tietyn määrän paranoiaa, ei ollut temppu eikä mikään lisätä tuota paranoiaa, kunnes koko korttitalo luhistui sisältäpäin.

Aivan ensimmäiseksi Britit aloittivat hurjan tiedusteluopraation, joka oli vastuussa kaikesta toiminnasta. Tälläistä esikuntaa amerikkalaisilla ei yksinkertaisesti ole. He saavat ohjeensa milloin Valkoisesta Talosta, milloin Pentagonista tai jopa Kongressista.

Kun se oli löytänyt sanotaan vaikka neljä IRA:n pommi miestä, se ei tehnyt mitään muuta kuin ryhtyi kerimään auki heitä, eli etsi pienimpiäkin tiedonmurusia heistä. Sukulaisia, ystäviä, puhelinnumeroita, mieli pubia jne. jne. Joukossa oli tietenkin myös yhteyksiä muualle IRA:han ja tärkeitä linkkejä, joille tehtiin sama temppu. Kaikki tarkkailuun, mutta ei thety mitään muuta.

Pian Briteillä oli kuva kaikesta mitä nämä neljä tiesivät ja he ryhtyivät toimimaan. He saatoivat esimerkiksi pidättää yhden näistä miehistä. Pitää häntä viikon sellissä ja laskea vapaalle. Hölmöäkö? No ei, seuraavana päivänä he nimittäin pidättivät kaksi muuta pommimiestä.

Nyt heillä oli kaksi miestä sellissä ja tarkkoilunsa ansiosta he tiesivät aika paljon enemmän heistä, kuin miehet kykenivät ymmärtämään. Ja niin he sanoivat esim.:"Olet mukana siinä ja siinä ryhmässä ja tehnyt sitä ja tätä. Sinua syytetään sen mukaan ja haluatko asianajajan?"

Asianajaja kutsutaan ja miehet ovat tietenkin tehneet yhden ainoa johopäätöksen: Se ensin pidätetty on puhunut! Ja keroo sen asianajajalleen joka vie viestin järjestölle.

Koko ajan mediassa näkyy poliisiupseeri, joka aina pidätyksen yhteydessä kerrotoo kuinka tiedot tulivat 'ilmiantajalta' tai 'agentilta' tai mistä tahansa ihmislähteestä, vaikka sitten IRA gangsterin isoäidiltä.

Seuraukset tälläisten keinojen systemaattisesta käytöstä ovat arvattavat.

Ensinäkin IRA tiivisti turvallisuuttaan paljon terveen järjen tuolle puolen. Tästä seurasi, että se ei pystynyt värväämään uusia jäseniä, koska jokainen, joka EI ollut lapsuuden tuttu oli aivan varmasti Brittien kätyri.

Toisekseen IRA:n siipi Barkhurstissa oli täynnä kidutusta, kuulusteluja ja salaisia oikeudenkäyntejä, ei tosin Brittien toimesta, vaan IRA kärvensi omia miehiään. Mikä tietysti takasi Briteille tasaisen virran ilmiantajia ja vasikoita, jos nämä vain suojelisivat heitä.

Kolmanneksi, koko IRA:n organisaatio hajosi. Etkö ole koskaan ihmetellyt, miten Algerian kokoisessa maassa oli yksi ainoa terroristi/sissiliike, mutta Pohjois-Irlannissa niitä oli yksin tasavaltatalaisten puolella parhaimmillaan toistakymmentä? Itseasiassa suurin osa 1970-luvulla kuolleista IRA:n jäsenistä oli seurausta ryhmittymien keskinäisistä välienselvittelyistä.

Eras IRA:n mies sanoikin eräässä lehtihaastattelussa, että harva ymmärtää, kuinka lähelle Brittien tiedstelu pääsi koko IRA:n poispyyhkimistä. Ainoastaan Lontoon poliittiset vaatimukset otteiden koventamisesta pelastivat sen, minkä pitäisi olla varoittava esimerkki kaikille.

Systemaattinen ja tarkkaan harkittu keskusjohtoinen toiminta ja kaiken toiminnan sovittaminen yhteiseen strategiaan, lisättynä tarkoin harkitulla disinformaatio kampanjalla toimisi taatusti yhtä hyvin Muslimeja vastaan, kuin se on toiminut Afrikkalaisia, Kiinalaisia ja Irlantilaisia vastaan.

Mitä olisi tapahtunut, jos al-Zarqawia (jota ei ollutkaan tapettu, vaan hänen organisaationsa olisi ollut tarkkailussa) lähestyisi Irakilainen eversti, joka toimii USA:n Päämajassa Bagdadissa? Ja ilmoittaa voivansa antaa tietoja, koska vihaa amerikkalaisia?

Ja tämä Eversti antaisi todellista, mutta tarkkaanharkittua tiedustelutietoa ja sitten eräänä kauniina päivänä varoittaisi al-Zarqawia, että häntä vastaan aiotaan tehdä ilmaisku?

Ja Zarqawi pakenisi juuri ennen kuin F-16 koneet niittaisivat hänen silloisen turvatalonsa maan tasalle ja TV:ssä mainitaan hänen löytyneen paikallisen ilmiantajan avulla? Eversti kertoo, että talo löytyi organisaatioon istutetun vakoojan avulla ja on nyt Zarqawin paras ystävä, joka on pelastanut hänen henkensä ja hän varoitaa vakoojasta (vanha KGB kikka, se joka varoittaa vakoojista ei voi olla vakooja, eihän?). Lisäksi nimetön CIA lähde vuotaa Washington Post:iin tiedon, että CIA:n ihmistiedustelu resurssit on kaikessa hiljaisuudessa nelinkertaisetettu viimeisen kahden vuoden aikana.

Tätä vähän aikaa ja USA olisi voinut leikkiä Zarqawilla, kuin jojolla hajoittaen hänen organisaationsa, rahoittajansa ja tukijansa ilman että tässä vaiheessa paranoidin Zarqawin jäljiltä olisi tarvinnut pelätä mitään marttyyria tai uudelleen leimahtavaa organisaatiota. Lisäksi organisaatio olisi johtanut toisiin organisaatioihin.

Lisäksi tämä on vain pintaa Brittien likaisten temppujen arsenaalista.

Välillä tosiaan ottaa päähän, kuinka suoraviivaista jenkkien toiminta näin uutistietojen mukaan näyttää olevan.


Kyllähän jenkeilläkin on näitä soluttautumisia ja muita CIA-kikkailuja, mutta toisaalta muslimiyhteisö on aivan toisenlainen yhteisö kuin joku IRA. Muslimiyhteisö on tiivis. Siellä jokainen tuntee jonkun, joka sitten viimeistään tuntee jonkun. On tiiviit perheyhteisöt jne. Suvun jäsenet, kunnia ja vaiheet ovat tiedossa. Jos sinne pyrkii sisälle joku, jota kukaan ei tunne, niin sehän on vakooja ja se on sitten hyvin äkkiä pää irti videokameran edessä.

Mutta täytyy toivoa, että pikku hiljaa USA:kin oppii hienovaraisemman lähestymistavan, oppi se sitten briteiltä tai irakilaisilta. Hyvä kouluhan tuo Irak muuten on, kun tavoitteena on lopulta koko Lähi-idän öljyvarojen turvaaminen.

....... kirjoitti:

Välillä tosiaan ottaa päähän, kuinka suoraviivaista jenkkien toiminta näin uutistietojen mukaan näyttää olevan.


Kyllähän jenkeilläkin on näitä soluttautumisia ja muita CIA-kikkailuja, mutta toisaalta muslimiyhteisö on aivan toisenlainen yhteisö kuin joku IRA. Muslimiyhteisö on tiivis. Siellä jokainen tuntee jonkun, joka sitten viimeistään tuntee jonkun. On tiiviit perheyhteisöt jne. Suvun jäsenet, kunnia ja vaiheet ovat tiedossa. Jos sinne pyrkii sisälle joku, jota kukaan ei tunne, niin sehän on vakooja ja se on sitten hyvin äkkiä pää irti videokameran edessä.

Mutta täytyy toivoa, että pikku hiljaa USA:kin oppii hienovaraisemman lähestymistavan, oppi se sitten briteiltä tai irakilaisilta. Hyvä kouluhan tuo Irak muuten on, kun tavoitteena on lopulta koko Lähi-idän öljyvarojen turvaaminen.

Ei USA johto haluakaan terrorisminvastaisen sodan päättyvän, koska muuten heidän pitäisi keksiä uusi vihollinen ja kommunismiakaan ei enää ole. Terrorismi on hyvä vihollinen, sillä varustelua sitä vastaan ei tarvitse lopettaa koskaan ja CIA ja NSA on tyytyväinen sillä he saavat lisää kallispalkkaisia virkoja.

Jos terrorisminvastainen taistelu loppuisi Bush lähipiiri menettäisi miljardeja dollareja kun varustelutilauksia pienennettäisiin. Ehkäpä jopa satojamiljardeja dollareita.

Aina kun kannatus alkaa tipahtaa kyykäytetään yksi terroristi johtajista hautaan niin voidaan taas vähän aikaa esittää, että edistytään sodassa. Jos sopivaa johtajaa ei ole niin omalla propagandalla joku keskitason terroristi nostetaan sellaiseksi esim. vaikkapa tarjoamalla hänestä tähtitieteellinen löytöpalkkio.

....... kirjoitti:

Välillä tosiaan ottaa päähän, kuinka suoraviivaista jenkkien toiminta näin uutistietojen mukaan näyttää olevan.


Kyllähän jenkeilläkin on näitä soluttautumisia ja muita CIA-kikkailuja, mutta toisaalta muslimiyhteisö on aivan toisenlainen yhteisö kuin joku IRA. Muslimiyhteisö on tiivis. Siellä jokainen tuntee jonkun, joka sitten viimeistään tuntee jonkun. On tiiviit perheyhteisöt jne. Suvun jäsenet, kunnia ja vaiheet ovat tiedossa. Jos sinne pyrkii sisälle joku, jota kukaan ei tunne, niin sehän on vakooja ja se on sitten hyvin äkkiä pää irti videokameran edessä.

Mutta täytyy toivoa, että pikku hiljaa USA:kin oppii hienovaraisemman lähestymistavan, oppi se sitten briteiltä tai irakilaisilta. Hyvä kouluhan tuo Irak muuten on, kun tavoitteena on lopulta koko Lähi-idän öljyvarojen turvaaminen.

Mielestäni laitat liikaa painoa 'muslimeille'. IRA:n solut olivat ihan yhtä paljon 'saman kadun poikia', jotka luottivat hyvin vähän ulkopuolisiin ja Mau Mau:t vielä astetta enemmän, niiden 'joukkioiden' ollessa periaatteessa liikkuvia kyläyhteisöjä.

Kummassakin tapauksessa Britit soluttivat ja murskasivat organisaation sisältäpäin ja mikä vielä ihmeellisempää, onnistuivat vieläpä näyttämään 'sivistyneiltä' ja vastustajan 'raakalaismaisuutta' vastaan taistelevilta. Sekä Malesiassa että Keniassa Britit jättivät jälkeensä eräät alueiden stabiileimmista maista. Oppikirja tavaraa, etenkin Kenia, jossa Mau Mau:t olivat hyvin lähellä sellaista, miltä Irakin sunnit näyttävät olevan.

Tärkein tekijä tälläisessä kampanjassa oli enneminkin keskitetty johto organisaatio, joka pystyy käyttämään kikkoja ja käymään sotaansa vihollisen pään sisällä.

Joka kerran, kun sitä on käytetty se on toiminut, mikä mielestäni osoittaa ettei kyse ole vastustajan kyvyistä tai laadusta tai kansallisuudesta vaan omasta kyvystä ja ennenkaikkea halusta ryhtyä tälläiseen operaatioon.

Tälläinen keskusjohto pystyy paitsi arvioimaan, mitä vihollinen tietää, se pystyy myös sovittamaan kaikki operaatiot strategiaan, yhteen ainoaan kokonais tavoitteeseen.

Se päättää käytetäänkö disinformaatiota ja missä mittakaavassa tai lähetetäänkö (kuten Mau Mau:ta vastaan) omia 'joukkioita' kentälle ja koordinoi kaiken.

Tätä USA:lla ei ole. Heidän tavoitteensa ovat yksittäisiä operaatioita, satunnaisia ja hajanaisia iskuja, menestyksekkäitä sinällään, mutta kokonaistavoite puuttuu.

Yksinkertaistettuna, robottimainen ja byrokraattinen USA:n armeija ei pysty taistelemaan nykyisellään epätavanomaisia joukkoja vastaan. Sen vastaukset ongelmiin ovat aina mekanistisia (lisää panssaria, tehokkaammat pommit, lisää tulivoimaa jne.) ja jokainen vihollinen pyritään murskaamaan tekniikalla.

Ikävä kyllä tälläinen lähestymistapa ei toimi, jos vihollinen ei ole massiivinen kasa tankkeja ja ilmiselvä huoltolinja. Tälläisessä taistelussa tärkein tehtävä on inhimillisen puolen huomioiminen.

Hyvä esimerkki tästä on Vietnam.
Vietnamissa USA kehitti koko joukon ns. Kreikkalaisia projekteja (nimetty Kreikkalaisiksi, koska niillä oli kreikkalaiset kirjaimet koodiniminä). Nämä koostuivat erikoisjoukoista jotka operoivat vihollispuvuissa syvällä vihollisen alueella (lähinnä Ho-Tsih Minh tiellä) ja ne tuottivat uskonattoman määrän informaatiota vihollisen toimista.

Mutta kun operaatiot yksi kerrallaan loppuivat sodan vielä kestäessä, USA pommitti tietä, jakoi sotilaille kasan mitalleja ja unohti koko jutun. Jopa niin pitkälle, että operaatioista saadut opetukset eivät koskaan päätyneet sellaisiin muutoksiin, joita USA kehitti ottaessaan oppia Vietnamin sodasta. Sen sijaan se kehitti muun muassa ns. kevyet divisioonat, jotta se tappaisi Vietcongin tapaisia joukkoja nopeammin ja muutti erikoisoperaatio joukkonsa jonkinlaisiksi käveleviksi pommeiksi, joiden tehtävä oli lahinnä kävellä kohteeseeen ja räjäyttää se.

Kumpikin kehitys osoittaa jälleen kerran, ettei USA itseasiassa vieläkään tiedä miksi se hävisi Vietnamissa ja luottaa edelleen sokeasti tekniikkaan vastauksena kaikkiin sotilastarpeisiin.

Tilanne on aivan sama Irakissa. USA:n sotilaat haluavat panssarointia, lisää miehittämättömiä lennokeita ja niihin raskaan aseistuksen ja keskittyvät koko ajan tekniseen ratkaisun hakuun. Aivan kuin Adolf Hitler etsimässä sitä superasetta, joka voittaisi sodan.

Samalla heidän sotansa on joukko operaatioita joita ei yhdistä mikään, jotka eivät ole strategisessa mielessä tarkoitushakuisia. Periaatteessa niitä voisi verrata siihen, että Amerikkalaisten sota Japania vastaan olisi käyty niin hyökkäämälle aina lähimmälle Japanilaisten hallussaan pitämälle atollille kaikin voimin.

Amerikkalaisille tulee käymään Irakissa samoin kuin Vietnamissa. Sunni taistelijat eivät tule voittamaan sotaa yhtään sen enempää kuin Vietcong voitti omaansa. Sen sijaan Amerikkalaiset tulevat häviämään sen.

....... kirjoitti:

Välillä tosiaan ottaa päähän, kuinka suoraviivaista jenkkien toiminta näin uutistietojen mukaan näyttää olevan.


Kyllähän jenkeilläkin on näitä soluttautumisia ja muita CIA-kikkailuja, mutta toisaalta muslimiyhteisö on aivan toisenlainen yhteisö kuin joku IRA. Muslimiyhteisö on tiivis. Siellä jokainen tuntee jonkun, joka sitten viimeistään tuntee jonkun. On tiiviit perheyhteisöt jne. Suvun jäsenet, kunnia ja vaiheet ovat tiedossa. Jos sinne pyrkii sisälle joku, jota kukaan ei tunne, niin sehän on vakooja ja se on sitten hyvin äkkiä pää irti videokameran edessä.

Mutta täytyy toivoa, että pikku hiljaa USA:kin oppii hienovaraisemman lähestymistavan, oppi se sitten briteiltä tai irakilaisilta. Hyvä kouluhan tuo Irak muuten on, kun tavoitteena on lopulta koko Lähi-idän öljyvarojen turvaaminen.

Ainakin 9000 kuollut oikeiden tietojen mukaan....

Siis jenkkejä....